tag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post364900047700114818..comments2024-03-16T09:15:24.735+02:00Comments on Kukkapilli: Kun syöminen on vaikeaaSatuhttp://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comBlogger31125tag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-2670864185881447142017-04-01T18:41:22.908+03:002017-04-01T18:41:22.908+03:00Kiitos pitkästä kommentistasi. Kävin lukemassa van...Kiitos pitkästä kommentistasi. Kävin lukemassa vanhan kirjoituksesi, ja tunsin melkein suuttumusta painoasi kommentoineita ihmisiä kohtaan. Nuorena (miksei tietysti vanhanakin) sitä on niin hirveän herkkä ulkonäköönsä kohdistuville kommenteille, enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät tajua pitää ajatuksiaan omana tietonaan. Minulla ei ole nuoruudesta vastaavanlaisia omakohtaisia kokemuksia, mutta muistan, että isoäidilläni oli tapana kommentoida erään serkkuni painoa ja sitä, kuinka tämä oli lihonut (eikä serkku edes ollut mielestäni lihava). En ymmärtänyt, miksi isoäiti edes kiinnitti serkun painoon huomiota, sillä ihmisten paino ei tuntunut minusta mitenkään tärkeältä asialta. Muistan, miten hämmentynyt olin asiasta, ja mietinkin, kommentoikohan isoäiti minunkin painoani samalla lailla.<br /><br />Tämä oli tietysti vain minun tarina, ja minun elämäni on nyt mennyt tällä tavalla, että ongelma ei ole poistunut, vaikka ikää ja elämänkokemusta on karttunutkin. Jonkun toisen kohdalla aika voi ihan varmasti parantaa haavat, ja sinäkin tunnut kirjoituksesi perusteella päässeen jo ainakin hieman voiton puolelle. Toivon todella, ettei minun kokemukseni lannistanut sinua tai ketään muutakaan. Minun ongelmani kun ovat paljon syvemmällä kuin "vain" syömisessä, ja näyttää siltä, että syömisongelmat eivät poistu, ennen kuin teen niille muille ongelmille jotakin.<br /><br />Kiitos. <3 Hyvää jatkoa sinullekin, ja ihanaa lomaa myös! :-)Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-33790068133556542152017-04-01T15:41:38.694+03:002017-04-01T15:41:38.694+03:00Olipa ikävä kuulla, että painiskelet tällaisten on...Olipa ikävä kuulla, että painiskelet tällaisten ongelmien kanssa yhä. Sinällään minua ei yllätä, että ihmisillä on ongelmia syömisen kanssa, koska sitä ei useinkaan näe päältä päin, ja syömisongelmat ovat niin tavallisia. Toivon kovasti, että voisit saada jotain kautta apua ongelmaasi.<br /><br />Oma suhteeni syömisiini on yhä ongelmallinen niin kuin on ollut jo yli 20 vuotta (https://mielekasmiellekartta.wordpress.com/2016/08/14/20-vuotta-syomishairioista-ajattelua/), mutta olen niin kyllästynyt syömisongelmiin, että en enää välitä samalla tavalla kuin ennen. Herkuttelen paljon ja nautin ruoasta. Huonompina hetkinä meinaan kyllä tuntea syömisistä syyllisyyttä ja ajatella, kuinka läskiltä näytän, mutta sitten muistutan itseäni siitä, kuinka pidin itseäni läskinä vähän päälle 40-kiloisenakin. Minulla on lievä kehodysmorfia, enkä siksi näe todellista fyysistä itseäni. Sen puolesta on siis ihan sama, mitä painan ja kuinka hoikka olen.<br /><br />Sinun kohdallasi minua surettaa, että ongelma ei ole lieventynyt/hävinnyt, vaikka ikää ja kokemusta on jo jonkin verran. Olen nimittäin toivonut omalla kohdallani, että nimenomaan "aika parantaisi haavat". Tosin ikää ja kokemusta on jo minullakin, enkä todellakaan ole syömisongelmista päässyt. Uskon kuitenkin todella, että pääsen niistä vielä joskus eroon. Se edellyttää jatkuvaa tietoista ja rakkaudellista ajattelua. En kohtele muita kaltoin, miksi siis kohtelisin itseäni? Luulen, että oman itsensä kehittäminen juurikin rakkaudella, ja todellisen sisällön löytäminen elämään parantavat ihmisen pikkuhiljaa. Ja harjoitella pitää. Ongelmat eivät katoa päivässä, viikossa tai vuodessakaan. Rakkautta ja tietoisuutta täytyy pitää yllä koko ajan, ja tunnistaa, kun ne unohtuvat, ja tuoda ne saman tien takaisin. Itse onnistun tässä vähän väliä paremmin, joskin huonoja kausia yhä on. Paljon tsemppiä sinulle! ❤Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-24105462475603932592017-04-01T11:37:50.392+03:002017-04-01T11:37:50.392+03:00Kiitos kannustuksesta, Outi. Viisaita kirjoittelit...Kiitos kannustuksesta, Outi. Viisaita kirjoittelit.