Santa Cruz on varsin pienen oloinen kaupunki, vaikka asukkaita onkin puolitoista miljoonaa. Talot ovat enimmäkseen melko matalia, ja ympäristö on varsin vehreää, joten Santa Cruzia on vähän vaikea mieltää miksikään suurkaupungiksi.
Kaupungin sydän on keskusaukio, Plaza 24 de Septiembre, jolla onkin tullut pyörittyä jo useamman kerran.
 |
| Varjoiset istumapaikat ovat kaikkein suosituimpia. Auringossa ei halua kukaan istua! |
Tykkään ihmisten katselusta, ja keskusaukiolla sitä voikin harjoittaa erinomaisen hyvin. Aukio on kaupunkilaisten yhteinen olohuone, jossa voi harrastaa vaikka pulujen syöttämistä, lukemista, meikkaamista, rupattelua, syömistä ja juomista, pelaamista, kännykän räpläämistä ja ihmisten katselua.
 |
| Myynnissä cafe con lecheä eli maitokahvia. Hyvää ja makeaa! |
Aukiolla on myös kaappi, josta kuka tahansa saa ottaa kirjan luettavaksi, kunhan palauttaa kirjan samaan kaappiin. Ihana idea minusta!
Aukio koristeltiin jouluasuunsa torstaina, joten pääsin tutkimaan aukion jouluilmettä heti tuoreeltaan.
Aukion jokaisessa kulmassa on joulupuu, joka on koristeltu laatikoin, korein ja punaisin palloin.
Teiden ylle on ripustettu samantyylisiä koreja, ja aukion keskellä sijaitsevan Ignacio Warnesin patsaan juurelle on sijoitettu hieman erilaisia joululahjatoiveita.
 |
| Neljäsosakilo iloa, 8 grammaa hyvinvointia ja niin edelleen. |
 |
| Joulukoristelut ovat varsin suosittu kuvauskohde. |
En ole vielä käynyt aukiolla pimeällä, mutta jossain vaiheessa haluan käydä katsomassa, miltä aukio näyttää jouluvalaistuksessa.
Aukion koristelu on sisustustaiteilija Quito Velascon käsialaa, ja teemana on ollut tänä vuonna joulumarkkinat ja Bolivian markkinatilanteen muuttuminen. Koristelusta oli tehty kyselytutkimus, ja yli puolet santacruzilaisista oli sitä mieltä, että joulukoristeet olivat sopimattomia. Näitä mielensäpahoittajia löytyy näköjään maailman joka kolkasta!
Aukiolla on laumoittain puluja, joita ihmiset tykkäävät syöttää.
Perjantaina kävi niin, että parisensataa pulua kuoli aukiolle aivan yhtäkkiä. Ihmiset epäilivät joukkokuoleman syyksi lämpöaaltoa, sillä perjantaina mitattiin Santa Cruzin vuoden korkein lämpötila eli +37 astetta. Samanlainen kuumuudesta johtuva pulujen joukkokuolema oli tapahtunut viime vuonna Cochabamban aukiolla. Ihmiset toivatkin pian puluille vesiastioita, jotta pulut saisivat myös juotavaa.
Jotkut epäilivät pulujen saaneen myrkkyä, ja pulut vietiinkin lääketieteelliseen tutkimukseen, jotta niiden kuolinsyy saataisiin selvitettyä.
Aukion vieressä on kaupungin tunnetuin kirkko, Catedral Basílica de San Lorenzo.
Kirkon torniin pääsee kiipeämään kolmen bolivianosin (n. 35 senttiä) maksua vastaan, ja näkymät tornista ovat ihan kelvolliset. Postauksen ensimmäiset kaupunkinäkymäkuvat ovatkin tornista otettuja.
