Rishi Valleyn koulu

Minulle on jäänyt roikkumaan koneelle paljon kaikenlaista vanhaa kuvamateriaalia, joista on ollut tarkoitus tehdä joskus muinoin postauksia. Tälläkin Rishi Valleyn koululla kävimme jo tammikuun puolessavälissä (tänä vuonna kuitenkin, hih!), mutta aina on tullut muka jotain tärkeämpää postattavaa, ja siksi kertomus tästäkin kouluvisiitistä on jäänyt melkein unholaan.

Kävimme tutustumassa Rishi Valleyn sisäoppilaitokseen sankranti-viikonloppuna, jolloin olimme kyläilemässä lähellä Madanapallea ukkelin tädin luona. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä koulusta, vaikka kyseessä on yksi Intian tunnetuimmista ja suosituimmista sisäoppilaitoksista. Se on valittu muutaman kerran jopa koko Intian parhaaksi sisäoppilaitokseksi!

Koulu sijaitsee metsän keskellä Rishi Valleyn laaksossa, joten sinne ei voi ainakaan mitenkään vahingossa eksyä. 

Kouluun ajetaan pitkin metsäisiä teitä ja halki alavien maisemien, ja teiden reunoja koristavat kaktukset.

Kampusalueelle tultaessa vastassa on portti, mutta ei siinä kukaan mitään kysellyt. Alueella sai muutenkin kierrellä ihan vapaasti. Pääsimme kurkkimaan sisälle toimistorakennukseenkin, koska meillä oli paikallinen opas, eli ukkelin kaveri, joka asui vähän matkan päässä.
 

Koulun idea perustuu Jiddu Krishnamurtin filosofiaan. Krishnamurtilla oli holistinen näkökulma opetukseen: koulun tulee panostaa kokonaisvaltaiseen oppimiseen eikä vain kirjatietojen pänttäämiseen. Opiskelijaa tulee  kannustaa kehittämään taitojansa monipuolisesti, ajattelemaan ja pohtimaan itsenäisesti.

"A school is a place where one learns about the totality, the wholeness of life. Academic excellence is absolutely necessary, but a school includes much more than that. It is a place where both the teacher and the student explore, not only the outer world, the world of knowledge, but also their own thinking, their own behavior." - J. Krishnamurti

Krishnamurtin oppien mukaan Rishi Valleyssa on tarjolla tavanomaisen opetuksen lisäksi runsaasti myös luokkahuoneen ulkopuolista opetusta, jonka katsotaan tukevan yksilön kehitystä itselliseksi, ajattelevaksi yksilöksi. Erilaisia kokoontumisia ja keskusteluja on paljon. Taideaineiden, käsitöiden, näytelmätoiminnan ja urheilun opetusta pidetään niitäkin suuressa arvossa, ja opetuksen ulkopuolinen kerhotoiminta on monipuolista: tarjolla on kaikkea tähtitieteestä shakkiin. Oppilaita kannustetaan osallistumaan myös kampusaluetta ympäröivän luonnon hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja tutkimukseen - koulu ja sitä ympäröivä luonto ovat hyvin läheisesti sidoksissa toisiinsa.

Taidegalleria.

Lukujärjestys (suurenee klikkaamalla).

(P.T. = Physical training.)
(ASTHACHAL puolestaan tarkoittaa kaikkien oppilaiden yhteistä kokoontumishetkeä illansuussa - aina kun sää ja hyttystilanne sen vain sallivat. Minusta nämä iltakokoontumiset kuulostavat varsin hauskoilta, sillä niiden ajatuksena on kokoontua kaikki yhdessä katselemaan iltaruskoa, kun taivas muuttuu hiljalleen päivästä yöksi. Samalla oppilaat voivat hiljentyä ja koota ajatuksiaan.)

Jättimäinen pelikenttä.

Koulussa tarjotaan opetusta luokalta 4 luokalle 12. Koulussa on intialaisittain hyvin välitön ja epämuodollinen ilmapiiri, ja oppilaiden emotionaalista ja sosiaalista kehitystä tarkastellaan yksilöinä. Intialaiselle yhteiskunnalle tyypillinen hierarkkisuus puuttuu koulusta täysin: eri-ikäiset oppilaat ovat keskenään samanarvoisia, eikä oppilaiden ja opettajien välillä ole minkäänlaista auktoriteettisuhdetta.

Oppilaita matkalla kohti kouluruokalaa.

Tapasimme sattumalta erään opettajan, joka oli ukkelin kaverin tuttu. Hän oli kävelemässä pelikentän laidalla perheensä kanssa (perhe näkyy tuossa kuvan vasemmassa reunassa), ennen kuin äkkäsi meidät. Mies kertoili koulusta oikein mielellään. Koulun välitöntä ilmapiiriä kuvaa minusta aika hyvin se, että oppilaat eivät kutsu naisopettajia nimellä madam vaan akka, joka tarkoittaa teluguksi isosiskoa. Minusta oli hämmästyttävää, että Intiassa on olemassa tällainenkin paikka, jossa läheisyyttä ja tasa-arvoa pidetään näin suuressa arvossa. Kaikki tuntuivat myös hyvin ylpeiltä koulustaan. 
  

Ruokasali.

Kaikki näytti tosi siistiltä ja ruoka syötävän hyvältä!

Kampusalue oli valtavan viihtyisä paikka, ja kaikesta näki, kuinka siellä välitetään niin ihmisten kuin luonnonkin hyvinvoinnista.

Rishi Valleyn sairaala.

Kauniit puukoristeet.

Oppilaat asuvat kampuksella pienehköissä asuntolarakennuksissa, joita on parisenkymmentä. Junioreille ja senioreille on omat rakennuksensa, ja asuntolarakennukset näyttivät minusta vallan viehättäviltä.

Tässä puun katveessa luulisi opiskelun maittavan!

Tästä lähtevät kirjeet kotiin.

Koulun läheisyydessä on jättimäinen banyan-puu, joka on nyt jo parhaat päivänsä nähnyt, suorastaan kuollut.

 

Puun edessä on muinoiset kiviset penkkirivistöt oppilaita varten ja puhujankoroke, jolta Krishnamurti puhui oppilailleen.

Lähistöllä pyöri jonkun työntekijän lapsia, jotka suostuivat auliisti kuvattaviksi. Poseeraaminenkin onnistui.

Rishi Valleyllä on myös oma meijeri, josta saadaan maitoa koulun tarpeiksi.

Intiassa lehmien eväät säilytetään karjasuojan katolla. Näin isoa heinäkasaa en ollut kyllä ennen nähnyt!  

Parkkipaikan liepeillä kierteli vanha sannyasin (eräänlainen vaelteleva askeetti), joka kerjäsi rahaa: "amma, amma". Minä olin koulukierroksesta jotenkin niin seestynyt, että päätin antaa kerjäävälle ensimmäistä kertaa elämässäni rahaa. Ojensin vanhukselle pari lanttia, ja tunsin tehneeni oikein ylevän teon. Vanhus silmäili lantteja moittivan näköisenä ikään kuin sanoen "tässäkö kaikki?" ja poistui tyytymättömän näköisenä takavasemmalle. Minun ylevyyteni sai pahan kolauksen.