tag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post7220429146103539168..comments2024-03-16T09:15:24.735+02:00Comments on Kukkapilli: Sopiva nuori miesSatuhttp://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-13449456561818018952012-11-13T06:55:32.626+02:002012-11-13T06:55:32.626+02:00On kyllä niin totta tuo, mitä sanoit, että loppuje...On kyllä niin totta tuo, mitä sanoit, että loppujen lopuksi rakastuminen on valinta. Jos antaa itselleen luvan ihastua/rakastua ja haluaa sitä, niin niin myös aika todennäköisesti käy. Ehkä toisella osapuolella (siis ihastumisen kohteella) ja hänen ominaisuuksillaan onkin pienempi merkitys rakastumisessa kuin on kuviteltu, ja - todella kärjistetysti sanoen! - kohde voisi siis periaatteessa olla "kuka tahansa", joka sopii jollakin tavalla siihen, mitä haemme. Kyse on siis enemmänkin halusta tuntea jotakin kuin sen toisen ihmisen vetovoimasta. (Jos ymmärrät, mitä ajan takaa; en nyt osaa tätä paremminkaan sanoa.)<br /><br />Itse olen ollut vähän skeptinen juuri tuon rakkauden suhteen järjestetyssä avioliitossa, ja hyvä oli kuulla hieman toisenlainenkin näkökulma asiaan. Loppujen lopuksi kuinka kukaan edes voi määritellä ja mitata toisten rakkauden määrää - ja onhan niitä paljon muitakin tunteita (esim. kunnioitus, ystävyys), joita avioliitossa voidaan tuntea ja jotka eivät ole loppujen lopuksi yhtään sen vähäpätöisempiä kuin rakkauskaan.<br /><br />Loppujen lopuksi rakkausavioliittojen idea kuulostaa todella hullulta, kun vertaa niitä järjestettyihin. Jos kerran tietää, mitä hakee, miksi ei lähtisi etsimään sitä ihan määrätietoisesti, vaan menisi notkumaan jonnekin baaritiskin laidalle ja odottelemaan, että jos "se oikea" vaikka sattumalta putkahtaisi siihen vierelle. :-)<br /><br />Tuosta tulikin mieleeni, että miten naurettava onkaan sitten tuo ajatus yhdestä ainoasta oikeasta, joka on luotu juuri meille ja joka piileskelee jossakin mystisessä paikassa. Aika hyvä säkä saa olla, että törmää siihen elämänsä aikana. :-DSatuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-48775195236488941412012-11-12T20:33:11.021+02:002012-11-12T20:33:11.021+02:00Ha haa, löysin tämän vanhan blogituksen kommenttei...Ha haa, löysin tämän vanhan blogituksen kommentteineen tunnisteita seuraamalla :-)<br /><br />Lisäänpä keskusteluun vielä sellaisenkin pointin että kun heteromies ja heteronainen, joilla on jotain yhteistä pannaan samaan tilaan, on itse asiassa hyvin epätodennäköistä etteivät he ihastu toisiinsa. Tätä tapahtuu jatkuvasti kaikkialla maailmassa kaikissa harrastepiireissä, seurakunnissa, työpaikoissa, ja ihan varmasti hempeää pariutumista tapahtuu vieläkin suuremmalla todennäköisyydellä jos asianosaiset ovat naimisissa keskenään ja haluavat rakastua. Tähän luottaen lähdin itsekin liikenteeseen ja hyvin kävi ;-)<br /><br />Länsimaalaiset syyllistyvätkin usein virheelliseen ennakkoluuloisuuteen ajatellessaan, etteivät järjestetyissä avioliitoissa elävät voisi rakastua toisiinsa vaan liittoa pitää koossa jokin ihan muu kuin rakkauden huuma. Uskoisin että suurin osa järjestetyistä pariskunnista on ennen pitkää ihan yhtä rakastuneita toisiinsa kuin sattumalta toisensa löytäneet rakastavaiset. Järjestetyssä liitossa rakastumisesta on vain riisuttu turha mystiikka, ei odotella että jostain takavasemmalta tupsahtaa eteen kun sitä vähiten odottaa Se Oikea viemään jalat alta, vaan etsitään ihminen jollaiseen kaikkein mieluiten haluaisi sitoutua ja annetaan rakkauden tulla.Kirjurihttp://krishnanen.vuodatus.netnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-8127699798125253442011-05-05T19:57:02.334+03:002011-05-05T19:57:02.334+03:00Yaelian, avioeroja