Jumala loi maailman, mutta kaikki muu on valmistettu Kiinassa.


lauantai 28. toukokuuta 2022

Yksi pikainen

Repolainen muisti minua haasteella, jossa pitää vastata muutamalla sanalla kysymyksiin koskien omia lempijuttuja. Koska muutamalla sanalla vastaaminen ei kuulu Kukkapillin sanavarastoon, vastaan totuttuun tyyliin jaaritellen ummet ja lammet. 😆

KULKUNEUVO

Tykkään ajaa autolla ja matkustaa lentokoneella, vaikka kumpaakaan näistä ei saisi nykyaikana myöntää. Tosin on myönnettävä, että en lähtisi enää riemusta kiljuen ajamaan esimerkiksi Lappiin – ihan vain siitä syystä, että sinne ajaminen on niin tylsää – vaan miettisin vaihtoehtoisia matkustusmuotoja. 

Autolla pääsee!

Lentokoneella pääsee paikkoihin, joihin ei muilla kulkuvälineillä pääse (eli suomeksi sanottuna kauas), ja vaikka olen lentänyt elämäni aikana melkoisesti, lentäminen on edelleen aina vähän jännittävää. 

UNELMAMATKAKOHDE

Minun unelmamatkakohteeni olisi varmaankin sellainen, missä olisi vähän kaikkea: paljon mielenkiintoista näkemistä ja tekemistä, mieluusti merta mutta myös kukkuloita näköalapaikkoineen, rantabaareja, mukavat kävelymaastot, miellyttävä sää (ei sadetta!), hyviä ravintoloita ja ostospaikkoja, halvat taksit ja hyvät julkiset kulkuyhteydet, hylättyjä paikkoja ja mieluusti entinen vankila tai jokin muu kiinnostava kohde, jota pääsisi katsomaan. Ravintoloihin ei tarvitsisi koskaan varata pöytää, vaan aina pääsisi sinne, minne haluaa ja sillä kellonlyömällä kuin haluaa. Löytyisiköhän tämmöistä lomakohdetta jostain? 

Ei kuulu unelmamatkakohdevaatimuksiini.

MUSIIKKILAJI

Tämä on helppo: EDM, lähinnä house ja trance. Olen äärimmäisen kranttu musiikin suhteen, enkä kestä kuunnella yhtään sellaista musiikkia, josta en pidä. Minun mielestäni elämä on aivan liian lyhyt, jotta sitä voisi haaskata huonon musiikin kuunteluun. Toisaalta kun mietin kaikkien aikojen lempibiisejäni, niin ne ovat kyllä kaikkea muuta kuin EDM:ää. Taidan siis kuitenkin olla avarakatseisempi kuin olen ajatellut.  

Taidanpa laittaakin tähän mielestäni kaikkien aikojen parhaat biisit TOP5-järjestyksessä, vaikkei tämä nyt taas varsinaisesti aiheeseen kuulukaan.

1.  Underworld: Always Loved A Film

Paras tanssibiisi ikinä! Videokin on hauska. 


2. Lamb: Gorecki

Kaikkien aikojen paras rakkauslaulu. Kylmät väreet menevät joka kerta tätä kuunnellessa.

3. Danny Ocean: Dembow

Paras latinobiisi – ja samalla ainoa latinobiisi, josta edes pidän. Ihana tarttuva rytmi, joka vie minut hetkessä takaisin Boliviaan, jossa kuulin kappaleen ensimmäisen kerran. Aina kun kuuntelen tätä biisiä, muistan ne illat, kun olimme palaamassa jostain ravintolasta taksilla, ja minä kuuntelin tätä biisiä taksin takapenkillä kuulokkeista, kun Bolivian lämmin iltatuuli puhalsi avoimesta ikkunasta kasvoilleni.


Näiden kolmen jälkeen alkaakin olla tunkua seuraaville sijoille, ja neljänneksi ja viidenneksi olisi voinut sopia moni biisi, kuten Simply Redin Fairground, The KLF:n 3 AM Eternal, Scooterin Fire, Faith No Moren Midlife Crisis, Faithlessin Insomnia tai Snap!:n The Power, mutta päädyin kuitenkin laittamaan sijoille 4 ja 5 seuraavat kappaleet:

4. Linkin Park: Numb

Kuuntelin aiemmin myös raskaampaa musiikkia, kuten Linkin Parkia, Faith No Morea ja Nine Inch Nailsia, mutta jossakin vaiheessa musiikkimakuni muuttui enemmän tuonne EDM:n suuntaan. Mutta voi hitto, miten hyviä nämä vanhat biisit, kuten tämäkin Numb, ovat! Ne ovat kestäneet aikaakin niin hyvin!


5. Fatboy Slim: Right Here, Right Now

Tämä biisi tuli viidenneksi lähinnä videonsa ansiosta, vaikka biisikin on kyllä tosi hyvä. Tämä on minusta yksi parhaista musavideoista ikinä.


Bonuksena vielä nolo paljastus: minulla on tapana bailata joskus kotona yksinäni niin, että ei paremmasta väliä. Löysin kännykästä vanhan kuvan, joka kertoo, miten paha tilanne joskus on. 

Kello 0.21 urheilukelloni toivottaa hyvää yötä.

Kello 1.04 minulla onkin jo alkavan päivän aktiivisuudet täynnä.

KUKKA

Tykkään isoista, näyttävistä ja voimakkaan värisistä kukista, mutta en osaa nimetä mitään yhtä lempikukkaa. Jos kuitenkin ajatellaan ihan realistisesti, niin minulle paras kukka taitaa olla tekokukka.

