Kun etsiskelin dosakuvia edelliseen postaukseen, uppouduin katselemaan Intia-kuvia muutenkin, ja tuli taas mieleeni, että olisipa kiva päästä käymään Intiassa. Sitten ajattelin, että kun tässä nyt ei pääse matkustamaan, huvitellaan sitten kuvia katselemalla, ja päätin tehdä pienimuotoisen Intia-muistelukoosteen. Suurimman osan kuvista olen julkaissut joskus aiemmin, mutta julkaisusta on niin kauan, että kukaan ei luultavasti muista kuvia kumminkaan.
Yritän olla mahdollisimman vähäsanainen, koska kuvia on paljon, mutta varoitan silti, että postauksesta tulee pitkä. Saatanpa joutua tekemään vielä toisenkin samantyylisen postauksen, koska mieluisia kuvia on niin paljon.
Tykkään katsella ja kuvata ihmisiä erityisesti silloin, kun he ovat uppoutuneet johonkin tekemiseen tai kun heillä on jokin arkinen askare meneillään. Kauhea kyylä.
 |
Riisipeltoa kyntämässä.
|
 |
Riisintaimien istuttamista.
|
 |
Palmuviinin eli toddyn pullotusta.
|
 |
Mango chaat -kauppias.
|
 |
Vada-linssikakkusten paistaja.
|
 |
Rannerenkaiden tekijöitä Hyderabadissa.
|
 |
Puhtaaksikirjoitustoimisto.
|
 |
Ukkelin edesmennyt taata ayurveda-lääkkeidensä kanssa.
|
 |
Ganesha-patsaiden tekijä ja hänen poikansa.
|
 |
Kookoksia Keralan takavesillä.
|
 |
Kuorma kulkee näppärimmin pään päällä.
|
 |
Sormihirssipellossa.
|
 |
Verkkojen vetämistä.
|
 |
Turistipoliiseja Goassa.
|
Ihmisistä siirrymmekin sitten sujuvasti eläimiin. Koiria Intiassa näkee valtavasti, ja vaikka suuri osa koirien on kohtaloista kovia, eikä koiria halua ikuistaa kameralla tai edes katsoa, myös hellyttäviä otuksia näkee.
Apinat ovat toisaalta hassuja ja toisaalta pelottavia. Itse pysyttelen apinoista mieluusti turvallisen välimatkan päässä!
Kaduilla kuljeskelevat lehmät ovat tuttu näky jokaiselle
Intian-kävijälle, ja nämä katulehmät ovat usein äärimmäisen
surkean näköisiä. Lehmä on intialaisille pyhä eläin, mikä tarkoittaa
myös sitä, että sitä ei saa tappaa. Kun lehmä tulee vanhaksi eikä tuota
enää maitoa, köyhille usein ainoa vaihtoehto on jättää lehmä kaduille
kuljeskelemaan, koska heillä ei ole varaa ylläpitää tuottamatonta
eläintä.
Eläimiä on Intian kaduilla muutenkin, ja mieleeni tuli yksi kerta Hyderabadissa, kun tätini oli meillä käymässä. Eksyimme autolla jonkin muslimialueen pienille kujille, ja lopulta tie oli niin kapea, että autolla pääsi hädin tuskin eteenpäin. Paniikki melkein iski, kun mietiskelin, miten pääsisimme sieltä ikinä pois, jos tie loppuisi. En ikimaailmassa pystyisi peruuttamaan koko matkaa takaisin ihmisten ilmoille. Eläimetkään eivät välittäneet siirtyä auton tieltä, ja piti olla tosi tarkkana, ettei osunut niihin. Yhdessä kohtaa jouduin sanomaan tädilleni, että "katso sinä siltä puolelta sitä lehmää, niin minä katson tältä puolelta tätä vuohta". Etenimme hitaasti mutta varmasti päät kummaltakin puolelta autoa ikkunasta roikkuen, ja pääsimme kuin pääsimmekin siitäkin paikasta läpi. Luojan kiitos eteemme tuli hylätty tontti, jonka edustalla sain auton käännettyä, ja pääsimme takaisin ihmisten ilmoille. Sen jälkeen päätin, etten enää ikinä lähtisi ajelemaan summamutikassa minnekään pikkukujille.
