Havaintoja Suomesta

Näkymä viimeisenä Intian-iltana anoppilan parvekkeelta. Taivaanrannassa ukkosti ja salamoi, mikä enteili pian alkavaa monsuunia.

Päätin kuitenkin jatkaa kirjoittelua tähän samaan blogiin, vaikka fiksuinta olisi ehkä ollut aloittaa kokonaan uusi blogi Suomi-jutuille. Uuden blogin aloittaminen tyssäsi kai siihen, että pelkäsin, että kukaan ei löydäkään sinne... :-)

Ensimmäisinä päivinä Suomessa on purettu laukkuja, siivottu, pyykätty, käyty kaupoilla ja järjestelty asioita. Renkaatkin piti käydä vaihdattamassa melkein ensimmäiseksi. Meidän ukkelilla kun ei ole aikaa tämmöisiin asioihin, joten minä olen meidän autovastaava. Osaan tankata, tarkistaa öljyn määrän, käyttää auton pesulla ja etsiä ohjekirjasta, että mikä hemmetin varoitusvalo se tuokin on, mikä taas palaa :-D Hieman nolotti rapistella kesäkuisilla kaduilla nastarenkailla, kun ihmiset kulkivat hellemekoissaan ja kesäilme naamallaan. Onneksi ei sattunut yhtään poliisisetää kohdalle, koska muuten olisi saattanut olla vähän selittelemistä.

Hellemekoista puheen ollen, Hyderabadin sovinnaisen pukeutumiskulttuurin jälkeen oli kyllä pieni shokki joutua yhtäkkiä puolialastomien ihmisten keskelle! Naisia niin lyhyissä mekoissa, että takapuoli melkein vilkkuu, ja miehiä ilman paitaa, hyvin rakennettu keho kaiken kansan nähtävillä! Kyllä olisi intialaisilla sulattelemista kaikkien näiden säärien, paljaiden vatsojen ja kaula-aukkojen viidakossa.

Täytyy tunnustaa, että olin salaa mielessäni toivonut, että Suomessa minua odottelisi normaali suomalainen kesäsää (=viileys ja sateisuus), mutta onhan se kiva, että täälläkin saadaan nauttia kesästä. Eikä 25 astetta ole minusta edes vielä kuumakaan. Hieman huvitti, kun kaupassa eräs asiakas valitti kassalla myyjälle, että "teillä ei tuo ilmastointi taida oikein toimia" (kaupassa oli hieman lämmin, mutta ei missään nimessä kuuma). Myyjä totesi tähän lakonisesti, että kyllähän se toimii, mutta ihan oman mielensä mukaan: kesällä, kun ilmastointia tarvitsisi, se ei toimi, mutta talvella, kun sitä ei tarvitsisi, se puhaltaa niin, että hiukset pyörivät päässä.

Näkymä kotiparvekkeelta hetki sitten.

Kaupassa käynti on taas ollut mukavan yllätyksetöntä, kun kaupasta saa aina juuri sitä, mitä sieltä on lähtenyt hakemaankin. Kaiken lisäksi vihannekset ja hedelmät ovat niin täydellisen kauniita, että voisin ihastella niitä tuntikaupalla. Erityisesti banaanit ja tomaatit ovat niin virheettömiä, että en ole koskaan nähnyt Intiassa niin hienoja banaaneja ja tomaatteja! Intiassa banaanit ovat jo kaupassa sen näköisiä, että niillä on lätkitty kärpäsiä. On ihan omituista, että banaanit ovat niin huonolaatuisia maassa, jossa ne kasvavatkin! En ymmärrä.

Kauppa-asiointi on mennyt hieman uusiksi, koska miehellä todettiin äskettäin laktoosi-intoleranssi. Hän joutui sen takia elämään Intiassa maidottomalla ruokavaliolla, koska eihän siellä mitään laktoosittomia tuotteita ole. Täytyy kyllä sanoa, että Suomen laktoosittomien tuotteiden valikoima on aivan upea! Onkohan missään muualla maailmassa näin paljon erilaisia laktoosittomia tuotteita? Olin niin iloinen, kun mies sai vihdoinkin kauan kaipaamiaan jäätelöä ja suklaata. :-)

Intian lukuisten sähkökatkosten jälkeen tämä ilmoitus meidän alaovessamme aiheutti pientä huvittuneisuutta. Jos ihmiset joutuvat olemaan Suomessa puoli tuntia sähköttä, sitä varten tehtaillaan pahoittelulappunen hymyilevän jampan kuvan kera, ja käydään teippaamassa se oveen!

Paluu suomalaiseen arkeen on siis sujunut melko mukavasti, mutta yksi asia on aiheuttanut hieman päänsärkyä: nukkuminen. Minulla on aina vähän viirannut päästä siinä suhteessa, että en ole koskaan tykännyt valoisista kesäöistä. Minusta yöllä pitää olla pimeä! Varsinkin kun muutos tuli nyt niin dramaattisen äkkiä, yhdessä yössä, valoisuus on tuntunut tosi häiritsevältä. Ensimmäisenä iltana harrastimme ukkelin kanssa pientä askartelua ja teippailimme rullaverhon reunoja kiinni ikkunan karmeihin, jottei verhon raosta vilkkuisi yhtään valoa. Oli pakko samalla hieman hihitellä, kun homma tuntui itsestänikin niin naurettavalta.

Toinen haaste nukkumiselle on hiljaisuus. Kun ei ole mitään tasaista taustamölyä, kuten ilmastointilaite tai kattotuuletin, kaikki pienetkin äänet erottuvat tosi selvästi ja häiritsevästi. Jääkaappi murisee, hissi humisee, joku humalainen örveltää kadulla, sydän lyö. Meidän lähellä on pari baaria, ja varsinkin kesäöinä saamme kuunnella, kuinka iloliemiä nauttinut väki tallustelee kotia kohti monot vinossa ja volyymit kaakossa. Kerran jollakulla oli jopa kitara mukana, ja hän asettui neljän aikaan aamulla ikkunamme alle soittamaan pari biisiä. Hyvin se kyllä veti, että sinänsä ei kyllä ollut mitään valittamista. :-D

Olenkin suunnitellut puolivakavissani käyväni ostamassa jonkun rämisevän tuulettimen, ihan vain taustamusiikiksi. Epäilyttää vain, olisiko tuulettimesta sittenkään mitään apua, kun kaikki täällä myytävät tuulettimet ovat kuitenkin jotain markkinoiden hiljaisimpia malleja. Mitähän myyjä mahtaisi ajatella, jos menisin kyselemään äänekkäintä tuuletinta, joka heiltä löytyy: "ihan sama, viilentääkö tuuletin vai ei; kunhan siitä vain lähtee kova ääni!" Olisi pitänyt tuoda Intiasta mukanani tuuletin, niin olisi ollut toivoa enemmästä metelistä.

Sanomalehti tuppaa jäämään aamuisin lukematta, kun se on täynnä pelkkiä tylsiä uutisia. Tämänkin aamun jännittävin uutinen oli se, että liekehtivä auto törmäili ilman kuskia Joutsassa. Suomi on kyllä melkoinen lintukoto, ja hyvä niin.

P.S. Arvontaan ehtii vielä hyvin osallistua! Luvassa on kiva palkinto. :-)