Jäitä hattuun

Olen ollut Suomessa nyt viikon, ja suurimman osan ajastani olen viettänyt täällä maakunnissa, jossa vietin juhannuksenkin. Päätin selvitä urhoollisesti Suomi-lomailustani ilman nettiä, mutta tänään löysin itseni kumminkin Ärrältä prepaid-mokkulaa kyselemästä. Heti ensimmäiseksi piti tietenkin päästä laittelemaan blogiin hieman kesäisiä kuvia Suomesta.  

Minua huvittaa aina suunnattomasti se, miten äkkiä kaikki turhamaisuudet häviävät, kun oleskelee keskellä metsää. Ei jaksa laittaa meikkiä, pukeutumiseen ei jaksa panostaa ollenkaan, ja tukkakin sojottaa aina vähän miten sattuu. 

Maaseudun kauppaeleganssia: lökövaatteet, äiskän kirkkaanvihreät crocksit ja tukka solmussa.

Juhannus meni mukavasti, ja sääkin suosi. Aattona ja juhannuspäivänä oli ihana ilma; aurinko paistoi ja tuulikin oli aika maltillinen.

Aattopäivän perinteisiin kuuluu grillaaminen, ja makkara ja uudet perunat maistuivat aika hyviltä.  

Juhannusvihanneksia.

Juhannukseen kuuluu tietenkin myös juhannussauna, järvessä uiminen (lue: kastautuminen) ja saunavihdalla läiskiminen. Meillä hakataan vihdalla vieressä saunovaa, joten siinä samalla saa näppärästi purettua kaikki vuoden aikana kertyneet kaunat.

Juhannuksena saa nakuilla!

Yöttömän yön värejä.

Vastapäisen rannan naapuri näytti taas sytyttävän juhannuksen kunniaksi saunansa palamaan - vai mikä lienee kokko siellä roihusi. 

Yöllä herkkäunisemmat olivat kuulemma kuulleet jonkin yleisen hälytysmerkin, mutta en tiedä, mistä syystä hälytysmerkki oli annettu, kun sanomalehteäkään ei ole vielä juhannuksen jälkeen tullut. Minä nukuin niin sikeästi, että tuskin olisin havahtunut, vaikka Venäjä olisi ruvennut pommittamaan.

Juhannuspäivänä sain tutustua uuteen mielenkiintoiseen harrastukseen, kun kävimme hieman geokätköilemässä. Olen kuullut geokätköilystä paljon, mutta koskaan ei ole tullut mieleeni, että minäkin voisin käydä kätköjä etsimässä. 

Yritimme etsiä kätköä ja olimme jo luovuttamassa ja lähdössä pois, mutta sitten vilkaisin ihan sattumalta sillanpieleen - ja siellähän se kätkö oli!

Tämä oli sellainen kätkö, johon laitetaan vain löytäjän nimimerkki. Innostuin kätköilystä kuitenkin niin paljon, että kävimme etsimässä paria muutakin lähistöllä ollutta kätköä - ja löysimme kaikki! Yhdessä kätkössä oli kaikenlaista pikkuroinaa (pääsiäismunayllätysten tyyppistä kamaa), ja niistä olisi saanut ottaa mukaansa jonkin esineen, jos olisi jättänyt tilalle jotakin muuta vastaavaa.

Ihme paikkoihin näitä keksitään laittaa!

Yksi kätköistä oli aivan ihanan lammen rannalla. Päätin tulla vielä joskus uudelleen lammen rannalla olleelle laavulle grillailemaan ja ihastelemaan maisemia. Hassua, miten olisimme tuskin koskaan tulleet löytäneeksi kyseiselle lammelle ilman kätköilyä, vaikka lampi sijaitsee ihan tässä lähellä.

Kävimme myös pitkästä aikaa Kiteen eläintarhassa tapaamassa karvaisia ystäviämme.

Ihanien aurinkoisten päivien jälkeen tänään palattiinkin sitten tyypillisempään suomalaiseen kesäsäähän: sataa, taivas on harmaa ja on tosi kylmä. 

Pitää ehkä alkaa etsiskellä villakampetta niskaan.