Takaisin lehmiin. Maitoa tuottavista eläimistä pidetään kumminkin hyvää huolta, ja erityisesti kylässä, jossa anopin nuorempi sisko viljelee maata, oikein sydäntä lämmittää, kun eläimistä pidetään niin hyvää huolta.
 |
Heiniä säilytetään karjasuojien katoilla.
|
 |
| Tämä kuva on kylläkin Tirupatin läheltä kylästä, jossa ukkelin perheellä on "kesämökki". |
Intialaisella oravalla on selässään kolme viirua, ja anoppi kertoi minulle kerran kivan tarinan, jonka mukaan viirut ovat tulleet oravan selkään Rama-jumalan sormista. Tarinan voi halutessaan lukea esimerkiksi täältä.
En itse ole rantalomailun suuri ystävä, varsinkaan Intiassa, jossa intialaiset tulevat rannoille töllistelemään vähäpukeisia turisteja, mutta kyllä Intiastakin löytyy rantalomailuun ihan kelpo paikkoja.
 |
Kerala.
|
 |
Goa.
|
Junamatka intialaisessa junassa on Kokemus, joka ei hevillä unohdu.
Omasta (ainoasta) pitkästä junamatkastani on aikaa jo jonkin verran
(muistaakseni noin 15 vuotta), enkä tiedä, kuinka paljon junat ja
junamatkat ovat tässä ajassa mahtaneet muuttua.
Suurinta hupia minulle oli roikkua avoimessa oviaukossa junan ollessa täydessä vauhdissa ja ottaa kuvia. Suomessahan junien ovet ovat visusti kiinni junan ollessa liikkeessä, joten junan oviaukossa roikkumisesta piti ottaa Intiassa kaikki ilo irti, kun se oli kerrankin mahdollista.
Tämän sillan ylitys oli tavallista jännittävämpi paikka, sillä toisella raiteella tuli juuri vastaan kolisteleva tavarajuna, ja pudotus alas jokeen oli melkoinen.
Kun päivä kääntyi iltaan, kuvaushommelit oli lopetettava, sillä pimeässä ei nähnyt enää mitään.
Tämä postaus loppuu ihan justiinsa, mutta laitan loppuun vielä muutaman sekalaisen kuvan.
 |
Runoilija Kalidasan muistomerkki Ramtekissa.
|
 |
Tämä kuva on Nelloresta vuodelta 2005, jolloin Nokia oli vielä jotain.
|
 |
Ramoji Film Cityssä.
|
 |
Swami Vivekanandan muistomerkki manner-Intian eteläisimmässä kärjessä Kanyakumarissa.
|
 |
Intia loppuu Kanyakumariin, ja edessä on vain aava meri.
|
Lyhyestä virsi kaunis ja pitkästä vielä kauniimpi. 😆
Nyt poistun takavasemmalle ja toivottelen jaksamista kaikille. 😘
Olipa ihana kuvamatka Intiaan, jonne en kyllä koskaan mene reaalimaailmassa. Hyviä dokumentteja (myös ne kamalat eläinkuvat). Intia on kyllä niin suuri maa, jolla on monet kasvot,joita en todellakaan halua itse kohdata. Ymmärrän hyvi ikäväsi Intiaan. Toivottavasti kohta päästään matkustamaan taas eli saadaan rokotukset.
VastaaPoistaMä en tiedä, olenko koskaan katsonut yhtään dokumenttia Intiasta. Ai kaameeta. Olen kyllä yrittänyt, mutta minua sieppaa niissä dokumenteissa aina se, että niissä oikein mässäillään kaikella kurjuudella, eikä sitä Intian toista puolta (eli ihan tavallista elämää) näytetä ollenkaan. Tai ainakin mulla on sellainen tunne dokumenteista. Toki voin olla väärässäkin, kun en ole niitä hirveästi katsellut. ;-D
PoistaMä voisin lähteä Intiaan vaikka heti, jos sinne vaan pääsisi helposti. Finnair ei ole lentänyt Intiaan vissiin sitten koronan alun, ja Lufthansakin taisi lopettaa lennot. Ja tietty ne karanteenit ja koronatestit hieman hankaloittaisivat matkaa!
