Olen pienoinen kahvikissa, jonka on saatava ainakin kaksi isoa kuppia
kahvia päivässä. Mieluusti litkisin kahvia enemmänkin, mutta kun
vatsallakin on oma sanansa sanottavana asiaan. Pystyn juomaan mitä
kahvia tahansa, kunhan se vain kahvin nimellä kulkee, mutta
päivittäisenä kahvinani olen kuitenkin tykännyt juoda suomalaista
kahvia. Sitä piti aina ennen raahata Suomesta monen monta pakettia,
koska intialainen kahvi oli minusta niin hirveää. Nyt kun tulimme
vuodenvaihteessa tänne, päätin olla ottamatta mukaani yhtään
juhlamokkaa. Jos ei perhana paikallinen kahvi rupea maistumaan, niin
ollaan sitten ilman kahvia!
Paikallisessa kahvissa minua on tökkinyt ennen kaikkea se, että siinä on joukossa sikuria. (Sikurista olen paasannut aiemmin ruokablogissani.) Sikurin osuus eri kahveissa vaihtelee, mutta tavallisesti se liikkuu 30 ja 40 prosentin välillä, eli "kahvista" saattaa olla kahvia vain vähän yli puolet. Sikurikahvissa minua tökkii sikurin aiheuttama kitkerä maku, jonka takia sikurikahvi ei sovi ollenkaan suomalaistyyppiseen suodatinkahviin, jollaista itse juon. Suomalaisessa kahvissahan ainesuhteet ovat intialaisittain ajatellen melkoisen päälaellaan: ämpärin kokoisessa kahvikupillisessa saattaa olla maitoa vain pieni liraus eikä sokeria yhtään. Intialaista kahvia kun juodaan tavallisesti minikupeista, joista kahvia saa etsiä oikein suurennuslasin kanssa. Kaiken lisäksi suurin osa kahvista on maitoa...sikuria...sokeria... siis kaikkea muuta kuin kahvia!
Toisaalta intialainen musta kahvi (black coffee), jota myydään kahviloissa, esimerkiksi Cafe Coffee Dayssa, on kyllä niin hirveää sekin, että minusta kahviloissa on parempi suosiolla ottaa jotain muuta, esimerkiksi näin kesällä ihanasti virkistävä jää-latte.
Toki täällä myydään ihan sataprosenttisia kahvijauheitakin, mutta ne ovat yleensä ulkomailta tuotuja ja erittäin kalliita. Kahviloistakin saa ostaa kahvia, joka jauhetaan paikan päällä pavuista, mutta tälläkin kahvilla on aika suolainen hinta. Esimerkiksi Cafe Coffee Dayssa 200 grammaa kahvia maksaa 460 rupiaa. Tämän kahvin kilohinnaksi tulisi siis noin 33 euroa!
Vuoden alussa, kun asuimme anoppilassa kuukauden päivät, join siellä yksinomaan paikallista kahvia. Laitoin siihen hieman tavallista enemmän maitoa sekä reilusti makeutusta, kun en ollut aiemmin käyttänyt makeutusta ollenkaan. (Sokerissa kun on kaloreita, hui sentään! Onneksi suklaassa, kakuissa, ghee-makeisissa ja uppopaistetuissa naposteltavissa ei ole kaloreita ollenkaan.
)
Nytkin käytin kalorittomia makeutuspusseja, ja anopin naama oli
näkemisen arvoinen aina, kun kaivoin makeutuspussit esiin: ihan kuin
olisin sekoittanut kahviini koiran kikkareita. Kuukaudessa totuin
intialaiseen kahviin niin, että suomalainen kahvi alkoikin maistua
mauttomalta. (Anoppilaan oli jäänyt pyörimään yksi juhlamokka, jota
väkisinjoin aina välillä.)
Anoppilassa kävi myös ilmi, että olin etsinyt kahvia aivan vääristä paikoista. Anoppi vei minut löytämäänsä pieneen kahvikauppaan, Kumar Coffee Works -nimiseen puotiin, jossa myydään kahvia sekä eri teelaatuja.
Tuskin olisin yksinäni koskaan eksynyt kyseiseen puotiin, sillä se sijaitsee ihmeellisen luolamaisen pikkukujan peränurkassa. Saman luolakadun varrella on myös pieni ompelimo, jossa ommellaan tilaustöinä naisille muun muassa pikkuhousuja ja sareihin sopivia paitoja, choleja; sandaalikauppa sekä rihkamakauppa.
