Älä ota sitä niin vakavasti

Intiassa on kaikenlaisia guruja pilvin pimein. Gurut ovat parrakkaita ukkoja, jotka puhuvat niin viisaita, että tavallinen pulliainen ei aina ymmärräkään heidän juttujaan. Olen aina suhtautunut guruihin suurella varauksella, koska en voi sietää minkäänlaista ihmiskulttia. Miksi joku ukko olisi jotenkin pätevä neuvomaan, miten minun tulisi elämääni elää? Enköhän minä itse tiedä kumminkin parhaiten, mikä minulle on parasta?

Olen joskus kertonut, kuinka hyderabadilainen ystäväni tutustutti minut aikoinaan Sadhguruun. Kävimme jopa kerran yhdessä katsomassa Sadhgurua (postaus siitä löytyy täältä). Olen aina joskus heikkoina hetkinäni sortunut katselemaan Sadhgurun videoita, koska on pakko kumminkin myöntää, että Sadhguru puhuu ihan järkeviä juttuja. Olen jopa ruvennut kirjoittamaan Sadhgurun ajatuksia ylös ja poimimaan niistä oivalluksia omaan elämääni.

(Varoitan, että postauksen kuvamateriaali saattaa järkyttää syvästi herkempiä lukijoita. 😎)

Mielestäni yksi parhaista Sadhgurun neuvoista on kehotus olla ottamatta itseään ja elämää liian vakavasti. Me monethan olemme niin kamalan tosissamme elämän kanssa.



Sadhguru sanoo:

Tosikkomaisuus johtuu siitä, että ihminen pitää itseään tärkeänä henkilönä. Ajattele itsesi pölyhiukkaseksi: jos sinua ei enää huomenna olisi, ketään ei kiinnostaisi. Kaikki jatkuisi maailmassa samanlaisena ilman sinuakin. Kaikkien tulisi muistaa tämä tosiasia joka hetki. Ei ole mitään väliä, mitä muu maailma sanoo sinusta. Ei ole mitään väliä, miten merkityksellistä työtä teet. Ymmärrä se, että elämä jatkuisi järkkymättä ilman sinuakin, olit sitten kuka tahansa. Jos pidät aina mielessäsi tämän tosiasian, sinulla ei ole enää mitään syytä ottaa itseäsi vakavasti. Älä ole kuollut nyt. Sen aika tulee kyllä vielä. Nyt on aika elää.

Sadhguru kehottaa siis muistamaan koko ajan sen, että kuolemme jonakin päivänä. Kuoleman ajatteleminen tuntui minusta aluksi ahdistavalta, mutta elämän rajallisuuden muistaminen auttaa todellakin näkemään asiat ihan eri tavalla. Keskitymme usein aivan vääriin asioihin ja mietimme esimerkiksi sitä, miltä me näytämme muiden silmissä tai mitä muut ajattelevat meistä. Emme uskalla tehdä asioita, joita oikeasti haluaisimme, koska pelkäämme muiden mielipiteitä. Pelkäämme mokaavamme, näyttävämme typeriltä ja tekevämme itsemme naurunalaiseksi, joten on parempi elää varovasti ja olla mahdollisimman näkymätön. Jos muistaisimme koko ajan sen, että aikamme on rajallinen ja että päivämme saattavat olla luetut milloin tahansa, osaisimme ehkä olla rennompia ja keskittyä oikeisiin asioihin.

Sillä jos asiaa miettii tarkemmin, niin mitä väliä sillä oikeasti on, mitä joku meistä ajattelee? Ei yhtään mitään!

Omassa itsekeskeisyydessämme unohdamme myös sen, että olemme todellakin vain minimaalisen pieni osa tätä maailmankaikkeutta. Jos ajattelee jokapäiväisiä "ongelmiaan" ja niiden merkitystä maailmankaikkeudelle, tajuaa oman pienuutensa ja naurettavuutensa.



Sadhguru puhuukin toisessa videossa leikkimielisyyden merkityksestä:



Hän sanoo:

Leikkisyyttä on aina pidetty vastuuttomuutena, ja kuitenkin vastuullisin mahdollinen tapa elää on olla leikkisä. Eikö olekin äärimmäisen vastuutonta kuljeskella ympäriinsä surkeana ja naama pitkänä? Surkeus on kaikkein edesvastuuttomin tapa elää, sillä leikkisyys on se, joka tekee ihmisestä vastuuntuntoisen ja vastaanottavaisen. Jos mieli on vakava, maailma pyörii oman itsen ja omien turhanpäiväisyyksien ympärillä. Vakavalle ihmiselle ympäröivää maailmaa ei ole, sillä vain leikkisä ihminen pystyy havaitsemaan ympärillään kaiken.   

Haastankin nyt kaikki ottamaan itsensä vähemmän vakavasti, hulluttelemaan ja pelleilemään itsensä kustannuksella. Ei tämä elämä niin vakavaa ole.

Hyvää vappua tähän samaan syssyyn!

Let's blow some balloons!