Ihana nojatuolimatka tyopaivan keskelle!! Kiitos!
VastaaPoistaKylla on varikasta meininkia Intiassa. Saattaa olla sellainen maa josta joko tykkaa ihan taysilla tai sitten ei YHTAAN. Tai onhan siellakin erilaisia seutuja tietysti kun iso maa on.
Kiva jos tykkäsit. <3
PoistaMä jäin miettimään tuota kun sanoit, että Intia jakaa mielipiteet, ja kyllä se varmasti niin on. Toisaalta Intia-kokemus riippuu niin paljon siitäkin, missä päin Intiaa käy. Esimerkiksi rantaloma Goassa voi olla hyvin erilainen kokemus kuin kaupunkiloma Chennaissa. Goa on aivan järkyttävän roskainen ja epäorganisoitu paikka verrattuna esimerkiksi Hyderabadiin, joka on infrastruktuuriltaan ihan kuin mikä tahansa länsimaalainen kaupunki (intialaisin maustein toki). Ja tietysti kaupungeissakin on erilaisia alueita, että siinä mielessä tätäkään ei voi yleistää.
Incredible India!!! Osaatko sä muuten syödä dosaa niin, että et käytä vasenta kättä apuna? Minä en.
VastaaPoistaOn se vaan uskomaton. :-)
PoistaOsaan syödä dosaa pelkästään oikealla kädellä, ja kaikki muutkin sapuskat menevät tarvittaessa samalla tyylillä. Kaikkein haastavinta on repiä paloja jostakin hieman sitkaasta leivästä pelkästään oikeaa kättä käyttämällä...
Oi!!!
VastaaPoistaOlen muuten joskus miettinyt miten riisi kasvaa. Ajattelin siis, että jos se pieni siemen kuopataan sinne vetiseen peltoon, miten se muka juurtuu yms. Mutta kyse on siis jostain "tupsusta", joka istutetaan? Hmmmm. Tämä pitää ehkä selvittää ystävämme googlen kautta.
IHANIA ELÄIMIÄ! Olen kerran käynyt Goassa ja ehkä juuri nuo eläimet jättivät sen sydänsurun, miksi en koskaan enää halua sinne matkustaa. En vaan kestänyt niitä suloisia, mutta huonostivoivia kadulla. Tai auton alle jääneitä, jotka eivät kuolleet heti, vaan sitä sitten ihmeteltiin isolla porukalla, koska kukapa tietäisi kenen serkku se siinä...... *puistatus*
Apinoista olen aivan samaa mieltä: enemmän pelottavia kuin söpöjä. Hyh!!
Mutta toisaalta: ihanat värit, taivaallinen ruoka, hyväntuuliset ihmiset.
Matkustelu on ehkä jäänyt pidemmäksi aikaa. Toisaalta harmi, toisaalta yleisesti maailman kannalta varmaan hyvä.
Kiitos, lisää tätä!! (Melkein lupasit. =) )
Mie olen ymmärtänyt, että riisi istutetaan useimmiten taimina, siis tuollaisina ”ryppäinä”, ja siemenet idätetään ensin muualla. Mutta ilmeisesti jossain päin riisi istutetaan peltoon ihan siemeninäkin, vaikka en kyllä ymmärrä, miten tuollaiseen vetiseen peltoon voi edes istuttaa siemeniä.
