En ole koskaan ollut kiinnostunut linnuista, sillä lintubongaus on tuntunut minusta aika tylsältä harrastukselta. Intiassa tosin innostuin linnuista hieman, sillä siellä saattoi yhtäkkiä lennähtää parvekkeen edessä olevaan puuhun kirkkaanvihreä papukaija, tai lenkkipolulla saattoi nähdä riikinkukon. Mutta mitä katsomista on varpusessa tai kottaraisessa? Lintubongaus on tuntunut minusta muutenkin älyttömältä: kuka jaksaa kytätä tuntitolkulla pusikossa, että näkisi vilauksen jostain viskisieposta? En minä ainakaan!
Varmaankin juuri kiinnostuksen puutteesta johtuen olen erittäin huono tunnistamaan lintuja. Tänä keväänä kuitenkin keksin, että voisin lopettaa surkealla lintutietämykselläni kehuskelun ja alkaa opetella Suomenojalla näkyviä lintuja. Lintujen tarkkailu kun on Suomenojalla niin helppoa, että se onnistuu kokemattomaltakin - ei tarvitse odotella sitä viskisiepon ohilentoa, vaan altaassa on lintuja aina: sen kun vain menee paikalle ja katselee!
Joskus vuosia sitten Suomenojalla sai kulkea melko rauhassa, ja paikalla tuntuivat olevan vain vannoutuneimmat lintubongarit. Nyt Suomenojasta on tullut miltei turistikohde, ja olen nähnyt siellä jopa koululaisryhmiä. Suomenojaa oli kuulemma esitelty jossain luonto-ohjelmassakin, joten ei ole ihmekään, että kiinnostus on tietoisuuden mukana lisääntynyt. Toivon vain, ettei lisääntynyt väkimäärä häiritse lintujen ja muiden eläinten rauhaa. Sekin hirvittää, että jotkut antavat koiriensa juosta polulla vapaana.
Kaksi bongausretkeä riitti siihen, että taisin nähdä kaikki Suomenojan tavallisimmat lintulajit. Meinaan nyt esitellä ne teille tässä.
Mustakurkku-uikku oli kertakaikkisen nätti ja suloinen.
Mustakurkku-uikku oli aika kova poika sukeltelemaan, mikä teki siitä aika vaikean kuvattavan: juuri kun meinasin ottaa kuvan, lintu pompsahti pinnan alle. Mustakurkku-uikku onkin erinomainen sukeltaja: se voi pysytellä pinnan alla jopa kolme minuuttia ja sukeltaa 150-200 metrin matkan.
Joutsenen näkeminen ilahduttaa minua jostain syystä aina kovasti. Jokin aika sitten nahistelimme ukkelin kanssa joutsenten parisuhde-elämästä (juu, kyllä tämmöisestäkin saa riidan kehitettyä), mutta riita selvisi googlen avulla: joutsen elää tosiaankin koko elämänsä saman puolison kanssa, ellei toinen kuole. Leski voi ottaa uuden puolison aivan kuten ihminenkin.
 |
| Evästä etsimässä. |
 |
| Löytyipähän saalista. |
Luin Suomenojan luonto -sivustolta, että Suomenojalla elelee aggressiivinen kyhmyjoutsenpariskunta, joka häätää kiukkuisena kilpailijat pois: vedestä on jopa muutamana keväänä löytynyt kuollut kyhmyjoutsen. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, onko kyseessä ollut reviiritaistelun tulos.
En tiedä, oliko näkemäni pariskunta juuri samainen aggressiivinen pariskunta, mutta hyvin tuntui olevan homma niillä hallussa. Pesäpaikka oli selvillä ja rakennushommat käynnissä.
 |
| Pesäaineksia kasaan! |
Ravintonaan kyhmyjoutsen käyttää pääasiassa vesikasveja, ja se saattaa kerjätä aggressiivisesti makupaloja myös ihmiseltä. Kyhmyjoutsen on pari- ja paikkauskollinen (parisuhde saattaa siis kestää koko eliniän, kuten asuinpaikkakin), ja se voi elää jopa 20-vuotiaaksi.
