Kätevä emäntä

Jos marraskuu meni nopeasti, niin joulukuu on mennyt vielä nopeammin. Vastahan kuukausi alkoi, ja kohta on jo joulu. 

Joulu on tuntunut tänä(kin) vuonna varsin epämääräiseltä ajatukselta. Viime vuonna joulun alla haasteita tuottivat vanhempien muuttohommat, heidän talonsa myynti, imeytyskentän teko, äiskän terveysvaikeudet ja iskän muistisairaus, mutta tänä vuonna on ollut toisenlaisia haasteita, joita en nyt aio tässä sen tarkemmin eritellä. Siksi tänä vuonna tuntuukin erityisen tärkeältä saada viettää joulu läheisten kesken, vaikka viralliset tahot suosittelevatkin kaikkea muuta kuin matkustamista paikkakunnalta toiselle (tässä tapauksessa siis Helsingistä Savonlinnaan).

Sen verran vastuullisia kuitenkin ukkelin kanssa olimme, että päätimme käydä pari päivää ennen lähtöämme koronatestissä ja viettää loppuajan tiiviisti kotona. Tutkiskelin Mehiläisen ja Terveystalon sivuilta, kuinka oireettomat voisivat hakeutua koronatesteihin, mutta testeihin pääseminen tuntui kummassakin paikassa niin monimutkaiselta prosessilta, että hermothan siinä menivät. Onneksi olin bongannut aiemmin Länsiväylän varrelta 9Livesin koronatestauspisteen, ja älysin mennä tutkiskelemaan kyseisen firman sivuja. 9Lives on Suomen suurin ensihoito- ja sairaanhoitopalveluja tuottava yritys, joka tekee nykyään myös koronatestejä. 9Livesin systeemi oli ilahduttavan yksinkertainen: ei tarvinnut kuin antaa nettilomakkeella muutama esitieto, maksaa testi netissä ja ajaa koronatestauspisteeseen. 

Drive-in -testijonossa.

Jos testattavalla on oireita, Kela korvaa osan testistä, ja asiakkaan maksettavaksi jää 129 euroa. Jos oireita ei ole, lysti maksaa 195 euroa per nenä (pun intended). Testituloksen oli luvattu tulevan 12 tunnissa, mutta se tuli meille kummallekin vajaassa 11 tunnissa. Koska molempien tulos oli negatiivinen, saatoimme alkaa valmistautua lähtöön. 

Minusta on ihan järkevää käydä testissä, jos lähtee joulun viettoon muualle Suomeen, enkä ymmärrä, miksi päättäjät ja terveysalan ihmiset suhtautuvat niin nihkeästi vapaaehtoisiin testauksiin. Kai taustalla on ajatus, että varmempaa olisi, jos ihmiset pysyttelisivät kotonaan. Onhan se tietysti näinkin, mutta jotkin asiat ovat suurempia kuin korona. Olemme nyt kumminkin käyneet testissä, ja voimme olla varmoja siitä, ettemme vie koronaa mukanamme täältä koronapesäkkeestä Savonlinnaan. 

Radisson Blu -hotelli iltavalaistuksessa.

Minulla on ollut suunnilleen viimeisen kuukauden ajan järkyttävän pahoja nukkumisvaikeuksia, ja vaikka minulla on lääkettä (=mirtatsapiiniä) nukkumisvaikeuksiin, en kuitenkaan käytä sitä kovin mielelläni. Kun satunnaiset univaikeudet tulivat puheeksi viimeksi urheilulääkärin vastaanotolla, lääkäri suositteli minulle lääkkeen ottamista niin usein kuin tarvitsisi, koska lääkkeestä ei olisi mitään haittaakaan. Periaatteessa ottaisin lääkettä mielelläni useamminkin, sillä nukun sen avulla aivan erinomaisesti, mutta en tykkää seuraamuksista, joita minulle siitä tulee: turvottaa, tulee ihan kauheat silmäpussit, eikä vatsakaan toimi. Pitää aina ennen lääkkeen ottamista puntaroida, haluanko mieluummin nukkua vai paskantaa – ja yleensä jälkimmäinen vie voiton. 😆 Ukkeli on joskus manannut, että minun elämäni pyörii vatsan toiminnan ympärillä, mutta kyllä se vain niin on, että jos vatsa ei toimi, päivä on pilalla. Silmäpussien laskeutumisessakin kestää kolme päivää, ja se on kyllä aivan liian pitkä aika piileskellä vaatekomerossa. 

