Jos haluaa saada kananmunia, pitää oppia sietämään kotkotusta.


lauantai 12. toukokuuta 2018

Tissit selässä

Tykkäisin lähteä matkalle rauhallisesti, jotta ehtisin kaikessa rauhassa miettiä, onko kaikki varmasti mukana ja tuliko kaikki tehtyä. Nyt ei tullut rauhallista lähtöä. En ymmärrä, mitä tapahtui, mutta aika meinasi loppua kesken ja koko lähtöpäivä meni säntäilyksi. Vielä puolitoista tuntia ennen kentälle lähtöä kaikki tavarat olivat pakkaamatta. Toki tavarat olivat jo sängylle valmiiksi katsottuina, mutta laukuissa ei ollut vielä mitään. 45 minuuttia ennen lähtöä keksin, että pitää sulattaa jääkaappi. Jääkaappimme takaosaan kertyy jäätä, ja minulle tuli pakottava tarve saada jää sulatettua ennen lähtöä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Kun ukkeli kävi keittiössä ja näki kaikki ne pöydälle levitetyt soijakastike-, currytahna- ja maustekastikepullot, hän ihmetteli, että meinaatko ottaa nuo kaikki mukaan. 😁 

Helsinki-Vantaa näyttää kovin pieneltä ilmasta katsottuna.


Suomenojan allas ja venesatama. Siellä ne minun nokikanani uiskentelevat. 😍
Tuli otettua hätäpäissäni mukaan Intian OCI-korttikin. Sillä onkin tällä matkalla hyvin paljon käyttöä.

Yritin miettiä päälleni jotain sellaista vaatetta, jossa olisi mukava matkustaa. Olen tykännyt matkustaa hameissa, mutta nyt en viitsinyt edes kokeilla hameitani, kun pelkäsin, että mikään niistä ei mahtuisi päälleni (Intia- ja Suomi-kilot). Sitten satuin löytämään kaapista sen “kiltin tytön paidan”, jota kerran Zaran sovituskopissa kuvasin ja jonka kävin sitten myöhemmin ostamassakin. Päätin laittaa päälleni sen ja ja jotkin joustavat housut. Järkytys oli melkoinen, kun laitoin paidan päälleni, sillä hihansuut eivät meinanneet riittää, ja paita oli yläselästäkin varsin ahdas. En viihdy tässä uudessa lihaksikkaammassa ulkomuodossani ollenkaan (tietysti viime viikkojen aikana on tullut ihan rehellistä läskiäkin), ja tässä meinaa jo identiteettikriisi iskeä.

Ukkeli suostui ottamaan kuvan hauiksestani.




Nyt alkaakin siis projekti nimeltä “lihakset pois”. En tiedä vielä ihan tarkalleen, miten tulen projektin toteuttamaan, mutta enköhän minä pääse lihaksista eroon, kun olen kerran onnistunut sellaiset hankkimaankin.

Tuon paidan kanssa ilmeni toinenkin ongelma. Jo Helsinki-Vantaalla totesin, etten pystyisi käyttämään paitaa, kun kokolappu hiersi niskaa ja paita kuristi kaulasta. Päätin kokeilla, miltä paita tuntuisi, jos kääntäisin sen toisinpäin, eli siis selkäpuolen eteen. Paita tuntui sillä lailla niin paljon mukavammalta, että matkustinkin sitten koko matkan paita väärinpäin. Olihan se ehkä vähän omituisen näköistä, kun sauma oli edessä, mutta mitä väliä: mukavuus ennen kaikkea. 

Tässä on päästy jo Buenos Airesiin. Rouva on aika räjähtänyt, mutta räjähtää sitä vähemmästäkin (t. nimim. Oli hyvät alkoholitarjoilut).
Ukkospilviä jossakin Saksan yllä.
Mie pääsin samaan kuvaan lentokoneen kanssa!
Lufthansan bisnesluokkaan oli tullut muutama uutuus. 

