Lohi on kala

Syksy on televisiokatsojan kulta-aikaa, kun telkkarista tulee vaikka mitä ohjelmia. Melkein toivoin, ettei Big Brotheria tulisi tänä vuonna, kun koukkuunnun siihen aina niin pahasti, että kaikki muut ohjelmat jäävät paitsioon. Vaikka onhan se toisaalta hyvä, että on olemassa jokin keino, jolla pitää ajatukset muualla kuin omissa asioissa. Noloa tunnustaa, mutta minulla pyörii BB:n 24/7 melkein jatkuvasti taustalla, kun olen yksin kotona. Ukkelin kotona ollessa BB:n katsomista on pakko hieman rajoittaa, jottei parisuhde kärsisi, vaikka varoitin kyllä ukkelia BB:n alkamispäivänä, että ukkeli voisi hyvästellä minut kolmeksi kuukaudeksi. 😆 Koostelähetyksistä en niinkään piittaa, koska niiden luoma ihmiskuva on aina enemmän tai vähemmän vaillinainen ja vääristävä, mutta 24/7 viehättää. Pitäisiköhän meikäläisen hankkia oma elämä?

Yksi asia, jota jaksan ihmetellä joka vuosi Big Brotherissa, on se, miten koukussa ihmiset tuntuvat olevan energiajuomiin. Tuntuu, että Nocco on melkein elämän tärkein asia ja että on tärkeämpää saada Noccoa kuin ruokaa. En ole itse juonut elämäni aikana yhtäkään energiajuomaa tai edes maistanut sellaista, enkä voi siitä syystä ymmärtää, mikä niissä oikein viehättää. Ovatko nykyajan ihmiset (yleensä nuoret) niin flegmaattisia, että he eivät selviä päivästään ilman energiajuomia, vai ovatko juomat vain yksinkertaisesti maultaan niin hyviä, että niitä on pakko saada? Vai onko energiajuoman juominen vain samanlainen koukuttava tapa kuin esimerkiksi tupakointi tai kahvin juominen?

Päätin perehtyä energiajuomien ihmeelliseen maailmaan ja ostaa kokeeksi muutaman tölkin.

Aloitin Red Bullista, joka oli ihan älyttömän makeaa. Jo juoman tuoksu oli vastenmielisen keinotekoinen ja imelä. Juoma ei ollut niin pahaa kuin olin kuvitellut, ja sain juotua tölkin loppuun, mutta toista kertaa en kyllä Red Bullia ostaisi.

Sitten ne paljon puhutut Noccot. Ensimmäiseksi testasin tuon Pearaden, ja minusta se maistui ja tuoksui aivan samalta kuin Red Bull. En olisi huomannut näiden kahden välillä mitään eroa! Limónissa oli selvästi havaittava sitruunan maku, mutta keinotekoisuus ja liiallinen makeus ällöttivät tässäkin. Mitään piristävää vaikutusta en juomilla havainnut. Nyt voin kuitenkin sanoa maistaneeni energiajuomia ja todeta kokemuksen syvällä rintaäänellä, että en tykkää.

Toinen asia, jota olen Big Brotherissa ihmetellyt, on kiroilun määrä. Kiroilen kyllä itsekin, eli siinä mielessä minun on turha jeesustella, eikä kiroilussa ole sinänsä minusta mitään väärää. Mutta jos joka lauseessa tarvitsee olla vähintään yksi vittu, se alkaa särähtää korvaan ja pahasti. Ehkä ylenpalttinen kiroilu kertoo jonkinlaisesta epävarmuudesta, jota yritetään peittää vittua viljelemällä?

Seuraan ahkerasti myös BB:n somea, ja joskus ihmisten oivaltavat kommentit naurattavat.

Intiassa alkoi telugunkielinen Big Brother (joka tunnetaan Intiassa nimellä Bigg Boss) samana päivänä kuin Suomen BB:kin alkoi, ja harmittaa, kun aika ei riitä senkin katsomiseen. Kyllä tämä elämä osaakin olla hankalaa. 😆 Bigg Boss olisi takuulla mielenkiintoista katsottavaa! Eilen katsoimme ukkelin kanssa häätölähetystä, ja nappasin ohjelmasta pari kuvaa. 

Talon asukkaat.

