Hyderabadissa on useita maalaistoreja, mutta ne eivät ole kaikki läheskään samanlaisia, vaan ne eroavat paljonkin toisistaan muun muassa siisteyden suhteen. Tämä maalaistori, jolla anoppi käy, on siisti ja miellyttävä paikka, vaikka suomalaisen silmään alue saattaa näyttääkin vähän epäilyttävältä - vihannekset kun on levitetty maahan säkkien ja muovien päällä, ja myyjät istuvat itsekin tuotteidensa vieressä maassa.
Koska olen käynyt aiemminkin samalla maalaistorilla ja kertoillut silloin muistaakseni myynnissä olevista vihanneksista, keskityin tällä kertaa kuvailemaan maataloustuotteiden sijaan kauppiaita. 
Kauppiaan tärkeimmät työvälineet: vaaka ja vaihtokassa.
Anoppi ja aputyttö.
Anoppi osti kolme painavaa kassillista vihanneksia ja yrttejä ja maksoi niistä yhteensä naurettavan vähän, alle 200 rupiaa (alle 3 euroa). Tomaattejakin hän osti monta kiloa vain siksi, kun niitä sai niin halvalla. Anopin ahneus sai hieman paskaisen lopun, kun pavut levisivät hissin lattialle - kaksi kertaa.
Maalaistorilla käynnin jälkeen olikin sitten puuhaa muutamaksi tunniksi, kun oli lajiteltava vihannekset eri kasoihin, puhdistettava herneet, levitettävä pinaatit ja korianterit kuivumaan hetkeksi ja pussitettava sarviapilat. Nyt ei kuulemma tarvitse käydä maalaistorilla ainakaan kahteen viikkoon.
Ihana postaus! Ja eksoottinen tori! Suoraan viljelijöiltä onkin ihaninta ostaa tuotteet,niin saa todella tuoretta.Tosi hyvin olet kuvannut kauppiaita:) Miten on vihannesten ja hedelmien taso marketeissa?
VastaaPoistaYaelian, hih, tori on tosiaankin aika eksoottinen. :-)
VastaaPoistaVihannesten ja hedelmien taso vaihtelee kaupoissa aika paljon. Joskus voi saada ihan huippuhyvälaatuista, ja joskus taas ei voi muuta kuin ihmetellä, miten kukaan kehtaa edes yrittää myydä noin surkean näköisiä kasviksia. Erityisesti lehtivihannekset ja muut herkemmät vihannekset ovat marketeissa usein aika huonolaatuisia: kaupan kylmähyllyissä ne saattavat näyttää ihan hyviltä, mutta heti kotona ne nuupahtavat ihan täysin.
Yleisesti ottaen marketeista saa niistäkin kuitenkin ihan hyviä vihanneksia ja hedelmiä, varsinkin, jos osaa mennä siihen aikaan, kun tuoreet vihannekset on juuri laitettu kaupan hyllyille. Jos esimerkiksi meidän edellisessä lähikaupassa yritti ostaa vihanneksia tai hedelmiä aamupäivästä, hyllyt joko huusivat tyhjyyttään tai sitten jäljellä oli vain huonolaatuisia yksilöitä. Vihanneskuorma tuli iltapäivällä, ja jos kauppaan meni kolmen jälkeen, valikoima hiveli silmää ja tuli suorastaan himo ostaa kaikenlaista. :-)
Itelle on jäänyt vain mieleen surkean näköiset tomaatit. Ne ei koskaan olleet punaisia, niin kuin Suomessa on totuttu. Tomaatit oli aina vihertäviä tai kellertäviä. Tuossa sinunkin kuvassa ne on just sen näköisiä, kun muistin. Ihanalta näyttää kuitenkin nuo kasvikset muuten ja aurinkoiset kuvat. Tällä kotona on vaan pimeää ja tuiskuttaa lunta... Marja
VastaaPoistaTäällä ei myydä marketeissa ollenkaan vihanneksia, kaikki pitää ostaa torilta, joko katetulta tai avotorilta, tai sitten kärrykauppiailta.
VastaaPoistaHyvinhän olet taas päässyt sisään intialaiseen elämään. Värikästä ja lämmintä. Ihmettelen vaan miten ihmiset niin auliisti antaa kuvata itseään, ei täällä vaan.. pitäävät sitä kai jonkinmoisena eläintarhahuvina eivätkä halua sitä eläimen roolia :)
Huvitti tuolla alempana juttu haisevista yövierailuista, ikinä ei ole tullut mieleen.. ja ettäkö Suomessa kaksi yötä, mahtaako olla enää sitäkään. Tosin tytärkin väittää että hajuni leijuu siellä vielä pitkään jälkeeni, mutta olenkin pari kuukautta :D:D
Täällä saa loikoilla kolme päivää vieraana, sen jälkeen siirtyy asujaimistoon ja joutuu osallistumaan talon töihin.
