1. Perheeseeni kuuluu...
No ukkeli tietysti. Lapsiahan meillä ei ole. Lapsettomuus ei ole ollut oma päätöksemme, vaan ns. korkeammat voimat päättivät puolestamme, että tämä elämä menee nyt näin.
Lapsettomuus on vaikuttanut elämänasenteeseeni - ja elämääni tietysti muutenkin - monella tapaa. Päätin esimerkiksi aikoinani ihan tietoisesti suhtautua elämään niin, että en murehtisi sitä, mitä en voi saada, vaan iloitsisin siitä, mitä minulla on. Olen mielestäni onnistunut tässä aika hyvin.
Lapsettomuus ei ole koskaan ollut minulle mikään arka aihe, eikä minun ole mitenkään vaikea puhua asiasta. Harvemmin siitä tulee kumminkin puhuttua, sillä olen huomannut, että aihe jotenkin hämmentää ihmisiä.
2. Ammattini...
Olen kerennyt tekemään elämäni aikana kaikenlaista, mutta tällä hetkellä olen opiskelija ja opiskelen hoitoalaa. Yritysmaailmaankin olen sotkeutunut. Kimmokkeeni opiskella hoitoalaa sai alkunsa - uskokaa tai älkää - blogimaailmasta. Luin aikoinani jostakin blogista, kun joku hoitaja kertoi elämästään, ja tunsin kateuden pistoksen: minäkin haluaisin olla hoitaja!
Minulla on kateuteen aika rationaalinen lähestymistapa. Jos huomaan kadehtivani jotakuta, mietin, onko minulla mahdollisuutta saavuttaa kadehtimani asia, ja haluanko edes oikeasti sitä. Jos vastaus jompaankumpaan kysymykseen on kielteinen, annan asian olla ja jatkan elämääni. Jos taas vastaus molempiin on myönteinen, rupean tekemään asialle jotain. Tässä kyseisessä tapauksessa vastaus molempiin oli kyllä, joten laitoin hakupaperit menemään ja menin soveltuvuuskokeeseen. Sillä tiellä olen edelleenkin.
Koulutus on ollut kokemuksena niin antoisa, että en vaihtaisi mitään pois, vaikka välillä on ollut todella vaikeaakin. Joskus olen myös miettinyt, että ei tämmöinen ole mitään ihmisen elämää, että ensin käydään opiskelemassa täysi päivä (koulussa tai työharjoittelussa), ja sitten jatketaan opiskelua kotona iltaisin ja usein viikonloppunakin. Tätä ongelmaa ei tietysti olisi, jos en olisi semmoinen ihminen, että kaikki pitää tehdä aina täysillä ja mahdollisimman perusteellisesti.
Nyt kun opinnot alkavat olla loppusuoralla, olen kuitenkin ruvennut ajattelemaan, että haluaisinkin oikeastaan toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja perustaa kahvilan tai jonkin semmoisen. Itse asiassa aion sen tehdäkin. Nyt olen sen päättänyt.
3. Harrastukseni...
Harrastukseni ovat varsin tavallisia, eikä niitä kovin monta ole. Kaikkein tärkein harrastus minulle on liikunta, ja jokaisen takapakin jälkeen se tulee aina vain tärkeämmäksi. Olen niin onnellinen, kun olen tyrän jälkeen pystynyt taas liikkumaan ihan kunnolla, eikä polvikaan ole vihoitellut, ainakaan vielä!
Tämä blogin kirjoittaminen on minulle myös tärkeä ja rakas harrastus. Aiheet ovat joskus inspiraatiottomana aikana hukassa, ja välillä tuntuu, että toistan itseäni (kirjoitustoiveita saa muuten aina huikata!). Valokuvaaminen liittyy osaltaan bloggaamiseen, mutta harrastaisin valokuvaamista varmaan ilman blogiakin. Minulle on tärkeää saada tarkastella maailmaa hieman eri näkökulmasta, linssin läpi. Viime aikoina ei tosin ole tullut kuvattua yhtään!
