Kolme asiaa, joita odotan
Huominen, ylihuominen ja torstai. Jokaiselle päivälle on jotain kivaa tiedossa.
Kolme asiaa, joita haluan
Haluan ostaa pyörän, mutta en tiedä millaisen. Haluan, että juhannuksena on lämmintä, vaikka en tiedäkään vielä, mitä juhannuksena teen. Haluan myös oppia ajattelemaan syömistä kehoni tarpeiden, enkä vain nälän, mielitekojen tai kalorien kannalta.
Kolme asiaa, joita teen usein
Taittelen muovipusseja kolmion muotoon, palautan kirjastoon lukemattomia kirjoja ja pesen käsiäni.
Taittelen muovipussit, koska ne menevät sillä tavalla pienempään tilaan. Lisäksi kolmion koosta näkee heti pussin koon, joten on helppo valita tarpeisiinsa sopiva pussi. Helpottaa elämää huomattavasti. Tämä tapa on herättänyt suurta hilpeyttä varsinkin intialaisissa, jotka ovat toimituksen (tai kolmioksi taitellun muovipussin) sattuneet näkemään.
Kolme asiaa, joista tykkään
Jos saa valita vain kolme, niin tällä hetkellä ensimmäisinä mieleeni tulevat musiikin kuuntelu, liikunnan harrastaminen ja ystävän kanssa hörhöily.
Minulla on ollut kausia, etten ole kuunnellut musiikkia lainkaan, mutta tällä hetkellä en taas osaisi elää ilman musiikkia. Minulle hyvän musiikin kriteerit ovat perin yksinkertaiset: musiikin pitää olla sellaista, että se saa minut hyvälle tuulelle ja että sitä tekee mieli tanssia. EDM (elektroninen tanssimusiikki) on siis minun juttuni.
Toinen tämän hetken parhaista biiseistä on Halogen x Niko The Kid Remix -versio Lost Kings'n kappaleesta You, jonka kuulin ensimmäisen kerran Coyote Flyssa Riiassa. Aivan mahtava biisi tanssilattialla!
Toinen tämän hetken ykkönen on Adventure Clubin Limitless, jonka olen itse asiassa ottanut uudeksi elämänohjeekseni.
Kolme asiaa, joista en tykkää
Jokapäiväinen ruoanlaitto, auton käyttäminen huollossa/katsastuksessa/renkaanvaihdossa/jne. sekä vaatteiden sovittaminen.
Ai että on hermoja repivää puuhaa miettiä, että mitähän sitä taas tänään syötäisiin! Onneksi olemme syöneet viime aikoina useammin ravintoloissa, ja miettimistä on ollut vähemmän, mutta siltikin sitä on yhä liikaa.
 |
| Ei kotiruokaa. |
Näin muuten Stockmannilla digitaalisia sovituskoppeja, ja sellaiseen piti tietysti käydä tutustumassa.
Sovituskopin seinällä oli näyttö, josta selvisivät toimintaohjeet.
Kolme asiaa, jotka minun pitäisi tehdä
Pitäisi viedä kaikenlaista sähkörojua kierrätyskeskukseen, seurata enemmän uutisia ja olla kiinnostuneempi maailman tapahtumista sekä korjata blogistani kaikki vanhat hymiöt.
Sivusto, jolta olen linkannut hymiöitä aiemmin blogiini, ei enää toimi, ja nyt kaikkien vanhempien tekstien hymiöiden tilalla näkyy näköjään teksti 'smiley'. Miten ärsyttävää! Viime postauksiin olen laittanyt hymiöitä oman koneeni valikosta, ja minua on askarruttanut, miten ne näkyvät esimerkiksi Windows-käyttäjille. Näkyvätkö ne niin kuin niiden pitääkin?
Kolme asiaa, jotka osaan
Osaan ajaa autolla missä päin maailmaa tahansa (tai ainakaan vielä ei ole tullut vastaan paikkaa, jossa ajaminen ei olisi onnistunut); ajatella asioita analyyttisesti; olla kiitollinen, iloinen ja toiveikas.
