Lehtien ja kirjojen edullisuus on yksi niistä asioista, joista
tykkään Intiassa kovasti. Paikalliset lehdet maksavat edullisimmillaan
25 rupiaa (35 senttiä) ja kalleimmillaankin vain noin 100 rupiaa.
Pokkarimallisia kirjoja saa parillasadalla rupialla, eivätkä
kovakantisetkaan maksa paljon enemmän. Varsinkin lehtiä voi ostella
Intiassa aika huolettomasti, ilman että tarvitsee miettiä, tulevatko ne
kaikki edes luettua. Lehtivalikoimakin on aika hyvä, varsinkin
kirjakaupoissa, joista saa sekä paikallisia että tuontilehtiä. Itse
ostan lähinnä paikallisia lehtiä, ja minulla on muutama suosikki, jotka
pitää ostaa aina, kun niiden uusi numero ilmestyy: WOW!, joka on
Hyderabadin kaupunkilehti; Woman's Era, joka on intialainen naistenlehti
ja joka tuottaa välillä suunnatonta hupia näin suomalaisin silmin
luettuna sekä Good Food India, joka on monipuolinen intialainen
ruokalehti.
Löysin WOW!:n jo aika alkuvaiheessa tultuani ihan ensimmäistä kertaa Hyderabadiin. Ihmettelin silloin - ja ihmettelen vieläkin - sitä, miten Hyderabadilla voi olla näin laadukas ja monipuolinen kaupunkilehti. Olin todellakin, että wow! - eihän edes Helsingillä ole (tietääkseni) tällaista kaupunkilehteä. Lehti ei myöskään oikein istu siihen käsitykseeni, että Hyderabad on muihin Intian metropoleihin (esim. Mumbai, Bangalore, Delhi) verrattuna vieläkin aika takapajuinen kaupunki, mutta varmasti muillakin Intian suurkaupungeilla on omat vastaavat lehtensä.
Minulle WOW!:n tärkein ja kiinnostavin osuus ovat ravintolasivut, joilla esitellään kaupungin uusia ravintoloita. Etsin aina ensimmäiseksi tämän ravintolaosuuden, ja luen sen sitten hartaudella läpi. Nyt kun emme enää (ukkelin vatsavaivojen takia) käy ravintoloissa yhtä usein kuin ennen, saatan aloittaa lukemisen ihan etukannestakin.
(Jos kiinnostaa katsella kuvia ja lukea juttuja tarkemmin, kuvat suurenevat klikkaamalla, niin kuin aina ennenkin.)
Lehden loppuosassa sijaitsevat listaukset kaupungin palveluista ovat hyödyllisiä varsinkin uudelle tulokkaalle.
Jokaisessa
numerossa on oma teemansa, ja elokuun numerossa teemana oli Hyderabadin
masterchefit eli hyderabadilaiset oman elämänsä huippukokit.
Mainoksia lehdessä on - kuten intialaisissa lehdissä yleensäkin - aika paljon. Femina-nimistä lehteä en osta enää ollenkaan siitä syystä, että siinä ei paljon muuta olekaan kuin mainoksia. WOW!:n ja muidenkin lehtien mainokset kuvastavat hyvin intialaista kulttuuria.
Mitään verkkarimainoksia lehdistä on siis ihan turha hakea.
Kuukauden menot on listattu menosivuille näppäräksi taulukoksi. Lehdessä ei ole läheskään kaikki kaupungin tapahtumat ja menot, mutta osa kuitenkin. Lisäksi taulukkoon on merkitty myös paikalliset juhlapäivät, mikä on hyvä juttu sellaiselle, joka ei näitä juhlapäiviä tiedä.
Muotisivut
kuuluvat tietysti myös asiaan. Elokuun numerossa perehdyttiin
monsuunikauden muotiin, kun kerran sellainen on paraikaa meneillään.
Intiassa noudatellaan monsuunikautena sitä periaatetta, että mitä harmaampi ilma, sitä värikkäämmät vaatteet. Jos kerran ulkona on jo harmaata, niin pukeutumisen ei enää tarvitse olla sitä, vaan harmautta vastaan pitää taistella värikkäin vaattein!