tuntuu tosiaan olevan järjestet...Yaelian, avioeroja tuntuu tosiaan olevan järjestetyissä avioliitoissa vähemmän kuin rakkausavioliitoissa. Ehkä syynä on se, että takana on perheen tuki eri tavalla kuin kahden ihmisen rakkausavioliitoissa. Esimerkiksi meillä Suomessa suku pysyy yleensä aika lailla taka-alalla, ja aviopari saa elää elämäänsä oman mielensä mukaan. Muu perhe ja sukulaiset ovat hienotunteisia, eivätkä halua sotkeutua avioparin asioihin, vaikka neuvot olisivat mielestäni joskus ihan tervetulleitakin. Vaikka kyllä Suomestakin löytyy varmasti anoppeja ja muita ihania sukulaisia, jotka ovat hyvin kärkkäästi jakamassa viisaita neuvojaan. ;-D<br /><br />Toisaalta järjestetyistä avioliitoista ei ehkä erota niin helposti sen takia, koska kyseessä on myös tavallaan perheen maine. Perheelle ei ole mikään meriitti, jos perheessä joku on eronnut. Ehkä järjestetyissä avioliitoissa avioeroa ei edes pidetä minään realistisena vaihtoehtona, vaan ajatellaan, että kun kerran naimisiin on menty, niin naimisissa pysytään.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-82885522235418116692011-05-05T19:13:35.042+03:002011-05-05T19:13:35.042+03:00Mielenkiintoista lukea tätä,sillä täällä ortodoksi...Mielenkiintoista lukea tätä,sillä täällä ortodoksijuutalaisten parissa on edelleenkin tuota naittamisperinnettä. Hieman samaan tapaan kuin tuossa teilläpäin,ja taustat tutkitaan erittäin tarkkaan. Olen tavannut ihmisiä,jotka ovat menneet tuolla tavoin naimisiin,ja kaikki vaikuttivat onnellisilta.Tutkimukset osoittavat myös,että heidän parissaan on vähemmän avieroja.Mutta silti sitä on vaikeaa tälläisen länsimaalaisen tajuta....Jaelhttps://www.blogger.com/profile/12807233749131057341noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-26113544351722987312011-05-05T19:04:33.914+03:002011-05-05T19:04:33.914+03:00Anna, ihanaa, että sinulla on noin hyviä kokemuksi...Anna, ihanaa, että sinulla on noin hyviä kokemuksia järjestetyistä avioliitoista. :-) Itsekin tiedän todella monta onnellista pariskuntaa, joiden avioliitot ovat olleet järjestettyjä. Esim. mieheni kaikkien sisarusten ja serkkujen avioliitot ovat olleet järjestettyjä (ja tietääkseni ne ovat myös suhteellisen onnellisia) - paitsi yhden serkun, joka tapasi nykyisen vaimonsa opiskeluaikanaan ja seurusteli tämän kanssa tosi pitkään, ennen kuin he menivät naimisiin. Hän taitaakin olla ainoa, jolla on ongelmia avioliitossaan. Serkku itse on eteläintialainen ja vaimo pohjoisintialainen, joten perhetaustat ovat hyvin erilaiset. <br /><br />Noita mainitsemiasi ruokatottumuksia ja uskontojuttuja en ollut ajatellut ollenkaan. Ne aiheuttavat taatusti paljon ongelmia, jos tavat ovat kovin erilaiset! Vaikka minun appivanhempani ovat hyvin joustavia ja suvaitsevaisia, en tiedä, millaista olisi elää heidän kanssaan pysyvästi. Saattaisi tulla pottumuusia ja jauhelihakastiketta ikävä. ;-)<br /><br />Minä en osaa suhtautua ihan pelkästään myönteisesti järjestettyihin avioliittoihin, koska olen nähnyt sellaisiakin järjestettyjä avioliittoja, joissa toinen osapuoli on mennyt naimisiin vain vanhempiensa mieliksi. Esimerkiksi eräällä ystävälläni oli alta kaksikymppisenä rakkaussuhde, mutta hänen vanhempansa eivät hyväksyneet pojan kosintaa. Suhde tuli lopettaa, ja ystäväni masentui niin kovasti, että suunnitteli jopa itsemurhaa. Pian ystävälleni tuli avioliittotarjous erään toisen pojan perheeltä, ja ystäväni ajatteli, että sama se, mennään sitten hänen kanssaan naimisiin. Ystäväni on vanhempiensa ainoa lapsi, eikä hän halunnut tuottaa vanhemmilleen pettymystä. Luulen, että ystäväni on kuitenkin sopeutunut avioliittoonsa (jota on kestänyt jo yli 10 vuotta) aika hyvin, vaikkei miestään rakastakaan. Tällaisia tarinoita on Intiassa varmasti monta, ja minut ne tekevät hirveän surullisiksi. Kuinka erilaista elämä voisi ollakaan, jos asiat olisivat menneet toisin... Voi tietysti olla, että elämä olisi onnettomampaakin: kuten sanoit, luultavasti puolisot olisivat aika yksin, kun heillä ei olisi perheidensä tukea takanaan.