JÄLKIRUOKA

Olen jälkiruokien suhteen hyvin kaikkiruokainen, joten on hyvin vaikea nimetä mitään yhtä suosikkia. Tosin en hirveästi pidä mistään hedelmäpohjaisista jutuista enkä hyytelöistä tai mousseista. Suklaamousse kyllä menee, jos sen syö tarpeeksi hitaasti (muuten alkaa oksettaa). Jokin köyhä vaniljajäätelöpallo ei myöskään houkuttele yhtään.

Tämmöinen on ihan jees.

Aiemmin tykkäsin syödä buffeteissa ihan hulluna jälkkäreitä, ja harmitti, kun en jaksanut syödä jälkiruokia enää muun aterian päälle niin paljon kuin olisin halunnut. Kerran teinkin Intiassa sillä tavalla (olen kertonut tämän joskus ennenkin), että aloitin buffetissa syömisen jälkiruokapöydästä ja latasin lautaselleni sellaisen kasan herkkuja, että ei ole ennen nähty. Sain tarjoilijoilta hyvin pitkiä katseita (lue: mulkoiluja), eikä tuo ollut mikään kuningasidea muutenkaan, sillä minulle tuli huono olo, kun söin ne makeat ensimmäiseksi. Mutta tulipahan kokeiltua. 😆

KEITTIÖVÄLINE

En oikein tiedä, mitä keittiöväline tarkalleen ottaen tarkoittaa. Tarkoittaako se ihan välinettä, kuten vispilä, vai käykö vastaukseksi myös jokin kodinkone. Joka tapauksessa vastaan, että riisinkeitin. Se on meillä melkein päivittäisessä käytössä, enkä tulisi toimeen ilman sitä. 

Eilen tein lempparikalapataani ja sen kanssa syötiin tietysti riisiä.

LEMPIVAATE

Minun lempivaatteeni on mahdollisimman huomaamaton päällä. En nyt siis tarkoita mitään narubikineitä vaan sitä, että vaate ei tunnu päällä miltään. En voi sietää sitä, jos pitää koko ajan olla korjailemassa jotain valuvaa olkainta, ylösnousevaa helmaa tai alasvaluvaa housunkaulusta. Tykkään siksi varsin kapealinjaisista ja laskeutuvista vaatteista, jotka eivät kiristä mutta jotka kuitenkin istuvat hyvin. 

KOSMETIIKKATUOTE

Minun kosmetiikkatuotteiden käyttöni on nykyään hyvin vähäistä, enkä laita naamaani tavallisesti mitään muuta kuin aamulla päivävoidetta ja illalla yövoidetta. En edes puhdista kasvojani millään aineella, vaan käytän pelkkää vettä. Mutta hiukset pesen joka aamu, joten vastaan shampoo ja hoitoaine. 

Minulla on tapana ostaa shampoo ja hoitoaine aina kampaamokäynnin yhteydessä, ja joskus keväällä kampaajani tarjosi minulle uutta shampoota ja hoitoainetta, jotka olivat tulleet vasta myyntiin. Kyseessä oli Oriben Hair Alchemy -sarja, ja ostinkin sitä kokeeksi. 

Ihastuin kertaheitolla, sillä jopa minä(= kosmetiikasta mitään tietämätön ihminen) huomasin heti, että kyseessä oli todellinen laatutuote. Shampoota riittää oikeasti tosi pieni määrä, ja tuo yksi shampoopullo riittää käytössäni yli kaksi kuukautta, vaikka pesen siis hiukseni päivittäin. Myös tuoksu ja koostumus ovat tosi miellyttävät. Ainoa haittapuoli on korkea hinta, mutta kun ajattelee, miten kauan tuotteet riittävät, hinta ei kirpaise niin pahasti. 

Vittuilu-onnenkeksistä tullut teksti. 😆

LEMPIKAUPUNKI

Minulla ei ole mitään varsinaista lempikaupunkia, koska kaikissa kaupungeissa on hyvät ja huonot puolensa, enkä oikein osaa muutenkaan laittaa kaupunkeja minkäänlaiseen järjestykseen. Mutta sellaisia kaupunkeja, joihin tykkään matkustaa aina uudelleen, ovat Riika, Barcelona, Hyderabad ja Panama. Tykkäisin käydä uudelleen myös Kolumbian Cartagenassa, Limassa sekä Kuala Lumpurissa.

Mainittakoon nyt tässä yhteydessä vielä, että Lissabonin-matkamme on peruuntunut. Ukkeli olisi siirtänyt matkaa vielä kolmannenkin kerran, mutta minä sanoin, että eiköhän anneta olla; emme me sinne Lissaboniin kuitenkaan koskaan mene. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.

LEMPIKIRJA

En lue tätä nykyä ollenkaan kirjoja, eikä mikään kirja ole jäänyt minulle mieleen niin vaikuttavana, että voisin sanoa sitä lempikirjakseni, joten passaan tämän.

JUOMA

Lempijuoma riippuu tietenkin tilanteesta, mutta lempijuomiani ovat kuplavesi, kahvi, samppanja, gin tonic ja negroni.

Drinkkien valmistus kotioloissa voi olla haasteellista. (Kuvan ulkopuolella vielä lattiamoppi ja ämpäri.)

TUOKSU

Jaahas. Tätä pitääkin nyt oikein miettiä. Ensimmäisenä tulevat mieleen tuoksut, joita en voi sietää, eli vanilja, kookos ja myski. Voimakkaat tuoksut ylipäänsä ällöttävät (ja ukkeli käyttää voimakastuoksuisia parfyymeja joka päivä 😆). Mutta jos unohdetaan parfyymiasiat, niin vastaan, että kanelipullan tuoksu.

