Idässä oli vielä ihan täysi talvi, ja järven jäälläkin saattoi kävellä. Alkuviikosta tosin, olikohan se nyt keskiviikkona, kun lämmintä oli kahdeksan astetta, järven jäällä kävely hieman arvelutti. Ensimmäisenä päivänä teimme vain kävelylenkin jään päällä; toisena päivänä oli mukana potkukelkka.
Minä olin löytänyt ylleni taas äidin yli 25 vuotta vanhan toppapuvun, jonka äiti on uhannut heittää roskikseen jo monta kertaa. Puvusta kun roikkuu palkeenkieliä useammastakin kohdasta (toinen puntti on esimerkiksi kokonaan revennyt), ja onhan puku muutenkin varsinainen muotiluomus. Minä kuitenkin tykkään käyttää pukua esimerkiksi autoa pestessä tai öttiäisiä kuvatessa, kun puku on niin helppo vetää päälle, eikä sillä ole niin väliä, vaikka puku vähän likaantuisikin.
Tässä teille sensuroimaton formulakuski-look.
Huomatkaa myös kaulassa huolettomasti roikkuvat jäänaskalit.
Toisena päivänä tulikin sitten ongelmia, kun lempipukuni oli märkä (olin pessyt se päällä autoa), enkä voinut pukeutua siihen. Onneksi talosta muutakin vaatetta, johon huonosti talviolosuhteisiin varustautunut kaupunkilainen saattoi sonnustautua.
Ylleni löytyi kevään muodikkain asu: sinisävyinen pilkkihaalari, jossa olisi ollut lahjetta vähän pidempiinkin jalkoihin.
Asun lisäominaisuutena oli monta näppärää taskua sekä huppu, jonka sai naaman suojaksi (järvellä kävi aivan kamalan kylmä viima).
Kävimme äidin kanssa tutkimassa läheisiä saaria, joihin ei normaalisti kesällä pääse. Grillipaikkakin tuli yhdestä saaresta löydettyä. Tuli tutkittua parin kesämökin pihapiirit ja istuttua toisen rappusilla syömässä appelsiinia. Appelsiini maistui yllättävän hyvältä (en normaalisti tykkää appelsiinista), kun sen söi ulkona.
 |
| Miksi kävellä, kun autollakin pääsee pilkille? |
Iltasella ihmettelin lentokoneita, joita näytti menevän useampi samaan aikaan. Noilla kulmilla kun ei normaalisti hirveästi lentoliikennettä ole. Mietinkin, minneköhän mahtoivat koneet olla matkalla, kun suuntana näytti olevan itä.
Taivaalla möllötti yksi lempikuvauskohteistani eli kuu.
Lintupönttöjäkin tuli iskän kanssa siivottua ja laitettua takaisin puuhun. Pehmukkeeksi tuli tällä kertaa vanhaa tyynyä - saa nähdä, kuinka linnuille uudenlainen sisustus kelpaa!
Yhtä pönttöä kävi sinitiainen tutkiskelemassa heti, kun olimme saaneet pöntön puuhun. Ehkä vielä on kuitenkin vähän aikaista pesänrakennuspuuhiin?
Maalla kun ollaan, kaupalla käynti on suuri tapahtuma.
Mummot olivat tulleet taksikyydillä kyliltä kaupalle oikein suuremmalla joukolla.
Paikallisia herkkuja:
Tulipa bongattua myös kevään ensimmäinen öttiäinen, eli ulko-oveen ripustautunut hämähäkki.
Minulla oli eilen paluumatkalla suunnitelmissa käydä katsomassa hylättyä Tiurun sairaalaa ja sen ruumishuonetta. Sairaala löytyikin, mutta ruumishuone ei. Kaiken lisäksi sairaala ei ollutkaan tyhjillään - sairaalan edessä oli useampi auto, ja pääoven yläpuolella oli kyltti, jossa luki Joutsenon vastaanottokeskus. En tiedä, toimiiko sairaala nykyään vastaanottokeskuksena vai ei, mutta aiemmin sairaala on ilmeisesti siinä tehtävässä toiminut. En viitsinyt lähteä tutkimaan paikkoja sen tarkemmin, kun olin aiemminkin eräässä toisessa "hylätyssä" sairaalassa saanut vartijat perääni. Ei tehnyt mieli joutua taas hankaluuksiin, kun oli äitikin mukana. Kuvasin sairaalarakennuksia sitten vain kauempaa.
Tiurun sairaala toimi aikoinaan tuberkuloosiparantolana, sillä alueen mäntymetsien uskottiin olevan hyväksi tuberkuloosipotilaille. Äiti tiesi kertoa, että kummitätinikin oli ollut aikoinaan juuri samaisessa parantolassa tuberkuloosista toipumassa.
Kävimme katsomassa myös Rauhan asemaa, joka ei ole ollut käytössä enää vuoden 1977 jälkeen.
Rauhaa sunnuntaillenne! Muistakaahan avata ovi virpojille!
Siellähän on vielä ihan talvi, hienoja kuvia. Hyvä idea toi rauha-grafitti Rauhan asemalla.
