tag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post5465365165621952503..comments2024-03-16T09:15:24.735+02:00Comments on Kukkapilli: Tikka hakkaa ja hakkaa, kunnes pää halkeaaSatuhttp://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comBlogger32125tag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-37720498898722670092014-02-28T05:34:10.271+02:002014-02-28T05:34:10.271+02:00Hihii, kyllä se pää voi haljeta nälästäkin, eli to...Hihii, kyllä se pää voi haljeta nälästäkin, eli toivottavasti kerkesit ajoissa syömään. ;-DSatuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-58346902949135325342014-02-27T23:18:26.694+02:002014-02-27T23:18:26.694+02:00Äh, piti kommentoida tähän jotain hienoo, mutta ny...Äh, piti kommentoida tähän jotain hienoo, mutta nyt on niin nälkä, ettei pää kestä enää ajattelua, joten meenkin syömään ;D ehkä palajan huomenna, ehkä en :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-81432964774520330812014-02-27T18:43:31.059+02:002014-02-27T18:43:31.059+02:00Multa meni nyt tämä juttu ihan ohi, mutta joo, kyl...Multa meni nyt tämä juttu ihan ohi, mutta joo, kyllä mun guruni voi Katri-Helenakin olla, vaikka en hänestä yhtään välitäkään. :-)Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-14531255444066652352014-02-27T18:42:19.589+02:002014-02-27T18:42:19.589+02:00Selityksesi kuulostaa varsin järkevältä, ja asia o...Selityksesi kuulostaa varsin järkevältä, ja asia on varmaankin juuri noin. :-) Jos on koko päivän huhkinut ruumiillisissa töissä, tuskin sen jälkeen on aikaa tai voimia pohtia enää mitään sen kummempaa. Aika on muuttanut ihmistä varmaan myös niin, että pelkkä perustarpeiden tyydyttyminen ei enää nykyajan ihmiselle riitä, vaan kaivataan enemmän myös henkistä sisältöä elämään. Aiemmin uskonto oli ehkä tärkein henkisyyden lähde ihmisille, mutta luulen, että nämä modernit elämänopit ovat ainakin jossain määrin korvanneet uskonnon. <br /><br />Yhteiskunnassahan tässä tosiaan eletään, joten ihan vapaana lintuna ei kukaan voi elää. Yhteiskunnan sääntöjen noudattaminen on kuitenkin pakollista (ainakin jossain määrin :-D), mutta jumaliin ja muihin vastaaviin ei ole onneksi mikään pakko uskoa. Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-18113060045396219302014-02-27T18:40:17.422+02:002014-02-27T18:40:17.422+02:00Onpa hienoa, että olet löytänyt oikean asenteen el...Onpa hienoa, että olet löytänyt oikean asenteen elämään ihan itsestään. Perästä tullaan. :-) Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-17644414011619331332014-02-27T18:21:14.698+02:002014-02-27T18:21:14.698+02:00Gurusi on siis Katri-Helena :-D Minun guruni sanoo...Gurusi on siis Katri-Helena :-D Minun guruni sanoo aina oikeat sanat, antaa tuollaisia hyviä neuvoja, joitten avulla pääsen nopeammin ylös kuopistani kuin muuten pääsisin.Rva Khttp://krishnanen.vuodatus.netnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-22597933664398974722014-02-27T12:14:00.714+02:002014-02-27T12:14:00.714+02:00Pomppaan tähän väliin kun kerta pohdit miten ennen...Pomppaan tähän väliin kun kerta pohdit miten ennen selvittiin elämästä. Kun lähes kaikki työt piti tehdä käsipelillä, siinä ei jäänyt paljoa aikaa pohdiskella mitään elämänoppeja tahi aatteita. Mitä enemmän meillä on vapaa-aikaa, sitä enemmän meillä on mahdollisuuksia pohtia näitä asioita ja tutkailla mielen syövereitä ja ehkä ahdistuakin siitä, mitä sieltä löytyy tai ei löydy. Luulen että tuohon ainakin osittain liittyy se, että esim. kaappien järjestely tai siivoaminen auttaa pääsemään siitä yli - kun annat mielelle vapaat kädet sillä välin kun pistät fyysisen itsesi töihin mieli