Kuinka minusta tuli lehmäfani

Tervehdys taas täältä Itä-Suomesta. Täällä on puuhailtu kaikenlaista, kuten pesty mattoja, soudeltu ja tietenkin valokuvattu kaikkea, mikä liikkuu tai ei liiku.

Kun kuvasin yhtenä päivänä maassa jotain ötökkää takapuoli pystyssä, äiti kysyi, että oletko nyt varmasti kumartuneena Mekkaan päin. Mekka-asia jäi kiinnostamaan sen verran, että oli saatava selville, missä suunnassa Mekka oikeastaan onkaan. Arvelin, että tätäkin tarkoitusta varten olisi kehitetty jonkinlainen kännykkäsovellus, ja pianhan semmoinen löytyikin.

Piti kuitenkin poistaa sovellus kännykästä, kun se alkoi ärsyttää. Sovellus kun piippaa aina myös sen merkiksi, kun jokin rukousaika alkaa.

Netti on nykään korvaamaton apuväline muutenkin. Aina kun äiskä tai iskä miettii jotakin, minä katson asian netistä. Nyt tiedämme muun muassa sellaiset yleissivistyksen kannalta tärkeät asiat, että Sonja Lumme on 58-vuotias, Erkki Junkkarinen kuoli vuonna 2008, Harju & Pöntinen -kanavalla on joka viikko yli 250 000 kuuntelijaa ja että FK-housut tarkoittavat Finnkarelian housuja, joilla on suorien housujen ulkonäkö mutta verkkarien mukavuus.

Mansikka-aika on alkanut, enkä ole koskaan nähnyt niin isoja ja laadukkaita mansikoita kuin tänä vuonna. Ehkä viileä kesä on hyvä mansikoiden laadun kannalta?

Mansikoita on käyty kaupittelemassa ovellakin. Olin yhtenä päivänä pesemässä mattoja tuolla piharakennuksen terassilla, kun jäin hämmästyneenä tuijottamaan noin 12-vuotiasta poikaa, joka oli menossa rantasaunallemme päin. Poika huomasi minut, jolloin hän kysyi minulta, oliko rannalla mökkejä. Vastasin, että ei siellä mitään mökkejä ole; siellä on vain rantasaunamme. Kun poika jäi edelleen siihen hieman hämmentyneenä seisomaan, kysyin pojalta, millä asioilla hän oikein oli liikkeellä. Poika sanoi heidän etsiskelevän vain yhtä mökkiä. Sitten poika lähti. Kun kurkkasin nurkan taakse, näin pihalla auton, joka odotti poikaa. Myöhemmin kuulin, että poika oli käynyt koputtelemassa myös talon ovella. Hän olisi myynyt äidille mansikoita, mutta kun äiti oli kysynyt, missä mansikat olivat, poika oli vastannut, että autossahan ne. Äiti ei ostanut marjoja, kun olimme juuri päivällä ostaneet kaupasta viiden kilon laatikon. Vähän jäi omituinen maku tuosta visiitistä, kun poika puhui äidille yhtä ja minulle toista.

Kyläkaupoista löytyy aina kaikenlaista mielenkiintoista.

Rahamiehet liikkeellä.

Herkkuja ruokapöytään.

Painonvartijoiden vuosikokoontuminen.

Maisemia viiden kilometrin souturetkeltä.

Ahkera työmies maansiirtotehtävissä.

Kävimme myös äidin kanssa perinteisellä ajelulla, joka ei ollut tällä kertaa aivan niin päämäärätön kuin yleensä.  Halusin nimittäin käydä uudestaan Uudessa-Värtsilässä tutkimassa toisenkin hylätyn tehtaan asunnon (ensimmäinen käynti löytyy täältä).

Näimme erään tien varressa erikoisen näköisiä lehmiä. Pysähdyin kuvaamaan lehmiä, ja lehmät kiinnostuivat minusta välittömästi.

Koko lauma - isot lehmät ja pienet lehmät, aivan kaikki! - lähti saman tien juoksemaan minua kohti.

En ole koskaan nähnyt näin uteliaita ja hauskoja lehmiä. Selvitin googlesta, että nämä taisivatkin olla suomenkarjaa, jonka sanotaan olevan aktiivinen ja utelias karjarotu. Näihin lehmiin kuvaus ainakin sopii erinomaisen hyvin. 😊 Aivan ihania otuksia!

Pikkuteiden varsilla näkyi myös lampaita. Oli niitä tavallisia, aivan valkoisia, pienempiä lampaita, ja sitten oli myös tämmöisiä kookkaampia tapauksia.

Suloisia palleroita nämäkin!

Löysin Uudesta-Värtsilästä ilokseni tyhjillään olevan kaupan. Kauppa on muuten sama, jossa mummonikin tapasi aikoinaan käydä. Äidillä on vieläkin käytössä yksi kattila, jonka mummo on tästä samaisesta kaupasta äidilleni ostanut!

Ilmeisesti työntekijöiden nimikoidut naulakot.

Hylätyn tehtaankin löysin!

Harmitti, kun en päässyt koluamaan tehdasaluetta paremmin, sillä heti tuossa oikealla puolella oli talo, jonka pihassa oli auto. En viitsinyt mennä siihen ihan toisten silmien alle löytöretkeilemään.

Kävin yhdessä tyhjillään olevassa tehtaan asunnossakin, mutta se oli kyllä pienoinen pettymys. Lattia oli nimittäin niin huonossa kunnossa - monin paikoin kokonaan romahtanut - että edes minä en viitsinyt ottaa riskiä ja tutkia paikkoja perusteellisemmin.

Muutama kuva tuli kuitenkin otettua.

Jos kuvittelitte pääsevänne ilman yhtään ötökkäkuvaa, niin väärässä olitte. 😀

Murha.

Osa II.

Vesipisaroitakin olen toki taas kuvannut. Niistähän ei Suomen kesässä ole puutetta!

Nyt taidan lähteä saunomaan! Mukavat viikon jatkot!