Kirkko on (ainakin minun mielestäni) sisältä melko massiivinen, ja kirkon ovet tuntuvat olevan aina auki, kuten asian kuuluu minusta ollakin. Sunnuntaisen messun aikanakin ovet olivat selkosen selällään. Kävin hieman tunnelmoimassa messua, vaikka en olekaan mikään uskonnollisten toimitusten ystävä. Tunnelma oli kuitenkin hieno, ja katedraali oli aivan täynnä.
Aukion ympäristössä on paljon kivoja kahviloita, joista tunnetuin taitaa olla Lorca.
 |
| Cafe 24. |
 |
| La Pascana, joka aukeaa suoraan kadulle. |
 |
| Kaupunginhallitus. |
Katedraalin kupeessa oli viikonloppuna joulutori, Para Ellas, joka oli pyhitetty bolivialaisten naisten tekemille käsitöille. Myynnissä oli yli 150 käsityöihmisen tuotteita laidasta laitaan.
Tarjolla oli perinteisten käsitöiden lisäksi myös esimerkiksi kasveja, kaikenlaista syötävää ja juotavaa sekä kauneudenhoitopalveluja.
 |
| Riippumattoja. |
 |
| Kynsienhoitopalveluja. |
 |
| Herkkukoju. Ostin noita vasemmassa alakulmassa näkyviä maapähkinämakeisia. Aivan tolkuttoman hyviä! |
Maní eli maapähkinä on erittäin suosittu aines täällä, ja tunnetuin maapähkinästä valmistettu ruokalaji taitaa olla Sopa de Maní eli maapähkinäkeitto. Se on minulta vielä maistamatta, mutta pitää korjata virhe heti ensi tilassa!
 |
| Rakkauslukkopossu. |
Ensimmäinen ravintola, jossa kävin syömässä, oli la Casa del Camba. Ravintola on ehkä kaupungin tunnetuin paikallista ruokaa tarjoava ravintola.
Alkupaloiksi tilasimme lautasellisen alligaattoria, jonka maku muistutti aika lailla kanaa.
 |
| Kaljat eivät ihan heti lopu, kun sitä on ämpärissä melkein kaksi litraa. |
Pääruoaksi tilasimme minibuffetin, joka tuodaan hauskassa korissa.
Kaikki ruokalajit eivät olleet kauneudella pilattuja, ja tämä seuraava liharuokakin, Keperi al horno, oli minusta aika luotaantyöntävän näköistä.
 |
| Maistuis varmaan sullekin. |
Ruoka kuitenkin maistui onneksi paljon paremmalta kuin miltä se näytti. Maku oli ihan kuin suomalaisen karjalanpaistin, joten tuli kovin kotoisa fiilis!
Jotta Casa del Camban turistikokemus olisi täydellinen, ravintolassa kulkee perinteisiin asuihin puettuja tyttöjä, jotka ottavat ruokailijoista kuvia sombrerot päässä. Saatiinpahan taas hauska muisto kotialbumiin!
Kiitos että taas pääsin matkustaaan ja noillemarkkinoille tahtoisin ehdottomasti. Muutenkin vaikuttaa kivalle kaupungille. Mukavia hetki sinne!
VastaaPoistaKiitos sinulle, että jaksat lueskella! :-)
PoistaMarkkinat oli ihanat, ja sieltä olisi voinut hamstrata vaikka mitä. Varsinkin kaikkea syötävää. :-D Ostin toki muutakin, ihan kannatuksen vuoksi.
Kiitos, ja mukavaa jouluviikon alkua sinnepäin!
Ihana kuvanojatuolimatka! Ihanan näköinen tuo ravintola, tuollaiset puoliksi ulkona-mut vähän niinkuin sisällä-ravintolat on mahtavia.
VastaaPoistaMeinas kyllä mennä kahvi väärään kurkkuun tai turskahtaa nenän kautta ulos, kun luin kuvatekstiä La Pascanasta... (hek hek, tähän aikaan vuodesta pissakakkahuumorikin uppoaa...)
