Lehdet aloittivat naistenpäivästä jauhamisen jo monta päivää sitten, ja Iltasanomissakin oli päivän kunniaksi lukijakysely parhaista kehuista, joita naiset ovat saaneet. Siitä tuli mieleeni äskettäin lukemani Roman Schatzin kuvaus suomalaisesta naisesta:
(Ote on kirjasta Suomesta, rakkaudella. Kiitos, Marra, lukuvinkistä!)
"Älä yritä hurmata suomalaisnaisia ulkonäölläsi tai käytöstavoilla. He lakkaavat luottamasta sinuun, jos kiinnität heihin liikaa huomiota. Muista olla välillä yrmeä ja äksy. Älä kutsu heitä kauniiksi, se on nimittäin epäilyttävää. Kehu heitä älykkäiksi ja voimakkaiksi, sillä sen he osaavat ottaa vastaan."
Kylläpä kuulosti tutulta! Olin luullut olevani jotenkin outo ja poikkeuksellinen, kun olin aina kokenut ulkoiseen olemukseeni kohdistuvat kehut äärimmäisen epäilyttävinä. Eihän sellaisella, joka kehuu ulkomuotoani, voi olla mitään muuta kuin taka-ajatuksia. (Tosin en olekaan mikään kaunotar, joten ehkä on syytäkin olla epäluuloinen!)
Schatzin havainnosta päätellen suomalaisnaisten epäluuloisuus ulkonäkökehuja kohtaan on kuitenkin ilmeisesti yleisempää kuin olin luullutkaan, koska mistä mies olisi tuommoisen väitteen temmannut, ellei hän olisi törmännyt eläviin esimerkkeihin? Mieluummin minäkin kuulisin miehen suusta olevani esimerkiksi fiksu tai hauska, ainakin jos kyseessä on vieraampi mies, koska nuo väitteet voisin vielä jotenkin uskoa, eivätkä ne kohdistuisi naiseuteeni. On helpompi uskoa olevansa hyvä jätkä kuin viehättävä nainen. Tosin harvoinpa sitä vieraammat miehet tulevat naimisissa olevalle, baareissa luuhaamattomalle naiselle mitään imelehtimäänkään: kyllä olisikin epäilyttävää, jos autokorjaamon heppu kehuisi silmiäni tai naapurin mies sääriäni.
Ukkeli kehut ovat kuitenkin eri asia. Ukkeli on kehuissaan hyvin säästeliäs, mutta joskus hän yllättää ja sanoo spontaanisti jotain niin kaunista, että hämmennyn. Ensimmäinen reaktioni on kuitenkin tässäkin tapauksessa epäilys: vitsaileeko ukkeli tai vittuileeko hän peräti? Kun huomaan hänen olevan ihan tosissaan, tulen onnelliseksi ja mietin kuulemaani vielä pitkän aikaa. Ukkelin antamiin kehuihin myös uskon, kehui hän minussa mitä tahansa.
Hän taitaa tosin olla hieman puolueellinen, mutta väliäkö tuolla. Kiva, että joku on joskus minunkin puolellani. Totuuden nimessä on sanottava, että olen itsekin hyvin säästeliäs kehujen antamisen kanssa, ehkä vieläkin säästeliäämpi kuin ukkeli. Miksi en kehu häntä - tai ylipäänsä muita ihmisiä - useammin? Kyllä miehetkin varmasti ilahtuisivat kehuista. Toisaalta luulen, että naiset kaipaavat kehuja ja myönteistä palautetta miehiä enemmän, ehkä jopa tarvitsevat sitä (arvostusta, prkl!). En nyt tarkoita kehumisella mitään jatkuvaa suitsutusta, vaan sellaisia pieniä, mukavia kommentteja, joihin on aihetta mutta jotka jäävät aivan liian usein sanomatta. Usein sitä tulee vain ajateltua mielessään, että kylläpä toinen teki tai sanoi kivasti, ilman että tuo ajatuksensa julki, vaikka hyvin tietää, kuinka toinen ilahtuisi.
Ehkä kehumattomuuden takana on jonkinlainen (suomalainen?) pelko siitä, että toiselle nousee neste päähän ja että tämä ylpistyy, jos saa kuulla liikaa kehuja. Parempi siis vain jakaa kehujaan säästeliäästi, ettei kukaan vain kuvittele itsestään liikoja!