usein selkiintyy ihan itsestään. <br /><br />Ja sohvapsykologin koulutustaustana on yksi lukion kurssi psykologiaa, josta 99% on jo unohtunut. :) Mutta kiinnostava aihe silti ja antaa kyllä ajattelemisen aihetta varmaan itse kullekin. Minäkin kavahdan ajatusta siitä, että Joku Muu määräisi miten minun kuuluu elää ja ajatella, mutta toisaalta sitähän yhteiskunta jo tekee tavallaan - meillä on lait ja määräykset joiden rajoissa useimmiten elämme.Tuluhttps://www.blogger.com/profile/03114155534804375718noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-70136628915467661782014-02-27T08:55:52.579+02:002014-02-27T08:55:52.579+02:00Tuo kuulosti varsin loogiselta! Olen varmaan vahin...Tuo kuulosti varsin loogiselta! Olen varmaan vahingossa omaksunut tuon tavan (ja ilahtuneena sen nyt huomaan) kun surut ja murheet, joita välillä on aika suuriakin, eivät koskaan pääse pitkäski aikaa määräämään elämää. Se helpottaa kummasti.<br /><br />Ja ihana kuulla, että se helpottaa sullakin oloa ja olemista. Toivottavasti enenevässä määrin!Marjaanahttps://www.blogger.com/profile/00309450372597070069noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-8758384099856817632014-02-26T21:20:53.272+02:002014-02-26T21:20:53.272+02:00Ihan ehdottomasti kannattaa. Olen oppinut niistä j...Ihan ehdottomasti kannattaa. Olen oppinut niistä jo monta hyvää ja tärkeää asiaa. :-D<br /><br />Vanhan kansan tavat kuulostavat oikein hyviltä ja nykyaikaankin sopivilta! Itseäni ainakin auttaa lenkkeily kovastikin - oli ongelma lähes mikä tahansa, niin lenkillä pää jotenkin selviää, ja useimmiten keksin myös jonkinlaisen vastauksen ongelmaan. (Siis silloin, kun on kyse pienemmistä ongelmista; isompiin kun ei auta minkään mittainen lenkki.) Puuhastelukin auttaa. Kai se vie ajatukset ongelmista pois mutta samalla myös palkitsee, kun saa jotain aikaiseksi.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-30795129829692066342014-02-26T20:23:34.774+02:002014-02-26T20:23:34.774+02:00Naistenlehtien lukeminen kannattaa aina ;) Mina ol...Naistenlehtien lukeminen kannattaa aina ;) Mina olen vahan vanhan kansan ihminen naissa asioissa ja uskon etta puuhastelu ja kavely raittiissa ilmassa auttaa moneen vaivaan, nykyisin on tosiaan ihan liikaa aikaa ja virikkeita joka tuutista punoa erilaisia ongelmia jotka juontuvat milloin mistakin. Tuo on tarkea oivallus, elamaan kuuluu huonoja ja hyvia tuntemuksia, kun ne ovat suhteellisen hyvin tasapainossa, ei keho ja mielikaan kauheasti jarky.Petrahttps://www.blogger.com/profile/13897319965053132064noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-67301513768286903772014-02-26T18:48:40.553+02:002014-02-26T18:48:40.553+02:00Hienosti sanottu, Sirokko! Juuri noin se varmastik...Hienosti sanottu, Sirokko! Juuri noin se varmastikin on, että jokainen soveltaa lukemaansa – tietoisesti tai tietämättään – itseensä ja valikoi sieltä sen itselleen sopivan aineksen. <br /><br />Minä vierastan ihan samalla tavalla kaikkea menneisyyspohjaista tutkiskelua, koska siitä ei ole todellakaan mitään hyötyä, että saadaan selville, mistä mikäkin johtuu. Tai ainakaan se ei yksistään riitä, koska eihän se auta eteenpäin mitenkään. Mieluummin minäkin keskittyisin siihen, kuinka tästä eteenpäin. <br /><br />Menneisyyden pohdiskelussa on vielä sekin inhottava puoli, että se menee helposti syyllisten etsimiseksi, ja tavallisesti syylliset löytyvät omista vanhemmista, mikä saattaa synnyttää kaunaa ja katkeruutta (olen syyllistynyt tähän itsekin). Jokainen aikuinen on kuitenkin vastuussa omasta elämästään, eikä sillä pötkitä kovin pitkälle, että syytetään omista vioista ja puutteista vanhempia ja heiltä saatua kasvatusta.