Mäkin tykkään tosi paljon ulkoilmaravintoloista. Se johtuu varmaan siitä, että Suomessa semmoisia harvemmin tapaa, sattuneista syistä. :-D
PoistaMä en itse edes tajunnut tuota Pascana-juttua. Hyvä, että sanoit, niin sain minäkin vähän huumoria päivääni. Kyllä pissakakkahuumori tekee joskus poikaa.
Ihana kuvasarja, mulle tulee näistä jotenkuten Venezuelan muistot mieleen; Etelä-Amerikan maissa on paljon yhteistä. Hyvä kun siellä loppui lämpöaalto,täällä ei vaikkakin tämä helle tähän aikaan vuodesta on ihan siedettävää, ja iltaisin kuitenkin viileää,toisin kuin kesällä ja alkusyksystä. Tämä on ilkeää,mutta tuollainen pulujen joukkokuolema olisi hyvä täälläkin, sillä vaikka rakastan eläimiä, niin pulut tekevät poikkeukset. Sen verran likaavat (esim, pyykinkuivaustasanteeni,jossa en voi kuivattaa pyykkiä,kiitos pulujen..) Maapähkinä sopassa on hyvää,olen kerran postannutkin sellaisesta,tosin en tuosta bolivialaisesta versiosta. Ay, aloin kaipaamaan eteläistä Amerikkaa näiden kuvien tiimoilta, osa sydämestäni jäi kyllä sinne.
VastaaPoistaAi niin ,nuo sadekauden tulvat tulivat tosi tutuiksi Caracasissa. Sadekautena Caracasin vanhan keskustan sadevedet jäivät sellaiseksi ehkä 40 sentin korkeaksi, ja niisä piti kahlata;D Mutta kului muutaman tunti, ja sen jälkeen ei muistoakaan siitä.
PoistaLämpöaalto loppui, mutta kyllä täällä on edelleen lähemmäs kolmisenkymmentä astetta lämmintä. Se tuntuu kyllä kumman viileältä noiden aiempien päivien jälkeen! Oli suorastaan mukava kävellä kauppaan, kun hiki ei valunut ihan solkenaan.
PoistaMinun täytyy myöntää, että olen pulujen kanssa ihan samoilla linjoilla. En pidä niistä yhtään, vaikka linnuista muuten tykkäänkin. Ukkeli suorastaan inhoaa niitä.
Jännä kuulla, että maapähkinäsoppia syödään muuallakin Etelä-Amerikassa. Olisi kiva päästä maistamaan muitakin versioita. Ehkä tulen katsastamaan ohjeen sinun blogistasi. :-)
On aika mielenkiintoista, miten joihinkin paikkoihin kotiutuu niin, että niihin jää ikuinen kaipuu. Ehkä olet edellisessä elämässäsi ollut eteläamerikkalainen? ;-) Minulle Intia on kuin toinen koti. Tosin ilman ukkelia ja hänen perhettään se ei varmastikaan sitä olisi, koska tuskin olisin koskaan matkustanut Intiaan, ellei olisi ollut pakko. :-D
Muistelen Intiassa nähneeni joskus kuvia, että tulvavesissä on menty veneelläkin. Näin ajatus vähän naurattaa, mutta ei varmasti naurattaisi enää silloin, jos joutuisi itse kahlaamaan vedessä polvia myöten. :-)
Siis mulla on pienestä lähtien ollut joku "alma latina";D Sellainen tunne, kun menin 8-vuotiaana ensimmäistä kertaa Espanjaan. Sen jälkeen halusin oppia espanjaa ,ja sainkin jonkun espanjankielisen lastenkirjan;D
PoistaTosi mielenkiintoista ja hauskaakin, että sinä olet kokenut jo ihan pienestä pitäen olevasi sielultasi latino. :-) Jos uskoisin jälleensyntymään, niin väittäisin, että olet ihan oikeasti asunut jossakin Etelä-Amerikassa.