ILTARUTIINI

Päiväkirjan kirjoittaminen. Ostin joskus monta vuotta sitten äidille päiväkirjaksi Paulo Coelhon kalenterin, ja sitten kun minäkin rupesin kaipailemaan pitkästä aikaa päiväkirjaa, ostin itselleni samanlaisen. Coelhon kalenterissa on juuri sopivasti tilaa kullekin päivälle – ei liikaa (koska silloin iskisi hirveä epätoivo, että millä rivit saa oikein täytettyä) eikä liian vähän (koska silloin tila loppuisi luonnollisesti kesken). Nyt olemme ostaneet äidin kanssa toisillemme Coelhon kalenterit joululahjaksi jo monen vuoden ajan.  

JÄÄTELÖ

En ole jäätelön suuri ystävä, mutta sen kerran kun syön jäätelöä, se saa olla mieluusti mahdollisimman överi.  Jäätelökioskit eivät siis kuulu minun kesäkohteisiini, koska jäätelökioskien jäätelöpallot ovat aivan liian aneemisia minun makuuni. En syö jäätelöä siksikään, että sen kalori–nautinto-suhde on aivan liian huono. 

Näitä mulla on kuitenkin aina pakastimessa. On hyvää, ja kaloreitakin on vain 154.

FLUNSSANKARKOTUSKEINO

Minulla on ollut flunssa viimeksi muistaakseni vuonna 2014 tai 2015, ja olen ihmetellyt, miten on mahdollista, että en saa koskaan flunssaa (tai sairastu muutenkaan). Muistaakseni syksyllä 2016 minulle tuli tosin keuhkoputkentulehdus kuin salama kirkkaalta taivaalta (yhden juoksulenkin aikana), mutta en laske sitä flunssaksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että minun flunssankarkotuskeinoni taitavat olla liikunta ja intialainen ruoka. Intialaisessa ruoassahan käytetään paljon inkivääriä, valkosipulia, kurkumaa ja muita aineksia, joiden sanotaan parantavan vastustuskykyä, ja vaikka ruoissa käytetyt määrät ovat melko pieniä, uskon, että niiden säännöllinen syöminen auttaa varmasti jollakin tavalla. Muuta selitystä en flunssattomuudelleni keksi. Niin ja tietysti syön myös paljon kasviksia ja hedelmiä. 

Mutta tapaturmia mulle sattuu. Yhtenä iltana leikkasin melkein sormenpääni irti kesäkurpitsaa pilkkoessani.

AAMUPALA

Pitkäaikaisemmat lukijani jo tietävätkin, että aamiaiseni on ollut sama jo ainakin 10–15 vuoden ajan eli 2–3 Weetabixia ja maitoa. Helppoa ja nopeaa – se on minulle aamulla tärkeintä. Voileivän tekeminenkin olisi aivan liian vaivalloista puuhaa aamulla. 

Maidon pitää olla myös mahdollisimman kylmää, ja jokin aika sitten keksin sellaisen ratkaisun, että laitan maitopurkin pakastimeen vajaaksi tunniksi ennen aamiaisen syömistä. Joskus tosin käy niin, että jään tekemään aamulla jotain, ja sitten kun muistan pakastimessa olevan maidon, se onkin jäätynyt jo niin, että sitä ei meinaa saada purkista ulos. 

Weetabixeja saisi proteiiniversionakin. En ole kokeillut.

HUONEKALU

Tykkään tosi paljon meidän ruokapöydästä, joka on tosin hieman liian iso tähän asuntoon (tai ainakin ruokapöydälle varattuun tilaan). Olen kyllästynyt vaaleaan puuhun, ja tykkään siitä, että pöytä on musta. Haittapuolena mustuudessa on tietysti se, että siinä näkyy joka ikinen muru, mutta se ei ole ongelma, koska olen sellainen rätin kanssa heiluja muutenkin. Pöytä on myös niin tukevaa tekoa, että sitä voi hyödyntää jumpassa, esimerkiksi espanjalaisissa kyykyissä ja reverse hypereissa. 😆 


VUODENAIKA

En pidä suomalaisista vuodenajoista, sillä kaikissa on jotain vikaa: kevät on liian kylmä ja tulee aina liian myöhään, kesä on liian lyhyt ja epävakainen, syksyn jälkeen tulee talvi, ja talvi on liian pitkä, kylmä ja luminen. Aivan erityisesti vihaan valoisia kesäöitä, koska ne häiritsevät nukkumista niin pahasti. Tykkäisin asua sellaisessa paikassa, jossa olisi tasaisen lämmintä (sellaiset 25–27 astetta) ympäri vuoden, jossa illat olisivat niin lämpimiä, että voisi kuljeskella vielä illallakin hameessa ja jossa pimeä tulisi joka ilta kello 18–19 ja aurinko nousisi aina kuuden ja seitsemän välillä. 

Suomalainen kesäyö on kaunis – ja ihan liian valoisa.

JUHLARUOKA

Onpa vaikea kysymys. Jos ajattelen suomalaisia juhlaruokia, en oikein keksi mitään sellaista, mistä tykkäisin aivan erityisesti. 

Suomalaista juhlaruokaa.

Minulle parasta juhlaruokaa taitaakin olla se, kun saan jotain harvinaista herkkua, kuten äidin tekemiä lihapullia, kalakeittoa tai lanttukukkoa. Äiti tekee maailman parasta ruokaa!

