Road trip Rondaan

Teimme sunnuntaina pienen road tripin sisämaahan Rondaan, mutta sitä ennen piti kuitenkin vuokrata auto. 

Ajoimme Rondaan tuota pohjoista reittiä ja palasimme etelämpää.

 

Auton vuokraus ei sujunutkaan ihan niin helposti kuin yleensä, sillä vuokraamossa tuli pientä sanaharkkaa. Vuokraus oli jo maksettu etukäteen netin kautta, mutta vuokraamo vaati vielä vuokrauksen pantiksi 401 euron suuruista vakuusmaksua luottokortilta. Ei tässä mitään, sillä tämähän on ihan yleinen käytäntö, että luottokortilta varataan jonkin suuruinen panttimaksu. Tämä kyseinen firma (=Alamo) kuitenkin vaati, että pantti pitää ottaa kahdelta eri luottokortilta – toiselta kortilta 400 euroa ja toiselta yksi euro – ja kummankin luottokortin on oltava kuljettajan (eli minun) nimellä. 

Olin ihan pöyristynyt moisesta käytännöstä, enkä todellakaan suostunut järjestelyyn mukisematta. Olettaako vuokrausfirma, että ihmiset kanniskelevat mukanaan useampaa luottokorttia? Miksi tätä ei ollut mainittu vuokrausehdoissa? Mitä sitten, jos minulla ei olisi ollutkaan kahta luottokorttia? Käytäntö tuntui kertakaikkisen järjettömältä, emmekä ole edelleenkään keksineet mitään vähänkään järkevää syytä moiselle käytännölle. Onko muilla kokemusta tämmöisestä, että pantti varataan kahdelta eri luottokortilta, ja sattuisiko joku mahdollisesti tietämään syyn, miksi näin tehdään?

Kaiken lisäksi paikan johtaja kehtasi korttejani syynättyään väittää, että toinen korteistani ei ole luottokortti vaan että se on vain debit-kortti. Minulta meinasi palaa hihat ihan totaalisesti, koska kyllä kai minä nyt itse tiedän, millaisia kortteja minulla on. Jos kerran olen käyttänyt korttia monta vuotta luottokorttina, niin kuinka helvetissä siitä on tullut yhtäkkiä vain debit-kortti?

Lähdimme siis autovuokraamosta vähän paskafiiliksillä, ja olin varma, että mälläisin auton heti ensimmäisessä risteyksessä, kun sapetti niin mahdottomasti. Yksi läheltä piti -tilanne tulikin ensimmäisessä liikenneympyrässä. Ei ole mukava lähteä paskoilla fiiliksillä vieraan auton rattiin. 

Onneksi autovuokraamo unohtui pikkuhiljaa, kun matkamme eteni.

Heinät oli jo monin paikoin kaadettu ja paalitettu pieniksi kuutioiksi.

Rondaan kesti ajaa vajaat puolitoista tuntia, ja sitten olimme perillä. 

Koska olimme lähteneet matkaan aika ex tempore ja liian myöhään nähtävyyksien aukioloaikoja ajatellen, oli pakko priorisoida, mitä halusimme nähdä. Voittajaksi selviytyi entinen härkätaisteluareena ja kakkossijalle jäi entinen arabilainen kylpylä. Täytyy sanoa, että kyllä söi miestä – tai siis tässä tapauksessa naista – kun arabikylpylä jäi näkemättä, mutta minkäs teet. 

Ensin piti kuitenkin pysäköidä auto. Ukkeli oli halunnut vuokrata isomman auton, koska isompi auto olisi mukavampi istua ja ajaa, ja siksi hän olikin ottanut auton Alamosta, jota emme olleet koskaan aiemmin käyttäneet (Hertzillä ja Avisilla oli tarjolla vain pienempiä autoja). Iso auto on toki mukava matkustaa mutta ihan veemäinen parkkeerata, varsinkin jos osuu pieneen ja superahtaaseen parkkihalliin niin kuin minä Rondassa. Suhasin parkkihallissa kusi sukassa yrittäen väistellä tolppia, joita oli siroteltu joka kulmaan autoilijoiden kiusaksi, ja ahdisti jo etukäteen ajatus, että palauttaisin auton sen luottokorttishown jälkeen vuokraamoon vielä mällättynäkin. Yhden kerran olen vuokra-autoa elämäni aikana kolhinnut, ja toivoin, että toinen kerta ei tulisi nyt.