<br /><br />Olen tullut pikkuhiljaa samaan lopputulokseen, että ulkopuolisen näkemyksestä olisi varmasti apua. Silloin nuorena suurin este oli se, että olin itse niin solmussa kuin ihminen vain voi olla. En osannut tunnistaa tunteitani enkä puhua niistä kenellekään. Minun oli myös melkein mahdotonta luottaa toiseen ihmiseen ja minulla oli aivan valtava miellyttämisen tarve. Piti jatkuvasti arvioida omia sanomisiani ja omaa käytöstäni toisen ihmisen kautta: tulenko hyväksytyksi ja pidetäänkö minusta. Ei todellakaan mikään kovin hedelmällinen lähtökohta terapian onnistumiselle! Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-60665256426563876252017-04-01T10:40:30.786+03:002017-04-01T10:40:30.786+03:00Kovasti toivon, että pääsisit syömisen kanssa tasa...Kovasti toivon, että pääsisit syömisen kanssa tasapainoon. Kun osaat noin hyvin sanallistaa tilannettasi, voisi kuvitella, että jonkun ammattilaisen kanssa ajatusmallien käsittelystä voisi olla apua. Vaikka tuo nuoruuden kokemuksesi ei niin hyödylliseltä tuntunut, ehkä silloin ei vaan aika, henkilökemiat tai käsittelytapa osunut kohdilleen. Tietenkin tällaisena blogin lukijana saan seurata vain pieniä välähdyksiä elämästäsi, enkä voi tietää enempää. Varmasti kuitenkin yllättävän monella meistä on -sen näennäisesti hyvin sujuvan arjen taustalla- erilaisia häritseviä ajatusmalleja ja tapoja, joista muutokseen pyrkiminen yksin voi olla ylivoimaisen vaikeaa. Liittyivät ne sitten ruokaan tai ihan johonkin muuhun. Outi Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-78825979451255289312017-03-31T18:51:09.068+03:002017-03-31T18:51:09.068+03:00Juu, Syanidi kuulostaa hyvin tutulta. :-)
Nuo 16...Juu, Syanidi kuulostaa hyvin tutulta. :-) <br /><br />Nuo 1600-1800 kalorin päivät ovat hyviä päiviä arjessani, sillä on myös päiviä, jolloin jään (ehkä reilustikin) tuon alle. Ei ole muka aikaa syödä, ei ole nälkä, tai syön sitten kun olen tehnyt sen ja sen jutun... riittäähän näitä selityksiä. Pahinta on se, että oikeastaan nautin siitä, kun huomaan pärjääväni ilman ruokaakin. Että mitäs sillä ruoalla, sehän on ihan yliarvostettua.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-81612628290118025802017-03-31T18:19:11.053+03:002017-03-31T18:19:11.053+03:00Kello viiden tee syanideineen taitaa olla sinulle ...Kello viiden tee syanideineen taitaa olla sinulle tutumpi. Nykyään lätisen lähinnä kirjoista. :D <br /><br />Minusta 1600-1800 kaloria on upea määrä (ja ehdottomasti ei-riittävä paljon liikkuvalle), mutta jos nukkuminen/unensaanti sen takia vaikeutuu, niin ehdottomasti kannattaa lisätä energiansaantia. Elegiahttps://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-10849467699624306462017-03-31T17:07:50.293+03:002017-03-31T17:07:50.293+03:00Kiva kuulla, että olet jaksanut seurailla blogiani...Kiva kuulla, että olet jaksanut seurailla blogiani noin pitkään. :-) Minäkin olen seuraillut sinun blogiasi, mutta olen nykyään niin järkyttävän huono lukemaan kirjallisuutta, ettei ole kirja-asioihin oikein mitään kommentoitavaakaan. <br /><br />Olen saattanut joskus epäsuorasti viitata ongelmiin syömisen kanssa, mutta en ole koskaan läväyttänyt tätä sontaa kerralla ruutuun. :-) Ettei ole ihmekään, jos suhteestani ruokaan on saanut ihan toisenlaisen käsityksen. <br /><br />Hienoa, että olet voittanut anoreksian ja jopa oppinut nauttimaan ruoasta! On lohduttavaa kuulla, että vaikka anorektisia ajatuksia ei saisikaan koskaan täysin nitistettyä, niiden kanssa voisi oppia elämään. <br /><br />Kiitos tsempeistä ja mukavaa viikonloppua!Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-69556084092529717082017-03-31T17:01:07.567+03:002017-03-31T17:01:07.567+03:00Kiva jos sait tästä aiheen postaukseen! Painoon ja...Kiva jos sait tästä aiheen postaukseen! Painoon ja syömiseen liittyvät asiat taitavat koskettaa nykyaikana (valitettavasti) useimpia meistä.<br /><br />Kai mä olen niin kyllästynyt tähän elämäntyyliini ja ajatusmaailmaani, etten enää välitä kaunistella asioita. Että parempi sitten olla vaikka inhorealistinen. Tosin olisin voinut olla vieläkin inhorealistisempi, mutta eiköhän tässäkin ollut tarpeeksi. :-D<br /><br />Katselin tänään taas ravitsemusterapeuttien yhteystietoja, mutta en vain jostain syystä saanut varatuksi aikaa sellaiselle. On ihan jumalattoman korkea kynnys hakea apua, varsinkin kun epäilen, että siitä ei olisi apua kuitenkaan. Jos on sekoillut syömisensä kanssa yli parikymmentä vuotta, niin miten sitä pystyisi muka muuttamaan ajatusmaailmansa yhtäkkiä toiseksi? Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-44374521435735441152017-03-31T16:17:29.961+03:002017-03-31T16:17:29.961+03:00Minullakin on ollut Annukan tapaan mielikuva, että...Minullakin on ollut Annukan tapaan mielikuva, että sinulle maistuu ruoka ei ole sen suhteen ongelmia ja tykkäät itsekin kokata. Olen seurannut blogiasi muistaakseni siitä lähtien kun sen aloitit (sittemmin on ollut taukoa, kun lopetin itse blogini ja bloggaamisen joksikin aikaa) ja tokihan ihminen muuttuu eikä blogissa muutenkaan kerrota kaikkea. <br /><br />Tuttuja nuo ajatukset. Ihmisellä voi olla anorektisia ajatuksia, vaikka ei varsinaisesti sairastaisi anoreksiaa. Itse olen sairastanut anoreksian ja ollut sen takia hoidossa: ne tietyt ajatukset eivät välttämättä koskaan poistu kokonaan päästä, mutta niiden kanssa voi oppia elämään - ja nauttimaan ruuasta ja muistakin asioista. :) <br /><br />Tsemppiä!<br />Elegiahttps://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-21481577458129549632017-03-31T13:53:43.001+03:002017-03-31T13:53:43.001+03:00Voi Satu... Minua vähän itketti kun luin tämän pos...Voi Satu... Minua vähän itketti kun luin tämän postauksesi. :´(<br />Mutta nostan hattua sille, että olet noin inhorehellinen suorastaan. Toivon, että löytäisit jonkun ratkaisun tähän ongelmalliseen suhteeseen vaikka jonkun ammattilaisen kanssa, mutta tiedän, että monilla suhde ruokaan on se maailman vaikein suhde. En siis osaa auttaa, mutta kiitän, että annoit minulle postausaiheen. Ja hei, tuo paita sopii sinulle todella hyvin! :)- S -https://www.blogger.com/profile/13601631269047375879noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-69002987815679148682017-03-30T14:30:00.635+03:002017-03-30T14:30:00.635+03:00Kiitos, Rouva Kepponen.
Minä olen ruoan kanssa n...Kiitos, Rouva Kepponen. <br /><br />Minä olen ruoan kanssa niin fanaattinen ehkä siksikin, että pelkään juuri tuota tilannetta, että pitäisi laihduttaa terveellisistä syistä. Että parempi kai kiduttaa koko elämä kuin joutua laihduttamaan.