Lehmän häntä

Nelipäiväiset karnevaalit ovat nyt takanapäin, ja täytyy sanoa, että olen asiasta ihan hemmetin tyytyväinen. Rauha on palannut maahan, ja minä tervehdin sitä ilolla!

Karnevaaleissa mätti lähinnä se, että tässä ihan meidän kulmilla oli kaksi bilepaikkaa, jossa juhlittiin jokaisena neljänä päivänä. Juhlimisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta musiikki meinasi hajottaa pään. Musiikin soittaminen alkoi viimeistään iltapäivällä, muutamana päivänä jo ennen puoltapäivää, ja jatkui pikkutunneille asti, ja musiikki soi todella kovaa.

Toinen bilepaikka pystytettiin Hipermarxin edessä olevalle tyhjälle tontille.

Toinen bilepaikka taas tekaistiin autopesukadun takana olevalle alueelle, joka toimii normaalisti parkkialueena.

Meinasin laittaa biletyksestä videonkin, mutta en jaksakaan. Ihan sama.

Olen aina epäillyt, etten suuremmin pidä latinomusiikista, mutta nyt olen sataprosenttisen varma siitä.

Täällä oli myös karnevaalikulkue lauantai-iltana, mutta senkin kanssa kävi vähän köpelösti. Kulkue järjestettiin Cambódromolla, nelisen kilometriä pitkällä ulkoilualueella itäisessä Santa Cruzissa, ja kulkueen oli sanottu alkavan kuudelta. Kun me ukkelin kanssa päräytimme paikalle vähän ennen seitsemää, katsomoita rakennettiin edelleen, eikä kulkueen alkamisesta näyttänyt olevan tietoakaan. Halusimme ostaa liput katsomoon, mutta oli "pientä" epäselvyyttä siitä, mistä lippuja saisi. Piti taas hieman korottaa ääntään, jotta asiat lähtivät rullaamaan toivottuun suuntaan.

Vihdoinkin olemme päässeet Cambódromon aitojen sisäpuolelle.

Lopputulos oli kumminkin se, että parhaat katsomopaikat oli jo myyty, ja tarjolla oli enää jämäpaikkoja. Muutenkin tuli sellainen tunne, että mitäs läksitte. Kaiken lisäksi minua alkoi ahdistaa, kun rupesin miettimään, että pääsisiköhän tiukasti aidatulta ja vartioidulta Cambódromolta edes pois silloin kuin halusi, vai pitäisikö siellä istua karnevaalikulkueen loppuun asti. Kulkueen oli määrä jatkua aamukahteen asti, eikä mikään show maailmassa ole niin hyvä, että jaksaisin istua katsomassa sitä 5-6 tuntia. Ajatuskin jo puistattaa! Päätimme siis jättää kulkueen välistä. Ihan tuosta vain, vaikka olisi ollut tilaisuus nähdä hieno karnevaalikulkue, eikä tilaisuus välttämättä enää tämän elämän aikana toistu.

Lauantaiaamupäivänä ukkeli keksi, että vuokrataan taas auto, kun hänelläkin on neljä päivää vapaata. Kun soitin autovuokraamoon, saimme kuulla, että vuokraamo olisi auki kello kahteentoista ja avaisi ovensa seuraavan kerran keskiviikkona. Kello oli 11.08, ja minä olin vielä täysin alkutekijöissä, joten tuli pikkuisen kiire. Tuli varmasti tehtyä oma henkilökohtainen ennätys, sillä vain kaksitoista minuuttia myöhemmin olin valmiina ovella. Se on aika hyvin, kun ottaa huomioon, etten ollut ihan vielä toipunut ripulistakaan. Mutta jos on kyse autovuokraamosta, silloin ei tuhlata aikaa, vaan toimitaan valon nopeudella.

Saimme saman auton kuin viimeksikin, ja oli kuin olisi tavannut vanhan ystävän. Kyljessäkin oli edelleen samat lommot.

Siellä se punainen paholainen odottaa parkissa.

Tässä olenkin jo IC Norten parkkipaikalla. Kun menin kauppaan, paistoi aurinko, ja kun yritin tulla sieltä ulos, oli kaamea kaatosade. Oli pakko odotella tässä lipan alla, että sade laantuisi, ja pianhan se laantuikin.

Siinä odottaessa huomasin IC Norten koiraparkit, jotka olivat minusta aivan ihanat.

Juomakupit ja kaikki. Kyllä tuossa kelpaa karvaisten ystävien odotella.

Ihmettelimme ukkelin kanssa suuresti, kun vuokraamon väki kyseli, missä päin meinasimme autolla ajella. Aioimmeko pysyä kaupungissa vai lähteä jonnekin kauemmas? Mistä minä tiesin, mihin me saisimme päähämme lähteä! Vuokraamon väki halusi kuulemma olla selvillä siitä, missä päin heidän autonsa liikkuivat, ja jos lähtisimme jonnekin kauemmas, meidän pitäisi ilmoittaa asiasta tekstiviestillä. Teki mieli kysyä, että annetteko meille oikein kotiintuloajatkin.

Jälkeenpäin mietimme ukkelin kanssa, että ehkä tuo liittyi jotenkin karnevaaleihin. Täällä on nimittäin sellainenkin tapa, että ihmisten autoja sotketaan karnevaalien aikaan mudalla. Mutaisia kulkuneuvoja näkyikin liikenteessä tuon tuosta.