Jokaista matkustajaa odotti tuommoinen pitkä pötkylä, jonka sisältä löytyi petauspatja. Bisnesluokassahan istuimet saa aivan vaakatasoon sängyksi, ja tuon petauspatjan sai siis levittää alleen ennen nukkumaankäymistä. Petauspatja oli niin ohut, etten huomannut siitä olevan mitään vastaavaa hyötyä, mutta idea oli kumminkin kiva. 

Toinen kiva idea oli "sleeping shirt" eli unipaita. 


Unipaita oli tullut Lufthansalle vasta toukokuun alussa, joten pääsimme testaamaan sitä heti ensimmäisten joukossa. Paita näytti varsin mukavalta ja lämpimältä (en itse käyttänyt paitaa).




Virkistypaketti annetaan Lufthansalla joskus tuommoiseen kasaan menevään ostoskassiin käärittynä, ja minusta nuo ostoskassit ovat paljon käytännöllisempiä kuin ne meikkipussit. Tällä kertaa ostoskassi olikin ruskeakuvioinen eikä musta niin kuin yleensä. 

Virkistyspaketin sisältö oli kuitenkin sama kuin ennenkin.


Buenos Aires.



Lento Frankfurtista Buenos Airesiin sujui yllättävän nopeasti, mikä johtui siitä, että nukuin varsin hyvin. 😆  

Buenos Airesin lentokentälläkään ei ollut minkäänlaisia ongelmia, ja lentokenttä oli kivan kompakti ja selkeä. Jos siis pitäisi matkustaa Helsingistä Santa Cruziin ja valita Buenos Airesin tai Sao Paulon väliltä, valitsisin ehdottomasti Buenos Airesin.


Jatkolentomme Buenos Airesista Santa Cruziin oli Aerolíneas Argentinas -yhtiöllä, joten emme päässeet Lufthansan Star Alliance -loungeen, vaan odottelimme lentoamme Aerolíneas Argentinasin loungessa. Lounge oli kiva, vaikka ei tietenkään yhtä hyvä kuin Star Alliancen lounge, jossa olisi päässyt suihkuunkin.

Kyllä mie olin ihmeissäni, kun näin sedän, jolla oli korvakoru!
Päivä ei tuntunut valkenevan Buenos Airesiin koskaan. Vaikka kello oli seitsemän, ulkona näytti silti vielä tältä:

Puoli kahdeksalta sentään aamu alkoi jo sarastaa.

Tuli taas todettua ihan konkreettisesti, miten etäisyys päiväntasaajaan vaikuttaa päivän pituuteen. Santa Cruz sijaitsee paljon lähempänä päiväntasaajaa kuin Buenos Aires, ja päiväkin valkenee täällä tuntia aikaisemmin.

Loungessa oli tarjolla alfajor-pikkuleipiä, joita saa muualtakin Etelä-Amerikasta, mutta argentiinalaiset alfajorit ovat erityisen tunnettuja.

Täytteenä on dulce de lecheä, ja reunoilla on kookosta. En normaalisti pidä kookoksesta (muuten kuin intialaisissa ruoissa), mutta näissä kookos ei haittaa yhtään (valitettavasti!).