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-87428185640253619942017-03-30T14:26:54.938+03:002017-03-30T14:26:54.938+03:00Tuo sinun profiilisi punainen sydän ilahduttaa min...Tuo sinun profiilisi punainen sydän ilahduttaa minua aina kovasti, kun näen sen. :-)<br /><br />Minä taas olen vähän sellainen joko-tai -ihminen: joko teen jotakin hirveästi tai sitten en tee ollenkaan. Sama pätee tähän syömiseenkin: joko syön äärimmäisen kurinalaisesti tai sitten vedän ruokaa napaani kaksin käsin esimerkiki juuri jossain buffetissa. Sellaista kultaista keskitietä on ihan hirveän vaikea löytää. <br /><br />Tuollainen tieteellinen painonpudotus kuulostaa hyvältä. Ehkä minunkin pitäisi laskea tarkasti, mitä ja minkä verran voisin syödä, jotta tarvittava kalorimäärä päivän aikana täyttyisi. Se tuntuisi jotenkin turvalliselta ajatukselta. Taidan tehdä niin, vaikka inhoankin sydämeni pohjasta sitä kalorien laskemista. <br /><br />Tuo mitä sanoit, että "kukaan muu koskaan voi olla minua kohtaan niin rakastava kun itse voin olla itselleni" kuulosti jotenkin tosi hyvältä ja kauniilta ajatukselta. Kunpa minäkin osaisin ajatella noin. Ongelma on ehkä siinäkin, että en koe olevani itselleni julma tai epäystävällinen, kun elän, miten elän. Tämä on minulle normaalia, enkä oikein muusta tiedä, saati sitten, että osaisin suhtautua itseeni toisella tavalla. <br /><br />Kiitos, annoit paljon ajattelemisen aihetta!Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-14059999281139398152017-03-30T14:04:37.810+03:002017-03-30T14:04:37.810+03:00Kiitos haleista, Petra. Kun on tällainen jästipää,...Kiitos haleista, Petra. Kun on tällainen jästipää, niin ei tässä tosiaan auta, vaikka kuka sanoisi mitä. Itsestä pitäisi löytyä motivaatio ja halu muutokseen, mutta en vain ymmärrä, miten se löytyisi. Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-3785980483870151072017-03-30T14:01:21.828+03:002017-03-30T14:01:21.828+03:00Ihminen on tosiaan siitä ihmeellinen, että vaikka ...Ihminen on tosiaan siitä ihmeellinen, että vaikka hyvin tietää kaikki suositukset ja terveellisen elämän salat, niin silti sitä elää ihan eri tavalla. Kummallista. Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-15151130331616015152017-03-30T13:58:26.306+03:002017-03-30T13:58:26.306+03:00Todella ikävää, Jael, että sinäkin olet kokenut tä...Todella ikävää, Jael, että sinäkin olet kokenut tällaista. Murrosikä taitaa olla aika herkkää aikaa syömishäiriöiden syntymiselle, vaikkei olisikaan haastetta lisääviä tekijöitä, kuten minulla. <br /><br />Minulla on ihan sama tuon leipomishomman kanssa: tykkäisin hirveästi leipoa, mutta jos leivon arkiolosuhteissa (=minulle ja ukkelille), joudun syömään lähes kaiken yksin, eikä se hirveästi houkuta. <br /><br />Hyvä vinkki tuo kofeiiniton kahvi! Minä olen juonut aamun jälkeen vain vihreää, valkoista tai rooibos-teetä. Olisi todella kiva, jos voisi juoda kahvia ilman sen piristävää vaikutusta!<br /><br />Kiitos, Jael. Pitänee mennä ostamaan tuo kiltin koulutytön asu. :-)Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-15505491167662398072017-03-29T22:57:00.825+03:002017-03-29T22:57:00.825+03:00Hyvä kirjoitus!
Minä kärsin ihan päinvastaisesta. ...Hyvä kirjoitus!<br />Minä kärsin ihan päinvastaisesta. Rakastan ruokaa, syön kaikki ateriat ja reilun kokoisina ja olen perso makealle. Terveydellisistä syistä minun pitäisi laihduttaa 15kg, mutta minullahan ei ole ruuan edessä minkäänlaista selkärankaa. Rva Kepponenhttps://www.blogger.com/profile/03961239166015474389noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-36253827790540741772017-03-29T21:59:26.972+03:002017-03-29T21:59:26.972+03:00Blogiharrastukseni päätyttyä minusta on tullut täl...Blogiharrastukseni päätyttyä minusta on tullut tällainen taustalukija mutta kommentoinpa vähän. Minä olen kirjoituksistasi aiemmin päätellyt että sulla on syömisjuttuja, jotenkin sun buffetinnostuspostaukset (siis mikä sana!) yhdistettynä sellaisiin pieniin viitteisiin miten ruoasta