PoistaMinusta tuntuu välillä, että olisin saattanut olla intialainen, mutta suurimman osan aikaa minusta tuntuu kuitenkin, että olen tainnut olla ihan perussuomalainen jöllikkä. :-D
Jälleensyntymä,hih;D Joskus olen miettinyt että onkohan mulla ollut esi-isien/äitien joukossa Espanjasta Isabellan ja Ferdinandin aikaan karkoitettu (inkvisitio) sefaradijuutalainen;D En ole tutkinut niin pitkälle;D
PoistaNiin tosiaan, voisihan sinulla olla ihan oikeasti kaukaisia sukulaisia jostakin täältä päin. Mulla oli näköjään vain hörhöilyt mielessä. :-D
PoistaOlipa hauskaa saada jatkoa matkapostaukseesi! Näitä on tosi kiva lukea ja vaikka vertailla omiin reissukokemuksiin. Jaelille tulivat mieleen Venezuelan muistot ja mulle kauan sitten tehty Chilen matka. Varmasti eroja on, mutta näin kaukaa katsoen näyttää meno vähän samalta kuin siellä.
VastaaPoistaMeillä on täällä naapurustossa tuollaisia kirjalainaushyllyköitä ja ne ovat kyllä mielestäni ihan mahtavia. Niistä tulee jotenkin sellainen kivan yhteisöllinen tunnelma, vaikka muuten en mikään naapurustoaktiivi olekaan. Iloisia päiviä sinne kauas!
Kiitos sinulle kommentistasi! Tosiaan hauskaa, miten ihmisille tulee eri paikoista eri mielleyhtymiä. Minullekin tulee Boliviasta mieleen Meksiko. Eroja maiden välillä varmasti on, mutta varmasti on paljon yhtäläisyyksiäkin. Ajattelen, että jo pelkästään ilmasto vaikuttaa siihen, millaista esim. luonto on, ja millaiseksi elämä missäkin maassa muotoutuu.
PoistaMinustakin tuo kirjahylly tuntui yhdistävän ihmisiä jollakin jännällä tavalla. Yritin etsiä kaapista jotain luettavaakin, mutta ainoa mielenkiintoiselta vaikuttanut "opus" oli Amaszonas-lentoyhtiön lehti. :-D Sitä sitten siinä puiston penkillä selailin. :-)
Kivoja kuvia!
VastaaPoistaVaikka en kovin kuumasta tykkääkään, niin voisin kyllä vaihtaa nämä nollakelit sateineen Santa Cruzin asteisiin.
Kiitos, Kepposka!
PoistaSuomen talvet ovat kyllä muuttuneet ihan ihmeellisiksi. En itsekään pidä yhtään jatkuvista nollakeleistä ja vesisateista.
Jee, kivaa nojatuolimatkailua. Kerran kauan sitten Boliviassa reissanneena yritin kovasti muistella, mitä siellä tuli syötyä. Olen aika varma, että alligaattoria ei ollut mun lautasella... La yuca "jukka" oli herkullista ja jo tarpeeksi eksoottista. -Outi
VastaaPoistaKiva kuulla, että Bolivia on sinullekin tuttu paikka! Vähän minuakin epäilytti tuo alligaattori, mutta kun ukkeli oli jo maistanut sitä ja sanoi sen olevan hyvää, niin minäkin uskalsin. :-)
PoistaYuccaa (miten tuo mahdetaan kirjoittaa suomeksi oikein...) oli muuten tarjolla tuollakin ravintolassa. Ihan syötävää, mutta ehkä vähän mautonta. Varmaan sitäkin voi valmistaa monella eri tavalla.
Mutta yucca on hyvää esim, sipseinä tai ranskiksina. Venezuelassa sitä oli vähän joka paikassa ,siis lautasella;D Täällä saa tuoretta yuccaa,mutta en ole (vielä) kokeillut.