Nyt mun pitää mennä taas laukkuun piiloon, kun mie olen sellainen salamatkustaja.
Aerolíneas Argentinasin bisnesluokka.
Turistiluokka.
Poutapilviä Buenos Airesin yllä.
Uruguay-joki, joka erottaa Argentiinan ja Uruguayn. Joen vasen puoli on Argentiinaa; oikea Uruguayta.
Erikoisia peltoja jossakin Argentiinan yllä.
Safkassa ei ollut kehumista, mutta sainpahan taas alfajorin!
Maistuis varmaan mullekin.
Matkalla jaettiin maahantulokaavakkeet Bolivian tullia varten, ja rastittelin kaikki ei-vaihtoehdot, aivan kuten ennenkin. Sitten rupesin jostain syystä tutkimaan kaavaketta tarkemmin ja huomasin, että yhdessä kohdassa sanottiin, että maahan ei saisi tuoda elintarvikkeita. Hieman kylmäsi, sillä minulla oli yksi laukku täynnä elintarvikkeita. En kuitenkaan viitsinyt jäädä pohtimaan asiaa sen tarkemmin, vaan mietin, että on aina parempi yrittää ja jäädä kiinni kuin olla yrittämättä ollenkaan. Jos yrittää, saattaa onnistuakin. Otin oikein valokuvan täyttämästäni kaavakkeesta ja mietin, että nyt takuulla käry kävisi, kun olin tullut kiinnittäneeksi asiaan huomiotakin.

 Santa Cruzissa oli vastassa harmaa ja sateinen Viru Virun lentokenttä.

Tulkeehan tänne!

Varmaan jo arvaattekin, kuinka tullissa kävi. Kun olimme menossa matkalaukkuinemme ulos lentokentältä, tullin nainen tuli vetämään minut sivuun ja vei minut tutkimushuoneeseen. Kysymys kuului: oliko minulla mukanani elintarvikkeita? En viitsinyt sanoa, että onhan minulla niitä yksi laukku täynnä, vaan yritin esittää huonomuistista: saattaa siellä ehkä jotain ollakin?

Nainen alkoi tutkia ruokatavaroita sisältävää laukkuani ja nostella pusseja esille. Ensimmäisenä hänen silmänsä osuivat pieneen minigrip-pussiin, johon olin pakannut maizenaa. Mitäs se tämä valkoinen jauhe on? Selitin, että se oli maissijauhoa, ja nainen hyväksyi selitykseni. Currylehdistä sain kunnon torut: eihän tämmöisiä saa tuoda maahan ollenkaan! Intiasta asti lentäneet currylehdet nostettiin siis kylmästi sivuun. Seuraavaksi sain nuhteita toor dal -linsseistä, joita olin laittanut Vetsku-pussiin. Elintarvikkeita kun ei kuulemma saa tuoda maahan ilman tuoteselosteita, vaan tuotteiden piti olla alkuperäispakkauksissaan. Minulle tuli tunne, että olin kuullut saman jossain aikaisemminkin, mutta en muistanut, missä.

Huoneeseen oli tulossa jo seuraava keissi, joten nainen jätti laukkuni penkomisen sikseen eikä tutkinut laukkua läpikotaisin. Kaikki laukun pohjalle pakatut tuotteet pääsivät siis tarkastuksesta läpi, ja niitä oli paljon. 😀 Harmitti kuitenkin vietävästi, että rakkaat currylehteni ja toor dalini otettiin minulta pois.

Kun nainen poistui huoneesta, hän heitti toor dalit ja currylehdet ovenpielessä olevaan roskikseen. Minulle tuli roskiksen ohi kävellessäni mieleeni, että kaivaisin currylehdet ja linssit roskiksesta ja ottaisin ne mukaani. Oli kuitenkin pakko hylätä idea, sillä arvelin, että siitä saattaisi tulla enemmänkin sanomista. Parempi varmaan uskoa kerralla?

28 tuntia myöhemmin. Likaisena ja rähjääntyneenä, mutta perillä! 

Eipä tällä kertaa muuta. Minä rupean nyt valmistautumaan kauppaan lähtöön, ja uimassakin voisin sen jälkeen käydä. Tänään paistaa sentään aurinkokin!

Viikonloppuja!

26 kommenttia:

  1. Mukavaa, että olette turvallisesti perillä. Ja pääsit noin vähällä kuitenkin tuosta tullistakin:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päästiin tosiaan loppujen lopuksi aika vähällä. Paljon huonomminkin olisi voinut käydä!

      P.S. Kiva uusi profiilikuva!