olet puhunut ja se että liikunta on sinulle niin tärkeää, toi mieleen erään vanhan ystäväni. <br /><br />Minut itseni on syömishäiriöltä pelastanut syvä liikunnan inhoni ja aivokemiani jonka ansiosta en addiktoidu koskaan mihinkään. Dieettaillut olen kuitenkin siinä 20 vuotta. Kerran olin teininä esimerkiksi kuukauden syömättä. Join vain vettä. Kyllä siinä laihtui joka oli tavoitteeni mutta inhosin joka hetkeä ja odotin kieli pitkällä herkkuruokia joita saisin lopulta syödä. Nykyään suhtaudin painonpudotukseeni tieteellisesti ja lasken peruskulutukseni tietäen mihin päivään mennessä haluan olla tavoitepainossa ja lasken sen mukaan päivän kalorit. Noudatan laihista kurinalaisesti mutta sen jälkeen palaan kiitollisena normaalisyömisten pariin ilman mitään ongelmaa. Näiden kuurieni tarve on ihan vaan siinä että talvisin pyöristyn omaan makuun liikaa ja jos en jossain vaiheessa karista niitä muutamaa liikakiloa niin kyllähän ne vuosikausien kuluessa kertyisivät ongelmaksi asti.<br /><br />Olen myös sinänsä sellainen boheemi hulttio että kurinalaisuus ja sääntöjen (myös syömissääntöjen) noudattaminen on vastoin perusluonnettani ja ydinminääni joten dieettailuni ei tuo ongelmia. <br /><br />Sen sijaan tuntemani syömisongelmaiset ovat kaikki itseään kohtaan aika ankaria ja anteeksiantamattomia. Että jos jotain päätetään niin se pidetään vaikka sattuisi henkisesti tai fyysisesti! Itse vastaavassa tilanteessa ajattelen että noo, suunnitelmat muuttuvat ja skippaan ilomielin sen suunnitellun lenkkeilyn tai suklaalakon. En oikein tiedä miten sitä piirrettä voisi muuttaa koska itselleni on niin luontaista ajatella että haluan olla itselleni hyvä ja kiltti koska ei kukaan muu koskaan voi olla minua kohtaan niin rakastava kun itse voin olla itselleni. Eli en osaa olla itselleni julma tai epäystävällinen. <br /><br />Ehkä voisit kun himoliikuntahalu tai ruokarajoitusjuttu esiintyy sun elämässä, katselisit itseäsi ulkopuolisena henkilönä joka on sun holhouksessa. Olen sanonut että aikuisen ihmisen pitää olla oman itsensä äiti ja isä. Eli pidä itsestäsi yhtä hyvää huolta kuin pitäisit vaikka pikkusisaruksesta tai lapsesta. Kun alkaa arjessa ajattelemaan niin, niin huomaa että itselleen on helpompi olla armollinen.Taikahttps://www.blogger.com/profile/05962910011527726985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-75341317861871724872017-03-29T21:51:13.437+03:002017-03-29T21:51:13.437+03:00Hienoa etta kirjoitat tasta asiasta. Voisin sanoa ...Hienoa etta kirjoitat tasta asiasta. Voisin sanoa tahan etta kylla se siita ja ala syömaan nyt vaan mutta voin kuvitella ettei siita ole muuta hyötya kun korkeintaan kauhea v......s. Voisin jotenkin kuvitella etta kaikki liittyy tietynlaiseen kontrollinhakuisuuteen ja kokemuksesta tiedan etta silta tielta on vaikea paasta pois muttei mahdotonta, paasee! Halit!Petrahttps://www.blogger.com/profile/13897319965053132064noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-71416346132305821942017-03-29T20:20:41.784+03:002017-03-29T20:20:41.784+03:00Ensin luin tätä analyyttistä tekstiä hyvin hämment...Ensin luin tätä analyyttistä tekstiä hyvin hämmentyneenä: miten noin voi olla, että noin hyvin ymmärtää ja tietää asian, mutta silti ei toimi tietonsa mukaan. KUNNES hupsheijaa vaan, napsahti, että hehhee, niinhän itsekin teen - mutta vain päinvastoin. Tiedän ihan hyvin, miten syödä terveellistä ja sen verran vähemmän, että pääsisin alkavasta keskivartalolihavuudestani. Mutta vaikka tiedän, niin... Että samassa veneessä, mutta eri päässä :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-78239436816561417302017-03-29T19:45:37.594+03:002017-03-29T19:45:37.594+03:00Tässä oli paljon