PoistaMinullakin Intiassa ottavat kaikkein kovimmille eläinkohtalot. Sitä kun toivoisi, että kaikilla eläimillä olisi hyvä elämä (toki ihmisilläkin), ja on ihan kauhea katsella, miten huonosti eläimiä joskus kohdellaan. Tästä ei ole monta päivää, kun ukkeli kertoi, kuinka yksi hänen hunsvottikaverinsa tapasi lapsena sitoa ilotusraketteja koirien häntiin kiinni. :-( Ei pysty edes ajattelemaan. Toki ihmiskohtalotkin voivat olla Intiassa julmia, mutta jostain syystä eläimet liikuttavat minua enemmän.
Mä olen kerran saanut apinan niskaani, ja se oli niin karmea kokemus, että en ole tainnut vieläkään toipua siitä. :-D Ja jotkut älykääpiöt vielä syöttivät apinoita yhdellä asuinalueella, jolla aluksi asuimme, eikä siitä ole enää pitkä matka siihen, kun apinat alkavat tehdä tuhojaan.
Intia vaatii jonkinlaista sydämen kovettamista ja kykyä katsoa pois, jotta siellä pärjää, mutta onneksi Intiassa on myös niin paljon hyvää (eikä vähiten ihanat ihmiset), että se jotenkin tasapainottaa tilannetta.
Uhkasin tosiaan tehdä vielä toisenkin postauksen, ja semmoinen on kyllä tulossa jossakin vaiheessa. ;-)
P.S. Mä yritin taas kommentoida blogiisi, mutta kommentti ei tainnut koskaan tulla perille. Menevätköhän kommenttini roskaposteihin tai jotain...?
Ihania kuvia Intiasta.
VastaaPoistaJoskus sinne vielä menen junailemaan, se on kokematta.
Goalla olessa taksikuski vei meidät rannalle, jossa oli vain pieni kahvila ja jokunen ihminen. Minua hiukan nolotti kun kuski istui odottamassa kun me otimme aurinkoa ja uimme. Kävimme myös torilla ostoksilla, kuski talutti turvallisesti lapsemme tien yli ja kantoi minun ostokset ( tämäkin noloa).
Asuimme pienessä hotelissa jossa meidän 4 lasta olivat ainoat alaikäiset, lapset tuolloin 2-12v. Kyllä heistä pidettiin huolta. Tultiin sanomaan jos liian kauan auringossa, lasten lelut siitssä rivissä aamulla portailla. Hotellin portista eivät päässeet ulos jos vanhempia ei näkynyt. Kaikki haluasivat pitää sylissä meidän 2v blondia..
Ja meitä luultiin todella rikkaiksi kun olimme matkustaneet koko perhe Goalle.
Tämä reissu oli yksi ikimuistoisimmista. Tarvisko lähteä uudestaan kun nuorimmainenkin on jo 15v.
Suosittelen lämpimästi junamatkaa Intiassa. Sitä ei kyllä hevillä unohda. Nyt täytyy toki hieman odotella, että pääsee Goaan tai ylipäänsä minnekään muuallekaan, mutta ainahan sitä voi jo suunnitella matkaa, jos ei muuta. :-)
PoistaTuo nolostelu on niin tuttua! Minä en ole vieläkään tottunut siihen, että Intiassa ei tarvitse tehdä kaikkea itse, vaan odottelu ja kassien kantaminen kuuluvat autonkuljettajan toimenkuvaan (tai riippuu tietysti kuljettajasta :-D). Edelleen, jos menemme anoppilaan, meinaan napata kamat autosta mukaani ja viedä ne sisään, ja autonkuljettaja joutuu joka kerta muistuttamaan, että kyllä hän tuo ne. Miten tämä onkin meille suomalaisille niin vaikeaa? Kai me ollaan luita ja ytimiä myöten sellaista ”minä itte” -kansaa.