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-90549742811292909192014-02-26T18:43:19.654+02:002014-02-26T18:43:19.654+02:00Paljon on minullakin vielä työmaata. :-) Ei sitä k...Paljon on minullakin vielä työmaata. :-) Ei sitä kovin äkkiä muuteta ajattelutapaansa, kun on ajatellut ja toiminut samalla tavalla koko elämänsä. :-) <br /><br />Onnellisuudestakin voi tosiaan tuntea syyllisyyttä. Kun jollakulla toisella menee huonosti, sitä ikään kuin piilottelee omaa onnellisuuttaan ja ehkä häpeileekin sitä. Olisihan se aika julmaa julistaa onneaan, jos toinen ihminen on surkeana! Mutta ei sekään ole hyvä, että antaa toisen ihmisen pahan olon tarttua itseensä, koska silloin ei jaksa tsempata sitä toista. Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-77769154005860012382014-02-26T16:30:55.215+02:002014-02-26T16:30:55.215+02:00Minä luulen, että ihmiset, jotka alkavat kiinnostu...Minä luulen, että ihmiset, jotka alkavat kiinnostua elämäntaitokirjoista (yleensä noin kolmissakymmenissä) luovat samalla juurikin itselleen sitä omaa elämänfilosofiaa. Lukeminen vain auttaa ymmärtämään asioita eri näkökulmista. Itsekin olen kahlannut läpi kaiken mahdollisen, useita teorioita käytännössä kokeillutkin, mutta kyllä se oma itse siellä aina pysyy pohjalla, miksi sitä vastaan pitäisikään taistella, itsensä hyväksymisestä hyvä olo alkaa. Se muu tulee sitten vastaan elämässä miten tulee itse kullekin ja siitä selviää vain kokemalla, teoria sopii jälkikäsittelyyn, tapahtumien ymmärtämiseen. <br />Vierastan kaikkea menneisyyteen takertuvaa terapiaa, hyvä tietty ymmärtää mistä kokemuksista mitkäkin tunnetilat saattavat johtua, mutta niihin takertuminen on mielestäni turhaa. Ihan maallikon silmin näkisin tuon ratkaisukeskeisen terapian järkevimpänä, eteenpäin kun on kuitenkin pyrkimys. Menneisyyttä ei enää voi muuttaa, tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Sirokkohttps://www.blogger.com/profile/17437671781852633457noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-69002408688285595222014-02-26T14:45:16.670+02:002014-02-26T14:45:16.670+02:00Olipa todella ajatuksia herättävää. Luin eilen sun...Olipa todella ajatuksia herättävää. Luin eilen sun postauksen ja nyt luin toisen kerran. Niinhän se menee, noin loogisesti ajateltuna. Mitä enemmän jotain vastustaa, sitä pahemmalta se tuntuu. Sama pätee varmasti myös negatiivisiin tunteiseen. Josko tuon oppisi, itsensä armahtamisen myös noiden negatiivisten tunteiden osalta, miksei niitä saisi olla, Mutta toisaalta myös sallia itselleen myös onnellisuus, koska jotenkin siitäkin saa välillä tuntea pientä syyllisyyttä. Mikäs oikeus mulla on olla onnellinen, saatika sitä sitten ulospäin näyttää. <br />Tämän eteen pitää tehdä hiukan töitä :)NaHuhttp://www.lily.fi/blogit/tuuliviirin-kevatnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-91328508909109400832014-02-26T09:27:33.605+02:002014-02-26T09:27:33.605+02:00Noin minäkin olen ajatellut asian olevan. Että ihm...Noin minäkin olen ajatellut asian olevan. Että ihminen voi hetkellisesti nähdä elämän toisessa valossa, mutta lopulta hän palaa kuitenkin siksi ihmiseksi, jolle pienet murheet ovat joskus hyvin isoja.:-)Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-45211980578368940702014-02-26T08:02:37.270+02:002014-02-26T08:02:37.270+02:00Jos saisin veikata, niin kyllä useimmilla arjesta ...Jos saisin veikata, niin kyllä useimmilla arjesta tulee arkea, kuitenkin :) Ainakin omassa lähipiirissäni on ollut vakavastikin sairastuneita ihmisiä, jotka ovat parantuneet - ja murehtivat tällähetkellä niitä villasukkien