Löysin kuin löysinkin lopulta hallin peränurkasta vähän tilavamman oloisen paikan ja sain mallattua auton jotenkin paikalleen. 

Siinä on ja pysyy!

Onneksi kaiken harmituksen jälkeen härkätaisteluareena ylitti upeudessaan kaikki kuvitelmat.

Meikäläinen oli taas lukenut säätiedotuksia, että Rondassa olisi päivälämpötila vain 20 asteen kieppeillä, ja vetänyt päälleen pitkän koltun. Jotenkin olin kuvitellut, että Ronda sijaitsisi (missä Kuukkeli?!) hyvinkin korkealla, vaikka eihän se sijaitse kuin noin 750 metrin korkeudessa. Tuli ihan mieleen tapaus Santa Fe Kolumbiassa, kun olin varustautunut sielläkin parinkymmenen asteen lämpötiloihin, vaikka oikeasti lämmintä oli yli 30 astetta. Vaatetta vain kunnolla päälle, ettei varmasti palale. 😆

Suuri härkätaistelija on saapunut areenalle.

Rondan härkätaisteluareena on yksi vanhimmista, sillä se otettiin käyttöön vuonna 1785. Areena on halkaisijaltaan 66 metriä, ja ymmärtääkseni se on edelleen käytössä. Vierailijat pääsevät kuitenkin tutustumaan areenaan niinä päivinä, jolloin areenalla ei ole toimintaa.

Reitti kulki välillä härkätaisteluareenan sisäosissa esitellen mm. härkätaistelijoiden vaatetusta.

Härkätaistelijoiden vaatteita ja aseita sekä taisteluissa kuolleiden härkien päitä.

Vasemmalla härkätaistelija Rafael Gómez Ortegan puku ja oikealla Manuel Rodriguezin takki.

Yläkerrassa avautui mukava näkymä katsomoon ja areenalle. 

Härkätaisteluareena ulkoapäin.

Söimme lounaan yhdessä härkätaisteluareenan vieressä olevista ravintoloista, mutta ruoasta ei ole sen kummempaa sanottavaa (muuta kuin että tulipahan syötyä taas ranskanperunoita, joita tarjotaan täällä näköjään joka ruoan kanssa). 

Rondan ehkä tunnetuin nähtävyys on Puente Nuevo eli silta, joka yhdistää kaupungin kaksi puolta ja joka vie yli El Tajo -rotkon. Sillalla on korkeutta 98 metriä, ja sen rakentamisessa kesti 34 vuotta (vuodesta 1759 vuoteen 1793).

Sillasta olisi saanut paremman kuvan, jos olisi mennyt alas laaksoon. Yritimmekin tätä, mutta kun eksyin pienelle kujalle, jolle ei mahtunut kuin yksi auto kerrallaan, ja jouduin peruuttamaan pitkän matkan takaisin toisen auton edestä pois, päätin, että antaa olla.

Näköalat alas laaksoon olivat huikaisevat. 

Puente Nuevon vieressä oli hotelli Parador de Ronda, jonka terassille menimme kahville. En nykyään suuremmin välitä leivonnaisista, mutta nyt oli ympäristö niin kohdallaan, että oli pakko maistella talon tarjontaa. 

Ronda oli kaiken kaikkiaan varsin viehättävä pikkukaupunki. 

Lopulta oli aika lähteä ajelemaan takaisin Torremolinokseen, ja paluumatkan reitti kulkikin komeissa maisemissa yli kilometrin korkeudessa. 

Lähemmäs rannikkoa päästyämme näkyi jo pilkahdus mertakin. 

Takaisin motarilla.

Semmoinen oli se reissu. Nyt tämä lähtee kävelylle. 

😘