Onpa ihana kuulla, että teidän Goa-reissunne oli onnistunut ja että matkasta jäi mukavia muistoja. <3 Lapsirakkaampia ihmisiä kuin intialaiset on vaikea löytää. :-)
Minun ensimmäinen Intia-käyntini alkoi sekin Goasta, kun ukkeli arveli, että Goa olisi mulle sellainen pehmeä lasku Intiaan. Ostimme muistaakseni kolmen viikon pakettimatkan Goaan, mutta olimme Goassa vain pari päivää, ja jatkoimme siitä lentäen Chennaihin ja eteenpäin Nelloreen. En tykännyt Goasta yhtään, ja olin iloinen, kun pääsin sieltä pois! Kävin Goassa myöhemmin uudestaan, ja toinen kerta oli onneksi jo vähän miellyttävämpi.
Mukavaa viikon jatkoa!
Ihania valokuvia, tässä ihan pääsi matkatunnelmaan. Ihmiset näyttää eloisilta ja värit ovat upeita. Olen itse käynyt noin sata vuotta sitten Goalla sellaisella vajaan 2 vk:n matkalla. Siinä tuli vähän shokkihoitoa, kun katselin minne hotellien poistovedet valuivat ja miten rannalle jätettiin kaikki eväsjätteet, jotka kylläkin linnut, koirat ja lopuksi lehmät söi pois. Ne pienet lapset kantamassa vielä pienempiä, osin vammautuneita, oli kyllä ehkä viimeinen asia, joka nosti tuskan pintaan.
VastaaPoistaKuten kirjoitat, niin Goa ei ehkä ole oikea paikka minne mennä Intiassa, ehkä itsekin ajattelen, että olisi kannattanut mennä jonnekin muualle. Ikäväkseni sain vielä reissusta aikamoisen vatsataudin, joka kesti puolisen vuotta. Pidin lopulta mehupaaston, jossa meinas omat voimat loppua kesken, mutta tauti ainakin kuoli siihen paastoon ;-)
Olipa sinulla todella kurja Intia-kokemus, ja ihan kaamean vatsataudinkin sait tuliaiseksi. Minullakin on ollut monenlaista vatsatautia Intiassa (yllättävän vähän kuitenkin, kun ottaa huomioon mitä kaikkea olen syönyt ;-D), mutta ei yhtään noin pahaa.
PoistaGoa on varmasti helppo paikka länsimaalaiselle mennä, kun sinne tehdään pakettimatkoja, ja se on muutenkin rantalomakohteen maineessa. Muualla Intiassa joutuisi seikkailemaan omatoimisesti, mikä tuntuu varmasti ainakin ensikertalaisesta monimutkaiselta ja ehkä pelottavaltakin.
Intia, ja varsinkin Goa, tarjoaa kyllän monenlaista shokkihoitoa. Itselleni sekin oli järkytys, miten kadut yms. voivat olla Goassa niin hirveän huonossa kunnossa, kun turismi tuo kuitenkin sinne rahaa. Voihan se olla, että Goa on muuttunut tässä viime vuosina edukseen, mutta jos asiat tapahtuvat siellä samaa tahtia kuin muualla Intiassa, niin eiköhän sama meno jatku edelleen. :-D Mahtaisiko infrastruktuurin puute johtua sitten korruptiosta tms. Rahaa tulee, mutta se menee joidenkuiden pohjattomiin taskuihin.
Kerjäläisistä vielä, että vammautuneita lapsia käytetään usein tulonhankkimiskeinona, niin julmalta kuin se kuulostaakin. Intialaiset tietävät, että turistin sydän saattaa heltyä, kun hän näkee vammaisen lapsen, joten häneltä voi irrota muutama roponen.
Incredibile India. Minun ja poikani haaveissa päästä joskus Intiaan. Mies ei suostu edes harkitsemaan. Hänelle Intia on kolmen m:n maa..misticismo, miseria, merda. Hänelle jo Kairo oli järkytys, joten Intia on ehdoton no-no. Itse lähtisin vaikka heti,ilman ennakkoluuloja, yrittäen pitää silmät ja mieli mahdollisimman avoinna.
VastaaPoistaHih, no miehesi on kyllä ihan oikeassa, sillä Intiasta löytyy noita kaikkia kolmea, oikein yllin kyllin. :-D Mutta sieltä löytyy niin paljon hyvääkin, ja kun tosiaan pitää silmät ja mielen avoimina, Intia voi olla ainutlaatuinen kokemus.