*****

Kiitos haasteesta, Repolainen! Näitä oli kiva pohtia. ❤

Tämä haaste on tainnut käydä jo aika monessa blogissa, mutta nappaa haaste mukaasi, jos innostuit! 

😘

24 kommenttia:

  1. Iik sormi muistuttaa mua siita mita tapahtui vajaa 3 viikkoa sitten sauvasekoittimen kanssa. Paitsi etta oli etusormi ja sain siihen nelja tikkiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kaamea! Onneksi ei käynyt pahemmin! Toivottavasti sormesi on jo parantunut.

      Mä en tiedä, olisiko munkin pitänyt käydä näyttämässä tuota jollekulle, kun verenvuoto ei meinannut loppua millään. Kokkailin tuppo kädessä, ja kun otin sen tupon puolentoista tunnin päästä pois, sormi vuoti aina vain. Mutta paranihan tuo lopulta ilman tikkejäkin, joten tuskin olisivat olleet tarpeellisia. :-)

      Poista
  2. Ulrika50v.blogspot.com29.5.2022 0.09

    Hauska postaus, Pitääpä ottaa haaste vastaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos otat! Mukavaa viikonlopun jatkoa! <3

      Poista
  3. Voih - nyt loppui kuule kaffe kesken.... tai ehkä mulle jo yllin-kyllin, mutta Ukko-kullalle keitettävä uudet... täällä aikainen lintu nautiskeli blogissasi - ihanaa lukea mietteitäsi upein kuvin täydennettynä! Yhtäläisyytemme on tuo flunssattomuus, en muista, onko tällä vuosituhannella edes ollut - mut noit tapaturmia, kolhuja... taas polven yläpuolel mojova mustelma, kun helatorstaisella fillarireisulla dippasin (mut vaan kerran) ja pikkusormesi "muisto" erimallinen, mulla V-vekki, kun vetelin kurkkuja simmosella "silputtimella" pappani juhliin ja en edes huomannut vetäiseeni ilmeisesti jo pariakin slicea sormestani ennenkuin jo silputut kurkut sai päälleen punaisen kunnon kuorrutuksen - kuin sormesta voi tulla niin pal verta?? Nivelen kohdalla nätti luu näkyvis ja ne bileet tupolla, mut ilman kurkkui... heh..
    Sä saat mut postauksillasi aina muistoihin....
    Mut jestas mitä kaikkea upeaa... riisikeitin (miksei meillä? tyttären perheessä lähes päivittäin käytös) - tuo kalapata näytti namskilta ja oikeesti se riisi oikeelta ja maukkaalta riisiltä!! Kade - myös pöytänne wau... mut mulla ei siivousrätti pysy kyl kädessä, ei oikein edes tartu innovatiivisesti koskaan käteen... tykkään enemmän sotkemisesta! Ja toi tehokkuutesi - wau... mä en saa moisia lukemia edes lattaritunneilla...
    Mut siis niin monessa upeassa maassa, kaupungissa olet jo seikkaillut... jotka meil viel kokemati.... onko sulla niistä postauksia... enemmän kuin mielelläni lukisin... Hyderabad (mä "momondoin" ahkerasti Intian suuntaan syksylle - Delhiin pääsis edullisesti, kolmio siel ja poikkeaminen samal Katmanduun kiehtoisi, mut kun on jo pari muutakin...) Panamakin jäi Costa Rican kaverina kokematta - kiitos koronan-mut isompi kattaus tietty sit jäi Costa Ricalle, Kolumbian, Peru kokematta ja Kuala Lumpurista lukisin mieluusti - sillä sinne syyskuussa...Seikkailunhalu on krooninen...
    ja jostain luin, että Jenkkeihin käy tiesi... siitäkin jättiläisestä meillä suppeat kokemukset.. (NY ja Atlanta) Ukko-kultaa houkuttaisi route66.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että jaksoit lukea nämä meikäläisen "pikaiset" vastaukset. :-D Ei vaan onnistu lyhyesti vastaaminen, mutta jokainen kai tyylillään. :-) Ja kiitos vielä haasteesta!

      Hitsit sentään noita sinun tapaturmiasi. Mikä ihme siinä onkin, että joillekin ihmisille aina sattuu ja tapahtuu?! Tekisi mieli sanoa, että ole varovainen <3, mutta jo itsestäni tiedän, että varoittelut ei auta mitään ja että seuraava tapaturma vaanii jo varmasti kulman takana. :-D Joskus ihan kirjaimellisesti, niin kuin sekin vaahtosammutin, josta kerroin sinun blogissasi. :-D

      Minä ihmettelin muuten ihan samaa, että miten ihmeessä yhdestä sormesta voi tulla niin paljon verta! Olin jo ihan varma, että mulla on jokin sairaus, eikä veri hyydy kunnolla. :-D

      Minä en tulisi toimeen ilman riisinkeitintä, sillä onnistun aina keittämään tavallisessa kattilassa riisit pohjaan. Ja kun meillä syödään niin paljon riisiä (lähes päivittäin), niin keitin on hyvä olla, että tunnelma talossa säilyy siedettävänä. ;-D

      Kävin tonkimassa vanhoja postauksiani, ja meikäläisen blogistoria näytti omiin silmiinkin paikoitellen "hieman" sekavalta. En oikein itsekään aina tiennyt, missä olin milloinkin ollut. Mutta tässä lyhyesti joitakin vinkkejä ja linkkejä menneeseen:

      Hyderabadista ei ole hirveästi ihan sellaisia matkailujuttuja, koska asustelimme siellä pariin otteeseen, ja kirjoitukset on enempi sellaisia arkielämän juttuja. Mutta niitä Intia-juttuja löytyy ihan blogin alkuajoilta sekä ajalta joulukuun loppu 2011–kesäkuu 2013 (alkaen joulukuusta 2011 postauksesta otsikolla Koti se on tämäkin). Tosin kävin välillä Suomessa, joten välillä tulee Suomi- yms. juttuja.