värejä niin etteivät saa unta :D Voihan se olla että joidenkin kohdalla jonkin, ehkä elämän itsensä tai jotenkin sen helppouden, arvostus kasvaa lopullisesti ja pysyy mielessä. Mutta suurin osa ehkä selviytyy ja jatkaa elämää pienine murheineen.Nanahttps://www.blogger.com/profile/00889030657912714287noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-67222981841864689792014-02-26T07:46:57.815+02:002014-02-26T07:46:57.815+02:00Hitsi, nyt muistan, että olet (tai sitten se oli j...Hitsi, nyt muistan, että olet (tai sitten se oli joku muu) tainnut aiemminkin suositella kyseistä kirjaa, mutta minä olen unohtanut sen ihan kokonaan. Kävinkin saman tien varaamassa opuksen kirjastosta – ei se mitään ota, jos ei annakaan. :-) <br /><br />Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että olen hyvä lukemaan tämmöisiä kirjoja mutta huono (lue: laiska) kokeilemaan mitään käytännössä. Saa nähdä, miten tämän kirjan kanssa käy. :-) <br /><br />Tuo “act like you want to feel” - ajatus on minulle tuttu jostain toisesta yhteydestä, mutta en nyt osaa sanoa, mistä. Olen muutenkin huomannut, että useimmissa elämänopeissa on loppujen lopuksi kyse ihan samoista ajatuksista, mutta ne on vain esitetty hieman eri tavoin. Ehkä onkin olemassa muutama ydinajatus (tyyliin “kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan”), jotka ovat kaiken perustana ja lähtökohtana ja jotka ovat aikojen saatossa vain versoneet sellaisiksi ajatuksiksi, joiden on kulloinkin ajateltu vetoavan ihmiseen.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-88558540362353089962014-02-26T07:40:43.944+02:002014-02-26T07:40:43.944+02:00Hih, no todellakin kannatti. :-)
Buddhalaisuus on...Hih, no todellakin kannatti. :-)<br /><br />Buddhalaisuus on aina kiinnostanut minuakin. Jonkin verran olen aiheesta lukenutkin, mutta ongelmaksi on muodostunut juurikin tuo teorian ja käytännön yhdistäminen. Korkealentoiset ja universaalit ajatukset kuulostavat hienoilta ja niin järkeenkäyviltä, että asiat näyttävät suorastaan päivänselviltä, mutta kuinka sitten toteuttaa ajatuksia omassa elämässään, se onkin ihan toinen ja vaikeampi juttu. :-) Joskus minusta tuntuu myös, että suuret ajattelijat leijuvat ihan eri sfääreissä, omassa todellisuudessaan, jolla ei ole "oikean elämän" (arjen) kanssa juuri mitään tekemistä. <br /><br />Ihminen pystyy varmasti selviämään paljon pahemmasta kuin itse tietääkään, ja omien voimavarojen laajuus paljastuu vasta sitten, kun niitä oikein koetellaan. Jostain ihmeestä sitä vain löytää voimaa silloin kun tarvitaan. Ja jossain vaiheessa on myös pakko lopettaa murehtiminen ja antaa asioiden tosiaan vain mennä omalla painollaan, koska muuten taakka kasvaisi liian suureksi.<br /><br />Tästä tulikin mieleeni, että olen monesti pohtinut sitä, muuttavatko vastoinkäymiset ihmistä, siis ihan oikeasti ja pysyvästi. Kun sitä kuvittelisi, että esimerkiksi vakavasta sairaudesta selvinnyt olisi jotenkin “valaistunut” ja osaisi arvostaa elämää ihan toisella tavalla kuin sairauden läpikäymätön henkilö; ei valittaisi pienistä vaan osaisi nauttia elämän perusasioistakin. Vai onko ihmisen perusluonne sellainen, että ihminen ei leiju pilvissä vaan palaa sieltä aina maan pinnalle, ja arjesta tulee arkea, ennemmin tai myöhemmin.