VastaaPoistaJuu, tuolla idässä on tosiaan vielä ihan talvi. Onneksi täällä pääkaupunkiseudulla on jo vähemmän talvi!
PoistaUpea retrohaalari! Eihan tuollaista kannata pois heittaa.
VastaaPoistaHarmi kun ruumishuone jai nakematta. Googlen mukaan vastaanottokeskus oli toiminnassa vaan vuoteen 2013 asti, mutta jos siella autoja sun muita olemisen merkkeja oli, niin ehka parempi pysya kaukana.
Kyllä harmitti se ruumishuoneen näkemättä jääminen. No, ehkä vielä joskus sen löydän? En viitsinyt hirveästi lähteä etsiskelemään lumihangessa.
PoistaPihassa oli autoja, ja kameravalvontakin siellä oli, joten katsoin parhaammakseni poistua takavasemmalle, ettei se viimekertainen toistuisi...
Suomalaienen ihra on parasta!
VastaaPoistaTuosta haalarista olisin kade jollei minulla olisi melkin samanlaista. Minun on kirkkaan punainen, enkä raaski heittää pois.
Ihanat jääkuvat.
Mäntymetsän sanotaan olevan erityisen happirikasta. Meillä on onneksi mäntyjä tässä ympärillä runsaasti (=asumme kai parantolassa) :)
Mun täytyy nyt tunnustaa, että mulla ei ole aavistustakaan, mitä ihralla tehdään. Ei kai sitä kuitenkaan syödä?
PoistaKirkkaanpunainen haalarisi on varmasti tosi hieno! Se olisi näppärä hirvimetsälläkin. :-)
En tiennytkään, että mäntymetsän sanotaan olevan erityisen happirikasta. Siihen se terveysvaikutus sitten varmaankin perustuu.
Täällä myös toinen kasarihaalarin käyttäjä - tosin tämä talvi taisi mennä ilman yhtään käyttöä. Upeat ilmat teillä ja hyvät kuvat - ilmeisesti kaupassa käy kovasti kansainvälistä porukkaa !
VastaaPoistaJa erittäin mielenkiintoista kiinnostuksesi hylättyihin sairaaloihin.
Kasarihaalarit rulettaa. :-D
PoistaViime aikoina on ollut onneksi paljon aurinkoisia päiviä. Kyllä se kevät sieltä tuleepi!
Tuolla kaupassa tosiaan käy paljon ulkomaalaisiakin, lähinnä kai venäläisiä ja nykyään myös paljon turvapaikanhakijoita (taitaa olla vastaanottokeskuskin jossain lähellä).
Minuahan kiinnostaa mikä tahansa hylätty. :-)
Asukuvia mun makuun! Hienot oli molemmat haalarit.
VastaaPoistaSairaalarakennukset herättivät ajatuksia. On jotenkin hurjaa kuinka kaukaiselta asialta tuntuu tuberkuloosi Suomessa kun taas Sudanissa se ei ole mikään ihan harvinainen sairaus.
Hih, kiva jos tykkäät Kukkapillin muotikuvista. Mitään trendikkäämpää kun tuskin on tulossa. ;-)
PoistaTodella, tuberkuloosi on Suomessa niin kaukainen asia, että minullakaan ei ollut oikein mitään käsitystä kyseisestä sairaudesta. En tiedä, onko sitä esimerkiksi Intiassa kuinka paljon, täytyykin lähteä googlettamaan.
No vautsivau, mikä mahtava haalari :D. Ja kasvunvaraakin on kivasti.. Alkoi melkein kaduttaa, että tuli oma samaiselta vuosikymmeneltä (jos villi veikkaus kultaiseen 80-lukuun osuu oikeaan) jossain kohtaa hävitettyä. Se oli punainen vihreillä somisteilla :D. Ei kuitenkaan ollenkaan niin hieno kuin vastaava kullanvärinen, jollaisen bongasin vielä pari talvea sitten laskettelurinteestä ikätoverin päältä. Hirmu kateus iski..
VastaaPoistaAppelsiinia en olekaan talvella ulkona syönyt. Ei ole jotenkin tullut mieleen etelen hedelmät pakkasella, mutta pakkohan se on varmaan sitäkin kokeilla, kun alkoi yhdistelmä kiinnostaa.
Mielettömän hienot kuukuvat! Ihan kuin olisit käynyt paikanpäällä. Niin tarkasti näkyy pinnanmuodot.
Juu, kyllä noihin haalareihin mahtuisi lisää tavaraa - suuntaan jos toiseenkin. Aika jouluinen haalari on sinulla ollut. :-D Et kai vain myynyt sitä siellä kirppiksellä jollekin onnekkaalle. ;-)
PoistaHitsi, kullanvärinen haalari olisi aivan mielettömän hieno! Mistähän sellaisen saisi...
Musta tuntuu, että mikä tahansa maistuu ulkona paremmalta kuin sisällä. Eväät olivat lapsenakin tuommoisilla retkillä aina se ykkösasia. Että äisi sai jälkikasvunsa lähtemään melkein minne vain, jos mukana vain oli jotakin hyvää syötävää. :-)
Ihmettelen, että nuo kuukuvat onnistuivat noinkin hyvin, kun käsivaralta vain laukaisin. Yleensä mulla on pieni jalusta, ja käytän myös sitä parin sekunnin ajastinta vai mikä se nyt on.