Hyvänen aika että on tosiaan halpaa! käääääääk!!! On se eläminen kyllä huippuhalpaa siellä. Ihan mieletöntä.. (sanoo kateellinen kalliista Australiasta. hih). Hienoja kuvia!!!
VastaaPoistaMarja, ne tomaatit, voi hirvitys! Että miten voikin olla niin surkeita tomaatteja täällä. Noissa kuvissakin näytti tosiaan olevan pelkästään niitä perussurkeita tomaatteja, mutta anoppi löysi joltain kauppiaalta täydellisen kauniita punaisia tomaatteja ja innostui varmaan siksikin ostamaan niitä niin paljon. :-)
VastaaPoistaVaikea kuvitella tuiskuavaa lunta; täällä on ollut poikkeuksellisen lämmintä nyt ja päivällä on ollut jotain 33-34. Hiki lentää...
Sirokko, mielenkiintoista, että siellä ei myydä vihanneksia marketeissa ollenkaan. Täälläkin oli varmaan ennen niin; muistan vielä vuonna 2004, kun olin ekaa kertaa ukkelin kotikaupungissa, joka on huomattavasti pienempi kuin Hyderabad; että siellä ollut lainkaan koko supermarketteja, joissa vihanneksia olisi voinut edes myydä. Kaikki kasvikset ostettiin torilta. Nyt sinnekin on noussut marketteja, joista saa vihanneksia ja hedelmiä.
Juu, ihan hyvin olen päässyt täkäläiseen elämään kiinni... voi olla hieman sellaista uutuudenviehätystäkin, kun on uusi paikka ja uusi ympäristö. Saas nähdä vähän ajan päästä, kun tähän kaikkeen taas tottuu, niin saattaa taas alkaa intialainen elämä tökkiä. :-D
Joistakin ihmisistä näkee, että he eivät halua tulla valokuvatuiksi, enkä minä sitten heitä kuvaakaan. Yleensä kuitenkin ihmiset suostuvat ihan hyvin kuvattaviksi, varsinkin jos heiltä kysyy luvan. Anopin mielestä mitään lupia ei kuitenkaan ilmeisesti tarvitse kysellä, kun hän rupesi tuolla torillakin aina huutamaan, kun minä kysyin lupaa kuvaamiseen, että ”ota, ota!”, ennen kuin kuvattava itse kerkesi vastaamaan mitään. :-D
Hihii, vai siirtyy siellä kolmen päivän jälkeen siirtyy asujaimistoon ja joutuu osallistumaan talon töihin. Sitten on parasta pitää vierailut lyhyinä. ;-)
Laura, halpaa on, varsinkin kaikki paikalliset tuotteet. Ulkomailta tuodut ja vähän erikoisemmat jutut onkin sitten ihan hirveän kalliita, esim. yksi jogurttipurkki maksaa n. euron ja fetajuustopaketti n. 5,2 euroa. Muutenkin juustot on ihan hirveän kalliita (paikallista kengänpohjallista muistuttavaa juustoa lukuun ottamatta) ja harkitsen kyllä tarkkaan, ennen kuin juustoa ostan. Jos täällä haluaa elää länsimaisittain, niin ruokalasku on kyllä aika hirveä, mutta paikallisia tuotteita ostamalla pääsee tosi halvalla.
Tuota Intian vihannestarjontaa kaipailen täälläkin. Paistoin muuten eilen naan-leipää, oli ikivanha resepti suomailaisesta lehdestä. Ongelma oli se, etten voinut paistaa uunissa, kun siellä oli muuta ruokaa ja tämän reseptin mukaan leivät paistettiin valurautaisessa paistinpannussa. Oli ihan hyvää, tosin paksumpaa kuin se oikea intialainen.
VastaaPoistaAllu, mielenkiintoinen variaatio paistaa naanleipää pannulla ja kätevää varsinkin, jos ei ole uunia, niin kuin kodeissa ei Intiassa tavallisesti olekaan.
VastaaPoistaMikähän siinä muuten on, että itse tehdyistä naanleivistä tulee (ainakin minulla) aina vähän paksumpia kuin ravintoloiden leivistä?