Lehdessä on tietysti myös pakolliset elokuva-arvostelut (mikään arvonsa tunteva lehtihän ei voi Intiassa olla ilman jotakin elokuvamaailmaan liittyvää) sekä kirja- ja musiikkiarvosteluja. Myös kaupungin uusista menopaikoista tiedotetaan. Uutuudet ovat joskus vähän kummallisia, niin kuin tämäkin ihmisversio pöytäjalkapallosta.
Ralliakin pääsisi ajamaan, eikä maksaisi kuin vaivaiset 1000 rupiaa (15 euroa). Tämä kiinnostaisi minua kovasti.
Lehden loppupäässä on aina pari sivua kuvia milloin mistäkin kissanristiäisistä: ketä oli paikalla ja mitä kenelläkin oli päällä. Tiirailen nämäkin sivut aina aika tarkkaan, vaikka eihän tämä mitään kovin järjellistä luettavaa ole.
Ja jos kissanristiäisiin on osallistunut yksikään ulkomaalainen, tämä päätyy taatusti kuvaan (ks. ylemmän kuvan oikea ylälaita)!
 |
| Söötti kansikuvapoika. Kun ei nyt vaan leikkais sormeensa. |
Löysin WOW!:n jo aika alkuvaiheessa tultuani ihan ensimmäistä kertaa Hyderabadiin. Ihmettelin silloin - ja ihmettelen vieläkin - sitä, miten Hyderabadilla voi olla näin laadukas ja monipuolinen kaupunkilehti. Olin todellakin, että wow! - eihän edes Helsingillä ole (tietääkseni) tällaista kaupunkilehteä. Lehti ei myöskään oikein istu siihen käsitykseeni, että Hyderabad on muihin Intian metropoleihin (esim. Mumbai, Bangalore, Delhi) verrattuna vieläkin aika takapajuinen kaupunki, mutta varmasti muillakin Intian suurkaupungeilla on omat vastaavat lehtensä.
Minulle WOW!:n tärkein ja kiinnostavin osuus ovat ravintolasivut, joilla esitellään kaupungin uusia ravintoloita. Etsin aina ensimmäiseksi tämän ravintolaosuuden, ja luen sen sitten hartaudella läpi. Nyt kun emme enää (ukkelin vatsavaivojen takia) käy ravintoloissa yhtä usein kuin ennen, saatan aloittaa lukemisen ihan etukannestakin.
(Jos kiinnostaa katsella kuvia ja lukea juttuja tarkemmin, kuvat suurenevat klikkaamalla, niin kuin aina ennenkin.)
Lehden loppuosassa sijaitsevat listaukset kaupungin palveluista ovat hyödyllisiä varsinkin uudelle tulokkaalle.
 |
| Sama söötti poika taas. Aika hitaasti käy toi pilkkominen. |
 |
| Hyderabadin suosituin ruokabloggaaja. |
Mainoksia lehdessä on - kuten intialaisissa lehdissä yleensäkin - aika paljon. Femina-nimistä lehteä en osta enää ollenkaan siitä syystä, että siinä ei paljon muuta olekaan kuin mainoksia. WOW!:n ja muidenkin lehtien mainokset kuvastavat hyvin intialaista kulttuuria.
Mitään verkkarimainoksia lehdistä on siis ihan turha hakea.
Kuukauden menot on listattu menosivuille näppäräksi taulukoksi. Lehdessä ei ole läheskään kaikki kaupungin tapahtumat ja menot, mutta osa kuitenkin. Lisäksi taulukkoon on merkitty myös paikalliset juhlapäivät, mikä on hyvä juttu sellaiselle, joka ei näitä juhlapäiviä tiedä.
Intiassa noudatellaan monsuunikautena sitä periaatetta, että mitä harmaampi ilma, sitä värikkäämmät vaatteet. Jos kerran ulkona on jo harmaata, niin pukeutumisen ei enää tarvitse olla sitä, vaan harmautta vastaan pitää taistella värikkäin vaattein!
Lehdessä on tietysti myös pakolliset elokuva-arvostelut (mikään arvonsa tunteva lehtihän ei voi Intiassa olla ilman jotakin elokuvamaailmaan liittyvää) sekä kirja- ja musiikkiarvosteluja. Myös kaupungin uusista menopaikoista tiedotetaan. Uutuudet ovat joskus vähän kummallisia, niin kuin tämäkin ihmisversio pöytäjalkapallosta.