PoistaItse onnistuin välttelemään Intiaan menoa ukkelin tapaamisen jälkeen peräti seitsemän vuotta, kun ei ollut mitään mielenkiintoa mennä Intiaan. Minusta se kuulosti ihan kaamealta paikalta! Sitten oli pakko mennä, kun oltiin muka jo naimisissakin ja asuttiin yhdessä, ja oli pakko mennä näyttäytymään suvulle. :-) Enkä voi kieltää, etteikö Intia olisi ollut aluksi järkytys, mutta ihmeen äkkiä sopeuduin maahan ja opin jopa rakastamaan sitä ja erityisesti sen ihmisiä.
Todella mahtavaa että sun "toinen" maa on Intia! En ole ikinä käynyt, mutta suomalaiselle olisi todella värikäs elämys, mahtava ruoka kulttuuri, ja muutenkin tapahtumarikas maa! Laita vaan lisää kuvia :)
VastaaPoistaJuu, miekin olen iloinen, että olen päässyt tutustumaan Intiaan, vaikka aluksi hangoittelinkin vastaan. :-D
PoistaMukavaa loppuviikkoa, Ulrika!
Nömä sun Intia kuvat ja postaukset ovat aina olleet niin kiinnostavia, ja olisi kyllä ihanaa päästä joskus käymään siellä. Nyt vain haaveilen Suomeen pääsystä, mutta kun matkailu on toistaiseksi niin hankakaa.Ihania eläimiä, mutta hieman käy sääliksi kaduilla olevia koiria. Täällå on ulkona vain kissija, mutta yleensä ne leikataan ja niitä syötetään.Kivaa loppuviikkoa s
VastaaPoistaSatu
Kiva kuulla, että olet tykännyt. Taidatkin olla kaikkein pitkäaikaisin ja uskollisin lukijani, joten kiitos kaikista yhteisistä vuosista, Jael. <3
PoistaIntiassa näkee muuten tosi harvoin kissoja! Mistähän mahtaa johtua...
Toivotaan, että elämä muuttuisi pian parempaan suuntaan. Vaikka tällä hetkellä näyttää kyllä aika synkältä, mutta pienikin toivonkipinä on parempi kuin ei mitään.
Kivaa loppuviikkoa sinullekin! :-)
Nuo kuvat ihmisistä arkisissa puuhissaan ovat minusta ihan parhaita. Ja eläimet tietysti myös.
VastaaPoistaSama juttu mulla, että ihmiset ja heidän puuhansa ovat kaikkein kiinnostavinta katsottavaa. :-)
PoistaKiva katsella näitä kuvia. Joskus olen vieläkin lueskellut noita Intia-postauksiasi. Melko erilainen maailma tällaiselle nojatuolimatkaajalle, joka on käynyt vain lasten kanssa Kolmårdenissa (raskas reisssu) ja yliopiston porukan kanssa Tallinnassa (tästä on hataria muistikuvia).
VastaaPoistaMinulla oli lapseton täti, joka olisi ottanut mukaansa etelän- ja muillekin matkoilleen. Taisin olla jo silloin tyyppi, joka ei uskaltanut lähteä. Olikohan tädin matkat niitä 70-luvun Keihäsmatkoja? :D
Mukava jos viihdyit kuvien parissa. :-)
PoistaMinulle tuli tädistäsi mieleen kirja, jonka löysin kerran lapsena/nuorena äidin kirjahyllystä ja jonka sitten luinkin. Sen nimi oli Tädin kanssa maailmalla. Tykkäsin kirjasta kovasti, mutta en tiedä, millaiselta kirja mahtaisi näin aikuisiällä tuntua.
Eihän sitä tiedä, vaikka tätisi matkat olisivat olleetkin Keihäsmatkoja. :-D Olisi kyllä kiva palata aikakoneella sille aikakaudella ja päästä näkemään, millaista Keihäsmatkoilla oli.
Mukavaa viikonloppua!