Kolme asiaa, joita en osaa
En osaa piirtää, ja olen muutenkin taiteellisesti täysin lahjaton. Ei vain lähde. En myöskään osaa nukkua, jos olen liian innostunut. Ajatukset pyörivät kiivaina päässä, enkä millään malttaisi nukkua! Puutarhanhoito on myös asia, jota en osaa, mutta ehkä asia johtuu siitä, että minulla ei ole puutarhaa?
Kolme asiaa, jotka rauhoittavat minut
Luonto, valokuvaaminen ja pari lasia viiniä.
 |
| Alko suosittelee. |
Vaikka luonto on minun meditointipaikkani, on ollut kyllä sellaisiakin tilanteita, että edes luonto ei ole rauhoittanut, ja silloin tilanne on jo aika paha. Viime vuoden keväällä oli esimerkiksi sellainen ahdistus, että luonto ja valokuvaaminenkaan eivät auttaneet. Se lisäsi ahdistusta edelleen, kun ei ollut enää keinoja, joilla olisin voinut yrittää pahaa oloani poistaa (paitsi se viini!).
 |
| Nyt ne linnut kummittelevat sitten tässä postauksessa. |
Valokuvaaminen vie minut mukanaan ihan täysin, ja se on minulle varmin tapa kokea flow-ilmiö. Kuvauskohteeseen keskittyssäni unohdan ympäriltäni kaiken muun, varsinkin jos kohde on pieni.😊
Viinistä tuli mieleeni, että luin viimeisimmästä Me Naisista Maria Lundista, joka sanoo seuraavasti:
"Sokeri, rasva, kofeiini, nikotiini, alkoholi - kaikki sallitut nautintoaineet, jotka katsotaan paheiksi mutta joita aikuiset voivat käyttää kohtuudella, tuottavat minulle mielihyvää. Varsinkaan sokerin kanssa minulla ei ole mitään rajoja. Olen suklaapuputtaja ja syön maitosuklaata mielitekoon. Tumma suklaa on saanut ikävän terveysleiman, eikä se siksi tunnu enää nautinnolta. Leivon paljon makeita kakkuja. Kaikki käy, syön taikinaakin (minä myös!). Olen asunut puolet elämästäni Saksassa, enkä käsitä suomalaista lausetta, että jokin on hyvää, kun se ei ole liian makeaa (en minäkään!)."Ihan mahtavaa, että nykyajan terveysintoilun aikakautena joku rohkenee sanoa näin. Kaikki peukut ja varpaat ylös tälle! Elämästä saa ja pitää nauttia!
Kolme asiaa, jotka saavat minut stressaantumaan
Aikuisten värityskirjat, poliisi (eritoten liikennepoliisi) ja kaikki autossa ilmenevät viat.
Miten ihmeessä näistä värityskirjoista on tullut niin suosittuja? Itseltäni menee hermo jo kun näenkin värityskirjan ja ajattelen, että pitäisi ruveta tuhertamaan.
Poliisi stressaa minua siksi, että minulla on suhteellisen raskas kaasujalka, ja nopeusrajoitusten noudattaminen varsinkin isommilla teillä on minulle äärimmäisen vaikeaa. En jaksa koko ajan kytätä nopeusmittaria, ja vakionopeudensäädintäkään ei voi oikein käyttää, kun tiellä on muitakin kulkijoita, ja säätimen kimpussa pitäisi olla koko ajan. Mistä tulikin mieleeni, että melkein sain ylinopeussakon viime viikolla, mutta taas kävi tuuri, enkä sitten saanutkaan.
Autossa ilmenevät viat stressaavat minua siksi, että en ymmärrä autoista yhtään mitään. Kun ukkelikaan ei ole mikään automekaanikko, olemme autoasioissa täysin toisten armoilla. Jos autossa syttyy jokin varoitusvalo, se on minulle heti hirveän stressikohtauksen paikka. Viimeksi syttyi generaattorin merkkivalo, mutta koska valo myös sammui, asialle ei tarvinnut tehdä mitään.
Kolme asiaa, joita tein viikonloppuna
Tein rästiin jääneitä firman hommia (kirjoittelin muun muassa pöytäkirjoja), lyhensin kolmet housut (ja tunsin itseni jo ihan räätäliksi) ja vein ulostenäytteitä labraan sunnuntaiaamuna kello 9 (tämä se onkin mukava tapa käynnistää sunnuntaipäivä).