Kahvikaupasta leijailee jo kauas ihana kahvin tuoksu, ja voisinkin roikkua kaupan tiskillä tuntitolkulla ihan vain haistelemassa. Täällä kahvin hinta ei ole ollenkaan paha, 320 rupiaa kilolta (noin 4,5 euroa), ja kahvin saa tietysti kokonaan ilman sikuria. Kahvikaupasta on tullut yksi minun ja anopin vakiokäyntipaikoista, ja anoppi käy yleensä aina samalla reissulla myös viereisessä temppelissä. Lisäksi ostamme katumyyjiltä yleensä hedelmiä ja joskus myös teräsastioita anopin lempikaupasta tai jotakin muuta pientä sälää pienistä puodeista.
Kahvi jauhetaan tuoreista pavuista, jotka mitataan astiaan. Sitten pavut jauhetaan, ja jauhe pussitetaan hauskoihin muovi- tai paperipusseihin, joiden kyljessä lukee Kumar Coffee Works.
Vaikka täältä saisi sataprosenttista kahviakin,
anoppi haluaa siltikin kahvin sekaan sikuria, koska kahvi ilman sikuria
ei kuulemma maistu miltään. Sekoituksen pitää olla aina 20-prosenttista,
eli 20 prosenttia sikuria ja 80 prosenttia kahvia. Kaupankäynnin
rutiineihin kuuluu myös se, että anoppi valittaa myyjälle, kuinka
nopeasti kahvista häviää tuoksu. Myyjä ei enää edes kommentoi tähän
mitään; ajattelee kai vain, että antaa rouvan puhua. Kerran ehdotin
anopille, että pitäisiköhän hänen ostaa semmoinen kahvinkeitin, jossa on
kahvimylly samassa. Näin anoppi voisi ostaa suoraan papuja ja jauhaa
pavut itse, jolloin kahvin tuoksukaan ei häviäisi. Anoppi kuitenkin
totesi semmoisen vehkeen ihan turhaksi, koska hän juo niin pieniä määriä
kahvia - ja onhan semmoinen laite ihan hirveän kallis ja isokin.
Anoppi luottaa kahvin valmistuksessa edelleenkin vanhaan intialaiseen terässuodattimeen, joka ei tarvitse suodatinpusseja eikä edes sähköä.
Suodatin toimii vähän samalla periaatteella kuin
länsimainen kahvinkeitinkin: kahvijauhe laitetaan yläosan suodatinosaan,
kuuma vesi kaadetaan päälle, ja siitä valmis kahvi (decoction) sitten
suodattuu alaosan astiaan. Kahvijauheen seassa oleva sikuri hieman
hidastaa veden läpimenoa, jolloin kahvijauheesta ehtii irrota enemmän
makua. Kahvin, maidon ja sokerin sekoittaminen onkin sitten ihan oma
taiteenlajinsa, jota minä en todellakaan hallitse, koska en ole jaksanut
koskaan opetella. Sekoitusta kaadellaan kupista toiseen niin korkealta kuin käsi vain ylettyy, esimerkiksi näin:
(Video Youtubesta.)
Paikallisessa kahvissa minua on tökkinyt ennen kaikkea se, että siinä on joukossa sikuria. (Sikurista olen paasannut aiemmin ruokablogissani.) Sikurin osuus eri kahveissa vaihtelee, mutta tavallisesti se liikkuu 30 ja 40 prosentin välillä, eli "kahvista" saattaa olla kahvia vain vähän yli puolet. Sikurikahvissa minua tökkii sikurin aiheuttama kitkerä maku, jonka takia sikurikahvi ei sovi ollenkaan suomalaistyyppiseen suodatinkahviin, jollaista itse juon. Suomalaisessa kahvissahan ainesuhteet ovat intialaisittain ajatellen melkoisen päälaellaan: ämpärin kokoisessa kahvikupillisessa saattaa olla maitoa vain pieni liraus eikä sokeria yhtään. Intialaista kahvia kun juodaan tavallisesti minikupeista, joista kahvia saa etsiä oikein suurennuslasin kanssa. Kaiken lisäksi suurin osa kahvista on maitoa...sikuria...sokeria... siis kaikkea muuta kuin kahvia!
 | |
| Tienvarsikojusta ostettu kahvi. |
Toisaalta intialainen musta kahvi (black coffee), jota myydään kahviloissa, esimerkiksi Cafe Coffee Dayssa, on kyllä niin hirveää sekin, että minusta kahviloissa on parempi suosiolla ottaa jotain muuta, esimerkiksi näin kesällä ihanasti virkistävä jää-latte.