Nokikana oli jotenkin sympaattisen näköinen lintu, ja nokikanoja näkyi aika paljon. (Liejukanankin näin, mutta en saanut siitä kunnollista kuvaa.)
 |
| Pesäpiilo. |
Eniten altaalla oli kuitenkin lokkeja, ja oli aika hurjan näköistä, kun lokit yhtäkkiä pelmahtivat samanaikaisesti ilmaan.
Suuri osa lokeista taisi olla naurulokkeja, jos nyt oikein ymmärsin. Naurulokit pesivät suurina yhdyskuntina, ja suurimmat koloniat voivat tuhansien parien suuruisia. Monet vesilinnut ja kahlaajat hakeutuvat pesimään naurulokkiyhdyskuntiin niiden tarjoaman suojan takia.
 |
| Taustalla häärää ilmeisesti tukkasotka. |
Vaikka ei ole kuin toukokuun alkupuoli, niin joillakin linnuilla oli jo poikasia. Kaikkein riemastuttavimpia olivat telkän poikaset, jotka olivat niin rohkeita, että ne tulivat lähes jalkojeni juureen, kun seisoin melkein vesirajassa.
Välillä poikaset kasaantuivat rannalle tiiviiksi kasaksi, ihan toisiinsa kiinni.
Äiti tarkkaili lastensa touhuja pienen matkan päässä aika laiskan oloisesti.
 |
| Niskajumppaa. |
Tukkasotkasta ei oikein voinut erehtyä, kun sillä oli nimensä veroinen rokkitukka.
 |
| Vasemmalla koiras, oikealla naaras. |
Lintuja katsellessani rupesin miettimään, että mikähän siinä on, että koiraslinnut ovat melkein aina naaraita hienomman näköisiä. Aika epäreilua oikeastaan.
Sorsaosasto oli Suomenojalla hienosti edustettuna, ja näin elämäni ensimmäisen kerran huomiota herättävän lapasorsan.
Lapasorsalla on valtava nokka, joka soveltuu erityisen hyvin pieneliöiden suodattamiseen. Lapasorsa syökin 97-prosenttisesti eläinravintoa.
Harmaasorsa vaikutti erittäin aralta, ja se lähti heti uiskentelemaan karkuun, jos yritin pysähtyä ottamaan siitä kuvaa.
 |
| Taustalla koiras, edessä naaras. |
Tuttu sinisorsakin majaili Suomenojalla.
Lintujen lisäksi Suomenojalla elelee muitakin eläimiä, kuten piisami. En muista koskaan aiemmin nähneeni piisamia, ja tuskin olisin sitä nytkään nähnyt, ellei yksi ystävällinen mummeli olisi sitä minulle osoittanut.
 |
| Katsokaa noita kynsiä! |
Piisami on vesimyyrälaji, joka syö pääasiassa vesikasvien, kuten lumpeen, palpakoiden, kortteiden, osmankäämien, kaislan ja sarojen meheviä osia.
Piisamin historia on aika mielenkiintoinen, sillä piisami tuli Suomeen istuttamalla: sitä istutettiin vuodesta 1919 1930-luvulle asti noin 300 eri paikkakunnalle turkismetsästystä varten. Piisamia pyydetään Suomessa yhä edelleen, enimmäkseen turkin vuoksi, vaikka piisamin liha käy myös ihmisravinnoksi.
 |
| Rupesiko se nyt nukkumaan kesken syömisen? |
Suomenojalla elelee tietysti muitakin kuin vesilintuja, ja tämä sinitiainen ilahdutti minua poseeraamalla kameralle.
Sinitiaisen tunsinkin jo entuudestaan, kun olen joskus tarkkaillut kyseisen linnun touhuja vanhempieni lintulaudalla.