Kolme asiaa, joita olen tehnyt viimeisen viikon aikana
Olen ostanut Arnoldsista kinuskikuorrutteisia Jammyja, käynyt Nuuksiossa ja tyhjentänyt tietokoneen muistista yli 80 gigaa.
Jammyista on pakko kerto yksi episodi. Kävelin kauppakeskuksessa Arnoldsin rasia kädessäni, ja näin jo kaukaa, että Elisan pisteessä yksi pitkätukkainen nuorukainen metsästi asiakkaita. Minähän inhoan näitä kauppakeskuksen käytävillä päivystäviä myyjiä yli kaiken, joten yritin katsella muualle ja ohittaa miehen mahdollisimman kaukaa. Yhtäkkiä kuulin, kun mies huusi: "Ei kai nuo ole niitä vaaleanpunaisia donitseja?" Hämmästyneenä katsoin miehen suuntaan, ja kun tajusin, että mies oli todellakin puhunut minulle, vastasin, että eivät ne niitä olleet. "No huh", mies vastasi.
Mukavaa alkaneen viikon jatkoa! Kiitos haasteideasta, Anu!
Tuo sovituskoppijuttu vaikuttaa erittäin epämäärääräiseltä. Toimikunta se? en minäkään ymmärrä miksi pitäisi värittää kirjoja, höh.
VastaaPoistaLisäyksenä, että Volvoni huollettu tänään ja katsastus meni läpi. Yksi stressi vähemmän.
Hehee, siis toimiko se... Tabletti ei vieläkään lue ajatuksiani :)
PoistaKaiken lisäksi noiden värityskirjojen kuviot ovat usein ihan älyttömän pieniä. Mua alkaa pyörryttää kun vain katsonkin niitä.
PoistaKyllä tuo sovituskoppijuttu toimi ainakin siltä osin, että systeemi näytti, mitä kokoja on varastossa ja mitä ei. Tosin viivakoodien lukeminen oli hankalaa, ja meiltä meni hyvä tovi, ennen kuin tajuttiin, miten koodit piti lukijan alle laittaa. Myyjäkutsunappia ei kokeiltu, kun ei ollut tarvetta pyytää myyjää koppiin, eikä viitsitty turhaan juoksuttaa. :-)
Siitä tulee aina niin huojentunut olo, kun on saanut auton katsastuksesta läpi! Taas saa olla vuoden stressaamatta. Siis jos ei tule mitään yllättävää...
Hauska haastejuttu! Aika monet asiat kävisivät minuunkin mutta ei kaikki. Esim. musiikkimaku meillä taitaa olla ihan eri, noi esimerkkikappaleesi eivät oikein minun korvaan kuulostaneet miltään. Salilla on joskus ryhmäliikuntatunneilla jotain ton tyylistä ja siellä se jotenkin menee mutta ah jos joku on valkannut musaksi jotain rockia tai heavyä, johan irtoaa!
VastaaPoista(enkä tuota mustaa makkaraa kyllä söisi -enkä edes puolukkahilloa, yökk!)
Värityskirja taas -miksei ;)
Ja herkkuja tietysti elämässä olla pitää...
Itse taas en tykkää rockista ja heavystä ollenkaan. Yhden poikaystävän aikana jouduin kuuntelemaan noita aika paljon, kun hän soitti sellaisessa bändissäkin, ja silloin tuli kiintiö noita lajeja täyteen. :-D Mutta siitä olen ihan samaa mieltä, että musiikilla on todella paljon vaikutusta liikuntamotivaatioon ja siihen miten jaksaa.
