Kolumbialaisia kirjastoja

Olin kuullut puhuttavan paljon hyvää Medellínin kirjastoista, joten piti käydä tutkimassa, pitivätkö puheet paikkansa.

Medellínin kirjastosysteemi vaikuttaa näin ulkopuolisen silmin hieman sekavalta, sillä julkinen kirjastojärjestelmä kattaa monenlaisia kirjastoja: on ns. kirjastopuistoja (Parques Biblioteca), pilottikirjasto (Biblioteca Pública Piloto) sivutoimipisteineen sekä lähikirjastoja (Bibliotecas de Proximidad). Näiden lisäksi on vielä muita julkisia kirjastoja, jotka eivät sovi varsinaisesti mihinkään edellä mainittuun kategoriaan. Aloitankin yhdestä sellaisesta, EPM-kirjastosta, koska se oli aivan ensimmäinen kirjasto, jossa kävin.

EPM-kirjasto on jyhkeä rakennus aivan kaupungin keskustassa, Valojen aukion (Parque de las Luces) laidalla, ja se valmistui vuonna 2005. Kirjaston yhtenä tarkoituksena oli muuttaa aukion ilmettä ja tunnelmaa, sillä aukio oli aiemmin varsin huonossa maineessa, ja siellä viihtyivät lähinnä kodittomat ja huumeidenkäyttäjät. Tehtävässä on onnistuttu ilmeisen hyvin, sillä menneisyyttä ei huomaa nykyisellä aukiolla mitenkään, ainakaan päiväsaikaan. Lyhenne EPM tulee sanoista Empresas Públicas de Medellín, Medellínin julkiset yhtiöt, joka vastaa suurelta osin muun muassa kaupungin energian- ja vedentuotannosta.

Ensimmäinen hämmennyksen aihe EPM-kirjastossa oli se, että sinne ei käveltykään sisään noin vain, sillä ovella oli vastassa metallinpaljastin ja läpivalaisulaite laukuille. Kun oli päässyt näiden läpi, piti todistaa tiskillä henkilöllisyytensä jollakin tavalla (suomalainen ajokortti kelpasi). Sitten tiskiltä sai tilapäisen vierailijalätkän, jolla pääsi kirjaston puomien läpi. Kaikki tämä tuntui ärsyttävän hankalalta, ja ajattelinkin, että jos kaikkiin kirjastoihin meneminen on yhtä vaikeaa, kirjastokäyntini tyrehtyvät kyllä heti alkuunsa.

 
Kirjaston pohjakerroksessa oli jonkinlainen keittiövälinenäyttely, jota en jaksanut tutkiskella sillä hetkellä sen tarkemmin.

Ensimmäisen kerroksen sanoma- ja aikakauslehtiosastoa.

EPM-kirjasto on erikoistunut tieteeseen, teollisuuteen, ympäristöön ja teknologiaan, ja se näkyikin kirjastossa selvästi. Romaaneja kirjastossa ei ollut (tai ainakaan minä en niitä huomannut), vaan kaikki kirjallisuus oli asiakirjallisuutta.

Kakkoskerroksen istuinalue.

Kirjastossa on panostettu myös selvästi tietokoneisiin ja työskentelytiloihin, sillä kumpiakin oli paljon.

Avonaisten tilojen lisäksi rauhallisempaa paikkaa kaipaaville oli pieniä, lasiovin erotettuja opiskeluhuoneita, joista en tullut kuitenkaan ottaneeksi kuvaa.

Mielenkiintoisia erikoisuuksia olivat kirjahissi, joilla kirjoja (tai muuta aineistoa) siirretään kerroksesta toiseen, sekä laput, joissa käskettiin jättää luetut kirjat pöydälle. Myöhemmin tulin huomaamaan, että samaa käytäntöä noudatetaan muissakin kirjastoissa. Ilmeisesti kirjat päätyvät varmemmin oikeille paikoille, kun henkilökunta laittaa ne takaisin hyllyyn.

Ylimmässä kerroksessa oli kattotasanne, josta näkyi Parque de las Luces.

Katolta näkyi myös ostoskeskus Gran Plaza, jossa sijaitsee suosikkilounaspaikkani.

Kyseessä on lounasravintola nimeltä Kamil, josta saa monipuolista, terveellistä ja maukasta kotiruoan tyylistä ruokaa. Buffetista saa valita lautaselleen mitä haluaa, ja ruoasta maksetaan painon mukaan. (Siis ruoan painon; ei oman painon. 😀)

Tyypillisiä annoksiani.

Lautaselliseni ovat maksaneet 9 400–14 900 pesoa (2,6–4,2 euroa), eli hinta ei ole todellakaan paha.

Keskustan tuntumassa sijaitsee myös pilottikirjasto (Biblioteca Pública Piloto), joka on perustettu jo vuonna 1955. Maailman ensimmäinen julkinen pilottikirjasto perustettiin Intiaan vuonna 1951, ja toinen pilottikirjasto rakennettiin UNESCOn päätöksellä Medellíniin vuonna 1952. Kirjasto sijaitsi alun perin toisaalla Medellínin keskustassa, mutta muutti 1960-luvun lopulla nykyiseen paikkaansa.

Medellínin ensimmäinen pilottikirjasto. (Kuva täältä.)

Myös kirjastoauto liikennöi pilottikirjaston alkuaikoina ja toi kirjat lähemmäs ihmisiä. (Kuva samasta paikasta kuin edellinenkin.)