Joka tapauksessa: hyvää naistenpäivää kaikille niille, jotka sitä juhlivat! Oma naistenpäiväni taisi juuri muuttua miestenpäiväksi, joten yritetään nyt viedä tämä sitten sellaisena loppuun asti.
 |
| Paistakoon aurinko päiväänne (täällä sataa räntää)! |
Kehun mielelläni ihmisiä koska olen huomannut ,että siitä pidetään. Minusta on outoa jos esim. joku on leikannut hiuksensa uuteen uskoon ja kukaan ei sanoisi mitään. Huomioin myös vaatteet, värit ym. Jokaisesta löytyy kyllä jotain kehuttavaa.
VastaaPoistaItselläni oli aikoinaan vaikeuksia ottaa kehuja vastaan, mutta luulen , että se johtui kasvatuksesta. Piti olla vaatimaton. Esim. ei saanut ääneen iloita uudesta mekosta, vaan jos joku kehui, piti mekkoa vähätellä. Onneksi näin ei enää ole!
Jokaisesta löytyy tosiaan jotain kehuttavaa, ja jo ihan arkipäiväisten tekojen huomioiminenkin tekee toiselle hyvän mielen. Ei siihen loppujen lopuksi paljon tarvita. Jostain syystä itse en vain kovinkaan usein tule sanoneeksi myönteisiä ajatuksiani ääneen. Valitettua kyllä tulee. :-D
PoistaMinulla on ihan samalla tavalla ollut vaikeuksia ottaa kehuja vastaan. Aina on pitänyt vähätellä, että eihän tämä nyt mitään. Mutta nykyään otan kehun vastaan kiittäen - tai ainakin yritän. :-)
Jos Naisten päivää ajattelee sen alkuperäisen nimen (ja tarkoituksen) mukaan, Naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä, saa tämä päivä uuden ulottuvuuden. Tänä vuonna on erityisesti tarkoitus kiinnittää huomiota kehitysmaiden naisten oikeuksiin. Sulle Intian ystävänä nää on taatusti tuttuja juttuja ;-)
VastaaPoistaKehuista sen verran, että se vaatii vissiin oppimista, kuten Sarikin tuossa totesi. Samoin se, että oppii kehumaan muita - tai antamaan positiivista palautetta, niin kuin mä sitä mielummin kutsun.
Sä oot ihana nainen, usko pois!
Haha, heti tuli tuosta kehusta sellainen vaivaantunut olo, että eihän tuo pidä paikkaansa ollenkaan. :-) Eli vielä on paljon työtä kehujen vastaanottamisessa! Mutta kiitos. :-)
PoistaTuntuu, että naistenpäivän (kuten aika monen muunkin juhlapäivän) alkuperäinen tarkoitus on kadonnut kaikenlaisen juhlapäivän varjolla tapahtuvan markkinoinnin jalkoihin. Mitähän kaikkea tämänkin päivän lehdessä myytiin naistenpäivän spesiaaleina; kenkiä ja risteilyjä siellä oli muistaakseni ainakin. Ajatus päivän takana on hyvä, mutta nykyajan toteutus hieman ontuu.
Mukavaa naistenpäivän iltaa! :-)
Tuon naistenpäivän tarkoitus on jäänyt vähän unohduksiin. Sehän syntyi mm. vaatimuksesta saada naisillekin äänioikeus, mikä ei muualla Euroopassa ja maailmassa ollut silloin vielä niin itsestään selvä asia kuin Suomessa. Edelleenkin Saksassa naisia "sorretaan", miehet saavat samasta työstä parempaa palkkaa jne. Eduskunnassa täällä on vain kolmasosa naisia ja suurien firmojen johtoportaasta ei löydy tänäkään päivänä kovin paljon naisia. Eli siis täällä on ainakin aihetta muistuttaa, että naiset eivät ole miehiä huonompia.