      Boliviassa asustelin joulukuusta 2017 kesäkuuhun 2018 (alkaen joulukuusta 2017 postauksesta otsikolla Kauas on pitkä matka ja Kolumbiassa joulukuusta 2018 joulukuuhun 2019 (ja välillä kävin Suomessa ja milloin missäkin), alkaen postauksesta Lentävät airbagit.

      Kuala Lumpurista ei ole kuin pari postausta, mutta ne löytyvät *matkailu: malesia -tunnisteen alta tuolta oikeasta sivupalkista. Lima-jutut löytyvät samaten *matkailu: peru -tunnisteen alta ja Panama-jutut *matkailu: panama -tunnisteen alta.

      Meillä (tai siis ukkelilla) on Amerikassa paljon sukua, ja siellä on tullut käytyä jo ennen blogia. Mutta blogiajoilta on yksi vähän pidempi matka, eräänlainen road trip San Franciscosta Los Angelesiin ja Phoenixiin ja taas takaisin San Franciscoon. Se tehtiin vuosien 2014 ja 2015 vaihteessa, ja matkan eka postaus löytyy joulukuulta otsikolla Uneton San Franciscossa ja vika tammikuulta 2015 otsikolla The End. :-)

      Amerikka on muuten jännä maa: toisaalta tunnen sitä kohtaan syvää vastenmielisyyttä ja toisaalta se kiehtoo kovasti. Siellä olisi tosi paljon nähtävää! Seuraava matkamme suuntautuu kuitenkin New York–New Jersey -akselille, koska häät järjestetään siellä.

      Kivaa viikonlopun jatkoa! <3

      Poista
    2. Kiitos hakusanoista postauksiin... nopeasti käväisty, mutta YES.... tarttee tulla ajan kanssa uudelleen, sillä rakastan lukea "oikeiden ihmisten oikeita/omia mietteitä" reisujen/paikan päällä... ne on sitä parasta faktaa, eikä fiktiota! Kiitos siis-ja sekin multa unohtui kirjoittaa tähän aiemmin, että Coelhon päiväkirjat on kyllä upeita... minäkin sain joskus yhden, mutta en osannut kirjoittaa.... noloa... minä pidän blogia omana päiväkirjanani... sinne nyt tuleekin postattua kaikenlaista ja vuosien jälkeen on monasti hämmästynyt ittekin "tekeleistään/tekomisistään" - muistiakin kenties ylläpitää!!
      Iloista mieltä toivottelee Repolainen sateisesta Turusta, aah... mä rakastan kun kaikki pölyt laskeutuu vihdoin kunnolla maahan ja mustikat saa mehevyyttä.

      Poista
    3. Ei yhtään noloa! Minä pidin lapsena ahkerasti päiväkirjaa, mutta sitten kun yritin aikuisiällä aloittaa kirjoittamisen uudelleen, se tyrehtyi aina heti alkuunsa. Vasta tuo Colhen kalenteri sai kirjoittamisesta pitkäjänteisempää, kun on tarpeeksi pieni tila kirjoittaa. :-D Eikä päiväkirjan kirjoittaminen ole kaikkien juttu, joten ei kannata nolostella yhtään. <3 Ja mulla on ihan sama juttu, että en muista varmaan puoliakaan, mitä olen blogiin kirjoittanut tai mitä on edes tapahtunut. Ja sitten jos palaan lukemaan jotain vanhaa postausta, olen ihan että jaa, tällaistakin on näköjään sattunut. :-D

      Iloista mieltä sinullekin – täältä yhtä sateisesta Helsingistä! Kivaa viikon jatkoa!

      Poista
  4. Tämänhän voisi napata itselleenkin...

    Kerran ruotsinlaivan buffetissa lihaa leikannut kokki katsoi tyyliin "et oo tosissas", kun pölähdin neljättä kertaa hakemaan lihaa lautaselleni. Nyt me on kielletty itseltämme buffetit, koska tuokin laivaruokailu päättyi hirmuiseen ähkyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappaa ihmeessä. :-)

      Hih, neljä kertaa lihaa hakemassa... :-D Olisi kyllä ollut kiva olla nähdä se kokin ilme!

      Poista
  5. Luin läpi, kun pysyttelin poissa jaloista hoitajan ja äidin aamutoimista. On viimeinen päivä täällä Rovaniemellä, joten kommentoin vain lyhyesti, että täällä yöt ovat jo supervaloisia. Onneksi on sälkkärit! Terkkuja!
    (Saatan napata haasteen kotiin palattuani - hitto, sehän on huomenna..!?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa viimeistä päivää Rovaniemellä ja onnekasta kotimatkaa tietysti! Lähtö on varmasti vaikea, kun osa sydämestäsi jää äitisi luo. Pitkät välimatkat ovat niin ikävä asia varsinkin silloin, kun on iäkkäästä ihmisestä kyse.

      Lapissa se vasta valoisaa onkin – ja sitten talvella taas pimeää. Siellä asuvat joutuvat kyllä tasapainoilemaan melkoisten ääri-ilmiöiden kanssa.