Uusin harrastukseni on kosketinsoittimen soittaminen, josta olen jo aiemmin kertonutkin. Täytyy kyllä tunnustaa, että en ole soittanut ihan niin paljon kuin olisin kuvitellut. Senkin olen huomannut, että olen tullut jotenkin hirveän kärsimättömäksi: minun pitäisi osata uusi kappale heti kättelyssä, tai muuten iskee turhautuminen.
Toivoisin kovasti voivani sanoa, että harrastan myös lukemista, kun olen ilmoittanut osallistuvani Sannan ihanaan Kurjen siivellä -lukuhaasteeseenkin. Mutta miksi aina sillä hetkellä, kun olisi aikaa lukea, jokin typerä tosi-tv -ohjelma vetää puoleensa enemmän kuin kirja? Tälläkin hetkellä on vaikka mitä katsottavaa, kun uusin kausi Bachelorista, Biggest Loserista ja Top Chefistä on alkanut. Survivorkin alkaa helmikuussa. MasterChef Espanja on minulla kesken ja MasterChef Aasiaakin haluttaisi alkaa katsoa. Että missähän välissä niitä kirjoja ehtisi lukea?
4. Erityistaitoni...
Komppaisin tässä Annukkaa ja väittäisin, että minulla on varsin hyvä ihmistuntemus ja psykologinen silmä. Pienet ilmeet ja eleet kertovat minulle enemmän kuin ihmiset itse ehkä aavistavatkaan.
5. En osaa...
Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on jonkinlaisia ongelmia hahmottamiskyvyn kanssa. En osaa hahmottaa isoja tapahtumakokonaisuuksia, ellen saa muodostettua niistä mieleeni "teoreettista mallia". Viimeisin tapaus tulee mieleen salilta, jossa sekoilin TRX-narujen kanssa, kun en vain kerta kaikkiaan tajunnut, miten minun tuli naruissa kiepsahtaa.
6. Oudoin tekemäni asia...
Jaa mikä niistä? Ensimmäisenä mieleen tulee suihkulähteessä uiminen. Ei siinä mitään, kyllähän ihmiset suihkulähteessä uiskentelevat, mutta kun minä vaihdoin ennen polskimista päälleni vielä bikinitkin. (Huom! Tästä tapauksesta on kulunut huomattavan paljon aikaa. Nykyään en enää tällaista tekisi, vaan uisin suihkulähteessä vaatteet päälläni. )
7. Jos saisin kymmenen miljoonaa...
Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että matkustaisin niin paljon kuin sielu sietää. Kävisin Australiassa, Kiinassa, Japanissa, Vietnamissa, Myanmarissa, Intiassa (?), Saudi-Arabiassa, Keniassa, Grönlannissa, Islannissa, Chilessä, Perussa, Meksikossa ja USA:ssa hyvin kattavasti. Lentäisin aina ykkösluokassa ja asuisin hienoimmissa hotelleissa. Kävisin Pripyatissa, Hashimassa, viemärimuseossa, Nara Dreamlandissa, Cerro Tololon observatoriossa, Saharassa, nukkesaarella, katakombeissa ja Sahalinin saarella, josta Tsehov aikoinaan kirjoitti. Kirjoittaisin Kukkapilliin omituisia matkaraportteja eri puolilta maailmaa, ja julkaisisin lopulta kirjan seikkailuistani. Lopuilla kymmenellä eurolla lottoaisin, jotta saisin toiset kymmenen miljoonaa, jotka voisin käyttää järkevämmin.
8. Jos saisin päivän olla mies...
Pestautuisin myyjäksi autokauppaan, kodinkoneliikkeeseen tai puhelinkauppaan. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä näiden myyjämiesten päässä liikkuu.
9. Hävettää tunnustaa...
mutta kyttään joskus naapureita ovisilmästä. Mutta mitäs keskustelevat rappukäytävässä niin suureen ääneen! Lehdenjakajaakin tekisi mieli kytätä, sillä olisi kiva tietää, minkänäköinen jakaja ei jaksa käyttää portaita edes alaspäin mennessään vaan ottaa hissin joka kerrosvälille. Tekisi myös mieli huikata jakajalle vinkki, että hissin voi painaa seuraavaan kerrokseen jo hissistä ulos lähtiessään, jotta hissi olisi seuraavassa kerroksessa valmiina odottamassa. Näin jakaja säästäisi monta sekuntia joka kerrosvälissä, kun hissiä ei tarvitsisi aina odotella. Mutta ehkä ajan säästäminen ei ole tälle tyypille se ykkösasia?