VastaaPoistaTosiaankin, naistenpäivän tarkoitus on jäänyt vähän unohduksiin, mikä on tuntunut käyvän kyllä aika monelle muullekin juhlapäivälle. Kyllähän Suomessakin nainen on monessa asiassa huonommassa asemassa kuin mies, ja niistä on hyvä muistuttaa (vielä parempi olisi, jos epäkohdat saataisiin korjattua). Mutta hieman kyynisenä ihmisenä en voi olla ajattelematta, että eipä taida yksi naisille omistettu päivä vuodessa mitään muuttaa.
PoistaEn menisi lyömään vetoa sen puolesta että naiset kaipaavat kehuja miehiä enemmän... mutta se on kyllä varmaan totta että miehet eivät myönnä omaa tarvettaan vaan haluavat olla kuin eivät piittaisi yhtään. Koviksia muka. Silti olen sitä mieltä että miehen tärkein ja eniten hyväilyjä kaipaava elin on itsetunto ;-)
VastaaPoistaKyllä minusta taas naiset herkemmin kaipaavat miehiltä kehuja ja vakuutteluja, että heidän asunsa on kaunis, että he eivät näytä lihavilta, että heillä on tukka nätisti jne. Aika monelle naiselle myös se tuntuu olevan tärkeää, että mies huomaa naisen tekemät kotityöt ja myös sanoo sen ääneen. Tietysti voihan se olla niinkin, että naiset ovat miehiä aktiivisempia vaatimaan sitä myönteistä palautetta, mutta miksi he sitä vaatisivat, jos eivät sitä jollain tapaa tarvitsisi? Mutta enhän minä voi oikeasti tietää, kun en ole koskaan ollut mies. :-D
PoistaMinusta naisten paiva on hieno merkkipaiva mutta mina tykkaan muutenkin kaikenlaisista kissanristiaisista ( mutten nimipaivista!), taalla naistenpaivana muistutetaan siita etta naisten osallistumista yhteiskunnallisiin asioihin pitaisi saada nousemaan. Tykkaan kehuista ja niista tulee hyva mieli, olen oppinut nauttimaan niista vaikka Suomessa kylla kasvoin siihen etta turha kehu ylpistaa, minusta se taas kasvattaa itsetuntoa varsinkin lasten kohdalla. Illalla on kylla parasta olla ainakin kukkakimppu kainalossa kun mies saapuu töista :) Hyvaa naistenpaivaa, olet sen ansainnut!!!
VastaaPoistaMinä taas en ole mikään kissanristiäisihminen muutenkaan, ja kalenterissa on aika monta juhlapäivää, jotka minusta saisi poistaa ihan kokonaan. Mikä hemmetti on esim. joku helatorstai? (Joo, tiedän päivän merkityksen, mutta aika monelle nykyihmiselle, kuten minulle, päivä ei taida merkitä yhtään mitään.) En vain ole sellainen ihminen, joka tykkäisi kovasti kaikenlaisista juhlapäivistä. Minusta arki on parasta. Taidan olla aika outo. :-D
PoistaOlen ehdottoman samaa mieltä siinä, että lapsia varsinkin pitää kehua. Aika on varmaan tämänkin suhteen muuttunut, ja ehkä nykyään suhtaudutaan kehumiseen ihan toisella tavalla kuin esim. minun lapsuudessani.
Hyvää naistenpäivää (tai sen rippeitä) sinullekin! :-)
Voi Roman, kuinka oikeassa oletkaan! Jostain syystä sitä aina ylpeilee sillä että pystyy vähintään samaan kuin äijätkin, ei tartte auttaa, kyllä mä nää renkaat vaihdan ja kauppakassit(korit) kannan.
VastaaPoistaKehuja on äärimmäisen vaikea vastaanottaa, mitä sekin musta haluaa ja mitä siihen pitäis ees vastata, vittuilee kuitenkin. Järjellä ajateltuna, jos vain sanois ihan kiitos.