      Kiva jos innostuit haasteesta! <3

      Poista
  6. Kiva haaste ja sinun vastauksiasi oli jälleen hauska lukea! Minäkin tykkään trancesta ja housesta, mutta sen lisäksi menee myös klassinen, ooppera, metalli, pop, rock, reggae, ambient, dance, R’n’B jne. Toki erittäin valikoiden eli ei mikä tahansa kelpaa korvilleni.

    Tuo Underworldin biisi ja video on myös minun makuuni. Nyt siirryn seuraavaan biisiin ja saat siitäkin kuulla mielipiteeni, vaikket haluaisi :D

    Lambissa on kiinnostava video, mutta en jaksanut kuunnella sitä loppuun asti. Ei ihan minun kakkupala.

    Danny Ocean on ihan jees, ihana muisto sinulla liittyy tähän. Tykkään lattareista(kin) valikoivasti, tämä ei minulla nouse aktiivikuunteluun.

    Linkin Park onkin sitten entuudestaan tuttu ja tykkään!
    Fatboy Slimkin on tuttu ennestään, mutta en ole juuri tullut kuunnelleeksi sitä. Tämä biisi on kyllä tuttu – en tosin tajunnut että on Fatboy Slimin :D Mahtava video!

    Minulla on sama harrastus eli kotona yksin tanssiminen. Käy ihan aerobisesta jumpasta, kun kasaritanssibiisejä tai teknoa vetelee :D

    Kuulun muuten tässä flunssa-asiassa samaan “sukuun” kanssasi. Harvemmin on mitään flunssia koskaan. En edes muista, milloin viimeksi!

    Diggaan teidän ruokapöytää! Haluaisin itsekin meille tuollaisen ison, jossa mahtuisi kunnolla syömään ja lukemaan siinä samalla.

    Saatan napata tämän haasteen itsellenikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska kuulla, että tykätään samanlaisesta musiikista – paitsi että sinun musiikkimakusi on huomattavasti laajempi! Sinähän olet melkein kaikkiruokainen musiikin suhteen. :-) Olen minäkin kuunnellut joskus jotain Suomi-iskelmää radiosta, kun ollaan ajeltu äidin kanssa Savonlinna–Helsinki väliä, ja huomannut, että en kuollutkaan, vaikka jouduin kuuntelemaan vähän epämieluisampaa musaa. :-D Itse asiassa on pakko myöntää, että jotkin biisit oli suorastaan hyviä, eli kai tässäkin asiassa pystyisi siedättämään itseään.

      Mutta sitäkin ihanampaa oli kuulla, että sinäkin tykkäät tanssia yksin kotona! Tämä oli mulle ihan kuin jokin synninpäästö, kun en olekaan yksin omituisine harrastuksineni. :-D Ja tanssi käy todellakin aerobisesta treenistä, ja siitä syystä tanssimista olisikin ehkä parempi harjoittaa hieman aikaisempana ajankohtana kuin tuolla lailla keskellä yötä. On vähän vaikea saada unta, kun on vetänyt tunnin putkeen ihan täysillä. :-D

      Ja oli tosi mukava lukea mielipiteistäsi biiseistäni! Mä taas en jotenkin jaksa keskittyä Lambin videoon, enkä oikein vieläkään ole päässyt perille, mitä videolla tarkalleen ottaen tapahtuu.

      Isossa ruokapöydässä on puolensa, mutta pääasiassa puolet ovat hyviä. Suurin huono puoli on se, että pöydälle tuppaa kertymään kaikenlaista rojua... ja onhan tämä (istun siis aina tässä pöydän ääressä kirjoittelemassa) vähän liian iso tähän ns. ruokailutilaan. Tuo väli sohvan ja sitten taas oikealla olevan kaapiston välissä jää aika kapeaksi kävellä.

      Ja hieno homma, että sinullekaan ei tule flunssaa! Kiva jos nappaat haasteen itsellesi, koska lukisin vastauksesi riemumielin! <3

      Poista
  7. Olipa kiva lukea sinusta kaikenlaista! Minun lempituoli on ruotsalainen Laminon tuoli; siinä on niin ihana istua ja lukea ja vaikka katsoa telkkaria, kun joskus ehtii ja viitsii. Ostin sen lukutuoliksi, sillä luen kaikki työjutut kotona tulostettuina ja niitä riittää.
    Oli paljon kysymyksiä joihin en osaa vastata tai valita, kuten tuo juhlaruoka. Tykkään monesti sesonkiruuasta, kuten nyt parsasta. Saas nähdä mitä tarjotaan ensi viikonloppuna ylppärijuhlissa joihin taas kahden vuoden jälkeen pääsee osallistumaan. Juomista tykkään shamppanjasta, vedestä, kahvista ja valkoviinikin menee.
    Mutta enempiä en jaksa paljastaa, vaan lähden ulos ruohikon kimppuun! Hauskaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos et tylsistynyt näitä lukiessa. :-)

      Piti heti kuukkeloida tuo Laminon tuoli. Näyttää kyllä mukavalta ja sellaiselta, että siinä pitää oikeasti istua eikä röhnöttää. Itselläni kun on paha tapa etsiytyä aina kaikkein mukavimmalle tuolille/sohvalle ja istua jossain ihme asennossa, ja sitten on selkä tai lonkka kipeä.

      Onpa kivaa, että pääset pitkästä aikaa ylppärijuhliin! Ajatella, että tästäkin selvittiin (jos tämä siis oli tässä...). Käytiin just ukkelin kanssa kaupungilla, ja sielläkin tuntuu porukka heränneen eloon. Turisteja – ja suomalaisiakin – oli liikkeellä niin paljon, että kahden vuoden hiljaiselon jälkeen alkoi melkein ahdistaa. :-D

      Toivottavasti voitit taistelun ruohikon kanssa! :-) Aurinkoista sunnuntain jatkoa!