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-15385866428490653682014-02-26T07:29:50.233+02:002014-02-26T07:29:50.233+02:00Näistä mindfulness- yms. jutuista tulee mieleen, e...Näistä mindfulness- yms. jutuista tulee mieleen, että mitenköhän sitä entisaikoina pärjättiin, kun ei tiedetty tällaisista asioista yhtään mitään, ja mistä näiden aatteiden suosio nykyaikana johtuu. Johtuuko se ihmisten lisääntyneestä tietoisuudesta ja kiinnostuksesta, vai onko nykyelämä jotenkin niin paljon vaikeampaa kuin entisaikoina, että kaikenlaisia aatteita ja elämänoppeja ihan oikeasti tarvitaan? <br /><br />Onneksi netin kautta tilaaminen on nykyään niin helppoa. :-) Itse ostan kirjoja hyvin vähän – joutuisin sillä tavalla perikatoon – joten lainaan kirjat yleensä kirjastosta. Valikoima on tietysti kirjastossa paljon pienempi kuin (netti)kaupoissa, mutta toistaiseksi olen pärjännyt. Ostan omakseni vain ne kirjat, joiden katson hyödyttävän minua myöhemminkin. Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-40078324697359102682014-02-25T23:16:53.145+02:002014-02-25T23:16:53.145+02:00Oletko lukenut The Happiness Projectia? Sain just ...Oletko lukenut The Happiness Projectia? Sain just loppuun, ja oli tosi mielenkiintoinen kirja, aika samoista aiheista kuin mistä ite kirjoitat mutta vähän toisesta näkökulmasta. Yksi jännä juttu kirjassa oli slogan "Act like you want to feel". Ilmeisesti on tutkittu juttu, että ihmiset, jotka käyttäytyvät onnellisen oloisesti, vaikka aluksi feikaten, lopulta tuntevat olonsa onnellisemmiksi kuin ne, jotka rypevät huonossa olossa ja analysoivat sitä.<br /><br />Kokeilin itse joitain noita The Happiness Projectin vinkkejä, ja osa niistä oikeasti toimi. Siis oli seesteisempi olo, kun olin esim siivonnut iltaisin, keskittynyt positiivisiin asioihin tai tanssinut itsekseni ympäri asuntoa. Pikku juttuja joo, mutta itse uskon, että isommat asiat hoituvat helpommin, kun pienet ovat kunnossa.<br /><br />Lisää The Happiness Projectista löytyy täältä: http://www.gretchenrubin.com/ ja kirja löytyy kirjastosta. Suosittelen lämpimästi, jos kerran tykkäät tuollaisista semipsykologisista opuksista!Jennihttp://www.salamanteri.net/georgia/noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-11277507381010238162014-02-25T23:05:06.413+02:002014-02-25T23:05:06.413+02:00No kyllä kannatti lukea naistenlehteä :)
Toihan o...No kyllä kannatti lukea naistenlehteä :)<br /><br />Toihan on aika samankaltainen ajatus kun buddhalaisuudessa (josta itse olen kiinnostunut, kun ne lukemani kirjat ja operukset tuntuvat nimenomaan niin ihanan "järkeenkäyviltä") - me emme ole ajatuksemme, ajatuksemme eivät määrittele meitä. Niitä tulee ja menee, kannattaa tunnistaa ne omat tunteet, hyväksyä niiden olemassaolo, mutta päästää sitten menemään. Ja tähän kun sitten vielä pystyisi ;)<br /><br />Kuten tiedät, meillä on perheen kanssa ollut ihan hullu vuosi. On ollut sairastumista, epätietoisuutta, muuttoja vaikka muille jakaa, köyhäilyä ja kaiken kaman menettämistä. Ihan pieninä hetkinä, mutta oikeasti vain ihan pieninä, on tämä koko roska ahdistanut. Mutta tämä ei johdu mistään ylevistä ajatuksista varmastikaan, vaan siitä, että oikeesti ei ihminen selviydy jos se alkaa vaan murehtia tuollaista määrää asioita. Ei siltä sitten hoidu arki, kotihommat, parisuhde, kaiken kasassa pitäminen. On ollut oikeasti pakko mennä päivä kerrallaan ja uskoa että asiat selviää, oikeus tapahtuu, että rahat riittää seuraavaan vuokraan, oma terveys kohenee, lapset eivät saa ihan kamalia traumoja :D Kun ei kertakaikkiaan ole pystynyt vaikuttamaan tilanteeseen tämän enempää. Sitä olisi jossain suljetulla jos olisi jäänyt maahan makaamaan. Olen itse aikanani pienemmistä murheista ollut ihan maassa (ja tulen varmasti myöhemminkin olemaan) mutta tän kokoisista vuorista on ollut pakko vaan mennä yli. Ja nauraa aika paljon. Onneksi ihmisen mieli pystyy näin jotenkin itsensä suojaamaan :DNanahttps://www.blogger.com/profile/00889030657912714287noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-83035017786588250552014-02-25T22:58:49.655+02:002014-02-25T22:58:49.655+02:00Satuin tutustumaan tuohon mindfulnessiin opintopsy...Satuin tutustumaan tuohon mindfulnessiin opintopsykologini kautta, kun opintoalaidentiteettini oli ihan kunnolla kriisiytynyt. En varmaan olisi muutoin siitä oikein välittänytkään, kun onhan sillä vähän trendihömppäkaiku sen ollessa näin kovasti pinnalla. Muistan kuitenkin sen, kun hänkin sanoi, että mindfulnessia täytyy nimen omaan varoa suorittamasta hullun omistautuneesti ja omaa kehitystään arvostellen, sillä siihen se tietyllä ihmistyypillä (esim. minä itte) helposti menee ja juuri siitä ei pitäisi olla kysymys.<br /><br />Mindfulness-kirjani olen kuitenkin tilannut netistä, kun en kehtaa käydä hakemassa niitä Suomalaisen self-help-hyllyltä. 8D Vähän niin kuin menisi toitottamaan koko kaupalle, että minä tässä en muuten osaa olla itsekseni.olkihttps://www.blogger.com/profile/02616905278348570389noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-87176446001065921242014-02-25T21:18:38.312+02:002014-02-25T21:18:38.312+02:00Kauan siihen oivaltamiseen kyllä meni. :-D Mutta o...Kauan siihen oivaltamiseen kyllä meni. :-D Mutta opinpahan matkalla edes jotain.;-)Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-36746759778218594682014-02-25T21:17:07.866+02:002014-02-25T21:17:07.866+02:00Kiva, että palasit, ja ihana että löysit tänne. :-...Kiva, että palasit, ja ihana että löysit tänne. :-) <br /><br />Nuo kuvailemasi ahdistuskaudet ovat ihan kuin minun elämästäni: kaikki on ulkopuolisin silmin hyvin, mutta sisällä kuitenkin jäytää, eikä oikein tiedä mikä. Olen ajatellut, että omalla kohdallani ahdistus saattaa olla monen tekijän summa, kun mulla on myös kausia, ettei ahdista ollenkaan (tai ei ainakaan kovin usein). Että jos elämässäni on tarpeeksi iloisia ja hyviä asioita, ahdistus ei pääse ottamaan ylivaltaa, kun kaikki “ahdistustekijät” eivät täyty. <br /><br />Olen myös hirveän herkkä ulkoisille vaikutteille, kuten esimerkiksi säälle, mikä kuulostaa vähän hassulta. Esimerkiksi tänään aamupäivällä oli taas niin hankalaa, mutta iltapäivällä, kun aurinko alkoi paistaa, meikäläisen mieliala muuttui kuin taikaiskusta. Pitäisi ehkä muuttaa jonnekin, missä paistaa aina aurinko. :-) <br /><br />No jopas on pätevä työterveyshoitaja, kun näkee jo ulkoapäin, kuka on kognitiivisen psykoterapian tarpeessa. :-D Onkohan hänellä ennustajan lahjojakin? ;-DSatuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-77716190488161153822014-02-25T21:09:51.152+02:002014-02-25T21:09:51.152+02:00Voi hyvinkin olla. Freudilla on minun korvaani epä...Voi hyvinkin olla. Freudilla on minun korvaani epämiellyttävä kaiku, vaikka en hänen oppeihinsa ole kovin perusteellisesti tutustunutkaan. Esimerkiksi unien tulkinnassa (juu, olen harrastanut sitäkin :-D) en pidä Freudin tavasta selittää kaikki seksuaalisuudella. <br /><br />Olen ihan samaa mieltä, että mitä enemmän mieltä tonkii, sitä varmemmin sieltä kaikkea sontaa löytää. Sellaistakin, mitä siellä ei ole. <br /><br />Mindfulness-kirjallisuudesta olen kuullut paljon, ja pari kertaa olen ollut aikeissa jo tutustuakin siihen. Jotenkin minulla on sitäkin kohtaan pieniä ennakkoluuloja, kun minusta tuntuu, että se on taas vain yksi keino höynäyttää nykyajan ihmistä ja tehdä loppujen lopuksi varsin yksinkertaisesta elämästä monimutkainen prosessi, joka pitää suorittaa. Täytyy nyt ihan oikeasti ottaa asiakseni perehtyä mindfulnessiin tarkemmin, ettei tarvitse olla pelkästään näiden ennakkoluulojen varassa. :-) Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.com