10. Elämän tarkoitus on...
Tämä se onkin helppo kysymys. Jos kysymys ymmärretään niin, että sillä haetaan elämän päämäärää tai tavoitetta, niin asiaa pitää miettiä laajemmin. Mikä tarkoitus muilla asioilla on? Onko kaikilla asioilla ylipäänsä jokin tarkoitus? Pitäisikö elämällä olla? Itse uskon, että elämällä ei ole tässä mielessä mitään sen kummempaa tarkoitusta vaan että olemme syntyneet tänne täysin sattumanvaraisesti ilman mitään sen kummempaa missiota. Jos asiaa ajattelee biologiselta kannalta, kysymys tuntuu suorastaan absurdilta: mehän vain syömme ja paskannamme, nukumme ja naimme - ja sitten kuolemme pois.
Jos taas kysymystä ajatellaan siinä mielessä, että miten elämä on tarkoitus elää, elämällä on mielestäni montakin tarkoitusta. Elämän tarkoitus on jokaiselle hieman erilainen, riippuen siitä, mikä on kenellekin tärkeää. Minun elämäni tarkoitus on iloita, nauttia, nauraa, oppia, jakaa, rakastaa ja auttaa.
Minulla ei ole tapana laittaa haasteita eteenpäin, mutta nyt teen asiassa poikkeuksen. Haaste lähtisi seuraaville blogiystäville:
Appelsiinipuun alle Jaelille
Paluumuuttajattarelle
Pikku Kepposen Rouva Kepposelle
Kysymykset ovat samat kuin minullakin. Älkää ottako vastaamisesta mitään paineita - vastaamattakin saa jättää.
Mukavaa viikonloppua! Menkää ulos jos uskallatte!
En kestä. Me ollaan pakosti jotain ihme (meedioiden) sukua toisillemme. Paitsi että minä en päässyt opiskelemaan hoitajaksi (silloin kun ylioppilaskirjoitusten jälkeen yritin keksiä, mikä musta vois tulla) ja se on varmaan kaikkien onni se. Panikoin heti jos tulee joku todellinen hätätilanne, en kestä nähdä verta jne. Että ei musta kovin kaksista ammattilaista olis tullut. Mustetahratestin kanssa olin kyllä skarppina, koska olin saanut joltain vinkkejä siihen, mitä niissä läiskissä ei saa nähdä ellei halua joutua heti pihalle. En enää muista mitä ne oli, mutta sen muistan, että näin nimenomaan justiin kaikkea kiellettyä, mutta kirjoitin siihen testipaperiin muuta.
VastaaPoistaMutta että mitä siihen kahvilaan tulee, niin arvaa vaan kuka tässä ihan vakavasti pohti, että tästä kaupungista puuttuu smoothie-baari, jonka perustamisesta (ilman minkään valtakunnan tietoa asiasta) haaveilin niin kauan, että muuan toinen ehti ensin. Dääämm. Mutta sekin oli onni, koska on ilmeisen pätevä ihminen ja saanut homman pyörimään kivasti, mikä aina ilahduttaa, koska se ei ole mikään itsestäänselvyys täällä todellakaan.
Ja kuka muu kuin Satu keksisi käyttää osan miljoonasta viemärimuseovisiittiin :D? Ei kukaan. Ja se sussa on just niin ihanaa, kun olet paitsi viisas ja meedio, myös ihanan rohkea ja ennakkoluuloton kaheli <3. Olen iloinen että ollaan "tutustuttu". Lapsiasia riipaisi mun sydänalaa, mutta kirjoitit siitäkin niin hienosti, että lupaan olla murehtimatta.