Lapset myös pommittavat ohikulkevia autoja vedellä täytetyillä ilmapalloilla ja vesipyssyillä. Vesipyssyt vielä menettelevät, mutta nuo auton ikkunaan pamahtavat vesipallot säikäyttävät kyllä aika tehokkaasti. Olen ehkä takakireä vanha ämmä, mutta en ole koskaan pitänyt sellaisista juhlista, joissa sotketaan toisia ihmisiä tai heidän omaisuuttaan. Inhosin intialaista holia, ja samasta syystä inhoan bolivialaisia karnevaalejakin. Mitä hauskaa on siinä, että saa sotketuksi jonkun auton mudalla? En ymmärrä.

Katsoimme ukkelin kanssa, että montako ihmistä tässä pyörän päällä oikein on, mutta eihän heitä ollut kuin neljä - kaksi aikuista ja kaksi lasta. Poika tuossa lataa juuri vesipyssyään, että saa antaa meille vesisuihkun, kun ajamme ohi.

Jos tielle ei tunnu mahtuvan, niin otetaan pientareet käyttöön.

Kun ajelimme kaupungista poispäin, tajusin puhuneeni aiemmin läpiä päähäni. Onhan täällä roskia, ja joskus oikein kunnon kasojakin!

Taitaakin olla niin, että roskaisuus on alueellista: joillakin alueilla on siistimpää ja joillakin taas vähemmän siistiä. 

Kaupungin etelälaidalla näkyi jopa autoriksoja, joita ei näy täällä kaupungin pohjoisosissa koskaan. 

Ja sitten kaupunki loppui.

Tien varrella oli varoituksia lehmistä, ja varoitus oli ihan aiheellinen.

Hevosmiehenkin näimme.

Täällä ei ole kaduilla samanlaista viemäröintisysteemiä kuin esimerkiksi Suomessa, vaan katujen varsille on tehty sadevettä varten kanavamaisia avoviemäreitä. Jos sataa oikein paljon, nekin saattavat tulvia, ja seuraukset saattavat olla tuhoisat.

Launtaina ei satanut kuin ehkä puoli tuntia, mutta vettä tuli sen verran rankasti, että sekin oli riittänyt jossakin päin kaupunkia jo pienimuotoisen tulvan aikaansaamiseksi.

Ajelimme myös keskustassa päin katsomassa karnevaalitunnelmaa.

Tuossakin oikealla puolella on bilepaikka, jonne oli melkoinen jono. Nämä ihmiset jaksavat juhlia (ja juopotella), jopa neljä päivää putkeen.

Jeesus katselee siellä taustalla menoa ja miettii, että en minä ihan tällaista tarkoittanut.

Niin tosiaan. Santa Cruzissakin on oma Cristo Redentor -patsaansa. Jos siis Rio de Janeiron Jeesus jäi näkemättä, niin onpahan nyt nähty ainakin tämä Santa Cruzin Jeesus.

Santa Cruzin Jeesus on vähän karulla paikalla keskellä liikenneympyrää.

Ihmiset pukeutuvat karnevaalien aikana varsin värikkäisiin vaatteisiin.

Tällä herralla oli näppärä juomareppu.

Tyhjilleen jäänyt New York Mall.

Täällä ei tankata bensa-asemalla todellakaan itse, vaan tankkaajat ovat aina nuoria nättejä tyttöjä. Minä arvelin, että syy siihen on tietysti se, että miehet saisivat tankkauspaikalla silmäniloa. Ukkeli puolestaan arveli, että syynä on se, että naiset ovat luotettavampia. Miehet kuulemma huijaisivat asiakkaita mennen tullen.

Kävimme yhtenä päivänä myös Monterossa, joka on noin 60 kilometriä Santa Cruzista pohjoiseen.

Matkan varrella näkyi aivan valtavasti soijajalostamoita, ja nyt viimeistään tuli selväksi, kuinka paljon täällä viljellään myös soijaa.

Huomatkaa luonnonmukainen sähköpylväs.

Myös lehmiä oli pelloilla todella paljon. Kyllä sitä lihaa täällä siis kuitenkin syödään.

Huomatkaa, että bolivialaiset lehmät osaavat noudattaa myös liikennevaloja.

Sieltä sitä tullaan, kun punainen valo on syttynyt päätiellä liikkuville.

Kas näin ylitämme tien turvallisesti.

Yhdellä tietullipaikalla oli poliisit, jotka ilmeisesti tarkastivat autoja ja niiden kuljettajia. Poliisit ohjasivat tien sivuun kaikki autot edeltämme, ja olin ihan varma, että meidätkin pysäytettäisiin. Kun lähestyin poliisia, poliisi katsoi minua pitkään ja tutkivasti ja näytti sitten, että saat mennä. Että se siitä ulkomaalaisten ahdistelusta taas. 

Montero oli mukava pikkukaupunki, joka tosin vaikutti karnevaaliaikaan aika kuolleelta.

Plaza.

Kahvi ja kana-empanada. Empanada oli kuumaa ja hyvää!

Ja taas mennään.

Tätä postausta oli jostain syystä hirveän työläs kirjoittaa, mutta onneksi homma on nyt ohi. Kiitos ja näkemiin.