Eli kyllä, kehu vaan vahvaksi tai fiksuksi, ulkonäöstä jos kehut saatan lyödä. Sit saat kehua että lyön kuin äijä ;)
Mistähän se tämä suomalaisen naisen asenne ja pärjäämisen tarve sitten mahtaa johtua? Onkohan sillä jotain tekemistä suomalaisen miehen kanssa? ;-D
PoistaMinä olen ihan tietoisesti yrittänyt opettaa itseni vastaamaan kehuihin kiitoksella sen sijaan, että rupeaisin heti vähättelemään. Ei se kyllä kovin helppoa ole: jos joku kehuu vaikka vaatteitani, niin tuntuu aika hölmöltä kiittää semmoisesta kehusta, kun enhän minä ole sitä vaatetta ommellut. Eiväthän ne kehut siis oikeastaan mulle edes kuuluisi. :-D
Ensin kauhistuin, että et tiedä miksi naistenpäivää vietetään. :D
VastaaPoistaTäältä kannattaa katsoa:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/naistenpaivan_juuret_ovat_ruusujen_sijaan_tasa-arvotaistelussa_52637.html#media=52645
Toisaaltapitempää historiaa täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansainv%C3%A4linen_naistenp%C3%A4iv%C3%A4
Minusta kehujen vastaanottaminen on vähän itsetunoikysymyskin. Roman menköön hiiteen;D Mutta jos on nujerrettu pienestä pitäen, niin on vaikea oppia, että onkin hyvä/kaunis/erinomainen. Ja NAINEN!
En kyllä tietääkseni sanonut, etten tietäisi, miksi naistenpäivää vietetään. Ja jos en osaa naistenpäivää juhlia, niin eiköhän se ole ihan oma vikani. :-D Olisi pitänyt varmaan osallistua johonkin naistenpäivän tapahtumaan, niin olisin minäkin saanut viritettyä itseni naistenpäivän tunnelmaan. :-)
PoistaMielenkiintoinen ajatus, että kehujen vastaanottaminen on itsetuntokysymys. Niin se varmaan on. Vaatimattomuuskin kaunistaa vain tiettyyn rajaan asti; nöyristely sen sijaan ei kaunista ketään.
No ettet taas paremmin sano. Ehkä todellakin vuoden turhin "juhla"päivä.
VastaaPoistaLehdet olleet täynnä Naistenpäivän tarjouksia jo ties kuinka kauan. Mitä järkeä? Ennemmin pitäis pikkasen korottaa hintoja mun mielestä :D. Vai haluaako joku vaimo oikeesti itselleen jonkun pakkolahjana ostetun tarjouspaitulin.. ??
Mulla on onneks mies, joka ei lahjoja ostele. Ei jouluna sen paremmin kuin muutenkaan. Ja hyvä niin. En oikeesti kestäis sitä jännitystä, mikä kummajainen paketista milloinkin putkahtaa..
On sanonut, että "Jos palvoo vaimoaan 365 päivää vuodessa, niin ei tarvi juhlapäivinä niin hirveesti kimpoilla" :). No. Palvoo ja palvoo, mutta kehuja kyllä tulee. Välillä väärään saumaan, mutta enimmäkseen onneks osaa valita oikein. Paitsi että kampaajalta tultuani ymmärtää jo olla hiljaa, kun kerran (sen ainoan kerran kun on mun hiuksia kehunut), kehui kuinka oli hienon värinen tukka, joka kuulemma sopii mulle. (Oikeesti oli värinpoistoaineella poistettu liian tumma tuhkan sävy, josta seurauksena oli sellanen kirkuvan oranssi). Sillon oli hilkulla, ettei tullu ukkoa pataan. Mutta itkuunpillahdus oli sen verran tehokas, että sen jälkeen on ymmärtänyt vaieta. (Paitsi että aina sit joudun kysymään, että "no, etkö huomaa, että oon käyny kampaajalla?"). Ei se välttämättä olis ihan hirveen helppoa olla mies, joten ehkä tää naisten päivä on kumminkin ihan ok...