      Poista

  2. Oikein oli tyylikäs paita väärinpäin, näytti ihan et olis oikeinpäin.
    Mielenkiintoisia kuvia; valtava näyttää olevan Buenos Aires.
    Ihmettelen miten elintarvikkeesi lensi ihan tavalliseen roskikseen. Jos ei elintarvikkeita saa tuoda maahan, luulisi, että ne laitetaan johonkin erikoisroskiin tuhottavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että paitaviritys meni läpi. :-D Ukkelikaan ei huomannut koko matkan aikana mitään, vaikka hän on yleensä aika tarkkasilmäinen.

      Buenos Aires oli todellakin valtava, eli siinä mielessä se muistutti hyvin paljon Sao Pauloa, joka on melkein loputon.

      Ukkeli sanoi, että nuo tarkastajat tuolla tullissa haluavat vain osoittaa auktoriteettinsa ja päteä. Sellainen tunne minullekin tuosta episodista tuli. Jos olisi ollut kyse jostain oikeasti vakavasta rikkeestä, niin olisi kai laukkuni käyty silloin perusteellisesti läpi, ja ne poisheitettävät jutut olisi tosiaan heitetty jonnekin erikoisroskiin.

      Poista
  3. Hyvä että pääsitte perille , tosin ilman currylehtiä ja toor dalia,mutta onneksi ei kaikki tuomasi elintarvikkeet lentänyt roskikseen:) Mä ymmärrän että joitakin elintarvikkeita ei saa tuoda tiettyihin maihin, esim. sellaisia jotka voi olla pahaksi maataloudelle (ananaksen kruunussa voi olla tuhoötököitä, minkä vuoksi tuontiananakset täällä aina ilman kruunua) mutta vähän hölmöä että ne otti linssitkin sulta pois.
    Kiva oli nähdä kuvia lentomatkastanne; nuo businessluokassa annettavat jutut ovat aika kivoja, olen vain 2 kertaa matkustanut businessluokassa, kiitos eksäni pisteiden.
    Alfajoreseista mulla muuten ohje blogissa, kauan sitten.
    http://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/2013/03/etela-amerikkalaiset-kerrospikkuleivat.html
    Täällä niitä näkee aika paljonkin, kiitos täällä asuvien argentiinalaisten, ja Dulce de lecheä löytyy marketeista myös helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Currylehtien ja toor dalien menetys kirpaisi, mutta parempi vain ajatella niitä kaikkia juttuja, jotka sentään säästyivät. Kaikkien mausteiden menetys olisi ollut aika paha juttu! (Nekin oli pakattu minikokoisiin minigrippeihin. :-D)

      Selityksesi kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Jos ei tiedä syitä määräysten takana, niin tulee helpommin yrittäneeksi kaikenlaisia kepulikonsteja.

      Ooh, en tiennytkään, että sinulla on alfajoresien ohje. Kiva että linkkasit! Tosi hyvän kuuloinen ohje, ja myös kiva tarina ohjeen takana. :-) Itse tosin pelkään kaikkia vaahdotusjuttuja, kun saan vaahdot aina lässähtämään. :-D Kiva että dulce de lecheä löytyy sieltä helposti. Se on kyllä aikamoista herkkua (ainakin omasta mielestäni). Söin muuten taannoin Suomessa dulce de leche -jäätelöä, joka oli sekin aivan äärettömän hyvää.

      Poista
  4. Kiva kuulla, että pääsitte turvallisesti perille. Tuo on muuten ihan hirveä tunne, jos paita ahdistaa kaulasta (tai mistä tahansa)! Upeita kuvia <3 Kivaa viikonlopun jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maatiaiskananen. <3

      Olen pri kertaa kokenut semmoisenkin asian, että olen sovittanut sovituskopissa jotain paitaa, joka on osoittautunut niin tiukaksi, että en ole meinannut saada sitä päältä pois. Iski sellainen hirveä paniikin tunne ja teki mieli ruveta kiljumaan.