Mun pitää nyt vuorostani kertoa, että minä taas hain matkaopaskoulutukseen, mutta en päässyt. :-D
PoistaMäkin luulin, että en kestä nähdä verta tai mitään ihmisen eritteitä. Ajattelin, että ensimmäisen kerran kun näen jonkun paskat, niin varmaan oksennan. Mutta taidankin olla kovempaa tekoa kuin olin luullutkaan, sillä eivät ne eritteet olekaan tuntuneet yhtään miltään. Paitsi että jotkut sateenkaaren väriset yskökset kyllä ällöttää. Opiskelujen alkuaikoina en pystynyt myöskään katsomaan edes videoita, joissa näytettiin esim. sisäelimiä, mutta nykyään kirurgisten toimenpiteiden seuraaminenkaan ihan livenä ei tuota mitään ongelmia. Tekisi vain mieli töniä kirurgit syrjään ja sanoa, että väistäkääs nyt, että minäkin näen. :-)
Onneksi meillä ei sentään ollut mitään musteläiskätahratestejä, ainakaan muistaakseni. Sen muistan, että huonoimmiten multa sujui sellainen osio, jossa piti laittaa ikään kuin osiksi pilkottuja sarjakuvia oikeaan tapahtumajärjestykseen. Että siinä mielessä testiin saattaa olla jopa luottamista, kun on tuon hahmottamisen kanssa ongelmia.
Olipas kurjaa, että hyvä liikeidea kerettiin viemään sinulta nenän edestä. Mä laitan nyt mietintämyssyn päähäni ja rupean miettimään omaa liikeideaani. :-)
Lapsiasiaa ei tosiaan kannata murehtia, koska olen asian kanssa hyvinkin sinut. Sitä paitsi tuskin pääsisin koluamaan niitä viemärimuseoita, jos olisi sitä jälkikasvua. :-D
Olet sinä vaan niin ihana. ♥ Minäkin olen iloinen, että ollaan "tutustuttu". :-)
Jännää tietää sinusta taas lisää, nämä kysymyspostaukset ovat kyllä hyviä! Toi oli hyvin vastattu mitä tekisit 10 miljoonalla! :D
VastaaPoistaEnsin ajattelin, että onhan se kymmenen miljoonaa matkustamiseen aika paljon, mutta äkkiäkös semmoinen rahasumma noilla reissuilla palaisi. :-)
PoistaKiva "kuulla" sinusta lisää. Minusta ei koskaan pitänyt tulla hoitajaa, mutta niin siinä vaan kävi, että hoitaja olen elantoni hankkinut. Eikä kaduta ollenkaan. Hienoa ammattia olet opiskelemassa.
VastaaPoistaMielläkään ei ole lapsia, mutta enään en sure asiaa. Uskin, että elämän pitää mennä niin kuin se menee. Meillä on ollut aina sukulaisten ja ystävien lapsia ympäriää, joille olemme voineet toimia "varavanhempina". Mikäs sen kivempaa kun saa touhuta kaikkea kivaa lasten kanssa eikä tarvitse huolehtia lääkärikäynneistä, hankalista opettajista jne.
Mä voisin kyllä jättää ton viemärimuseon pois, mutta monta muuta paikkaa tietäisi, johon voisin matkustaa. Ihan ensiksi lähtisin Austraaliaan Great Barrier Reefille sukeltamaan ja sieltä Etelä-Afrikkaan safarille. Ja tietysti kaikki fasiliteetit huippuluokkaa.
Elämä vie joskus yllättäviin suuntiin. Minullakin on noiden yritysjuttujen kanssa niin, että olen päätynyt niihin aika lailla “vahingossa”. Hoitajan ammatti on minustakin hieno, mutta voi kamala, miten aliarvostettu, kun vastuuta on kuitenkin niin paljon, ja vaativaakin työ on.
PoistaMinullakin on muiden lapsia, joiden kanssa saa touhuta – eikä tosiaankaan tarvitse huolehtia mistään vanhempien joskus ikävistäkin velvollisuuksista.
No joo, ymmärrän, että viemärimuseo ei ehkä olisi monenkaan listan kärkipäässä. :-) Minäkin voisin kokeilla sukeltamista, kun en ole sitä koskaan kokeillut, vaikka voi olla, että mulle tulisi jokin ahtaanpaikankammo-kohtaus, jos pitäisi laittaa sukelluspuku päälle. Pelastautumisharjoituksissa laivalla meinasi kerran tulla paniikki, kun piti ahtautua pelastautumispukuun...