Minäkin voisin ruveta Landelooks-bloggariksi. Talvella ulkoillessa kun tuo ulkonäkö ei ole niitä ykkösasioita. Pääasia, että on lämmintä!
VastaaPoistaLandelookshan kuulostaa joltain ihan viralliselta ja kalliilta vaatemerkkisarjalta! Joskus nuorempana muistelleen olleen niinkin, että oli ihan sama, paleliko vai ei, kunhan vaatteet näyttivät (ainakin omasta mielestä) hyviltä. Onneksi ikä on tuonut edes tässä asiassa järkeä!
PoistaHih,hienot keväthaalarit,vaikka ihan talvelta näyttääkin itäisessä SUomessa.)
VastaaPoistaMullakin on joskus ollut joku haalari talveksi,mutta minneköhän sekin jäi....Hämiskuva tosi hieno ,osasi poseerata hienosti;D Ja yök,ihraa,ihan iljettää jo pelkkä kuvan katseleminen.
Ja tänä aamuna näyttää talviselta taas täällä eteläisessä Suomessakin: yön aikana oli tullut lunta, ja lisää näyttää tulevan. :-/
PoistaEi tulis kyllä ihan ekana mieleen käyttää ihraa omissa keitoksissa. Mutta toisaalta, eikös se ihra lämmitä, niin että talvella se voisi olla ihan passelia syötävää. Vai lämmittikös se ihra vain ulkoisesti...
En ole käynyt jäällä kävelemässä pitkään, pitkään aikaan. Kiitos, kun otit mukaan. Ihania kuvia, paitse se ötökkä ja ne kaupan ihrat. Hyi!
VastaaPoistaEnemmän näitä päivän asu kuvia. Olin ihan unohtanut, että mullakin oli aikoinaan kaksi toppapukua. Olivat tosi lämpimät lasketellessa. Nyt olisin kyllä ihan järkyttävä pallo toppapuvussa. Silloin oli kiloja huomattavasti vähemmän! Mukavaa viikko sinne.
Kiva kun olit kävelyllä mukana, SaaraBee! :-)
PoistaLaitetaan päivän asu -toive korvan taakse muistiin! Vieläköhän tuommoisia toppapukuja muuten myydään, vai ovatkohan talvivaatteet nykyään pääasiassa erillisiä ylä- ja alaosia? Ainakin kaupunkiliikenteessä näkee toppapukuja vähemmän. :-)
Ihan kivaa vintagemuotia. Tuolla ei ollut mitään yleisöä, jota olisi pitänyt miellyttää ja "näyttää" olevansa jotakin. Minä en ymmärrä lainkaan, että jotkut haukkuvat suomalaisia tuulipukukansaksi. Ei Alpeillakaan kukaan kulje tai laskettele hepeneissä ja korkokengissä, ja Milanon elegantit signorinat palelluttaisivat herkät paikkansa sikäläisissä ns. talviavaatteissä alta aikayksikön.
VastaaPoistaEn minäkään ymmärrä! Olen miettinyt ihan samaa, että miksi ihmeessä Suomen talvessa tai syksyisillä kurakeleillä pitäisi kekkuloida hienoissa (ja epäkäytännöllisissä) vaatteissa. Eikös se ole osoitus fiksuudesta, että osaa pukeutua sään mukaan?
PoistaMaalla ei tosiaan tarvitse välittää kenenkään katseista. Tuskin lähtisin tuo puku päällä esimerkiksi lähi-Alepaan. :-)
Todella hyvä, että on kunnon vermeet noille talvikeleille eikä tartte kaikea raahata aina mukana.
VastaaPoistaEikös se suolaton ihra ole parasta hoitoa valurauta padalle. Sitä hierotaan lämmitettyyn pataan ja pata pysyy kunnossa pitkään.
Armastuksella on kännykässä flightradar, jolla aina katsotaan, että mikä ylimenevä kone on ja mistä mihin on matkalla. Suomen ilmatilassa on todella paljon ylilentoja. Esim. Dohaan lentää paljon koneita.
Ei varmaan jäänyt kenellekkään epäselväksi, että vaaka on epäkunnossa :)
Mulla ei edes ole oikein kunnon ulkoiluvaatteita, kun harvoin tuolla lailla talvella ulkoilen. Lenkkivaatteita kyllä on, mutta ne vaatisi sitten kyllä vähän nopeampaa liikkumista kuin jäällä töröttäminen.
PoistaNo jopas. Ihra kuulostaa oikein hyvältä hoito-ohjeelta valurautapadalle. Kuulin tuon ihan ensimmäistä kertaa, kun en itse valurautaa harrasta.
Flightradar, jippii, mä haluan kanssa semmoisen! Suurkiitokset vinkistä!
Tuossa vaa'assa luki vielä venäjäksikin, että epäkunnossa (näin oletin, kun en venäjää osaa). Teksti näkyy kuvassa vaan niin huonosti, kun on niin ohuella kynällä kirjoitettu.