Lopuksi vielä kuva halosta, jonka näin yhtenä päivänä auringon ympärillä. Harmittavasti halo ei tullut ihan kokonaan kuvaan, kun en nähnyt kuvaa ottaessani auringon kirkkaudelta juuri mitään.
 |
| Aurinkosuotimena toimivat aurinkolasit. |
Mina pyydystin lapsena piisameita. Isa nylki ne ja nahat myytiin serkun kautta eteenpain. Kylla oli niin pahan hajuisia ne otukset (ei pilaantuneita vaan todella voimakas ominaishaju) etta kylla saisi minulla aika nalka olla etta voisin kuvitella niita syovani.
VastaaPoistaNykyaan piisami on kotijarveltani havinnyt taysin. joku sanoi etta villiminkit olisivat ne tappaneet. Tieda sitten.
Ja hienoja lintukuvia!
Ooh, olipa erikoinen harrastus! Mä en kyllä uskaltaisi piisamia pyydystää, kun sillä on niin pelottavan näköiset kynnet, ja hampaat ovat varmaan samaa lajia. Pitäisi varmaan juosta piisamia karkuun, vaikka aika arka eläinhän se taitaa olla. Luinkin jostain, että minkki on yksi harvoista piisamin vihollisista luonnossa.
PoistaEi varmaan maistuisi piisami mullekaan. Ei kuulosta kovin houkuttelevalta...
No vau, sokeasta kanasta sukeutuikin salamannopeasti lintubongari! Sanovat, että harrastus vie mennessään jos on hyvät kuvausvälineet, ja kohta pitää ostaa vähän lisää putkea että näkee ne kauimpanakin piilottelevat.. Minun lintutietämykseni on edelleen sarjassa joku-sorsa-joutsen-ja-lokki, lintukirjan ostin tietämykseni parantamiseksi, mutta eivät ole linnut suostuneet jäämään lähietäisyydelle tarkkailtavaksi eikä pokkarini kovin kauas kanna.
VastaaPoistaEn minä nyt vielä kummoinen lintubongari ole, mutta muutaman tipun sentään jo tunnistan. :-)
PoistaVoin kyllä hyvin uskoa, että lintuharrastus vie mennessään! Kun olin tuolla lammella jälkimmäisellä kerralla, aika vierähti ihan huomaamatta, ja yhtäkkiä olikin mennyt kaksi tuntia. Olin tullut laittaneeksi liian vähän päälle, kun olin lähtenyt vain “käymään” tuolla, ja olin aivan jäässä.
Olisihan se kiva, jos olisi kunnon kamera, jolla saisi hyviä kuvia kauimmaisista linnuistakin, mutta isoa kameraa ei taida mulle kyllä tulla. Tai mistäs sitä koskaan tietää, miten tässä innostuu. :-) Olen nähnyt Suomenojalla sellaisia kameroita, etten ole missään muualla niin isoja putkia tainnut nähdäkään.
Minun lintu- ja kasvitietämykseni on nololla tasolla, mutta ehkä vanha paluumuuttajatarkin vielä oppii uusia temppuja ja tunnistaa joskus vielä muitakin lajeja kuin joutsenen ja lokin:).
VastaaPoistaUskon, että kun pääset tänne Suomen luontoon, niin kasvi- ja lintutuntemuksesi lisääntyy ihan huomaamatta. Sieltä nololta tasolta minäkin pinnistelen. :-)
PoistaSä tunnet nyt jo paljon enemmän lajeja kun mä. Mulle nuo, joutsenta ja lokkia (ja ehkä piisamia ;-) lukuunottamatta olisivat menneet siihen "sorsa" -kategoriaan. Pikkulinnut on tiitiäisiä ja variksen ja harakan tunnen mutta nekin menee välillä sekaisin.
VastaaPoistaSuloista sunnuntaita!
Tiitiäinen onkin mulle ihan uusi laji. ;-) Mä olen nimennyt pikkulinnut niiden värien perusteella – kaikki ruskeat on kottaraisia tai ruskotulkkuja, siniset on sinitulkkuja, keltaiset keltasirkkuja jne.
PoistaMinäkin sekoitan usein variksen ja harakan, eikä tästä ole niin kovin kauan, kun luulin harakkaa jonkun karanneeksi häkkilinnuksi, kun sillä oli niin komea pyrstö. :-D
Suloista sunnuntain jatkoa sinullekin!