Jee, kiitos. Minusta on kiva tehdä haasteita. Ei tarvitse niin omaa sieluansa tutkiskella, että mitähän on minulla nyt mielenpäällä. Minä teen tämän heti, kun saan aikaa kuvata jotakin. Sinulla oli monta sellaista matkakohdetta, jotka minuakin kiinnostaisi. Samoin ne luxushotellit kuulostaisi nyt juuri oikein mukavilta. Minähän olen hoitaja ja TYKKÄÄN työstäni. Kesällä jos olen työtön, haaveilin juuri tässä pari päivää sitten kotikesäkahvilan perustamista:D. Nyt tosin juuri haen yhtä vakipaikkaa. En jaksa uskoa, että voin saada sen, mutta toivoahan saa. Ja pyytää, että muut pitäisi peukkuja. Mutta sen myötä ei sitten olisi ollenkaan kesälomaa….
VastaaPoistaKiva että otat haasteen mielelläsi vastaan. :-)
PoistaMinä olin ennen kaikissa luksushotelleissa ja hienoissa ravintoloissa kuin norsu posliinikaupassa, enkä tiennyt yhtään, miten niissä pitäisi käyttäytyä. Mutta nyt olen oppinut ottamaan ilon irti, jos semmoisiin pääsen.
Katsos, kahvilasuunnitelmia on sielläkin. :-) Pidän sinulle peukkuja (ja varpaitakin), että saisit sen vakipaikan!
Kiva oli lukea vastauksiasi kysymyksiin. Meilläkään ei ole lapsia, paitsi nyt tuo karvakersa. On aina kiva kuulla, että joku rohkenee vaihtaa alaa (kävin kyllä itsekin vuosituhannen vaihteessa 3,5 kännykkäkumpparifirmassa koodaamassa) ja toteuttaa unelmiaan.
VastaaPoistaSe teidän karvakersa onkin varmasti maailman suloisin otus! Minä olen kerennyt jo etsimään tietoa australianpaimenkoirista ja vähän haaveilemaan, että meilläkin olisi semmoinen. Vaan ihan turha ehdottaa ukkelille koiran ottamista, kun tiedän, mikä hänen vastauksensa tulee olemaan (olen kokeillut). Pöh.
PoistaArmas on aivan ihana ja ihan kamala ;). Koirahaaveilu kesti minullakin noin 30v... aussien hankinta oli kovasti suunnitteilla 7 vuotta ennen kuin tuo meille kotiutui.
PoistaNo eihän tässä minulla ole sitten vielä mitään hätää, kun vasta muutaman kuukauden olen aussiesta haaveillut. :-) Ehkä saan tuon ukkelinkin vielä ylipuhuttua.
PoistaMielenkiintoinen postaus :) Kiitos haasteesta!
VastaaPoistaMinäkin olen aina ajoittain haaveillut kahvilasta. Yhdessä vaiheessa haaveet oli niin pitkällä, että tiedustelimme vakavasti franchising oikeuksien ostamista, mutta eivät irronneet :( Olen haaveillut myös bed&breakfastista jossain sopivassa kohteessa sekä japanilaisesta izakayasta Helsingissä.
Harmi, että kahvilahaaveenne menivät mönkään. :-( Minullakin on ollut haaveita intialaisen ruoan suhteen, mutta ravintolaa en taitaisi kumminkaan haluta.
PoistaMielenkiintoista oli oppia tuntemaan sinua taas vähän paremmin!
VastaaPoistaLapsena minusta oli ihana vastata ystäväkirjojen kysymyksiin, mutta nämä tuntuivatkin nyt yllättävän vaikeilta kun lukiessa samalla mietin miten itse mahtaisin mihinkin kysymykseen vastata. On muun muassa niin paljon sellaista mitä minua vähän hävettäisi tunnustaa, etten tiedä miten lyhyesti ja ytimekkäästi kysymykseen vastaisin! :)
Vaikeitahan nämä kysymykset loppujen lopuksi ovat, kun niitä käy oikein miettimään.
PoistaJa minunko vastauksissani ei ollut mitään hävettävää. ;-) Mutta aivan sama – en jaksa välittää siitä, vaikka joku pitäisikin minua ihan urvelona.
