Käsityömessuilla

Kävimme ukkelin kanssa käsityömessuilla, jotka järjestettiin Medellínissä tänä vuonna kymmenettä kertaa. Kyseessä oli siis juhlavuosi, ja näytteilleasettajia oli tänä vuonna enemmän kuin koskaan aikaisemmin, yhteensä 450 kappaletta.

Kuvia tulee olemaan paljon, mutta tekstiä vähän, joten tämä postaus on varmaan nopeasti selattu. Kyynärpääni on taas ärtynyt ilmeisesti liiallisesta tietokoneella kökkimisestä, joten en viitsi rasittaa sitä enempää kirjoittamalla pitkiä sepustuksia.

Medellínin messukeskuksen eli Plaza Mayorin alue on minusta hieno ja arkkitehtuuri tummassa synkkyydessään minun silmääni viehättävää.

Olen ottanut nämä kaksi kuvaa joskus joulu-tammikuussa, kuten sinisestä taivaasta näkyy. Nyt on nimittäin taas palattu viikon poikkeuksellisen sateettoman ajanjakson jälkeen normaaliolosuhteisiin eli epävakauteen ja viileämpään ilmaan.

Messukeskukseen kuuluu useampi rakennus, ja tästä mentiin varsinaisiin näyttelytiloihin.

Ensimmäisessä näyttelytilassa oli perinteisempää käsityötaidetta, jollaista olin ajatellut messuilta löytyvänkin.

Toisessa näyttelytilassa kävi kuitenkin ilmi, että messujen tarjonta oli paljon monipuolisempaa kuin olin osannut kuvitellakaan.

Ihmettelimme väen vähyyttä, sillä olin kuvitellut, että messuilla olisi kova ryysis, kun oli tulossa äitienpäivä ja kaikkea. Totisesti toivon, että messuilla on tulevina päivinä vilkkaampaa, sillä muuten tuntuu kovin pahalta näytteilleasettajien puolesta, kun ei kauppakaan tietysti käy.

Tässä vaiheessa olikin hyvä pitää pieni tauko ja maistaa Las Barbas de Choclon antimia.

Aurinkoiset myyjät.

Maistoimme Azteca-maisseja, joihin tuli ainakin jotain juustoa ja chilijauhetta, jota ukkeli pyysi laittamaan reilusti, kun pääsi kerrankin itse vaikuttamaan chilin määrään. 😃

Maissit mahassa jaksoikin taas kiertää messualuetta.

Kävelykeppejä.

Soittimia.

Hauskoja kukka-alustoja.

Niin kauniita kynttilöitä, että eihän noita raski polttaakaan.

Piirustuspaikka lapsille.

Olin todella vaikuttunut sekä messujen monipuolisuudesta että työn laadusta. Kaikki käsityöt olivat todella taidokkaasti tehtyjä eivätkä mitään krääsää. Olin lähtenyt messuille sillä mielellä, että ostan tuolta läheisille viemisiä, mutta meninkin valikoiman edessä aivan lukkoon. En osannut ostaa yhtään mitään, kun en osannut päättää mitä ostaisin! Olen muutenkin maailman surkein tuliaisten ostaja, koska saan menemään jahkailuun ihan uskomattoman paljon aikaa. Haluaisin viedä ihmisille jotain sellaista, mistä he oikeasti pitävät, mutta eihän sitä voi koskaan etukäteen tietää, mistä toinen pitää ja mistä ei. Ei sitä tietysti olisi mikään pakko ostaa kenellekään mitään, mutta minä tykkäisin muistaa ihmisiä jotenkin. Onneksi messut jatkuvat ensi viikon loppuun, joten teen ehkä uuden (täsmä)iskun tuonne, kun olen vähän märehtinyt näkemääni.

Väriä ei messuilta puuttunut!

Vaatteitakin olisi ollut myynnissä (ja koruja, joita oli todella paljon, mutta ne jäivät kuvaamatta), ja ihastuin yhteen virkattuun hameeseen.

Hame näkyy tuolla rekissä muiden vaatteiden keskellä, ja se oli varmasti kaikkein räikeimmän värinen, mitä myyjällä oli. Mutta hame oli – kuten virkatuille vaatteille on tyypillistä – todella painava, ja aika hintavakin se minusta oli (450 000 pesoa eli 122 euroa). Toki virkattu hame on hirvittävän työläs tehdä, joten siinä mielessä hameella ei ollut hintaa juuri ollenkaan.

Ukkeli sentään osti paidan tästä puodista:

Ei ollut mikään ihan harmaa peruspaita sekään.

Näyttelyn viimeinen osasto olikin sitten sellainen, että siellä lompakko lauloi enemmän kuin olisi ehkä ollut tarpeen. Siellä myytiin ruokaa. Nämä ruokajutut vetävät minua ja ukkelia messuilla aina puoleensa enemmän kuin mikään muu, eivätkä nämäkään messut olleet poikkeus. Mukaan lähti useampi pussillinen tavaraa, ja erityismaininta pitää antaa taas siitä, että kaikkea sai maistella ennen ostopäätöstä. Jos jäi hetkeksikään ihmettelemään jonkin kojun eteen, niin heti lensi eteen lusikka, jossa oli dulce de lecheä, mangomarmeladia, chorizoa tai jotain muuta vastaavaa. Isopersemuurahaiset (hormigas culonas) jäivät kuitenkin tälläkin kertaa ostamatta.

Ukkelin taivas: monta laatikollista mausteisia suolapaloja.

Messukäynti päätettiin, mihinkäs muuhunkaan kuin syömiseen. Söimme yhdessä messukeskuksen pihalla olevista ravintoloista, vaikkei olisi välttämättä ehkä niin hirveä nälkä ollutkaan.

Tilasin ensimmäistä kertaa elämässäni vihreää mehua, johon tuli muun muassa pinaattia ja selleriä. Olin ihan ihmeissäni, kun mehu olikin hyvää. Tässähän löytää uusia makuelämyksiä!

Ukkelin "talon olut" ei ollut myöskään ihan sieltä perinteisimmästä päästä. Siihen tuli muun muassa tomaattia ja tabascoa.

Tilasin kala-annoksen, jossa oli tällä kertaa ihan oikeaa salaattiakin.

Eipä olisi tullut itselleni mieleen yhdistää kalaa ja ananaskirsikkaa (eikä tule varmasti tämän jälkeenkään).

Ukkelin "lounas" (varoitus kasvissyöjille):

Lautasellinen chicharróneja eli rapsakkaa possun kamaraa. Tyypillinen hinduateria.

Nyt mie vetäydyn takavasemmalle, eikun sori, etuoikealle.