PoistaHei kiitos vinkeistä! Juuri tänään hypistelin kaupassa käsissäni yuccaa ja mietin, että osaisikohan siitä tehdä jotain. Mietin, että voisikohan sitä käyttää samaan tapaan kuin perunaa ja tehdä esimerkiksi intialaista ruokaa sinapinsiementen jne. kanssa. Täytyypä rohkaistua kokeilemaan. Ranskikset ainakin kuulostavat houkuttelevilta! :-D
PoistaNyt vasta luin edellisen postauksesikin ja mietin, että jokos nyt sinne kerkisit, kun itse en päässyt yhdeksässä tunnissa Kajaania pidemmälle :D.
VastaaPoistaHauska anoppi sulla kyllä on. Ja muistuttaa siinä suhteessa mun jo ikävä kyllä liian nuorena edesmennyttä anoppiani, jolle oli aina kunnia-asia, että erityisesti perheen miehet syövät hänen tekemiään ruokia vatsan niin täyteen, ettei enää mihinkään koloon mahdu. (Testattiin tökkimällä vatsaan). Ja hällä oli ensimmäisellä etelänmatkallaan mukana "vanha veihti", joka oli leipäveitsi, jota ilman ei kuulemma voinut lähteä mihinkään. Oli pakannut sen näppärästi leivän sisään, joka näytti varmaan varsin koomiselta läpivalaisulaitteessa.
Mutta siis ei pitänyt omasta anopista höpistä. Tuli vaan niistä riisinkeittimistä (jollaisesta itse en ole kuullutkaan) ja pannuista mieleen.
Mutta siis jotenkin ihan sellainen epätodellinen olo lukea näitä sun juttuja täällä oman tylsän (työ)pöydän ääressä. Olet samaan aikaan tavallaan lähellä, mutta kumminkin oikeasti niin hitsin kaukana.
Ihanan vehreältä ja tosiaankin jotenkin kodikkaan pikkukaupunkimaiselta näyttää siellä Santa Cruzissa. Tykkäisin itsekin tollasesta kaikkien yhteisestä "olohuoneesta", jossa voisi puuhailla omiaan tai vaan olla möllöttää ja katsella ohikulkijoita. Kuuluu mun lempipuuhiin tuo jälkimmäinen, kun voi päässään kehitellä mielikuvia siitä, mistä kukin on tulossa ja minne menossa ja mitä mahtavat mietiskellä.
Kiitos, kun lähetät meille tänne piristystä erilaisen joulun muodossa.
Voikaahan hyvin (ja paksusti..) siellä <3.
PS. piti vielä siitä lentokenttäjunasta sanoa, että olisin itse varmaan joutunut totaaliseen paniikkiin, jos ovet eivät olisi auenneet siellä, missä oli tarkoitus nousta kyydistä. Hrrr. Onneksi selvisit siitäkin ajoissa.
:-D Aika menee kovin nopeasti. :-)
PoistaSinun anoppisi kuulostaa aivan ihanalta ihmiseltä ja jotenkin hyvin saman oloiselta kuin omani. Todella surullista, että hänen lähtönsä tuli niin aikaisin.
Minunkin anopilleni tärkein asia maailmassa (tai ainakin siltä tuntuu), on se, että perheen miehillä ja muillakin ihmisillä on vatsat täynnä. Olen vuosien mittaan ihan huomaamattani kasvanut samanlaiseksi, ja saan jotain omituista tyydytystä siitä, kun näen ukkelin syövän tekemääni ruokaa hyvällä halulla. :-D Taidan olla niitä ihmisiä, jotka osoittavat rakkauttaan ruoan avulla.
Tuo sinun anoppisi veitsenpakkausidea on aivan huikea! Taidan varastaa idean, jos pitää kuljetella veistä mukana matkalla. :-)
Meillä syödään niin paljon riisiä, että riisinkeitin on ihan ehdoton. Minä kun onnistun aina polttamaan riisin kattilassa pohjaan, ja sekin ärsyttää, että kattilaa pitää vahtia koko ajan. Riisinkeittimessä riittää vain yksi napinpainallus, ja keitin hoitaa homman itsekseen.