PoistaTuo mustamakkaralautanen ei itse asiassa ole minun vaan äidin, jonka herkkua mustamakkara on. Itse inhoan sitä. Yritin kyllä taas tuollakin kerralla urhoollisesti maistaa sitä, mutta yrittämiseksi se jäi. Kuinka monta kertaa uusia makuja pitikään maistaa, että niihin tottuu? Mulla on mustamakkaran kanssa vielä varmaan noin 5387 maistamiskertaa jäljellä. :-D
Kiitos kun teit tämän, näitä on niin kiva lukea, mutta mistä ihmeestä se johtuu, että toiset keksii aina paljon parempia vastauksia ja siinä niitä lukiessaan tulee mieleen, että niinpä, miksen tuotakaan keksinyt... Sovituskoppeja inhoan minäkin, mutta kyllähän tuo pukukoppihelppi voisi vähän kieltämättä auttaa, ei ainakaan tarvi lähteä liian pienissä kaupan vaatteissa haahuilemaan suurempaa kokoa... Mistähän sekin muuten johtuu, että harvemmin se sovitettava vaate on liian suuri? Ja Maria Lundille peukku täältä, että joku arvaa olla noin rehellinen, upeaa!
VastaaPoistaNiin ja piti vielä sanoa, että aivan ihania kuvia taas kerran!
PoistaMinä olen ihmetellyt samaa, että miksi muut tuntuvat aina keksivän kivempia vastauksia haastekysymyksiin. :-)
PoistaMinä olen aina vetänyt omat vaatteet takaisin päälle, ennen kuin olen lähtenyt sovituskopista etsimään sopivampaa kokoa. En ole koskaan ajatellut, että sovitetussa vaatteessakin voisi lähteä liikenteeseen. Niin säästyisi yhdeltä ylimääräiseltä vaatteenvaihdoltakin!
Kiitos sinulle vielä kerran mukavasti haasteesta.
Digitaalinen sovituskoppi! Minä ehdin jo innostua, että vaatteita ei tarvitsisi enää pukea päälle. Menisin vain koppiin puseron kanssa, odottaisin hetken ja jostain kuuluisi ääni: "Valkoinen ei sovi sinulle, liian tiukka rintojen kohdalta ja istuu muutenkin huonosti." En todellakaan nauti shoppailusta ja vaatteiden sovittaminen on koko kurjuuden huipentuma.
VastaaPoistaMeillä on hiukan erilainen musiikkimaku :D. Olen aina tykännyt 1930-1940 lukujen amerikkalaisesta Big Band musiikista. Viimeisen vuoden aikana olen tykästynyt myös vastaavaan ajan suomalaiseen musiikkiin. Minulla soi siis Spotifyssa A.Aimo ja Dallape!
Mukavaa viikkoa hauskan postauksen kirjoittajalle!
Minä luulin ensin ihan samaa, että kopissa on jonkinlainen peiliin liitetty tietokone, josta voi vain nappia painelemalla vaihtaa virtuaalisia vaatteita päälleen. Onhan tuokin sovitusapu ihan kiva, mutta olin kyllä vähän pettynyt, että sinne koppiin joutuu edelleenkin viemään ihan oikeita vaatteita ja pukemaan ne päälleen. :-)
PoistaMeillä taitaa tosiaankin olla hieman erilainen musiikkimaku. :-D En tiedä minkään maan 1930-1940 lukujen musiikista yhtään mitään – olenkohan koskaan edes kuullut sen ajan musiikkia? Pitäisi varmaan ottaa asiasta selvää, jos ei muuten niin sivistyksen vuoksi. Ties vaikka tykästyisinkin siihen. :-)
Kiitos kovasti ja mukavaa viikon jatkoa sinullekin!
Vau,tuollaiseen sovituskoppiin en ole ennen törmännytkään,jännää! Kiva oli lukea näitä "kolmosia":)
VastaaPoistaEn ole minäkään muualla tuollaiseen sovituskoppiin törmännyt, mutta tervehdin kaikkia vaatteiden sovittamista helpottavia apuvälineitä ilolla. :-)
PoistaMinä tykkään näistä haasteista:). Voisin tehdä tämän tällä väliviikolla, jos ehdin. Tässä sinun omassa oli monta, jotka olisi voinut olla minun. Tällä viikolla minun pitäisi tehdä työhakemus ja meidän pitäisi ostaa auto. Kumpikaan ei kuulu käsityksiini kivasta lomaviikosta. Mutta naisen pitää tehdä mitä naisen pitää tehdä.