Ralliakin pääsisi ajamaan, eikä maksaisi kuin vaivaiset 1000 rupiaa (15 euroa). Tämä kiinnostaisi minua kovasti.
Lehden loppupäässä on aina pari sivua kuvia milloin mistäkin kissanristiäisistä: ketä oli paikalla ja mitä kenelläkin oli päällä. Tiirailen nämäkin sivut aina aika tarkkaan, vaikka eihän tämä mitään kovin järjellistä luettavaa ole.
Ja jos kissanristiäisiin on osallistunut yksikään ulkomaalainen, tämä päätyy taatusti kuvaan (ks. ylemmän kuvan oikea ylälaita)!
Näyttääpä hyvältä tuo Wow-lehti! Ja että teillä sitten lehdet ovat halpoja,kade kade! Tuo,että on tietoa uusista paikoista/ravintoloista kiinnostaa itseänikin. Oman lehteni liitteenä tulee perjantaisin lehti nimeltä City Mouse,jossa on myös kaikki uudet paikat,ruuasta ja muusta mielenkiintoisesta,
VastaaPoistaHauska nimi, City Mouse! :-) Meilläkin on yhden sanomalehden (Times of India) viihdeosastossa aina perjantaisin tietoja tulevan viikon tapahtumista, ravintoloista ja sen semmoisista. Se on kylläkin aina pieni kooste, ei mikään erillinen liite.
PoistaEka kommenttini hävis, varmaan tuo Yaelian etuili.☺
VastaaPoistaOnpa halpoja lehtiä, ei tarvi paljon miettiä ostaako.
Ei tosiaan tarvi miettiä, mutta joskus kyllä hävettää, kun hyllyt tursuavat lukemattomia lehtiä (osa tulee semmoisessa muovikuoressa, joista näkee heti, jos niitä ei ole edes avattu) – varsinkin silloin, jos anoppi näkee ne... :-D
PoistaAi kun kiva postaus! Minäkin ostaisin varmasti lehtiä jos noin halvalla saisi. Aikoinaan kun asuin Saksassa, sielläkin oli edullista ja ostelin mielin määrin lehtiä :) Nyt kun oppisi pian tätä espanjaa voisi täälläkin ostaa lehtiä...nyt ei mitään järkeä vielä, kielitaito ei ole kummonen :)
VastaaPoistaToivottavasti pääset pian lukemaan sikäläisiä lehtiä! On aika jännä, miten lehtien kautta pääsee ihan eri tavalla kulttuuriin sisälle. Esim. tuossa Woman's Erassa on kysymys- ja vastauspalstoja, jossa intialaiset voivat kysyä kaikenlaista, ja välillä on naurussa pitelemistä, kun ne ongelmat tuntuvat suomalaisesta niin uskomattomilta. :-D
PoistaTäällä on onneksi paljon englanninkielisiä paikallisia lehtiä, mutta sitten on tietysti myös lehtiä ihan paikallisilla kielilläkin (hindi, telugu jne.). Niihin ei mun taidot kyllä riitä – hyvä jos lehden nimen osaan tavata. :-D
Aika soma tomaattipoika tosiaan. ;-P
VastaaPoistaMä ostan täällä usein kerran viikossa ilmestyvän Gemeindeblat-lehden, jossa kerrotaan kaikki alueen sen viikon tapahtumat. Se on myös todella edullinen, vain 60 centtiä. Työkaverit sanovat, että tiedän yleensä enemmän mitä täällä tapahtuu kuin he. :-)
Nuo naisten asut noissa mainoksissa on muuten tosi upeita!! Mun matkakuume Intiaan nousee taas... Se on ollut aina mun matkakohdehaave ikuisuuden, mutta jostain syystä en ole sinne vielä saanut aikaiseksi lähdettyä. Lokakuussa mennään Istanbuliin, joka on ollut myös toivelistalla jonkun aikaa. Odotan jo innolla reissua! :-)
Hih, ottaisin kyllä tuon poitsun ihan mieluusti kotiini kokkailemaan. ;-)
PoistaMäkin olen monta kertaa havainnut tuon saman, että olen paremmin perillä täkäläisistä tapahtumista ja paikoista kuin monet paikalliset. Esim. ukkelin serkku, joka oli asunut Hyderabadissa jo vuosia ennen meitä, kyseli aina multa, missä mikäkin on ja mitä mistäkin kannattaa ostaa. Hän ei myöskään ollut koskaan kuullutkaan Wow-lehdestä, ennen kuin kerran rupesi selaamaan sitä meillä. Sitten hän totesi, että onpa hyvä lehti, kun täältä löytyy kaikki eri paikkojen yhteystiedotkin. :-)
Nuo asut ovat tosiaan upeita, mutta taitavat myös maksaa aika paljon - en edes uskalla arvata kuinka paljon. Intialaiset laittavat ihan käsittämättömiä summia vaatteisiin, varsinkin hää- ja muihin juhlakolttuihin! Mä en kyllä ikinä maksaisi vaatteista niin paljon.