      Poista
  8. Olipa kivat vastaukset:) Tuo Lambin kappale on tosiaankin kaunis. Tuo ruokapöytäryhmänne näyttää tosi hyvältä, ei ihme että tykkäät siitä.
    Huh sun sormea, mutta niin tuttua, ja viime viikolla esim., kaadoin vahingossa kiehuvaa vettä kädelleni, mistä toivottavasti ei jää pysyvää jälkeä.
    Jännää että sulla on mielimatkakohteissa 2 latinokaupunkia. Minäkin kaipaan esim. Peruun ja Caracakseen, tosin sinne ele menemistä varmaan moneen vuoteen. Vau miten hieno kansi tuolla Coelhon kalenterilla, aivan ihana! Hyvää alkavaa viikkoa Satu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit Lambin kappaleesta. :-)

      Ruokapöytä on jykevyydessään tietysti vähän ongelmallinenkin, jos ajattelee jotain muuttotilannetta. Hiki tulee jo pelkästä ajatuksestakin, että tuota pitäisi muuttaa jonnekin. :-D Toivottavasti sellainen tilanne ei tule ihan pian vastaan...

      Voi kääk, palovammat on ihan hirveitä! Toivottavasti ei jää pysyvää jälkeä. Mulle kävi kerran vanhempien entisen talon rantasaunassa niin, että kaadoin padasta kauhallisen kiehuvaa vettä kädelleni. Koko kämmenen päällinen paloi aika pahasti, ja kipu oli ihan hirveä pitkän aikaa. Paranemisessa meni kauan, mutta arpea ei onneksi jäänyt.

      Muistankin, että tykkäät Caracasista. Toivottavasti pääset sinne vielä joskus uudelleen. :-)

      Coelhon kalenterit on aina tuollaisia värikkäitä, ja siksi ne varmaan inspiroivat kirjoittamaankin. Olen ollut iloinen, että on tullut kirjoiteltua jo monen vuoden ajan ainakin muutama rivi joka päivästä, koska päiväkirjasta voi palata myös tarkistamaan, milloin jokin juttu tapahtui.

      Mukavaa alkavaa viikkoa sinullekin, Jael! :-)

      Poista
  9. Mietin etä mistäs tuttu tuo Underworld niin olikin se born slippy eli biisi joka on Trainspottingissa. Diggaan edm:stä mm. Dj Tiesto ja muut hänenlaisensa eli kuuntelen aika paljon clubitrancea. Delirium, flight 643, toca me (fragma, tosi hyvä biisi!),
    Huvittaa tuossa Born Slippyssä kun hokee megamega white thing - lager lager... Eli mikään ei ole niin valkoisen miehen touhua kuin lagerin juominen ;DD
    Banco de Gaiasta tykkään älyttömästi, taitaa olla enemmän ambienttia, kutsun näitä yhteisnimellä konehuttu. trancebileet metsässä on erikoisinta tässä genressä koettua. Todella outo fiilis kun on aiemmin mennyt metsään niin sitä on irtauduttu arjesta, ja varsinkin sähköstä ja nyt pamahtaa metsään niin on valoja ja konehuttu paukkaa keskellä ei mitään ja ihmiset tamppaa, siistiä!!
    Muksaa viikonloppua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Sus´, ja pahoittelut myöhästyneestä vastauksesta!

      Minä en ole muistaakseni nähnytkään Trainspottingia, mutta sieltä tuo Born Slippy taitaa tosiaan olla peräisin.

      Tiesto on yksi mun pitkäaikaisimmista suosikeistani, ja mulla taisi olla jossain vaiheessa kaikki hänen albuminsakin. Nyt ei ole enää yhtään cd:tä jäljellä, kun ei ole edes laitetta, jolla niitä kuuntelisi. Tieston UR ja Just Be on ihan mielettömiä, ajattomia kappaleita, jotka ei varmaan ikinä vanhene! Myös Delirium on tuttu, mutta Flight 643:sta en ole kuullutkaan. Pitää kuukkeloida! Sama juttu Banco da Gaian kanssa. Kiitos vinkeistä! Myös sellainen ambient-tyyppinen musa menee mulla joskus.

      Trancebileet metsässä kuulostaa aika huikealta! Meidän äiti muuten kutsuu meikäläisen kuuntelemaa musiikkia avaruusmusiikiksi. :-)

      Kivaa viikonlopun jatkoa!

      Poista
  10. Aivan mahtavat vastaukset. Kivointa on aina lukea sellaisia vastauksia, joista saa itselleen mietittävää. Mun piti pariin otteeseen palata, kun noi sun videot oli käymättä läpi. Ne oli yllättäen tuntemattomia, eli mietin miten laaja musamakuni muka on.

    Mutta sitten asiaan. Toi mutalomakohde. Hahaa, voisin ehkä hillua tuolla, mutta vain omien ystävien kanssa. Sullehan tuo ei ollut se unelmapaikka, mutta kyllä mua vähän jännittäisi kulkea vankiloissa tai hylätyissä paikoissa yksin. Muistan kuinka, joskus olit kuvannut, kun menit jonnekin poteroon syvälle ja ajattelin, että olisin ehkä pissannut housuun samassa tilanteessa, hehee.

    Jälkiruoka, sait mut nauramaan täällä. Mäkin aloitin ennen laivojen seisovassa pöydässä jälkiruuilla. Siellä kukaan tosin ei katsonut pitkään perään. Joskus vietimme joka kesä työkavereiden kanssa jäätelölounaan. Olin kipeänä aina loppupäivän, joten myöhemmin kieltäydyin surullisena osallistumiseni.