      Mukavaa viikonloppua sinullekin! Ja terveisiä tipuille. <3

      Poista
  5. Sinä senkin pahis... Hyvä, että olette turvallisesti perillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä, mitä tarkoitat. :-O :-)

      Poista
  6. Mä varmaan pyörtyisin jos mulla olis tullijonossa jotain luvatonta mukana. Ooon aina syyllisen näköinen, vaikka en takuulla tahallaan ota mitään riskiä. Että sellainen pupuhousu.

    Pesulappujen ja kaulusten kanssa sen sijaan oon samoilla linjoilla. Jos sellainen alkaa vaivata, siitä on lähes mahdoton päästä yli. Sulla oli hyvä konsti.

    Bisnesluokka on kyllä mahdottoman ihana, mutta tuskin koskaan pisteet tai rahat ovat riittäneet moiseen. Pari kertaa meidät on abgreidattu bisnekseen, jos kone on ollut muuten ylibuugattu tai jotain. Harvinaista herkkua siis.

    Öinen Buenos Aires on tavattoman kaunis koneen ikkunasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin varmaan pyörtyisin, jos minulla olisi jotain ns. oikeasti kiellettyä, kuten huumeita tai jotain. Minusta ei olisi ikinä sellaisten salakuljettajaksi! Nuo ruokajutut ovat "vain" syötävää, eikä sinällään mikään suuri rike minun mielestäni, joten en osannut tuntea niistä huonoa omaatuntoakaan.

      Ei muuten koskaan kannata laittaa lennolle mitään sellaista vaatetta, jota ei ole käyttänyt aiemmin. Olkoon tämä nyt (taas) hyvä opetus! Unohdin kertoa postauksessa, kuinka kerran laitoin samaiselle lentomatkalle päälleni paidan, jossa oli napit takana. Sekin oli päälläni ensimmäistä kertaa, enkä ollut yhtään ajatellut, millaista on matkustaa vuorokausi, kun napit painavat koko ajan selässä. :-D

      Minä olen onnekseni saanut matkustaa aika paljon bisnesluokassa, ja tällaisilla pitkillä lennoilla se on kyllä aikamoinen helpotus.

      Buenos Aires oli todellakin upea yövalaistuksessa.

      Mukavaa äitienpäivää! <3

      Poista
  7. Mahtavia noi bisnesluokat.......kyllähän noissa lentäis vaikka kuinka monta tuntia , ja vielä petauspatjat ! Wau !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bisnesluokka on kyllä yliveto tuollaisilla pitkillä yölennoilla. En itse pysty nukkumaan istuma-asennossa lainkaan, ja helpottaa huomattavasti, jos pääsee pitkälleen. Eikä se petauspatjakaan ainakaan haitannut. :-)

      Poista
  8. Pus, Nalle! Sie olet niin hurmaava ja pätevä salamatkustaja kaikilla maailman kentillä. Ja kiitos matkaraporteista, Satu. Aina yhtä kiinnostavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalle iloitsee kehuista ja lähettää pehmoisen karhunhalin. :-)

      Mukavaa kevään jatkoa - paitsi että siellä taitaa olla jo kesä!

      Ja kiitos, kiva kuulla!

      Poista
  9. Ei kivaa tullissa, onneksi ei kaikki elintarvikkeet loytyneet!
    Ja mukavat vaatteet lennolla on toooosi tarkeita. Ja sen verran valjat kengat etta ne mahtuu lennon lopussakin kun ja jos jalat on turvonneet.