Mäkin olen kerran käynyt Istanbulissa, mutta siitä on jo tosi kauan ja se oli uudenvuoden kieppeillä, jolloin sisätiloissakin oli tosi kylmä. Kaupunkiin tutustuminen jäi kyllä vähän vähiin. Varmasti hieno kaupunki!
Jos joskus innostut lähtemään Intiaan päin, niin tervetuloa kylään! Hyderabad ei kyllä ole kyllä mikään turistikohde, kun merikin on satojen kilometrien päässä, mutta onhan meillä tämä löyhkäävä Hussein Sagar -järvi. :-D
Kiitos kutsusta, vaikka tuo löyhkäävä Hussein Sagar -järvi ei ollut ehkä paras mahdollinen myyntipuhe. :-D Matkustan mielummin kohteisiin jotka eivät ole kauheita turistirysiä ja joissa voi oikeasti nähdä & kokea paikallista elämää, joten Hyderabad voisikin olla hyvä kohde Intiassa. Piti heti käydä vähän googlaamassa mitä Hyderabadista löytyy ja mielenkiintoiselta vaikuttaa! Siellä järvellä näyttää olevan joku komea Buddha-patsas. :-) Golkonda vaikuttaa myös mielenkiintoiselta. Oletko käynyt siellä?
PoistaEli varo vain, saatan joku päivä tarttuakin kutsuusi... ;-)
Voi jee, tule ihmeessä! Ihan tosissani olin, vaikka eihän tuo haiseva Hussein Sagar ole kyllä mikään kovin houkutteleva mainos. :-D Se oli kai sellaista inhorealismia, kun yleensä suomalaiset tulevat Intiaan aurinkorannat mielessään, ja täällä Hyderabadissa niitä ei tosiaan ole. Muuten täällä kyllä riittää nähtävää ihan mukavasti, ja luullakseni olen ihan kelvollinen opaskin. ;-) Mäkin tykkään enempi semmoisista paikoista, jotka ei ole mitään ihan hirveitä turistirysiä. Täällä niitä turisteja saa oikein etsimällä etsiä – ja tuskin löytää sittenkään, hih.
PoistaTuonne Buddha-patsaalle mennään veneellä, ja se on ihan mukava – joskin aika pikainen – käyntikohde. Golconda on sekin mielenkiintoinen paikka, varsinkin jos siellä käy illalla valoshown aikaan. Olen tehnyt siitä postauksenkin, joka löytyy täältä. Kutsu on aina voimassa jos vaikka innostuisit. :-)
On kyllä edullisia lehtiä ja ihanan värikkäitä! Minua kiehtoo nuo intialaiset vaatteet. Se ovat niin värikkäitä ja kauniita malleiltaan (siis nuo naisten hameet erityisesti). Minulle tulee intialaisvaatekuvasto (Rupali). Olen tilannut sieltä muutaman tunikan ja ne ovat aivan ihania!
VastaaPoistaOlisikin mielenkiintoista lukea intialaista naistenlehteä. Voin kuvitella, että näin länsimaisesta näkökulmasta se voi herättää ajoittain suurtakin hilpeyttä :D
Nyt piti oikein käydä googlettamassa tuota Rupalia, ja kylläpä siellä olikin ihania tunikoita! Minä olen oikea tunikoiden suurkuluttaja, kun en tykkää käyttää mitään intialaisia kokovartalokolttuja, kun tunnen oloni niissä ihan vieraaksi, vaikka ne nättejä ovatkin. Käytän Intiassa siksi aika paljon juuri tunikoita ihan tavan housujen, esim. farkkujen kanssa. Intialaiset vaatteet ovat kyllä ihan uskomattoman kauniita, vaikka arkikäytössä naiset käyttävät myös arkisempia materiaaleja ja maanläheisempiä värejä.