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-24398424588860951202011-05-05T17:16:24.820+03:002011-05-05T17:16:24.820+03:00Minäkin ihmettelin aluksi kovasti järjestettyjä av...Minäkin ihmettelin aluksi kovasti järjestettyjä avioliittoja ja olin varma, että ne eivät voisi olla onnellisia. Joillekin kavereilleni avioliitot olivat sellainen vähän kuin "pakko" tiettyyn ikään saapuessa. <br /><br />Mutta nyt, kun olen seurannut mieheni kavereideni pariutumista yksi toisensa jälkeen, on mieleni muuttunut. Ainoat parit, joilla on ollut vaikeuksia, ovat kaksi paria, jotka menivät naimisiin rakkaudesta. Heillä ei ollut perheidensä tukea alusta saakka, ja yksin ongelmien kanssa painiminen on ollut vaikeaa. En usko, että järjestetty avioliitto toimisi Euroopassa, mutta Intiassa, joissa perheillä on hyvin suuri merkitys, järjestetyt avioliitot ovat helpompia, koska ongelmien saapuessa perhe tukee kovasti. Jos esim. miniällä on anoppinsa tuki, voi hän turvautua anoppiin, jos mies ei kohtele häntä hyvin. <br /><br />Toiseksi, olen sitä mieltä, että järjestetty avioliitto on intialaiselle helpompi siitä syystä, että varsinkin miniän on helpompi sopeutua appivanhempiensa kotiin (joiden kanssa usein asutaan), jos kumpienkin perheiden tavat ja perinteet ovat samanlaisia. Jos poika ja tyttö ovat eri kastia, perinteet eroavat kovasti ja myös esim. ruokatottumukset ja uskonnolliset käsitykset eroavat kovasti, ja se saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä anoppivanhempien ja miniän välille (minä tiedän!). <br /><br />Meillä on monta kaveripariskuntaa, joille on järjestetty avioliitto, ja he ovat hyvinkin onnellisia. Nykyään nuoria harvemmin pakotetaan valitsemaan ihan ensimmäinen vaihtoehto, vaan he saavat yleensä valita tytön tai pojan useamman joukosta. Jos ensimmäinen ei miellytä ulkonäön tai luonteen perusteella, voi odottaa toista vaihtoehtoa. Ja kuten itsekin sanoit, nuoret voivat tavata toisensa ja tutustua jopa ennen kihlausta. Esim. yksi kaveripariskuntamme alkoi "seurustella" puolen vuoden ajan ennen kihlausta ja tykästyivät toisiinsa kovasti. He ovat yksi onnellisimpia ja yhteensopivimpia pariskuntia, jotka tunnen - perheet ja lähtökohdat ovat samanlaiset ja luonteetkin tuntuvat sopivan hyvin yhteen (horoskoopit oltiin hyvin mätsätty). Monilla muillakin tuttavapariskunnillamme on käynyt hyvä tuuri yhteensopivuuden kanssa, eli monet vanhemmat osaavat täällä kyllä valita hyvin. (näin ei ole tietenkään aina, mutta omat kokemukseni ovat olleet positiivisia)Annahttp://annagaram.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-12195207250111136232011-05-05T15:19:53.454+03:002011-05-05T15:19:53.454+03:00Kuwaitin kaunotar, nuorena se on vissiin vitsa vää...Kuwaitin kaunotar, nuorena se on vissiin vitsa väännettävä... Horoskoopit ovat muuten kanssa yksi juttu, mitä olen aina ihmetellyt. Kai niissä voi joku totuuden siemenkin olla, mutta olen kuullut sellaisistakin tapauksista, että horoskooppien mukaan pari on sopinut ihan täydellisen hyvin yhteen, ja kuitenkin on tullut ero. <br /><br />Sirokko, mielenkiintoisia