Hih, no ei mulle ainakaan mitään tarjouspaitulia kiitos. :-) Mulla on kanssa mies, joka ei lahjoja ostele, Tai osteli se joskus, mutta totesin sen jossain vaiheessa ihan järjettömäksi, ja lakkasin vaatimasta lahjoja, joten mieskin lakkasi ostamasta niitä. :-D Ihan älytöntä pakottaa toinen ostamaan tiettyinä päivänä jotakin. Tässä on vielä sekin etu, että nyt munkaan ei tarvitse ostaa miehelle synttäri- tms. lahjoja. :-) Ehkä jotkut miehet osaa ostaa sopivia lahjoja ilman mitään vinkkejä ja vihjeitä, mutta mua ei ole siunattu sellaisella miehellä. Ensimmäisenä tulee nyt mieleen yksi jalkojen hierontalaite, joka on tuolla vaatehuoneen hyllyllä ja jota on käytetty ehkä kerran. :-)
PoistaOlipa hauskasti sanottu tuo 365 päivän palvominen. Tuo pätee varmaan munkin ukkeliin, mutta hän ei vaan tiedä palvovansa mua. ;-D Kehut eivät aina häneltäkään osu nappiin, mutta ehkä miehinen näkökulma on jotenkin erilainen? Että tarkoitus ajatuksen takana on ihan hyvä, mutta varsinainen kehu menee naisen näkökulmasta metsään. Tulee nyt mieleen esim. se kerta, kun olin puleerannut ja meikannut itseäni pitkään ja hartaasti, ja sitten mies totesi, että ihan turhaa - näytät paremmalta ilman meikkiä. :-D
Onneksi mun ei tartte käydä kampaajalla. Oon käynyt kampaajalla viimeksi varmaan 20 vuotta sitten, ja sen jälkeen mulla on ollut aina tämä sama hiusmalli, että hiukset saa vedettyä ponnarille. Leikkaajana toimii äiti tai ukkeli, kumpi sattuu olemaan lähempänä. Ukkeli ei kyllä hirveästi hiustenleikkauspestiä rakasta, joten käytän hänen palveluksiaan vain silloin, jos äiskä ei ole lähettyvillä. :-)
Aika turhahan tuo päivä on on loppujen lopuksi;viikonlopun lehdesssä eräs mieskolumnisti kirjoitti että naistenpäivä on naisia alentava päivä...No jaa en ihan tuosta osaa sanoa mitään...
VastaaPoistaYhdessä työpaikassa täällä saimme aina naistenpäivän lahjoja mikä oli toisaalta ihan kivaa.
Täällä oli viikon aikana monta naisille suunnattua juttua mutta tänään ,naistenpäivänä,ei kai mitää kun on sapatti.Mutta tänään alkoi viikon kestävä naistenfestivaali täällä asuinkaupungissani Holonissa;se alkaa aina 8.3 eli naistenpäivänä.Tosin kyllä miehetkin tulevat niihin konsertteihin ja tapahtumiin;D
Olipas aika radikaali mielipide, että naistenpäivä on naisia alentava päivä. Mitähän mahtoi mies ajaa tuolla takaa, olisi kiva tietää.
PoistaEhkä munkin mielipide naistenpäivästä muuttuisi, jos olisin sellaisessa työpaikassa, jossa jaettaisiin naistenpäivänä kaikille naisille lahjoja. ;-D
Tuo "ei kannata kehua, ettei ylpisty" on kyllä ihan kamala opetus. Kehutaan vaan toisiamme, sillä jokaiselle on hyvä sana tarpeen. Mutta kehutaan aiheesta, sellainen turhanpäiväinen hehkuttaminen on kiusallista.
VastaaPoistaJotta pää pystyyn naiset ja kohti uusia haasteita.
Tyhjänpäiväinen hehkuttaminen on tosiaankin kiusallista, ja se tavallaan tekee tyhjäksi koko kehumisen idean.
PoistaVoih, itse rakastan naistenpäivää. :D Ihan vain koska voi muistaa sitä ihanaa feminiinistä energiaa, jota meissä on.~
VastaaPoistaJa ainahan voi miettiä, mikä oikeastaan on naisellista loppujen lopuksi. Ovatko ne kynsilakat oikeastaan se naisellisuuden huipentuma? Vaiko sittenkin jonkinlainen naisen viisaus ja vahvuus? Sellainen kauneus, jota ei purkeista ja voiteista saa vaan joka paistaa ilman meikkiäkin ja kiristäviä alusvaatteita?
Vaikka tässä vain julistan omaa mielipidettäni. :) Muut saavat juhlistaa tai olla juhlistamatta kuinka ikinä haluavat.
Kiva kuulla ihan päinvastainenkin mielipide. :-) Ja kiitos kommentistasi muutenkin!
