Kotiruokaa Barcelonassa

Täällä on kaikki edelleen hyvin. Koronaa ei ole tullut, mutta nyt tässä odotellaan ruokamyrkytystä. Kävimme illalla rannalla taas nautiskelemassa pari gin tonicia, minkä jälkeen tuli luonnollisesti ihan hirveä vessahätä. 

Rantaravintola, jossa ollaan käyty pari kertaa.

Normaalisti en välitä, millaisessa vessassa asioin: kun on hätä, niin silloin sitä menee mihin vain. Nyt koronan aikaan ällöttää kuitenkin ihan hirveästi käydä epäsiisteissä vessoissa ja koskea ovenkahvoihin ja vessan huuhtelunappuloihin, jos ei pääse edes pesemään käsiään toimituksen jälkeen. Niinpä päätin sinnitellä hätäni kanssa, mikä johti kuitenkin siihen, että oli pakko mennä matkalla yhteen baariin juomaan oluet, jotta pääsin vessaan. Ukkeli keksi tilata kyseisessä paikassa taas katkarapuja, ja kun katkaravut saapuivat pöytään, jo haju kertoi, että katkaravut eivät todellakaan olleet tuoreita. Ukkeli närkki yhtä rapua, ja minä söin pari kappaletta, kun en kehdannut jättää kaikkea syömättä. Nyt olen pienellä jännityksellä odotellut, tuleeko katkoista jotain vatsavaivoja, mutta ainakaan vielä ei ole tullut. 

Obama-baarin mukaan Suomella oli tänään jalkapallopeli.

Eilen aamulla minulla oli herätessäni kurkku kipeä, ja olin koko päivän ihan kusi sukassa, että nyt se korona sitten tuli. Todennäköisemmältä kuitenkin tuntui, että kurkkukipu oli tullut jääkylmistä juomista, joita on tullut kulautettua kurkusta alas luvattoman monta kappaletta, sekä tuulettimesta, joka oli puhaltanut yöllä suoraan naamalle. Tänään kurkkukipu olikin poissa, joten syy taisi olla onneksi kuitenkin drinksuissa ja tuulettimessa. 

Ruokalistat ovat täällä usein virtuaalisessa muodossa, eli ravintolan pöydällä on vain QR-koodi, jota näytetään kännykälle, ja kännykästä saa sitten avattua linkin ruokalistaan. Aluksi systeemi aiheutti hieman ihmetystä (koska olen vanhan kansan ihmisiä 😆), mutta nyt tykkään systeemistä todella. Ei tee mieli käpälöidä paperisia ruokalistoja, joita on käpälöinyt aika moni muukin ihminen, ties kuinka likaisilla käsillä.

Katkarapukokemuksen jälkeen tapakset sun muut alkoivat tökkiä niin paljon, että päätimme mennä syömään Burger Kingiin. 

Tunkua ravintoloihin.

Emme ole ukkelin kanssa oikein rantaihmisiä siinä mielessä, että tykkäisimme makailla auringossa ja käydä meressä uimassa, mutta eilen tuli kokeiltua rantaelämääkin parin tunnin ajan. 

Barcelonan rannoissa tuntuu olevan tosi paljon eroja siinä, millaista porukkaa ja miten paljon väkeä kullakin rannalla on. Tuolla Bogatellen rannalla, josta vuokrasimme rantatuolit, oli varsin rauhallista, ja porukkakin tuntui olevan vanhempaa kuin Barcelonan eteläisemmillä rannoilla. Koska rannalla oli suihku, päätin käydä meressä uimassa (vaikka vesi oli minusta hieman liian kylmää), ja uinkin ihan mukavan matkan.

"Meidän" lehtikioski, joka on auki ihan ihmeellisiin aikoihin.

Kaupunkipyöriä.

Tölkinpalautusautomaatti

Tölkinpalautuslaitteesta tuli mieleen, että ainakaan tässä talossa ei kierrätetä mitään, vaan kaikki jätteet tungetaan samaan pussiin. Talonmies, joka esitteli paikkoja meille taloon saavuttuamme, kertoi, että roskat pitää jättää roskahuoneeseen joko illalla kahdeksan jälkeen tai aamulla ennen yhdeksää. Tuntuu kyllä karulta tunkea kaikki samaan pussiin, mutta maassa (tai ainakin talossa) maan tavalla.

Katutaiteilijat (vai miksi näitä paikalleen jähmettyneitä tyyppejä nyt kutsutaan) jaksavat ihmetyttää. 

Pääsimme viikonloppuna vihdoinkin käymään sisällä Sagrada Familiassa, vaikka mietin pitkään, kannattaisiko käynti edes. Viimeksi kun kävimme Barcelonassa viisi vuotta sitten, jonot Sagrada Familiaan olivat niin valtavat, että emme viitsineet jäädä jonottamaan lippuja. Nyt liput pitää ostaa etukäteen, jotta väkimäärää pystytään porrastamaan, mutta hieman kyllä ihmettelin "porrastusta", sillä minusta kirkossa oli väkeä ihan liikaa kerralla. 