Mietin erityisesti tuota kysymystä "mitä hävettäisi tunnustaa" enkä tosiaan tiedä mistä aloittaisin, sen verran paljon on minulla omalaatuisia tapoja ja ajatuksia, heh. Mutta sä suoriuduit tästä mielestäni hienosti, mä en ainakaan keksi mitä vastauksistasi voisit hävetä, kaikkea muuta!
PoistaEihän sitä tarvitsisi valita niitä kaikkein noloimpia tapoja ja ajatuksia, vaan voisi valita sellaisen vähemmän nolon. On minullakin kaapissa vaikka mitä luurankoja ja dinosauruksen luita, mutta pidetään ne edelleen siellä. :-)
PoistaNyt harmittaa, etten laittanut tätä haastetta sinulle - olisi ollut kiva nähdä, mitä vastaat. ;-)
Oletpa saanut hienot ja rehelliset(?) :) vastaukset vaikeisiin kysymyksiin.
VastaaPoistaMeillakaan ei ole lapsia, ihan omasta paatoksesta. Onneksi isanta ei koskaan painostanut asiassa. Tama on Israelissa hyvin harvinaista ja ihmetysta ja hammennysta herattavaa. Monet eivat edes usko etta nain on ihan vapaaehtoisesti tehty.
Minunkin lottomiljoonani menisivat varmaan matkailuun, ainakin alkuun. En oikein osaa kuvitella mita tavaraa tarvitsisin lisaa.
Viimeiseenkin kysymykseen sinun vastauksesi sopii oikein hyvin minullekin, osasit vaan sen paremmin ilmaista.
Kiitos, Anu. Kyllä nämä vastaukset ihan rehellisiä ovat - valitettavasti. :-D
PoistaVarmasti meidänkin lapsettomuutemme on herättänyt intialaisissa sukulaisissa paljon kysymyksiä. Anoppi on ihmetellyt asiaa – omaan anoppimaiseen tyyliinsä – ihan suoraankin ja kysynyt, ettekö te voisi adoptoida lasta täältä Intiasta, kun täällähän niitä olisi, ja että eikö olisi kiva, kun olisi joku hoidettava, niin olisi jotain tekemistä. :-)
Tavaraa en minäkään haluaisi lisää. No auto olisi ihan kiva ja uusi koti, mutta ennemmin kuitenkin käyttäisin rahani kokemuksiin kuin tavaraan.
Täällä olisi ainakin yksi, joka ostaisi varmasti kirjan sinun matkakertomuksista. Kirjan nimihän voisi olla vaikka Oddventures, sen verran kummallisiin paikkohin sinä haluaisit tutustua. Kahvilan nimenäkin tuota voisi tietenkin harkita.
VastaaPoistaToisaalta sääli, jos sinusta ei tulisikaan hoitajaa. Oudoista matkakohteista huolimatta, uskoisin sinusta tulevan myös hyvän hoitajan. Ainakin noiden vastausten perusteella sinusta saa kuvan ihan "tolokkuna ihimisenä".
Minä tunnen suurta sympatiaa tuota kuvan pandakarhua kohtaan. Pyöreän ulkomuodon lisäksi meitä yhdistävät selvästi alentunut vireystila ja melkein yhtä mustat silmänaluset. Mutta jospa tässä virkistyisi, kun astuu muutaman tunnin kuluttua ulos kirpakkaan pakkasaamuun. Mukavaa tiistaita!
Oddventures on kyllä vallan mainio nimiehdotus! Mistä näitä keksitkin. :-) Jos se lottovoitto tulee, niin ehkäpä pääsen vielä joskus kirjaa kirjoittamaan. Vai pitäisiköhän siirtyä nykyaikaan ja tehdä vloggauksia vai mitä ne nyt on. Tai sitten niitä reaaliaikaisia videolähetyksiä (en nyt muista nimeä). Suora lähetys viemäristä saisi varmasti paljon katsojia.
PoistaTolokkuuden määrä varmaankin vaihtelee – välillä sitä on enemmän ja välillä vähemmän. :-)
Täällä toinen pandasilmä. Jospa ensi yönä saisi nukuttua niin, ettei heräisi keskellä yötä moneksi tunniksi.
Toivottelen sinulle oikein mukavaa loppuviikkoa! Taitavat ne pakkasetkin loppuviikosta laskea.