Juontaja Nagarjuna ja häätöuhan alla olevien matkalaukut.

Häätöuhan alla.

Herra nimeltä Shani Salmon joutui lopulta lähtemään talosta.

Rupesin sivujuonteena miettimään, että jos olisin mennyt naimisiin Shani Salmonin kanssa ja ottanut miehen sukunimen, nimeni olisi Satu Salmon. Ai että, miten kuulostaakin hienolta.

Joku ehkä muistaa, kun kirjoittelin aiemmin telugunkielisestä Indian Idol -kilpailusta. Tässä muistaessani pitää raportoida, kuka kilpailun lopulta voitti. Oma suosikkini Jayanth (se lihava poika, joka rakasti syömistä) tuli muistaakseni viidenneksi, ja kilpailun voitti Vagdevi, toinen kilpailuun osallistuneista sisaruksista (toinen sisko eliminoitiin jo ennen TOP-kymppiä).

Voittaja Vagdevi vasemmalla, Jayanth toinen oikealta.

Kooste Vagdevin hetkistä kilpailussa: 

Jayanthin finaaliesitys: 

Totesin taas Indian Idolia katsellessani, miten rankasti ihmisten ulkonäköä Intiassa saatetaan kommentoida. Jayanthin liikakilot ja syöminen olivat yleinen pilailun aihe melkein joka jaksossa, ja yhdessäkin jaksossa tuomari Thaman S., joka on itsekin ylipainoinen, heitti Jayanthille, että "meihin lihaviin voi aina luottaa, koska lihavat eivät jaksa juosta karkuun".

Jokasyksyinen jännitysnäytelmä nimeltä autokatsastus on saatu myös tältä vuodelta päätökseen. Voisi kuvitella, että auto, jolla on ikää 18 vuotta, ei enää menisi katsastuksesta ensimmäisellä yrittämällä läpi, mutta niin se vain meni! Ainoa huomautuksen aihe oli rekisterikilven valo, joka oli palanut (ja joka on ollut palanut jo ainakin neljä vuotta, kun en ole saanut sitä korjatuksi).

Katsastusasemalle oli tullut odotuspaikka, jossa saattoi istua ja katsella autonsa katsastusta. Minä en voinut kuitenkaan jäädä katsastusasemalle odottamaan, kun jännitti niin paljon, vaan luikin viereiselle Shellille kahville. Katsastusasemalla oli nosto-ovi, jonka keskellä oli normaali ovi, josta minäkin olin tullut sisään. Edellinen asiakas oli ajanut juuri autonsa ulos, ja toinen katsastusmies oli laskemassa nosto-ovea alas. Minä olin yrittämässä sinne Shellille lähtöä, ja hämmästyin hirveästi, kun sitä normaalia ovea ei ollutkaan, enkä uskaltanut viuhahtaa laskeutumassa olevan nosto-oven alitsekaan. Hätäännyin ja huudahdin katsastusmiehelle, että "missä se ovi on, äsken se oli tässä?!". Katsastusmies myhäili ja vastasi, että "kyllä se tulee sieltä, kun vähän odottelet..."

Risteilykausi alkaa olla purkissa, mutta vielä on Hernesaaren laiturissa toisinaan laivoja.

Yksi syksyn upeimmista laivoista oli Norwegian Prima, joka vieraili Hernesaaressa tämän kuun kahdeksas päivä. 

Laiva on aivan tuliterä, sillä se otettiin käyttöön tämän vuoden elokuussa, eli vain kuukausi sitten!

Laivan promovideo: 

Pakko on vielä laittaa tähän pidempikin Norwegian Priman esittelyvideo. On kyllä huikea laiva, jonka kuvaamiseen sanat eivät riitä! 

Loppuun vielä asiaan millään lailla liittymättä pari ihanaa biisiä. 

Above & Beyond on yksi lemppareistani, ja heillä on käsittämätön määrä hyviä biisejä. Gratitude julkaistiin keväällä ja jälkimmäinen biisi jo monta vuotta sitten, mutta löysin vasta äskettäin tuon klubimiksauksen. Yksi Above & Beyondin jäsenistä on muuten suomalainen, Paavo Siljamäki, mitä en ollut edes tiennyt ennen kuin nyt kuukkeloin yhtyettä. Onpas noloa!

Kivaa syyskuun jatkoa!

😘