Toki täällä myydään ihan sataprosenttisia kahvijauheitakin, mutta ne ovat yleensä ulkomailta tuotuja ja erittäin kalliita. Kahviloistakin saa ostaa kahvia, joka jauhetaan paikan päällä pavuista, mutta tälläkin kahvilla on aika suolainen hinta. Esimerkiksi Cafe Coffee Dayssa 200 grammaa kahvia maksaa 460 rupiaa. Tämän kahvin kilohinnaksi tulisi siis noin 33 euroa!
Vuoden alussa, kun asuimme anoppilassa kuukauden päivät, join siellä yksinomaan paikallista kahvia. Laitoin siihen hieman tavallista enemmän maitoa sekä reilusti makeutusta, kun en ollut aiemmin käyttänyt makeutusta ollenkaan. (Sokerissa kun on kaloreita, hui sentään! Onneksi suklaassa, kakuissa, ghee-makeisissa ja uppopaistetuissa naposteltavissa ei ole kaloreita ollenkaan.
)
Nytkin käytin kalorittomia makeutuspusseja, ja anopin naama oli
näkemisen arvoinen aina, kun kaivoin makeutuspussit esiin: ihan kuin
olisin sekoittanut kahviini koiran kikkareita. Kuukaudessa totuin
intialaiseen kahviin niin, että suomalainen kahvi alkoikin maistua
mauttomalta. (Anoppilaan oli jäänyt pyörimään yksi juhlamokka, jota
väkisinjoin aina välillä.)Anoppilassa kävi myös ilmi, että olin etsinyt kahvia aivan vääristä paikoista. Anoppi vei minut löytämäänsä pieneen kahvikauppaan, Kumar Coffee Works -nimiseen puotiin, jossa myydään kahvia sekä eri teelaatuja.
Tuskin olisin yksinäni koskaan eksynyt kyseiseen puotiin, sillä se sijaitsee ihmeellisen luolamaisen pikkukujan peränurkassa. Saman luolakadun varrella on myös pieni ompelimo, jossa ommellaan tilaustöinä naisille muun muassa pikkuhousuja ja sareihin sopivia paitoja, choleja; sandaalikauppa sekä rihkamakauppa.
Kahvikaupasta leijailee jo kauas ihana kahvin tuoksu, ja voisinkin roikkua kaupan tiskillä tuntitolkulla ihan vain haistelemassa. Täällä kahvin hinta ei ole ollenkaan paha, 320 rupiaa kilolta (noin 4,5 euroa), ja kahvin saa tietysti kokonaan ilman sikuria. Kahvikaupasta on tullut yksi minun ja anopin vakiokäyntipaikoista, ja anoppi käy yleensä aina samalla reissulla myös viereisessä temppelissä. Lisäksi ostamme katumyyjiltä yleensä hedelmiä ja joskus myös teräsastioita anopin lempikaupasta tai jotakin muuta pientä sälää pienistä puodeista.
Kahvi jauhetaan tuoreista pavuista, jotka mitataan astiaan. Sitten pavut jauhetaan, ja jauhe pussitetaan hauskoihin muovi- tai paperipusseihin, joiden kyljessä lukee Kumar Coffee Works.
 |
| Kummia vempeleitä. |
Anoppi luottaa kahvin valmistuksessa edelleenkin vanhaan intialaiseen terässuodattimeen, joka ei tarvitse suodatinpusseja eikä edes sähköä.
Sekoitusta kaadellaan kupista toiseen niin korkealta kuin käsi vain ylettyy, esimerkiksi näin:(Video Youtubesta.)