Mutta nyt eksyin vähän aiheesta. Tai en oikeastaan, sillä pitihän tätä seuraavaa pohjustaa. 

Olen yrittänyt olla stressaamatta nukkumisesta tai nukkumattomuudesta, ja kotona se on onnistunutkin kohtuullisen hyvin, kun on tutut rutiinit ja tuttu nukkumisympäristö. Minulla pyörii tuuletin kesät talvet läpi yön, koska en pysty nukkumaan, jos on liian hiljaista. Hiljaisuudessa kaikki kuorsaukset, narahdukset ja sydämenlyönnit kuuluvat kiusallisen selvästi. Koska meinaamme majoittua Savonlinnassa hotelliin, aloin panikoida jo viime viikolla, miten saisin nukuttua hotellihuoneen hiljaisuudessa. Sitten keksin mielestäni erinomaisen ratkaisun ongelmaan: ostaisin pöytätuulettimen ja veisin sen mukanani hotellihuoneeseen. 

Tuulettimia oli vähän vaikea löytää kaupoista, mitä ihmettelin suuresti. Joulu kun on kumminkin tuuletuslaitteiden kuuminta myyntisesonkia. 😆 Onneksi K-Raudassa tärppäsi, ja myyjä kiipesi seinälle ja onki minulle ylähyllyn perimmäisestä nurkasta yhden tuulettimen. Kun eilen kasasin tuuletinta keittiön pöydällä, ukkeli osui paikalle ja kysyi, mitä puuhailin. Ukkelin ilme oli kohtalaisen kiinnostava, kun selitin, että kasailen tässä hotelliin tulevaa tuuletinta. Ukkeli ihmetteli, miksi en voinut lainata hotellista tuuletinta. Hotellissa olisi ihan takuulla tuulettimia. No eipä ollut tullut mieleenkään moinen ajatus. Sitä paitsi saattoihan se olla, että tähän aikaan vuodesta tuulettimia ei lainattukaan noin vain, joten oli parempi pelata varman päälle ja viedä mukanaan oma tuuletin. Joidenkin asioiden kanssa ei kannata riskeerata! Ukkeli totesi vain, että onkohan siellä hotellissa sänkyäkään. Pitäisköhän sun ottaa sekin varmuuden vuoksi mukaan? 

Kuka saapuu milläkin kulkupelillä jouluostoksille.

Tervehdin ilolla ensi maanantaita, jonka jälkeen päivä alkaa taas pidentyä. Ukkeli tajusi, että enhän minäkään ole ollut Suomessa koko syksyä sitten vuoden 2016, jonka jälkeen olen viettänyt osan syksystä joko Boliviassa tai Kolumbiassa. Vaikka kuukaudet ovat kuluneet nopeasti, syksy on tuntunut jotenkin tosi pitkältä. Jos olen nukkunut hyvin, minulle on oikeastaan ihan sama, onko pimeää vai valoisaa, mutta huonosti nukut yöt ja pimeät päivät ovat vähän huono yhdistelmä. 

Tähän vuodenaikaan aurinko nousee (silloin harvan kerran, kun auringonnousu näkyy) meren takaa. 

Rakensivat, penteleet, tuommoisen parkkihallin maisemia pilaamaan.

Hyvällä mielikuvituksella tässä voi nähdä auringon.

Mutta nyt on ruvettava kasailemaan kamoja huomista lähtöä varten. Laitan tähän loppuun vielä tämänhetkiset suosikkibiisini (ikään kuin ne ketään kiinnostaisivat).

Bonus:

Näiden myötä toivottelen kaikille lukijoille rauhaisaa ja kaikin puolin mukavaa joulunaikaa. 😘