    Drinkinteossa mäkin varmaan tarvitsisin lattiamoppia ja ämpäriä :D Tulee niin harvoin enää tehtyä sellaisia herkkuja.

    Jäätelö: mulla on ehkä samanlainen fiilis jälkiruokien suhteen. Joko sen täytyy olla täydellinen (jokin pikku leivos tms.) tai sitten se on raikas hedelmä. Mä en tykkää yhtään järkevistä kekseistä tai sydän- ja kaloriystävällisistä leivonnaisista. Jos syön jälkiruokaa, sen täytyy maistua hyvälle - ei vain sinne päin. Ehkä vähän niin kuin sulla tuon jäätelön maun pitää olla tosi hyvä.

    Vaikka itse kirjoitin, että pidän kaikista vuodenajoista, niin siinä olen kyllä aivan samaa mieltä, että iltaisin saisi tulla pimeä ja aurinko saisi nousta vasta seiskalta. On kamalaa miten valoisaa täällä on kesällä ja talvella aivan sikapimeätä. Lämmin ilma on myös ihanaa, mutta jotenkin olen sellainen hullu, että pidän myrskyistä ja lumisateista. Silloin tuntuu, että asiat ei ole meidän ihmisten hallussa, ja se jotenkin viihdyttää mua ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana, jos tykkäsit. <3

      Tuo mutakylpypaikka oli aika erikoinen, sillä se oli tulivuoren huipulla. Kävelin ylös ottamaan vain kuvia, mutta kylpemään ei tosiaan tehnyt mieli. :-D Olin lisäksi lukenut, että tuolla saattaa tapahtua kaikenlaisia käpälöintiyrityksiä, eli viisainta olisi varmaankin mennä kylpyyn vain tuttujen kanssa (vaikka se ei taida kyllä onnistua, sillä kyseessä oli äärimmäisen suosittu turistikohde Kolumbiassa).

      Noiden poteroiden yms. kanssa on jännä juttu, että etukäteen ajateltuna minuakin joskus pelottaa, mutta kun pääsen paikan päälle, kaikki pelko unohtuu, kun jännitys ja uteliaisuus ottavat vallan. :-)

      Eikä! Ihan mahtava kuulla, että sinäkin olet jälkkäri-ihmisiä ja aloittanut jälkkäripöydistä! Mun on kokeiltava tuota samaa taas jossakin buffassa – silläkin uhalla, että seuraamukset eivät ole mitenkään mukavat.

      Ja ihan sama juttu, että silloin kun syön jotain makeaa, sen pitää olla oikeasti hyvää eikä jotain terveys"herkkua". Minusta nautinnot kuuluvat elämään, eikä niiden totaalinen kieltäminen itseltään johda koskaan mihinkään hyvään.

      Suomi on kyllä äärimmäisyyksien maa, ja mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä paremmin asia konkretisoituu. Myrskyistä tykkään minäkin, mutta lumisateista en niinkään, lähinnä sen takia, että lumikinokset hankaloittavat autoilevan ihmisen elämää huomattavasti. Mutta nyt on onneksi kesä, ja Suomen kesä on sentään vähäluminen. :-D

      Mukavaa viikonlopun jatkoa, Birgitta! <3

      Poista
  11. Kivoja vastauksia kaikkinensa; erityisesti nautin musiikkikohdasta ja valitsemistasi biiseistä, sillä Danny Ocean muistutti minua kappaleesta, joka on oma suosikkini häneltä, mutta jota en olisi muistanut ilman mainintaasi hänestä: Me rehúso. Kiitos siis sitäkin kautta hyvästä postauksesta! <3

    Kanelipullan tuoksu on kyllä ihana, ja kun kysymys oli muodossa ”tuoksu” eikä ”hajuvesi”, skaala on muutenkin paljon laajempi ja vastauksesi siten varsin käypä. ;)

    Heh, hauskaa tuo tanssimaan innostumisesi, sillä minulla on ihan sama! :D Pahinta on silloin, kun on illemmalla jo käynyt suihkussa ja on pyjamassa, ja sitten alkaakin tanssituttaa; ensin ajattelen, että liikun vain sen verran, etten ala hikoilla ja ettei tarvitse pukea rintaliivejä ylle, mutta lopulta tuleekin riehuttua oikein kunnolla! Ja pesulle on totta kai taas mentävä. Mutta ei se silti koskaan kaduta, sillä jos hyvät beatit kirjaimellisesti liikuttavat, niin hölmöähän sellaista olisi yrittää estää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Miellekäs miellekartta! <3 Me rehúso onkin mulle tuntematon (tai en ainakaan muista kuulleeni sitä), joten pitää lähteä heti suorinta tietä kuukkeloimaan se. :-)

      Hih, hajuvedessä kanelipullan tuoksu saattaisi olla hieman outo. :-D

      Eikä! Ihana kuulla, että sinäkin harrastat kotona tanssimista! Kuten jo Elegialle kirjoittelinkin, tuntuu ihan synninpäästöltä, kun löytyy joku muukin, jolla on tällaisia omituisia harrastuksia. Ehkä harrastus ei siis olekaan niin omituinen kuin olin kuvitellut, kun teitä on nyt jo kaksi minun lisäkseni. Ja hikihän siinä bailatessa tosiaan tulee, mutta kun tanssi-inspiraatio iskee, niin sitä ei voi kerta kaikkiaan tukahduttaa!

      Aurinkoista ja ihanaa kesän jatkoa! Pus! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3