Kolaveri Di

Mies lähetti Intiasta linkin musiikkivideoon nimeltä Kolaveri Di, tanglishin (=tamilin+englannin) kielellä laulettuun lauluun, josta on tullut lyhyen ajan sisällä Intian kuumin hitti. Youtube-versio on saanut reilussa viikossa käsittämättömät lähes 10 miljoonaa katsojaa, ja laulu on tavoittanut Intian nuorison kielirajoista piittaamatta.

Katsottuani videon ensimmäisen kerran ajattelin, että onpa siinä typerä laulu: tämä taas todistaa sen, että en ymmärrä intialaisten aivoituksia lainkaan. Kuka nyt viitsii kuunnella kappaletta, jonka sanoissa ei ole mitään järkeä ja joka on nauhoitettu spontaanisti 25 minuuutissa ilman minkäänlaista etukäteissuunnitelmaa? Eikö tämä ole yleisön kusetusta: porukka vain menee studioon, ja mies (Dhanush-niminen tamilinäyttelijä, joka ei edes ole mikään laulaja) alkaa hyräillä absurdeja lauseita pyhistä lehmistä ja keitosta. Välillä koko studioryhmä pelleilee ja kikattelee, kun laulu kuulostaa niin hölmöltä.



Toisella katsomalla laulu jäikin sitten ärsyttävästi mieleen pyörimään, ja pystyn ehkä jotenkin käsittämään, miksi laulusta on tullut niin suosittu. Dhanush itse sanoo, että kappaleen suosio piilee siinä, että hän ei ole mikään laulaja; kuka tahansa voi siis hyräillä kappaleen mukana. Dhanushin mukaan kappaleesta välittyy myös se, että kappaletta ei nauhoitettu otsa rypyssä suurella budjetilla vaan että studioryhmällä oli oikeasti hauskaa kappaletta äänittäessään. Dhanush ei itse kuitenkaan odottanut kappaleen saavan niin suurta suosiota, että jopa suuri ja mahtava Iso B, Amitabh Bachchan, fanittaa kappaletta.

Kappale tulee olemaan osa tulevan tamilielokuvan "3" musiikkia, eikä kappale varmasti ainakaan vähennä elokuvan kassatuloja. Intiassa julkaistaankin elokuvien musiikki yleensä aina ennen itse elokuvaa, jotta yleisö pääsee kuuntelemaan musiikkia etukäteen. Toiveena on, että elokuvan musiikkikappaleista tulee hittejä ja että ne vetävät yleisön teattereihin, katsomaan myös itse elokuvan; riippuuhan elokuvan suosio pitkälti juuri musiikin laadusta. Näyttelijät itse eivät kuitenkaan laula elokuvan kappaleita, vaan kappaleiden laulajina toimivat ammattimaiset laulajat, ja näyttelijät vain liikuttelevat elokuvassa huuliaan laulun sanojen tahtiin.

Intialaiset olettavat saavansa elokuvissa hupia koko rahan edestä, ja siksi leffassa täytyykin olla hyvä musiikki, mielenkiintoisia juonenkäänteitä, eksoottisia maisemia ja taidokasta tanssia. Kuka viitsii maksaa pääsylipun verran jostakin dokumenttielokuvasta, taide-elokuvasta, joka ei sisällä mitään hienoja massaelokuvien elementtejä eikä siirrä katsojaa mielikuvituksissaan hetkeksi muualle, esimerkiksi Sveitsin upeisiin maisemiin tai kotoisemmin Ootyn vuoristoon?