VastaaPoistaKiva jos innostut tekemään tämän! On aina niin kiva lukea muiden vastauksia.
PoistaTyöhakemuksen teko ei kuuluisi minunkaan käsitykseeni kivasta lomaviikosta, mutta auton ostoa vastaan minulla ei kyllä olisi mitään. :-) Tsemppiä hakemuksen tekoon - se on kyllä melko haasteellista ja aikaavievää puuhaa.
Mua kyllä ihmetyttää, jos jotakuta ihmetyttää muovipussien taittelu kolmioksi. Onko edes ollut elämää ennen kolmioksi taiteltuja pusseja :)? Josta tuli mieleeni se, että suomalaiset on kuulemma ainoa kansa, joka lajittelee muovipussit ns. parempiin ja sitten niihin toisiin eli käytännössä roskapusseihin. Itse laitan ne "paremmat" siivouskomeron ylähyllylle jemmaan, ettei vaan kukaan "tuhlaa" niitä..
VastaaPoistaJa kiitos kun toivoit hyviä juhannuskelejä! Itse en älynnyt, mutta olis kyllä aika kiva, ettei menis sekin viikonloppu sateen ja tuulen takia persiilleen. Ulkoilmaharrastuksen haittapuolia noi kelien vaikutukset. Tympii jo pipo ja ne iänikuiset sateen- ja tuulenpitävät vaatteet (jotka ei tosin ole vettä pitäneet enää aikoihin). Valivali...
Poliisi stressaa täälläkin. Ei tosin oman, vaan ukkelin kaasujalan takia. on niin raskasta vieressä vahtia niitä nopeuksia. olenkin jo ollut valmis tinkimään aiemmista periaatteista ja tilaamaan tutkanpaljastimen. Sen avulla olis tullut jo tähän mennessä isot säästöt..
PS: Olipa hyvä, etten ehtinyt lukea näitä sun vastauksia ennenkuin kirjoitin omani. Olisin meinaan todennäköisesti jättänyt ne kirjoittamatta, koska ei näitten sun vastausten jälkeen mikään tunnu enää miltään. Oot niin kurko kirjoittamaan :)
Oho, en ole kuullutkaan, että muovipussien lajittelu on erityisen suomalainen tapa. Mutta samanlainen tapa on minullakin. :-) Paremmat (ja väärän kokoiset roskapussikäyttöä ajatellen) laitan siivouskaapin hyllylle - kolmioiksi taiteltuina tietenkin. Jotkut pussit (esim. HM:n pikkupussit) ovat niin rumia ja epäkäytännöllisiä, että ne lentävät suoraan roskikseen ilman jatkokäyttöä.
PoistaMusta tuntuu, että viimevuotiset juhannuskelit ovat olleet poikkeuksetta kamalia. Oliko se viime vai sitä edellisenä vuonna, kun "grillasimme" makkaroita leivinuunissa, kun ulkona ei pystynyt olemaan. Mutta tänään luin jommastakummasta iltapäivälehdestä, että juhannukseksi olisi tulossa mahdollisesti kuivaa ja suhteellisen lämmintä ilmaa. Tosin näitä ennustuksia on nähty ennenkin!
Minä en ole vielä harkinnut tutkanpaljastimen hankkimista, mutta se johtuu varmaan siitä, että niitä sakkoja ei ole tullut. Kop kop. Varmaan mieli muuttuisi, jos tulisi sellainen pikavoitto kuin sinun miehellesi. :-(
Ooh, oletko sinäkin vastannut tähän haasteeseen. Jee! Tulen lukemaan. :-)
Minulla ei ainakaan näy tekstissä yhden yhtä hymiötä (korjaan, yksi �� näkyy ensimmäisen tekstikappaleen lopussa). Käytössä windows 7.