PoistaEn pidä itseäni kovin naisellisena, ja ehkä siksikin koen tämmöisen naisille omistetun päivän itselleni vieraaksi. Usein naistenpäivän vastustajat vetoavat siihen, että miksi kalenterissa ei ole miestenpäivää, ja on tuossa argumentissa ainakin se pointti, että naistenpäivä tavallaan vain jotenkin korostaa sukupuolieroja ja sitä, että nainen ja mies eivät ole samassa asemassa. En tykkää ihmisten luokittelusta millään perusteilla, ja sama pätee sukupuolten mukaiseen luokitteluunkin – on olemassa hyvinkin naismaisia miehiä ja miesmäisiä naisia, jotka haluaisivat tulla määritellyksi ensisijaisesti joillakin muilla perusteilla kuin sukupuolensa perusteella. Itsekin tulisin mieluummin määritellyksi ihmisenä, sellaisena kuin minä olen, kuin naisena.
Ihmisten pitäisi kehua toisiaan paljon enemmän. Se on kyllä vaikeaa ihan siksi ettei meitä suomalaisia opeteta siihen lapsesta saakka. Kulttuuriseikka ihan varmasti.
VastaaPoistaEntisessä maailmassa ja vanhaan aikaan luultiin että lapsi kehusta ylpistyy.
Nöyryys ja herranpelko olivat valtteja joilla arkikansa tallusti eteenpäin tekemättä itsestään tai toisistaan numeroa. Oli paras olla mielummin arka ja huonoitsetuntoinen kuin itsestään ylpeä ja hyväitsetuntoinen.
On vähän hätkähdyttävää huomata että omassa itsessä on piirteitä ja itse ajattelee tietyllä tavalla siksi että minun sukulaiseni joskus 1500-luvulta alkaen ovat eläneet nöyrää elämää ja uskomukset ja kasvatus on periytynyt äidiltä lapselle lapsi toisensa jälkeen kunnes päästään minuun. Vaaditaan tietoista ajattelua ja konkreettisia tietoisia suunnanmuutoksia että alkaa muuttamaan lapsesta asti koettua ja iskostettua käytöstä ja ettei alitajuisesti opeta lapsilleen samaa. Se on vaikeaa.
Onhan maailma nyt eri paikka kuin ennen, sitä tietoista itsensä muuttamista pitäisi alkaa harrastaa. Minäkään en helposti kehu vaikka joka päivä ajattelen toisista jotain josta nämä ilahtuisivat jos avaisin suun. Varsinkin vieraita on vaikea kehua mutta tuttuja myös vaikeaa koska jos on tutun kanssa toiminut tietyllä tavalla, herättää hämmennystä jos yhtäkkiä muuttaa tapojaan!
Jos lapsesta asti tottuisi että aikuiset kehuvat toisiaan ja puhuvat toisistaan hyvää ja itsekin saisi hyviä sanoja itselleen, olisi niiden vastaanotto vähemmän kiusallista. Nyt jos saa kehun, tulee tunne että miksi tuo noin sanoi ja että miten minä tähän nyt kommentoin? Keksinkö äkkiä jonkun vastakehun? :D
Ja kuitenkin kehu tuntuu itsestä niin hyvältä kun sellaisen saa että tuntuu hassulta ajatella että panttaisi niitä pieniä iloja myös muilta. Täysin ilmainen ja mitään maksamaton hyväätekevä juttu ja sitten sitä ei tee. Pitäisi ottaa jokin kehumiskampanja muita ihmisiä kohtaan.
Minäpä kehun nyt sinua että sinulla on tosi kiva ja luonteikas kirjoitustyyli. Kirjoitustyylejä on niin erilaisia ja sinulla on just hyvä, vähän kuin livekaverin jutteluita lukisi. Tekstisi kietoo lukijansa sellaiseen mukavaan tilaan jossa tuntuisi kuin aivot olisi pehmustettu muilta häiriöiltä eikä minunkaan, keskittymiskykyongelmaisen keskittymiskyy herpaannu. Eikä nyt saa vastakehua ;)
Olisi kiva tietää, millaisia kulttuurieroja tässä kehumisasiassa on. Että missä kulttuurissa harrastetaan kehumista paljon ja missä vähän ja mihin kohtaan "kehumisasteikkoa" Suomi asettuu. Voisin kuvitella, että Amerikassa kehutaan paljon, kun siellä näytetään tunteita (ainakin telkkariohjelmien perusteella) muutenkin enemmän.