Pilottikirjaston sisäänkäyntiä oli vähän vaikea löytää, ja sain kiertää koko rakennuksen, ennen kuin lykästi. Ovella oli varashälytin, mutta muuten kukaan ei kysellyt mitään, vaan sisään ja ulos sai liikkua ihan vapaasti.

Heti ulko-oven vasemmalla puolella oli lastenosasto, joka näytti varsin kivalta ja viihtyisältä.

Kirjoja oli paljon, ja valikoima oli kattava.

Kirjat tosin näyttivät minusta enimmäkseen aika vanhoilta, mutta saatoin toki olla väärässäkin.

Filosofian ja psykologian kirjoja.

Kirja- ja lehtihyllyt jatkuivat toisessa kerroksessa.

Pilottikirjasto oli minusta jotenkin vähän kolkon oloinen paikka, mutta varmasti se ajaa asiansa.

Débora Arangon kirjasto ja kulttuuripuisto (Biblioteca Pública y Parque Cultural de Débora Arango) sijaitsee eteläisessä Medellínissä, Envigadossa. Kirjasto on rakennettu vuonna 2005 medelliniläisen taiteilijan ja kulttuuriaktivisti, Débora Arangon, kunniaksi. Arkkitehtuuriltaan kirjasto muistuttaa minusta kovasti EPM-kirjastoa.

Kirjaston pihalla oli nuoria harjoittelemassa tanssia.

Kirjaston aulassa oli kierrätysastia käytetylle ruokaöljylle. Miksei meillä Suomessa ole tällaisia?

Sisääntulo oli hieman hämmentävä, sillä aulassa oli vastassa luuranko.

Kävi ilmi, että kirjastossa oli meneillään jonkinlainen "Ihmiskeho kohtaa Frankensteinin" -näyttely.

Palloilin tuossa näyttelytilassa varmaankin aika epätietoisen näköisenä, sillä yksi kirjastonhoitaja tuli kysymään minulta, olinko kirjastossa ensimmäistä kertaa. Kun vastasin myöntävästi, hän antoi minulle pikaisen opastuksen, missä mitäkin oli. Kirjastoissa tuntuu olevan täällä varsin paljon työntekijöitä, mutta he eivät ole kuitenkaan mitenkään päällekäyviä, vaan kirjastoissa saa olla - niin halutessaan - ihan rauhassa. Sellainen kirjaston kuuluisi minusta ollakin (oli se sitten missä päin maailmaa tahansa), että siellä voi yhtä lailla poiketa lukemassa pikaisesti päivän lehden tai viettää tuntikausia kirjoihin uppoutuen.

Toisen kerroksen lukusalia ja tietokoneita.

Kirjaston lehtivalikoima ja rento ilmapiiri viehättivät, ja istuinkin lukemaan pari lehteä. Täälläkin piti jättää luettu aineisto pöydälle, mutten tiedä, koskiko sääntö myös lehtiä. Minä kiikutin lehdet tietysti kuuliaisena suomalaisena samaan paikkaan, mistä olin ne ottanutkin.

Vanhempia lehtiä kansioissa.

Kakkoskerroksen avaria tiloja sekä lastenosasto (Sala Infantil).

Lopuksi vielä kurkkaus yhteen lähikirjastoon, El Pobladoon, joka on meidän lähikirjasto ja jonka kuvat olen laittanut ennenkin.

El Pobladon kirjasto on juuri sellainen, millaiseksi lähikirjaston voisi kuvitellakin: pieni ja kotoisa kirjasto, jonne on helppo poiketa milloin vain.

Kirjastopuistot ovat isompia kokonaisuuksia, joissa yhdistyy nimensä mukaisesti sekä kirjasto että puisto. Kirjastopuistoja on Medellínissä yhdeksän kappaletta, ja ne on tyypillisesti perustettu alueille, joilla on haluttu parantaa siellä asuvien vähäosaisten palveluja sekä alueen viihtyvyyttä ja toimivuutta ylipäänsä.

Kirjastopuisto San Javierissa.

Surullisenkuuluisa España-kirjastopuisto Santo Domingossa. Kirjasto on edelleen remontissa, eikä sen tulevaisuudesta ole tietoa.

Kirjastopuistot ovat paljon muutakin kuin kirjaston ja puiston yhdistelmiä, sillä parhaassa tapauksessa ne mielletään kodin jatkeeksi, jossa ihmiset voivat viettää aikaa ja puuhailla kaikenlaista, ylipäänsä viihtyä. Kirjastoissa on monenlaisia työ- ja harrastustiloja, ja ne tarjoavat myös monenlaista ohjelmaa.

Tässä muutamia esimerkkejä kirjastojen tarjonnasta. Kaikki muut kuvat ovat San Javierin kirjaston Facebook-sivuilta paitsi viimeinen, joka on Débora Arangon sivuilta. 

Joogaa/meditointia.

Agronomia-työpajoja sekä luentoja.

Keskustelua Medellínin ilmanlaadusta.

Valokuvanäyttely 50- ja 60-luvun pyöräilystä.

Latinalaisen Amerikan ruoan näyttely.

Onneksi nämä kaksi viimeistä ovat auki melkein tämän kuun loppuun asti, joten kerkeän vielä käymään noissa. Molemmat kiinnostavat valtavasti - varsinkin tuo pyöräilyjuttu!

Näin yhteenvetona voisin sanoa, että ainakin minun mielestäni Medellínin kirjastot ovat todellakin kaikkien kehujen arvoisia. 👍