Uusia (vanhoja) tuulia

Heippa, rakkaat lukijat! Tuumaustauko on nyt pidetty, ja sen aikana tulin siihen tulokseen, että bloggaaminen jatkuu. Blogikirjoittelusta on tullut kuitenkin niin rakas harrastus, että en osaa olla oikein sitä ilmankaan, vaikka joskus blogaaminen turhauttaakin aika tavalla. Mutta ehkä se johtuu siitä, että en ole kovin pitkäjänteinen ihminen muutenkaan?

Tahdon kiittää kaikista sähköpostin ja kommenttien välityksellä tulleista yhteydenotoistanne  - ne ovat lämmittäneet mieltäni kovasti. Olen usein miettinyt sitä, miten olenkin niin onnekas, että olen saanut niin ihania lukijoita. ♥

Blogitauon aikana keräsin innostusta ja mietin, mihin suuntaan lähtisin blogiani viemään. Mikään Intia-blogi Kukkapilli ei ole enää ollut pitkään aikaan, eikä se sellaiseksi tulekaan niin kauan kuin olen täällä Suomessa. Olen kuitenkin omassa päässäni luokitellut blogini aina Intia-blogiksi (mikä johtuu ehkä siitä, että sellaisenahan tämä alkoi) ja sitten melkeinpä tuntenut syyllisyyttä siitä, kun en ole tuntenut minkäänlaista kiinnostusta Intiaa kohtaan täällä Suomessa ollessani. Päätinkin luopua Intia-blogin leimasta nyt ihan kokonaan, jotta olisin vapaa kirjoittelemaan blogiini mitä ikinä haluan.

Mietin pitkään sitäkin, aloittaisinko ihan uuden blogin ja jättäisin Kukkapillin lepäämään mahdollista Intia-jatkoa odottelemaan, mutta en kuitenkaan halunnut jättää blogistaniaan "kesken jäänyttä" blogia. Niinpä jatkan kirjoittelua tähän samaan (kuten jo varmaan huomasittekin). Tein myös pieniä muutoksia blogin ulkoasuun, kun se tuntui jotenkin sopivan tähän ns. uuteen alkuun.  

Blogin tulevaisuus alkoi hahmottua blogistaniassa seikkaillessani. Löysin paljon uusia kivoja blogeja ja sain myös uusia ideoita bloggaamiseen. Lisäsinkin tuonne sivupalkkiin uusia mielenkiintoisia blogituttavuuksia, ja samalla erottelin myös Suomessa ja ulkomailla asuvien blogit erillisiksi listoiksi. Käykäähän kurkkimassa, miten kivoja blogeja olen löytänyt. Listat kasvavat varmasti myöhemmin, kun löydän lisää luettavaa.

Sitten niistä uusista ideoista. Mitä tekee ihminen, joka on kyllästynyt siihen, että blogi on ihan hirveä sillisalaatti? Noh, tekee blogistaan entistä pahemman sillisalaatin tietysti! Huomasin nimittäin blogistaniassa pyöriessäni, että on olemassa semmoisia inspiroivia haasteblogeja, kuten Runotorstai ja Aakkostarinat, jotka kutkuttelevat kirjallista puoltani. Valokuvatorstai, Mustavalkomaanantai ja vanha tuttu Makrotex taas innostavat valokuvaamaan. Jotain tämäntyylistä on siis varmasti luvassa, mutta näiden lisäksi on luvassa paljon samoja juttuja kuin aiemminkin. Oman elämän kuulumisia (vaikka niissä ei kyllä paljon kertomista ole) ja kaikenlaisia pohdintoja elämästä ja asioista, jotka ärsyttävät tai ihmetyttävät. Luvassa on varmasti kirjoituksia muistakin itseäni kiinnostavista asioista, kuten ihmismielestä, kirjoista, elokuvista, unista, pääkaupunkiseudusta, luonnosta ja ehkä urbaanista löytöretkeilystäkin (tekisi mieli mennä yhteen hylättyyn mielisairaalaan, mutta kun en uskalla). Sillisalaattia, silvuplee. Sen voin kuitenkin luvata, että päivän asuja ei jatkossa(kaan) tulla näkemään. Virttyneissä villatakeissa kun ei hirveästi kuvaamista ole.

Blogini uusi suunta ei varmastikaan miellytä kaikkia vanhoja lukijoita, ja ymmärrän oikein hyvin, jos joku ei välitä jatkaa matkaa uudistuneen Kukkapillin mukana. Toivon kuitenkin, että edes joku vanhoista lukijoista pysyisi matkassani - ja olisi tietysti hirmuisen kiva, jos tänne löytäisi ehkä joku ihan uusi lukijakin.

Intiaan en ole lähitulevaisuudessa palaamassa, ainakaan asumaan, sillä irtisanoimme Intian-asunnon vuokrasopimuksen, ja ukkeli pakkasi (lue: pakkautti) kamamme kasaan. Nyt tavaramme ovat anoppilassa odottamassa seuraavaa sijoituspaikkaa (joka on mikä?). Kun lähdin asunnostamme viime vuoden kesäkuussa (muka muutamaksi kuukaudeksi Suomeen kesää viettämään), en voinut arvata, että näkisin asunnon viimeistä kertaa. Intiaan jäi siis melkoisesti omaisuuttani - vaatteita, kenkiä, koruja, kosmetiikkaa, keittiökamaa, kirjoja - ja tuntui hieman ilkeältä, että joku muu (= ukkelin sisko, täti, autonkuljettaja ja firman yleisjantunen) pakkailivat minun henkilökohtaisia tavaroitani. Onneksi toin kuitenkin kesäkuussa mukanani Suomeen esimerkiksi kaikki alusvaatteeni, ettei kenenkään vieraan tyypin tarvinnut hipelöidä alkkareitani! 

En kaipaa Intiaa tai elämää siellä, sillä olen viihtynyt Suomessa erinomaisen hyvin, talven harmaudesta ja pimeydestä huolimatta. Hävettää myöntää, mutta viihdyn Suomessa erityisesti siksi, että elämä täällä on niin helppoa. Ei tarvitse luututa lattioita joka toinen päivä, arvuutella ruokien turvallisuutta ja alkuperää, riidellä maitomiehen ja lehtipojan kanssa tai yrittää tukkia seinässä olevaa reikää, josta sataa sisään. Kaupasta saa kaikkea joka päivä (tai ainakin melkein), kaikki toimii täsmällisesti ja organisoidusti, ja liikenne soljuu kuin liukuhihnalla. Tosin Suomessa joutuu tekemään myös sellaisia ikäviä hommia, joita ei voi oikein ulkoistaa kenellekään, kuten puhdistamaan lattiakaivoa (sain nautiskella tästä ihanuudesta eilen), mutta se on pieni hinta Suomessa elämisestä. Sääkin on Suomessa perin kummallinen, mutta niin olen minäkin.

Säästä puheen ollen, näin eilen erään postinkantajan työntelevän kärryään yllään pelkkä t-paita ja shortsit. No, olihan ulkona sentään kuusi astetta lämmintä. En ole tainnut koskaan ennen nähdä shortsiasuista ihmistä tammikuussa!

Ihan selvä tammikuu.