Kirkko oli sisältä aivan huikea, joten kyllä todellakin kannatti vaivautua Sagrada Familiaan. Rakennuksen upeutta on vaikea vangita valokuviin, ja otin sisällä videonkin, josta se kävisi hieman paremmin ilmi. Tässä asunnossa on kuitenkin niin hidas netti, että hermot menivät, kun yritin ladata videota, joten on tyydyttävä valokuviin. 

Ulkopuolen veistokset ovat nekin lähempää tarkasteltuina aivan huikeita yksityiskohtineen. 

Barcelonan arkkitehtuuri on muutenkin poikkeuksellisen upeaa, ja siitä pitää ehkä tehdä myöhemmin ihan oma postauksensa.

Minua oli jäänyt kaivelemaan viime Barcelona-käynnillä useampikin paikka, kun en ehtinyt käydä niissä, ja yksi paikoista oli Montjuïcin hautausmaa. Olin nähnyt hautausmaan taksin ikkunasta, ja hautausmaa oli näyttänyt ihan valtavan hienolta. Sinne oli siis päästävä nyt keinolla millä hyvänsä. Minun oli tarkoitus mennä hautausmaalle yksin, mutta koska ukkeli ei oikein innostunut ajatuksesta (hautausmaalla olisi kuulemma kaikenlaista epämääräistä porukkaa), ukkeli lähti mukaan hautausmaan portille asti. 

Hautausmaa on rakennettu kukkulan rinteille, ja kun pääsin näkemään hautausmaan lähempää, sen koko oli pienoinen järkytys. Hautausmaa oli ehkä suurin näkemäni hautausmaa koskaan, ja jo heti ensi metreillä tuli selväksi, että pystyisin näkemään hautausmaasta vain pienen osan. Hermostutti sekin, että ukkeli oli jäänyt istumaan ja odottelemaan minua auringonpaisteeseen, joten päätin tehdä hautausmaalla vain pikaisen kierroksen. Kerkesin kuitenkin jo senkin aikana melkein eksyä, kun edessä oli – kaksi kertaa – umpikuja.

August Urrutia I Roldánin mausoleumi.

Toinenkin hautausmaa oli jäänyt viime reissulla näkemättä, mutta ehkä yksi hautausmaa riittää matkaa kohti. 😆

Hautausmaalla käynnin yhteydessä tuli käytyä pikaisesti myös ulkoilmamuseo Poble Espanyolissa, joka oli ennakkotietojen mukaan läpileikkaus Espanjan eri alueisiin. Alue oli kuitenkin paljon pienempi kuin olin etukäteen kuvitellut, ja kun suuri osa liikkeistä oli (koronan takia) vielä suljettu, paikka oli aika äkkiä kierretty. 

Vapaana lentelevät ja äänekästä mekkalaa pitävät papukaijat jaksavat ihmetyttää ja ihastuttaa.

Ukkeli oli ennen matkaa ehdottanut, että ottaisimme matkalle mukaan riisinkeittimen, mutta minä en ollut suostunut. Olin aikoinani naureskellut niin makeasti eräälle entiselle (intialaiselle) kollegalleni, joka lähti vaimonsa kanssa lomalle Espanjaan ja otti mukaan riisinkeittimen ja riisiä, että en mitenkään kehdannut sortua itse samaan. Sitä paitsi mitä sitä itse kokkaamaan, kun Barcelonastakin saa ihan superhyvää eteläintialaista ruokaa! 

Löysimme Chennai Masala Dosa -nimisen ravintolan, ja nyt olemme käyneet siellä jo kaksi kertaa syömässä, ja huomenna olisi tarkoitus mennä taas. 

 

Ravintola on perheyritys, jota johtaa Amritha Rajkumar, ja ruoka on ravintolassa ihan taivaallista ja niin autenttista eteläintialaista kuin vain voi olla. 

Dosiakin on ihan huikea valikoima.

Podi idlejä.

Dahi vadaja.

Chicken dosa.

Payasam.

Kulfi.

Ruoka on myös varsin edullista.

Tämän päivän lasku.

Dosista pitää sanoa vielä sen verran, että ne ovat todella suuria (arvioimme, että dosien halkaisija on varmaan jotain puolen metrin luokkaa), joten ne riittävät hyvin jo yksistään täyttämään vatsan. 

Tähän onkin hyvä päättää tämänkertainen katsaus – jo siitäkin syystä, että kello tulee yksi, ja pitäisi käydä kai nukkumaankin. Sitä ruokamyrkytystäkään ei ole näkynyt eikä kuulunut, joten voin ehkä yrittää nukkua rauhallisin mielin.