Voi hitsit, miten ihana postaus ja kuvat! Olen ihan lintu- ja eläinfani, vaikka kaikista linnuista en oikein tykkää mm. pulut, kaikki tiirat ja lokit. Mutta noin muuten tykkään bongailla lintuja ja jopa tunnistan melko monia. Minulla on jopa suosikkilintujalajeja mm. silkkiuikkumandariinisorsa ja nokikana :D Nokikanan poikaset ovat mahdottoman suloisia "punkkareita". Muuten mustia, mutta päässä punainen "risutukka", iih <3
VastaaPoistaOnpa mukavaa, jos pääset sisälle tipujen ihmeelliseen maailmaan. ;)
Eeh, vois laittaa vaiks pilkun silkkiuikun ja mandariinisorsan väliin. Olen niin tohkeissani, että typotan :D
PoistaVoi kiitos ja kiva, jos tykkäsit! :-)
PoistaOlen itsekin melkoinen eläinfani, ja eläinten touhuja on ihan mahdottoman hauska katsella. Voisin tarkkailla niitä vaikka kuinka kauan! Unohduin noita telkän poikasia katsellessani kameran kanssa niin kauaksi aikaa samaan asentoon, että jalka kramppasi. :-) Puluista minäkään en tykkää, enkä lokeista esim. toreilla tai siellä, missä joku yrittää syödä jäätelötötteröään.
Nokikana oli jotenkin hirmu sympaattisen ja hassunkin näköinen – maalla kävellessään se jotenkin hoippui ja uidessa se otti hirmuisia spurtteja. Luinkin nokikanan poikasista, ja ne on kyllä ihan pakko päästä näkemään. Pitää varmaan pystyttää teltta tuonne lammelle. :-)
Silkkiuikkua en ole koskaan nähnyt, enkä myöskään mandariinisorsaa. Piti heti käydä googlettelemassa, että miltä ne näyttävät. Upean näköisiä! Toivottavasti pääsen näkemään nekin vielä joskus. Jälkimmäisen näkeminen ei taida olla Suomessa kovin todennäköistä, mutta on sen täälläkin joku bongannut! Sen ainakin tunnistaa helposti. :-)
Onpas kauniita lintuja! Melkoinen lintubongari sinusta jo on tullut. Se Suomenoja on tosiaan mukava paikka ja siellä on aina jotain nähtävää. En ole käynyt, mutta näin TV-ohjelman siitä, oliskohan ollut viime vuonna. Hieno paikka. Sitä ihmettelin, että koiria pitävät irti, vaikka on pesimäaika, se on huono juttu.
VastaaPoistaMinä bongailin lintuja aikoinaan jo nuorena ja säästin kesätyörahoista kiikarit. Tallella ovat, mutta nykyisin vähemmän käytössä, joskus kuitenkin saariretkilä yms.
Hyviä bongauksia sinulle jatkossakin!
Piti vielä kertoa, että silkkiuikku on minun vanha tuttu. Niitä on pari kolme aina aamu-uinnilla kanssani tuossa lähijärvellä. En tiedä ovatko samat linnut vuodesta toiseen, mutta tulevat hyvin liki, kun on tyyni järvi ja uin hiljaa:-)
PoistaNo hitsiläinen, minä en ole nähnyt Suomenojasta yhtään ohjelmaa. Täytyy etsiä, jos vaikka jostain arkistoista löytyisi. Kerran olen nähnyt Suomenojalla kyllä jonkin ohjelman kuvaajia.
PoistaMinustakin on ihmeellistä, että jotkut antavat koiriensa juosta tuolla vapaina. Voihan se olla, että omistaja tietää koiransa olevan niin rauhallinen tapaus, ettei se häiritse lintuja, mutta mistä sitä koskaan tietää, miten eläin riehaantuu.
Mulla ei ole edes kiikareita, mutta pitäisi varmaan hankkia. Helpottaisi hommaa huomattavasti, kun ei tarvitsisi käyttää kameraa zoomina. :-)
Silkkiuikut uimakavereina kuulostaa mukavalta. Ihana, kun luonto tulee noin lähelle!