VastaaPoistaItselläni on muiden mielestä hämmentävä tapa keräillä hienoja muovikasseja. Nykyisin tosin kassien kerääntymistä rajoittaa mies joka ei hyvällä tahdollakaan ymmärrä mitä erityistä joissain tietyissä muovipusseissa on ja napsii niitä milloin mihinkin käyttöön, jopa roskapusseiksi(!). Olen todennut että parempi vaan pihistä hampaiden raosta ja säilyttää perhesopu, nehän ovat vaan muovipusseja ja niitä löytyy aina lisää, varmasti entistä hienompia. :D
Olen myös miettinyt että lähden kohta itse opiskelemaan automekaanikoksi niin ei aina tarvitsisi huolehtia jos autosta kuuluu kummallisia ääniä (Joista en kuulema saa kuitenkaan huomauttaa ääneen miehelle koska sitten hänkin huolestuu. No entä jos onkin syytä huolestua?)
Pohjoisessa suomessa on mukavia polliiseja, tulevat kuukautta tapahtuneen jälkeen huomauttamaan että muistahan jatkossa pitää kaasujalka kurissa. :D
Kiitos, Uniomena, että kerroit. Jotain tuonsuuntaista ajattelinkin, että Macin hymiöt eivät varmaan näy muilla koneilla. Voi harmi. Pitää keksiä jokin toinen keino lisätä hymiöitä, kun niin tykkäisin niitä välistä laittaa.
PoistaSinun pitää varmaan jemmata ne hienot muovipussit, etteivät päädy roskapussikäyttöön. :-) Minä kerään muuten hienoja paperikasseja, ja niitä meille onkin kertynyt kasapäin. Tosin en oikein ymmärrä, miksi niitä keräilen, kun en oikein raaski käyttää niitä, eikä niitä tuolla kaapin uumenissa edes kukaan näe. Mutta onhan minulla kumminkin se tieto, että kaapissa on hienoja paperipusseja. :-)
Meille kävi pari vuotta sitten niin, että autosta kuului kummallista ääntä, ja kun ihmettelin ääntä ukkelille, hän sanoi vain, että ei tuo mitään ole, tuollaisia ääniä on kuultu ennenkin. Myöhemmin selvisi, että yhdestä renkaasta oli pultti katkennut, eikä rengas ollut kunnolla kiinni - ja sillä renkaalla oli käyty mm. Turussa ja ajeltu motarilla melkoista vauhtia!
Minä luulen, että saattaisi minunkin kaasujalkani höllentyä, jos poliisit tulisivat noin tutuiksi. :-D
Tuo sovituskoppijuttu kuulosti kylla musta aika omituiselta mutta olen ihan varma etta 10 vuoden paasta maailmassa ei muunlaisia sovituskoppeja olekaan. Aion silti pysyttaytya muutosvaistaisena aina vahan talle teknologian ylimarssille ja mummoilla :) Mun yksi kaveri taitteli aina noita roskapusseja kolmioiksi ja silloin ajattelin etta musta ei vaan ikina tule tuollaista jarjestyksen ihmista eli meilla ne pussit seilaa rutussa ja mytyssa.
VastaaPoistaVoi hyvinkin olla, että tuollaiset sovituskopit yleistyisivät, toivon ainakin niin! Tänäänkin olisin kaivannut sovituskopissa apua, mutta eipä ollut kyseisessä liikkeessä digitaalista sovituskoppia. Jäi vaatteet ostamatta, kun oli niin kova nälkäkin. Jos sovituskoppiin olisi saanut ruokaa, niin olisi saattanut ostopäätös tullakin. :-)
PoistaNauratti nuo rutussa ja mytyssä “seilaavat” pussit. :-D
Minäkin taittelen muovipussit kolmioiksi, kun ne menee pienempään tilaan, ja jemmaan siistit kivat muovi- ja paperipussit. Enkä ymmärrä värityskirjoja, sain sellaisen joululahjaksi!
VastaaPoistaKesäisin terveisin Liisa Inkeri
Meitä pussien taittelijoita ja keräilijöitä on sitten useampikin! Mukava kuulla. :-)
PoistaOnneksi minä en ole saanut värityskirjaa lahjaksi. Olisin saattanut joutua keksimään värityskirjalle muuta käyttöä. Itse asiassa mietinkin taannoin yhtä värityskirjaa katsellessani, että siitä saisi tehtyä hauskoja omatekoisia kirjekuoria.
Mukavaa kesän jatkoa, Liisa Inkeri!