Kiva postaus taas! Sikurikahvista tulee mieleen kun nuorena yhteen aikaan join sellaista,vaikkei se edes ollut kauhean hyvää.Täällä sitä näkee nykyään terveyskaupoissa. Olin ennen kauhea kahvikissa;viimeisessä työpaikassani Suomessa oli sekä normaali kahvinkeitin että tosi hyvä ja kallis espressokone,joten kahvia siellä tuli juotua sen verran,että kerran ajattelin kokeilla,miltä tuntuu olla ilman sitä.Siitä seurasi sitten 3 päivän kamala päänsärky,joka parani vain kahvikupillisen avulla. Nykyään juon aika vähän kahvia,ja mulla tällä hetkellä ei edes ole kotona kahvia,vaan kamala määrä vihreää teetä jasminilla maustettuna. Suon itselleni ilon juoda lempikahvilassani kahvia 3 kertaa viikossa, aikaisin aamulla,ja siellä kahvi on todella hyvää.Täällä onkin kamalasti kahviloita,ja niissä tarjottava kahvi todella hyvää. Myös kahvikauppoja on paljon,ja papuvalikoiman aika mahtavat.tuo pieni annos muuten tuo mieleen kuubalaisen kahvin,sillä sekin tarjotaan pikku kupeista,tosin siinä ei ole maitoa.Olin jonkun aikaa töissä Miamissa eräässä yrityksessä(kunnes huomasivat ,ettei minulla ollutkaan työlupaa) ja monet siellä työskentelivistä olivat kuubalalaisia,ja yksi heistä teki minullekin joka kerta kupillisen vahvaa,kuubalaista kahvia minikupissa.Suomalaista ,kitkerää suodatinkahvia en tykkää yhtään juoda ja Suomessa mulla oli kahvinkeitin vain vieraiden varalta;DONneksi löysit tuon kahvikaupan ja onpas se kahvi halpaa! Tuli nyt vähän pitkä kommentti mutta kahvi innosti;D
VastaaPoistaMinä olen joutunut olemaan pari kertaa ilman kahvia viikon verran vatsavaivojen takia, ja varsinkin ne ekat päivät ilman kahvia on kyllä ihan kamalia. Päätä särkee, ja väsyttää koko ajan ihan hirveästi. Mutta eipä ole sitten illalla nukahtamisen kanssa ongelmia! Vissiin aikamoista huumetta tuo kahvikin. Mieluusti joisin minäkin vihreää teetä, mutta kun en tykkää sen mausta yhtään. Minusta se maistuu ihan kuivatulle ruoholle, hih.
PoistaSuurimman nautinnon kahvista saa varmaankin juuri tuolla lailla, että juo sitä vain harvoin niin kuin sinä. En usko, että jos joku juo pannullisen kahvia päivässä, kahvista ja sen mausta hirveästi nauttii, vaan kyse on enemmänkin tavasta. Minulle kaksi kuppia on sellainen nautinnollisuuden raja; kolmas menee sitten jo sinne tavan puolelle tyyliin ”mitäs tässä nyt tekisi... taidanpa keittää kupin kahvia”. :-)
Olen aina ihastellut sikäläisiä kahviloita blogeissasi, ja sitä valikoimaa, mikä siellä on. Minä saattaisin kyllä käydä useamminkin kahvilassa, jos olisi niin upeita kahvipaikkoja lähistöllä.
Hyi sinua, kun olet ollut töissä ilman työlupaa. Kuinka uskalsitkin. :-)
Vitsi, laittoivat jo paremmaksi kuin meidän tuaregit teenkaatonsa kanssa, eihän tuo edes katsonut mihin kaatoi ja silti osui! Huippua!
VastaaPoistaSikuriahan käytettiin ennen vanhaan Suomessakin (pula-aikana) kahvinjatkeena, en ole koskaan maistanut, mutta kai sitä saa vieläkin kaupasta.. täällä sitä voisi poimia luonnosta.
Muuten kirjoitin pitkän, tosi pitkän, kommentin tänne, kahvikissa kun olen, ja sitten huomasin, että sehän oli jo kokonainen postaus, miksi sen tänne ahdan kun voin tehdä siitä oman postauksen joskus.. viuh delete.. kiitos vaan ideasta :)
No niin just, huomasin vasta, että linkissäsi olikin täydellinen postaus sikurista...
VastaaPoistaOho, mielenkiintoista ajatella, että sikuria saa siellä teillä ihan luonnosta. Minäkin saattaisin innostua sikurista, jos sitä voisi itse oikein käydä poimimassa. Tosin en kyllä tiedä, mitä sille sen poimimisen jälkeen pitäisi tehdä, hihii.
PoistaTuo kahvin kaateleminen edestakaisin voi olla kyllä aika hurjan näköistä. Anoppi ei sentään ihan noin korkealta kaatele, ja minä en kaatele ollenkaan, kun mulla voisi päätyä kahvit lattialle. :-D
Kiva jos sait tästä postausidean. Jäänkin odottelemaan sitä suurella mielenkiinnolla. Sillä välin taidan käydä keittämässä aamukahvit. :-) Nykyään en laita ihan heti sängystä noustuani kahveja tulemaan (siis jos herään ajoissa), kun pitää odottaa, että lehtipoika tuo lehden, että saa sitten kahvin ja lehden käteen yhtä aikaa. Aah. :-)
Juuri Mummun kanssa juttelimme sikurikahvista :) Kylläpäs sattuikin. Olisi se ihanaa jos Suomessakin olisi kahvikauppoja. Harmi kun täällä korkeat hinnat kaikessa syövät kaikki pikkuputiikit.