pointteja! Intiassa nuoret kasvavat aika suojelluissa oloissa, eikä tyttöjen ja poikien kanssakäymiseen mitenkään kannusteta, päinvastoin. Monet parikymppisetkin tuntuvat ajatusmaailmaltaan vielä aika lapsilta, ja siinä suhteessa he eivät itse ehkä olisikaan tarpeeksi kypsiä valitsemaan puolisoaan. Kun siis ajattelee asiaa siltä kannalta, miten nuoret kasvatetaan, järjestetyt avioliitot sopivat tähän maahan paremmin kuin vapaat avioliitot. Tätä tukisi sekin havainto, että tuttavapiirissä solmituista rakkausavioliitoista moni on päättynyt eroon. Ehkä järjestetyt avioliitot ja suvun "sekaantuminen" puolison valintaan vain sopivat tällaisiin maihin paremmin?<br /><br />Näin suomalaisella päällä ajateltuna rakkaudeton avioliitto vain tuntuu kauhean vaikealta ymmärtää, varsinkin jos toinen on mennyt ihan selkeästi naimisiin vain avioliiton mukana tulevien etuisuuksien takia. Mutta ehkä kaikki muut seikat painavat vaakakupissa enemmän kuin rakkaudentäyteinen avioelämä. Ja pitää vielä mainita, että eivät kaikki intialaisetkaan noudata avioliiton suhteen ihan perinteisiä kaavoja, vaan isommissa kaupungeissa saatetaan olla hyvinkin vapaamielisiä ja seurustella ihan länsimaiseen tapaan. Eräskin tuttavapariskunta on tavannut netin kautta. :-)Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-41021261065268829332011-05-05T14:11:36.953+03:002011-05-05T14:11:36.953+03:00Aikas lailla samansuuntaista kuin täälläkin ennen ...Aikas lailla samansuuntaista kuin täälläkin ennen ja vieläkin maaseudulla. Minä en näe siinä mitään ihmeellistä, epäonnistumisprosentti ei ole yhtään sen suurempi, usein päinvastoin. Vaikka tuntuu länsimaisesta hassulta ajatellakin, mutta näissä maissa suvulla, puolison taustalla ja varakkuudella on merkitystä. Hyvissä oloissa kasvaneelle tytölle ei todellakaan olisi herkkua joutua miniäksi orjan asemaan jonnekin peräkylän slummiin. Niin nimittäin aika usein käy, koska usein seurusteluaikana esitetään parempaa kuin ollaankaan, pojat usein hyvinkin edistyksellistä, mutta annas olla kun sormus on sormessa. <br />Täällä kaupungeissa nykyään nuoret seurustelevat hyvinkin vapaasti keskenään, mutta kun vakavaksi herkeää, niin suku kyllä onkii selville kaiken mahdollisen tiedon toisesta. Aika usein sopiva ehkokas järjestetään tyrkylle ja nuoret sitten tapailevat normaaliin tapaan, vuosiakin. Jos miellyttää niin jatkuu, jos ei niin etsitään uusi. <br />Nuorten vapaista avioliitoista hyvin monet päätyvät eroon jo muutaman kuukauden kuluttua, poika on mennyt vihille vain puhtaasti seksuaalisista syistä ja vaihtaa vaimoa kuin paitaa, vähät välittävät miten naisen käy, tai pahimmassa tapauksessa lapsetkin hylätään. <br />Olen siis sitä mieltä, että jos ihmiset eivät ole tarpeeksi kypsiä kantamaan omaa vastuutaan niin parempi sitten elää sukudiktatuurin alla. Rakkauden tunteminenkin jo vaatii kehittynyttä tunne-elämää eikä pelkkää sukupuoliviettiä.Sirokkohttps://www.blogger.com/profile/17437671781852633457noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-51212959965077363332011-05-05T13:10:17.641+03:002011-05-05T13:10:17.641+03:00Me paasimme seuraamaan aika lahelta myos tata nait...Me paasimme seuraamaan aika lahelta myos tata naittamisperinnetta. Kuskimme vanhemmat etsivat sopivaa paria pojalleen. Heilla vanhemmat ensin tapasivat keskenaan ja nakivat myos tyton ennen kuskiamme. Jossain vaiheessa kavivat jonkun "pappishenkilon" luona horoskooppeja tavaamassa ja taman jalkeen mulle esiteltiin taman tulevan morsiamen kuva. Oli kylla natti tytto. Just 18 tayttanyt.kuwaitin kaunotarhttp://jajene.vuodatus.netnoreply@blogger.com