PoistaJoskus kun olen lukenut jonkun artikkelin täkäläisestä naistenlehdestä, olen luullut juttua ihan huuli poskessa kirjoitetuksi pilajutuksi, kun se on tuntunut niin uskomattomalta. Kerran oli joku tämmöinen juttu, jossa annettiin neuvoja, kuinka aviovaimon tulee käyttäytyä – vaimo ei saa ruveta kiukuttelemaan, kun mies tulee väsyneenä töistä; ei saa tuputtaa miehelle liikaa herkkuja, vaan vaimon pitää pitää huolta miehen terveydestä jne. Mutta kyllä tuokin oli sitten ihan tosimielessä kirjoitettu juttu. Kuvastaa jotenkin niin hyvin tätä kulttuuria, jossa eletään kuitenkin (vieläkin) aika pitkältä miesten ehdoilla.
Minäkin ostaisin ison kasan lehtiä jos olisivat halpoja. Yllätys, yllätys, lehdetkin on kalliita täällä.. Australiassa ei ole mikään halpaa. höh. Yksi ruokalehti (mistä itse asiassa aikalailla tykkään!) on nelisen dollari ja se tuntuu minusta halvalta. Hih! Kirjojen hinnoista en edes halua puhua. iik!
VastaaPoistaMelbournessa on ilmainen päivittäinen sanomalehti minkä voi napata mukaansa kaupungin juna-asemilta, mutta mitään 'oikeaa' lehteä meillä ei taida olla. Ei ihmekään että minä en ikinä tiedä että mitä kaikkea täällä tapahtuu.. eikä kyllä tunnu kukaan muukaan tietävän!
PoistaInhottavaa, kun kaikki on kallista! Neljä dollaria on kyllä sekin minusta aika paljon lehdestä. Mutta maksaahan Suomessakin esim. joku Glorian ruoka & Viini muistaakseni jotain 7,90, mikä on minusta ihan hirveä hinta! Miten lehdet voivatkin olla niin kalliita, en ymmärrä.
PoistaOnpa kummallista, ettei siellä ole mitään kaupunkilehteä. Minusta jokaiselle kaupungilla pitäisi olla oma lehti, josta saa tietää tapahtumat ja ravintolajutskat ja sen semmoiset. On kyllä ihme, että Hyderabadilla on niin hieno lehti!
Mulla on ikävä tuota Woman's Eraa:). Aivan huippuhauska lehti, siis ne kysymyspalstat:). Eikä tosiaan maksanut juuri mitään. Nyt tulee Me Naiset täällä ja vaikka tykkään siitäkin, niin eihän se nyt ole ollenkaan niin hauska:). Mukavia lukuhetkiä! Muuten laitappa joskus postaus siitä, mitä hauskaa se nykyään pitää sisällään.../Marja
VastaaPoistaHyvä idea, täytyy varmaan joskus tehdä kooste WE:n parhaista paloista. :-) Mun täytyis joskus toimittaa sulle noita lehtiä, jos vähän vanhemmat numerotkin kelpaa. Mulla on niitä täällä pino. :-)
PoistaMe Naiset on mun mielestä ehdottomasti paras suomalainen naistenlehti. Tykkään varsinkin niistä viikon olennaisista. Joskus siinä on tosi tosi hauskoja juttuja, ja hekottelen yksinäni. :-) Onneksi äiskälle tulee Me Naiset, ja mä saan sitten aina kaikki vanhat lehdet. Jututkin on kyllä joskus tosi vanhentuneita, esim. jokin aika takaperin luin Heidi Willmanin (vai mikä sen nimi nykyään on) elämästä, kuinka sen perhe-elämä on onnellista jne. Sitten kun laitoin viiden minuutin päästä läppärin päälle ja menin lukemaan Iltiksen lööppejä, siellä lukikin, että Heidi Willman on eroamassa. :-D