    Joskus olen miettinyt miten paljon roskaa taas tulee maailmaan kaikesta tuosta lentokoneessa jattevasta tilpehoorista. Varsinkin bisnespuolella kun saa noita pussukoita ja sukkia ja silmalappuja ties mita. Kertakayttokamaa ja roskiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikki eivät tosiaan löytyneet. Nyt olen kuullut toisenlaisiakin juttuja, että maahan saapuneilta intialaisilta on viety ihan kaikki ruokatavarat. :-(

      Minä en jotenkin osaa matkustaa sellaisissa lökö- tmv. vaatteissa, vaikka ne olisivat tietysti mukavimmat. Olen kai niin turhamainen, kun olisi kiva olla lennollakin asiallisesti pukeutunut. Eli mukavuus ei taida ihan sittenkään mennä edellä - ainakaan vielä.

      Ja tuo on kyllä niin totta, että lennoilta tulee kamalasti kaikkea tarpeetonta jätettä, varsinkaan kun kaikki eivät edes käytä kaikkea saamaansa edes sitä yhtä kertaa. Ehkä olisikin parempi, että niitä sukkia, silmälappuja jne. saisi pyytää tarvittaessa lentoemännältä, vaikka siitä tulisi tietysti taas heille ylimääräistä työtä.

      Poista
  10. Hih, jotenkin luin ensin että coca-lehtiä ja ehdin jo ihmetellä, mutta se olikin vain currya.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei sentään. :-D Tuommoiset lukuvirheet ovat muuten joskus tosi hupaisia. Niitä sattuu itsellenikin aika usein. :-)

      Poista
  11. Olet Satu ottanut taas hienoja kuvia lennolta. Mukava seurata myös salamatkustaja Nallukkaa. Tottahan on, että kaikki on hyvin, kun on oma Nalle kainalossa! Terveisiä Suomen trooppisesta lämmöstä lähettää Reija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Reija. <3

      Nalle tuo hyvää mieltä aina. Lohduttaa silloin kun on harmeja, ja tekee entistä iloisemmaksi silloin kun on hyvällä tuulella. Nalle lähettää sinulle kovasti terveisiä!

      Mukavaa viikon jatkoa sinne tropiikkiin! :-) Siellä taitaa olla melkein lämpimämpää kuin täällä Boliviassa!

      Poista
  12. Hahaa olin ihan varma että ei kysytä mitään tullissa mutta kehveli, kyllä ne sittenkin keksi sinun olevan suuri elintarvekkeiden salakuljettaja :D Onneksi sentään iso osa tavaroita jäi sulle, olipa kiva katella kuvia lennolta. Mulla on niin, että jos tulee taukoja lentämiseen, se alkaa ahdistaa jo etukäteen ja nyt on juuri niin. En lentänyt viime vuonna kai mihinkään ja nyt alkaa jo kesän lento ahdistamaan, aaargh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Ihmettelen vain, kun olen tuonut Boliviaan aikaisemminkin linssejä ja mausteita, mutta eivät ole ennen tullissa kyselleet mitään. Että olisivatko ne currylehdet näkyneet läpivalaisussa jotenkin? (Kaikki laukut läpivalaistaan sen jälkeen, kun on saanut ne mukaansa matkatavarahihnalta.) Ei olisi, pirulauta, pitänyt yrittää tuoda niitä, mutta sitten ne olisi pitänyt laittaa Suomessa pakastimeen tai heittää pois.

      Voi ei. Saisitkokohan psyykattua itsesi jotenkin ennen sitä lentoa? En kyllä keksi oikein mitään psyykkauskeinoa. :-( Tuo pätee muuten varmaan moneen muuhunkin asiaan, että tauot aiheuttavat ahdistusta. Kun jotain asiaa tekee usein, siitä tulee sellaista rutiininomaista, mutta jos pitää pitkän tauon, kynnys palata asian pariin kasvaa. Tsemppiä!

      Poista
  13. Ja sellasta piti vielä kysyä että mikä se sun instagram tilin osoite onkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mikä mun osoite on, mutta Insta-tunnus on satu3857. Tosin mun tilillä ei ole ollut minkäänlaista aktiivisuutta moneen viikkoon, enkä tiedä, tuleeko olemaankaan...

      Poista