Olinpaikkana Chennai

Eilen läksimme pienelle lomalle Hyderabadista, ja loman aloitimme Chennain kaupungista.

Chennaita ja sen kuuluisaa Marina Beachia ilmasta käsin. Paikalliset väittävät uimarannan olevan maailman pisin, mutta ei se kuitenkaan ihan pisin ole, vaikka sillä onkin pituutta 12 kilometriä ja leveyttäkin parhaimmillaan lähes puoli kilometriä. Marina Beach on urbaani ranta keskellä kaupunkia ja sen rantaa huuhtovat Intian valtameren aallot. Tsunami iski aikoinaan tänne pahasti.

Aiemmin pidin Chennaista kovasti, mutta Hyderabadin jälkeen kaupunki näytti kovin likaiselta ja sotkuiselta. Slummejakin on kuulemma paljon enemmän kuin Hyderabadissa, samoin kuin taas vastaavasti ökyrikkaiden lukaalejakin.

Itse Chennain kaupungissa pysähdyimme sen verran, että tapasimme appiukon ja anoppilan autokuskin, joka toi meille auton. Söimme lounasta Annalakshmi-nimisessä ravintolassa, joka toimii hyväntekeväisyysperiaatteella. Työntekijät ovat enimmäkseen vapaaehtoistyöntekijöitä, mm. eläkkeelle jääneitä virkamiehiä, ja suuri osa ravintolan tuotosta menee köyhäinapuun. Siksi kai hinnat ovatkin aika korkeat. Ravintola oli sisustettu oikein intialaisesti, oli kaiverrettua puuta, veistoksia, patsaita ja kuvia Intian edesmenneistä mogulikuninkaista.

Pahoittelen epätarkkaa kuvaa...

Olemme yrittäneet syödä kyseisessä ravintolassa aiemminkin, mutta se oli silloin suljettuna. Nyt ravintola oli auki, ja pääsimme maistamaan ruokia, joita kaikki niin kovasti ovat ylistäneet ja ylistivät eilenkin. Jos totta puhutaan, minusta ruoka oli vähän pliisua, joten tätä voi kai sitten suositella sellaiselle, joka tykkää kevyellä kädellä maustetusta intialaisesta ruoasta.

Chennaista jatkoimme matkaa etelään päin, Mahabalipuramiin, jossa ei tällä kertaa ole tarkoitus katsella temppeleitä (ne on nähty jo viisi vuotta sitten), vaan olla rantalomalla ja juhlia (vähän myöhässä) ukkelin synttäreitä. Seuraamme liittyi ukkelin kavereita, mm. Suomen-kävijät Bobby ja Fadil sekä S:n veli perheineen. Lomakohteeksi oli varattu hieno Temple Bay-lomakylä, jossa rentoutumismahdollisuudet on maksimoitu kaikin tavoin.

Sisäänkirjoittautumassa.

Kaikille tulijoille annettiin kaulaan tämmöiset "helmet".

Tässä on mukava köllötellä.

Lomahuoneistomme.

S:n veljentyttö.

Hieman epäilytti tämä rantaloman ajankohta keskellä monsuunikautta - voisiko kukaan edes olla ulkosalla, jos sataa kaatamalla? Hyderabadissahan on ollut poikkeuksellisen sateeton monsuunikausi, kuulemma tähän mennessä vähäsateisin monsuunikausi 50 vuoteen! Chennai on kuitenkin sen verran pitkän matkan päästä Hyderabadista ja vielä kaiken lisäksi meren rannalla, joten ajattelin, että täällä saattaisi sataakin.

Katin kontit. Lämpötila liikkuu 35 - 36 asteen tietämissä, ja kun on vielä todella kosteaa, on aika tukalat oltavat. Aurinkolomasta voi siis todellakin "nauttia".

Hotellissamme on kuulemma Kaakkois-Aasian pisin uima-allas, jolla on pituutta peräti 250 metriä. Kävin tänä aamuna heittämässä altaassa pari kierrosta, ja kyllä se ihan urheilusuorituksesta meni.

Toinen uima-allas on ihan meren rannalla.

Minen mee uimaan, minen mee uimaan, kalat on vetteen pissanneet.

Tänään päivällä läksin huvikseni kävelemään hotellin edessä olevaa rantaa pitkin kohti rantatemppeliä, ja oli mielenkiintoista katsella, kun kalastajat palailivat rantaan.

Vene vedettiin ylös tällaisten parrujen avulla.

Verkot piti tietenkin päivän päätteeksi selvittää. En tiedä, onko tämä laitos oikeasti vene, mutta jos on, miten sillä pysyy pinnalla tuolla huimissa aalloissa!

Ranta oli hieman törkyinen, mutta silti siellä oli houkuttimia turisteille.

Ihmiset kantoivat hiekkaa rannalta jonoissa kuin muurahaiset - en kyllä tiedä, mihin.

Lapset leikkivät paskaisessa vedessä. Tässä Intian eriarvoisuus taas oikein korostuu: vain kivenheiton päässä loistohotellista eletään vähemmän loistokkaasti.

Aurinkoa en yhtään ottanut, mutta silti uima-altaassa pulikoinnin ja rantakävelyn tuloksena oli palaneet käsivarret, naama, niska, kaula ja selkä. Täällä aurinko polttaa todella helposti, mutta minä se vain en ota opikseni.

Huomenna jatkamme matkaa ainakin Tirupatiin ja Nelloreen, ja palaan postailemaan (mahdollisesti myös "asiallisemmista" aiheista) toivottavasti taas pian.