Viikonlopun kuvia

Viikonloppu kului lauantai-illan häätilaisuutta lukuun ottamatta aika tavanomaisissa merkeissä. Perjantaina harrastimme ukkelin kanssa taas vähän huviajelua ja päädyimme kaupungin laitamille - niin laitamille, että tiekin melkein loppui.

Sitten kahvihammasta kolotti aika pahasti, ja koska ukkeli halusi hieman käydä kaupoilla, päädyimme yhden kahvilan terassille Inorbit-ostoskeskukseen.

Inorbitin terassit ovat yksi lempipaikoistani Hyderabadissa, kun terassilta on mukavat maisemat läheiselle järvelle ja pihakin on aika viihtyisä.

Lauantaina oli vihdoinkin aika riisua makuuhuoneen ikkunoissa roikkuneet epämääräiset rätit, jotka olivat toimittaneet verhojen virkaa. Mittatilaustyönä tehdyt verhot olivat nimittäin vihdoinkin valmiit, ja kaksi ukkoa kävi ripustamassa ne paikalleen. Viikkoa aiemmin toinen ukko oli käynyt mittaamassa ikkunat. Palvelu siis pelaa, ja varmaan kankaatkin tuotaisiin pyydettäessä kotiin näytille, jos ei huvittaisi lähteä kauppaan verhokankaita valitsemaan. Olin minäkin makuuhuoneen ikkunoita vähän mittaillut, mutta en ollut aivan varma 30 sentin viivoittimella saaduista tuloksista...

Se minua näissä erilaisissa toimituspalveluissa vain ärsyttää, että toimittajat eivät pysty sopimaan toimitusaikaa tarkalleen etukäteen (siis tyyliin tämän viikon lauantaina kello 14.00), vaan he yleensä soittavat noin viiden minuutin varoitusajalla, että olisimme nyt tässä teidän kulmilla tulossa. Nytkin kävi niin, että verhot olisi tuotu aamupäivästä, mutta olimme itse toisella puolella kaupunkia, kun ukot soittivat. Toimitus siirtyi siis iltaan, kello viiteen, ja koska täällä noudatetaan IST:tä (oikeasti Indian Standard Time; käytännössä Indian Strechable Time), kello oli melkein kuusi, kun verhot lopulta tuotiin. Koska meidän piti lähteä kuudelta sinne illan häätilaisuuteen, tulikin sitten pieni kiirus.

Kuvittelin olevani menossa häihin, mutta perillä selvisikin, että kyse olikin häitä edeltävästä tilaisuudesta, jossa tytöstä leivotaan morsian.

Olimme paikalla ensimmäisinä (en tiedä, olivatko appivanhemmat katsoneet alkamisajan väärin vai tulivatko kaikki muut myöhässä), ja kyllä oli taas pitkästyttävää ensin istua ja odotella, että muut saapuisivat paikalle ja sitten vielä seurata valokuvaamista edestä ja takaa, seisoo ja makaa. Morsian oli kyllä hirmuisen kaunis, eikä hänen hymynsä hyytynyt koko illan aikana. Minun hymyni olisi kyllä hyytynyt heti alkumetreillä, sillä minusta on hirveän vaikeaa pakkohymyillä kameralle, mutta onneksi minusta ei enää mitään morsianta tarvitse leipoakaan.

Morsiameksi valmistamistilaisuus on kuulemma naisten juhla, ja lavalla hääräsivätkin lähinnä naiset. Sulhanen kävi lavalla vain pikaisesti; silloinkin t-paidassa ja farkuissa!

Ukkelilla oli omat viihdykkeet mukana.
Angrybirdsitkin saivat aikamoista kyytiä.

Tilaisuus oli kaksiosainen, ja ensimmäisessä osiossa häävieraat kävivät heittämässä ainakin riisiä tytön päälle, ja naiset saivat lahjaksi betel-puun lehden, kangaspalan ja omenan. Anopilla ei ollut omaa veskaa matkassa, joten hän tunki kaikki saamansa lahjat - omenasta lähtien - minun pieneen juhlalaukkuuni.

Ensimmäisen osion päätyttyä morsian poistui paikalta ja kävi kuulemani mukaan kylvyssä, johon oli sekoitettu muun muassa ruusvettä ja maitoa. Tällä välin me vieraat söimme - ruoat tarjoiltiin tilan takaosasta, ja vieraat söivät seisten ja enimmäkseen käsin. Ei ollut kyllä mitenkään kummoista ruokaa, mutta kyllä sillä vatsansa täyteen sai, kun oikein kovasti yritti.

Kun morsian oli peseytynyt, hän vaihtoi päälleen uuden sarin ja alkoi seremonian toinen vaihe, joka jäi meiltä kyllä näkemättä, koska läksimme lipettiin. Tuskin tilaisuudessa enää mitään maata mullistavaa tapahtui.

Uusi sari, uusi hiustyyli ja uudet rannerenkaat.

Oma hääeleganssini oli "hieman" värittömämpi kuin intialaisten. Tykkään kyllä väreistä, mutta tykkään myös yksinkertaisemmasta mustasta.

Tämän blogin ensimmäinen ja luultavasti myös viimeinen "päivän asu" -kuva.

Varsinainen häätilaisuus olisi ollut sunnuntaina, mutta sinne minä ja ukkeli emme enää menneet. Riittää, kun yhdessä tilaisuudessa käy. Sunnuntai oli erityisen suotuisa päivä naimisiinmenolle, ja se olikin yksi tämän hääsesongin suosituimmista hääpäivistä. Kuulin, että pelkästään Hyderabadissa järjestettiin sunnuntaina 25 000 häät! Aivan käsittämätöntä!

Sunnuntaina huviajelimme taas, ja kävimme katsomassa muun muassa paljon mainostettua Lanco Hills -luksusasuinkompleksia.

Sekin sijaitsee kaupungin laidalla, ja siellä on kaikki mahdolliset palvelut, mitä ikinä vain voi toivoa. Sieltä ei tarvitse halutessaan lähteä mihinkään, kun alueella on ostoskeskukset ja marketit, teatterit, kaikki mahdolliset urheilumahdollisuudet, kirjastot, pelit ja vempeleet.

Minusta alue näytti aika karulta, mutta ehkä muutaman vuoden päästä alue näyttää viihtyisämmältä, kun maisemointi ja sen semmoiset on saatu päätökseen.

Sunnuntaina kävimme vielä tutustumassa uuteen Quiznokseen, joka oli vähän kuin Subway, paitsi että patongit olivat grillattuja. Siksi tykkäsinkin tästä enemmän kuin Subista.

Tandoori chicken -leipä á la Quiznos.

Ja sitten vielä frozen yoghurtia suklaakastikkeella ja cappuccino.