VastaaPoistaOnko Intiassa jo Starbucks? Se oli Kiinan reissussa pelastus kun aina tiesi mistä saa kahvia ja löytää (siistin) vessan. Löydettiin Shanghaista myös kahvila jossa myytiin kahveja useista maista. Pieni kuppi maksoi muistaakseni 47yania, mutta enpäs ole IKINÄ juonut niin hyvää kahvia.
Kahvikaupat ovat ihania! Se tuoksu... :-)
PoistaMinuakin harmittaa, kun Suomessa kaikki on niin keskittynyttä isoihin kauppaketjuihin ja marketteihin, ja pikkuputiikki-kulttuuri on aika kuollutta. Ja pikkuputiikeissa tietää melkein aina saavansa maksaa enemmän kuin marketissa, mutta saahan siellä toisaalta palveluakin.
Intiassa ei ole Starbucksia, mutta vuoden loppuun mennessä pitäisi olla tulossa (noinkohan ne suunnitelmat taas toteutuvat, hih). Kahvilamarkkinoita hallitsevat täällä aika lailla intialaiset kahvilaketjut, mutta en tiedä, mistä syystä. Ehkä ulkomaalaisilla yrityksillä on jotenkin vaikea päästä Intian markkinoille.
Kivalta kuulostavat Shanghain kahvilat. :-)
En ole ainut jolla on kahviongelmia...sitä kun pitäisi joka päivä saada mutta samoin vatsa aina silloin tällöin laittaa vastaan. Meksikosta saa nykyisin hyvää kahvia kohtalaisen helposti. Ajat ovat muuttuneet ja meksikolaiset ovat pikkuhiljaa oppineet kahvittelijoiksi vaikka luulisin että kahviloiden myynnistä 80% on frappeita ja muita sekoituksia. Starbuckeseja löytyy kotikaupungista 4, olen jo vakituinen, gold level asiakas (joo, niillä on etukortti). Samoin kahdessa niistä minut tunnistetaan jo ovelta asti ; )
VastaaPoistaOho, onpa sinulla monta Starbucksia ihan kotikaupungissa! Täälläkin on paljon kahviloita, mutta kuten kirjoitin tuossa edellä, ketjut ovat enimmäkseen intialaisia. Niistä saa kuitenkin ihan hyviä kahvijuomia, kuten lattea, mochaccinoa, frappea jne. En kyllä tiedä, mitä kahvipapuja he mahtavat käyttää. Kahvilakulttuuri on vielä suhteellisen uusi asia ainakin täällä Hyderabadissa, mutta ainakin nuoriso tuntuu olevan uusista kahveista yms. kovin innostunut. Vanhempi sukupolvi ei ehkä niinkään. ;-)
PoistaNauratti tuo, että sinut tunnetaan jo ovelta asti. :-D Saat sitten varmaan myös hyvää palvelua. :-
Heeiih, onhan täällä Suomessakin kahvikauppoja. Täällä Kuopiossa on ainakin torin Kauppahallissa mitä söpöisin kahvikauppa (ja muissakin kauppahalleissa) ja sieltä saa vaikka minkalaista kaffeeta pavuista jauhettuina pussiin mukaan. Se on niin ihanaa, kun se kahvikaupan myyjä tarjoilee niitä papupurkkeja haisteltavaksi ja hän on alansa expertti.
VastaaPoistaKiva blogi on sinulla, löysin tänne juuri äskettäin:)
Voih, miten kuulostaakin hyvältä. :-) Ehkä siellä meilläpäinkin (Suomessa siis pääkaupunkiseudulla) on kahvikauppoja, mutta eipä ole koskaan tullut niitä sen paremmin havainnoitua. Kauppahalleissakin käyn (valitettavasti) niin harvoin, että ei ole sieltäkään minkäänlaista muistikuvaa. Teidän kuopiolainen kahvikauppa kuulostaa kyllä aivan ihanalta; vierailisin siellä varmaan aika usein, jos olisi lähempänä :-)
PoistaKiva että löysit tänne, ja oli tosi kiva että kommentoit. :-)