PoistaNiinhän se on, että käytös- ja kasvatusmallit kulkevat sukupolvelta toiselle, varmaankin suureksi osaksi ihan tiedostamatta. Vaatii todellakin ihan tietoista suunnanmuutosta, että pystyy kasvattamaan lapsensa eri tavalla kuin miten itse on tullut kasvatetuksi. Olen lukenut esim. alkoholistiperheiden lapsista ja siitä, että vaikka lapsista itsestään ei tulisi alkoholisteja, alkoholismi voi periytyä heille muunlaisena addiktiona, esim. fanaattisena uskonnollisuutena tai työnarkomaniana. Että addiktio tavallaan säilyy ja kulkeutuu sukupolvelta toiselle, vaikka se muuttaakin muotoaan.
Tavat istuvat tiukassa, ja käytöksen muuttaminen saattaa tosiaan aiheuttaa tutuissa hämmennystä. Varmaan ukkelillekin tulisi ensimmäisenä mieleen, jos kehuisin häntä jostakin, että mitähän tuo eukko on nyt vailla. :-D Varmaan sitä myös olettaa, että muut automaattisesti tietävät, että heitä arvostetaan ja heistä pidetään - ajatuksiaan ei siis tarvitse tuoda julki. Kumma kun ne kielteiset ajatukset kuitenkin pullahtavat niin helposti suusta ulos. :-D
Kehumiskampanja on hyvä idea, mutta kohtuuden rajoissa. Kuten Mine tuolla edellä sanoi: kehutaan aiheesta eikä hehkuteta turhia. (Tämä tietysti herättää taas sen kysymyksen, että mikä on kenenkin mielestä aiheellista ja mikä turhaa. :-D)
Sait minut hymyilemään kahdesta syystä: kehusi sai minut hyvälle mielelle ja toisaalta muotoilit tuon niin hauskasti, että en ole tuommoista kyllä ennen kuullut. :-) Kiitos, ystävä hyvä. ♥
Niin osuva tuo Romanin lainaus!!
VastaaPoistaSen sijaan naistenpäivän dissaaminen turhana on minusta jokseenkin käsittämätöntä, kun kyseessä on _kansainvälinen_ naistenpäivä, eikä mikään Suomen oma pikkupyhä. Niin monessa maassa vuosittaisen naistenpäivän herättämää keskustelua ihan oikeasti tarvitaan, ja näköjään Pohjoismaissakaan ei ole kaikki ihan okei, kun katsoo, mitä Ruotsissa kävi naistenpäivän mielenosoittajille:
http://www.aftonbladet.se/nyheter/article18508816.ab
Sen sijaan niitä kynsilakkoja yms en minäkään jaksa, en siksi etten tykkäisi kynsilakoista, vaan siksi etten koe, että ne määrittävät naiseutta. Mutta mainonta nyt on vääristänyt naiseutta läpi historian vähän miten sattuu ja yrittänyt muokata naisellisuudesta ties mitä, niin jätän ne omaan arvoonsa.
Onneksi jokaisella on vapaus dissata mitä haluaa. ;-D Dissaan myös ystävänpäivää, halloweenista puhumattakaan. :-)
PoistaHelposti täällä Suomessa varmaankin tuudittautuu siihen uskoon, että kaikilla maailman naisilla on asiat muka yhtä hyvin kuin meillä täällä (kun täällä nyt kuitenkin ovat naisten asiat suhteellisen hyvin moneen muuhun maahan verrattuna). Tiedä sitten, miten tärkeä päivä naistenpäivä on niissä maissa, joissa naisten asema on oikeasti huono.
Eivät ne kynsilakat minustakaan naiseutta määritä, ja ihan tarkoituksella kärjistinkin asioita hieman. Olen oikeastaan aika kyllästynyt koko mies vs. nainen -vastakkainasetteluun, mutta tuskin sekään tulee koskaan toteutumaan, että jokainen nähtäisiin ensisijaisesti yksilönä eikä jommankumman sukupuolen edustajana. Eihän se olisi mahdollista jo ihan käytännön syistäkään. :-)