Ihmisten katselu kuuluu minunkin lempipuuhiini! Voisin harrastaa sitä vaikka tuntitolkulla ja samalla lailla kehitellä kaikenlaisia tarinoita ihmisten ympärille. Joskus on myös hauska yllättyä - tuollakin aukiolla viereeni istui mies, joka kaivoi laukustaan kirjan. Uteliaana tietysti kurkin, että mitä kirjaa ukko lukee, ja hämmästyin suuresti, kun kirjan nimi oli "Päivittäiset meditoinnit". :-D
Kiitos sinulle taas ihanasta kommentistasi. <3 Tällä alkoi päivä oikein kivasti. :-) Mukavaa (ja leppoisaa) joulunodotusaikaa myös!
Täällä pesukone jyllää, ja kauppareissu olisi seuraavana vuorossa, joten tunnelmat ovat hyvin kotoisat. :-D
Mukavaa tehda kaukomatkoja nain helposti ja viela toimiston tyoaikana :))
VastaaPoistaAiotko kierrella siella enemmankin vai tuota Santa Cruzia tutkia tarkempaan?
Ei ruuan ulkonaolla ja maulla ole mitaan yhteytta!
Kiitos sinulle matkaseurasta! :-)
PoistaKyllä tarkoitus on vähän kierrelläkin, mutta katsotaan nyt. Ainakin jouluksi lähdemme pienelle retkelle.
Mulle ruoan ulkonäkö on jostain syystä hirveän tärkeää. En siis tarkoita, että ruokien pitäisi olla mitään gourmet-annoksia, mutta jos ruoka näyttää jollain tavalla "epäilyttävältä", niin siitä mielikuvasta on melkein mahdoton päästä eroon. Jos ruoka näyttää jollakin tavalla kummalliselta, niin se jää kyllä melkein syömättä, oli ruoka miten hyvää tahansa.
Söin eileen maksalaatikkoa töissä ja työkaveri sanoi että toi on ihan kissanruan näköstä (ruotsissa ei syödä maksalaatikkoa) .
PoistaHeh, no maksalaatikko ei ole kyllä kauneudella pilattu. :-D Maksalaatikko olisi minusta periaatteessa ihan hyvää, mutta on jäänyt maksalaatikot silti viime aikoina syömättä, kun olen traumatisoitunut maksasta. Kaikenlaisia "ongelmia" sitä tulee kehiteltyäkin. :-D
PoistaTodella mielenkiintoinen postaus! Parenpi kun mikään matkalehti ! Ruotsissa on pulujen syöttäminen ja varsinki juottaminen kielletty ,levittävät sairauksia vähä samaa luokkaa kun rotat. Odotan jo seuraavaa postausta sieltä maailmalta :)
VastaaPoistaKiitos, Ulrika! Aivan ihana kuulla. <3
PoistaMinä itse asiassa vähän ihmettelinkin, että antavat täällä syöttää puluja. Kun minäkin olen mieltänyt asian niin, että pulujen syöttämisestä ei seuraa ainakaan mitään hyvää.
Mukavaa päivän jatkoa! :-)
Kiitos heti alkuun että pääsin kuvin mukaan, upeita kuvia:)♥ Tuollainen kirjakaappi on ihan loistava idea! Siellä onkin niin paljon kivaa nähtävää, joulutorilla olisi vaikka mitä ja voi kun on suloinen tuo rakkauslukko possu:) Suloisen ihanaa joulunalus aikaa sinne♥
VastaaPoistaJoulutorilla olisi tosiaan ollut vaikka mitä. Harmi kun ei voinut ostaa kaikkea, mitä olisi halunnut, kun ei jaksa raahata tavaroita Suomeen.
PoistaIhanaa joulunalusaikaa sinullekin! <3 Ei ole enää monta yötä jouluun. :-)