Vau,onpa upeita lintukuvia:) Olet tainnut sittenkin löytää itsessäsi lintubongarin;D ja nuo poikaset,hellanlettas.Pidän paljon linnuista ja niitä on tässä viereisessä puistossa aika montakin lajia,mutta en ole pahemmin saanut niitä kuvattua;vihreät papukaijatkin viihtyvät vain korkealla puiston korkeimmissa puissa eikä niitä millään saa kuvattua...
VastaaPoistaJuu, taisin löytää sisäisen lintubongarini. ;-D
PoistaMinäkään en muuten onnistunut koskaan kuvaamaan vihreää papukaijaa. Aina siinä vaiheessa kun sain haettua kameran, lintu oli hävinnyt, tai sitten se piileskeli jossain oksien takaa, ja ääni vain kuului.
Nuo poikaset ovat kyllä ihan käsittämättömän suloisia. ♥
Upeita kuvia.
VastaaPoistaMinä olen jo pitkään halunnut nähdä mustakurkku-uikun ja lapasorsan. Jälkimmäisen olen nähnyt joskus kaukaa.
Kiitos kaunis. :-) Tuolla Suomenojalla molemmat linnut olisi helposti nähtävissä. :-)
PoistaPS. Minä en sentään ole niin ulalla kuin tuttavani, joka luuli puutiaistakin tiaiseksi :D
VastaaPoistaHaha, mun on nyt pakko tunnustaa, että minunkin piti käydä googlettamassa, että minkä näköinen se puutiainen oikein on. :-D
PoistaKyllä on komioita kuvia. Ja toi lintuvalikoima on mahtava. Meillä mökillä on päivittäin nähtävillä isokoskeloo ja tiätysti lokit ja tiirat. Yks sinisorsapariskunta on joka vuasi ja emo tuo poikasensa aina uudelleen ja uudelleen meidän rantaan näytille ja tiätysti ruakaa kerjään. Telkkä asuu naapuritontilla ja yleensä on näkyny kyhmyjoutsenia, mutta nyt ne on kaikonnu kauemmas lahdelle. Yks harmitus on tullu meidän läheisyyteen, nimittäin merimetsot alkaa valtaan niillä tienoilla. Onneks ei ole vielä ihan meidän lahdelle majottunu, mutta tavallisen lähellä käyvät monisatapäisinä parvina kalastamessa. Oleks nähny merimetsojen tuhoomia saaria? Ne on aivan aavemaisia ja se haju mikä niistä saarista tulee, on sanoin kuvaamatonta.
VastaaPoistaHerranjestas, en ole nähnyt! Enkä ole kuullutkaan tuommoisestakaan, että linnun uloste voi tappaa kasvillisuuden, ihan kaameaa! Kävin vähän lukaisemassa merimetsosta, ja siinä on kyllä melkoisen pelottavan näköinen ja kuuloinen lintu.
PoistaVanhempieni rannassa on myös näkynyt kesäisin ilmeisesti isokoskelo poikasineen. Pitkään sitä lintua yritettiin tunnistaa, mutta päädyttiin lopulta isokoskeloon. Tiiraa en tunnistaisi, mutta aika lailla lokin näköinen näyttää olevan.
Onpa siinä melkoisen yritteliäs – vai pitäisikö sanoa suorastaan röyhkeä – sinisorsa!
Kiitos. Minnehän sitä seuraavaksi lähtisi lintuja bongailemaan. :-)
Tajuttoman ihanat kuvat :-) Ei ihan jokainen tuollaisia saisi. Sinussa on jotain sisäistä rauhallisuutta tai sukulaissieluutta jonka linnut vaistoavat.
VastaaPoistaHih, tarpeeksi monta kuvaa kun ottaa, niin pakko niistä on jonkin onnistua. :-D
PoistaIhania kuvia, varsinkin telkkäpoikasista ja harmaasorsasta :)
VastaaPoistaT. Uusi lukija
Kiitokset kovasti kommentistasi, ja lämpimästi tervetuloa lukijaksi. :-)
Poista