tuttua,sillä samassa iässä kuin s...Tässä oli paljon tuttua,sillä samassa iässä kuin sinä olin minäkin menossa vaaralliseen suuntaan eli kohti anoreksiaa (ehkä) .Kuukautiset jäivät pois vuodeksi,ja silloin ulkomailla asuvat vanhempani,jotka tulivat kotimaahan käymään,niin äiti huomasi asian ja vei heti naistenlääkärille,joka pelotteli sen verran että tulin jotenkuten järkiini,mutta hieman vääristynyt suhde on minullakin ollut ruokaan vuosien aikana,ja kontrollointi sen suhteen.tosin tiedän aika hyvin mistä ja miksi se on alkanut.Lihosin parin viimeisen vuoden aikana reilusti,enkä enään kontrolloi samalla tavalla kuin ennen,mutta jotain on kuitenkin jäljellä...Esim. tykkään leipoa ja blogissani on leivontaohjeita,mutta leivon vaan jos voin olla varma että joku syö leipomukseni;D<br />Kahvi vaikuttaa ainakin minun unenlaatuuni,enkä juo kahvia ,ellei se ole kofeiinitonta,klo 16 jälkeen. Jos juon illalla kahvia se selvästikin vaikuttaa nukahtamiseeni.<br />Kiltin koulutytön asu näyttää tosi hyvältä päälläsi:)Jaelhttps://www.blogger.com/profile/12807233749131057341noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-51177954955456491442017-03-29T18:58:46.739+03:002017-03-29T18:58:46.739+03:00On sitten varmaankin hyvä, ettet pysty kituuttamaa...On sitten varmaankin hyvä, ettet pysty kituuttamaan ja laihduttamaan, koska se säästää sinut monelta pahalta. Mutta jatkuva painon kyttääminen on sekin todella rasittavaa ja kuluttavaa, kun ei ole koskaan muka hyvä sellaisenaan. <br /><br />Minä uskon, että painon kyttääminen voi hyvinkin juontua siitä, että on nähnyt lähipiirissä varoittavia esimerkkejä, mihin ylipaino kaikkine seurauksineen voi johtaa. Olen miettinyt, kuinka paljon omalla kohdallanikin voisi olla kyse tuosta, ja olen tullut siihen tulokseen, että se on ainakin yksi osasyy. En todellakaan halua, että suoneni ahtautuvat niin pahasti, että joudun lopulta ohitusleikkaukseen. Vaikka jos sellainen on tapahtuakseen, niin eihän sitä lopulta välttämättä mikään estä, vaikka eläisi kuinka “terveellisesti”. <br /><br />Lisäksi painon kyttääminen on minusta myös erittäin valitettava nykyajan ilmiö, ja ainakin minua ahdistavat kaikki iltapäivälehtien ja somen treenaus- ja laihdutuskertomukset, jotka antavat epäsuorasti ymmärtää, että ihminen ei kelpaa, ennen kuin on laiha ja timmissä kunnossa. Kun omat ajatukset pyörivät jo ennestäänkin niin paljon syömisen ympärille, pää meinaa joskus räjähtää kaikkien tuollaisten juttujen takia. Tulee mieleen, että eikö ihmisillä ole todellakaan muuta ajateltavaa kuin oma ulkonäkönsä ja syömisensä – itseni mukaan lukien. Tahdon palata heinäpeltoaikaan, jolloin syötiin läskisoosia ja pullapitkoa ilman tunnontuskia! <br /><br />Todellakin: hyvä ruoka, parempi mieli. Jos vain siitä ruoasta ei vain tarvitsisi aina kantaa niin suurta syyllisyyttä. Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-45840657882288091892017-03-29T18:51:40.361+03:002017-03-29T18:51:40.361+03:00Uskon siihen, että ruokavaliolla on erittäin suuri...Uskon siihen, että ruokavaliolla on erittäin suuri vaikutus siihen, kuinka voimme henkisesti, joten voin myös hyvin uskoa, että hiilihydraattien puute voi aiheuttaa jopa masennuksen. Hyvä, että masennuksen syy selvisi! En itse ole koskaan tajunnut karppaamista (siis hiilihydraatitonta ruokavaliota), enkä muitakaan ääri-ilmiöitä. En ymmärrä sitäkään, kuinka pystyy harrastamaan liikuntaa, jos ei ole niitä hiilihydraatteja energianlähteenä. En tosin ole perehtynytkään asiaan mitenkään erityisesti, koska ei ole ollut tarvetta eikä kiinnostustakaan. Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-78630354252970311932017-03-29T18:36:45.185+03:002017-03-29T18:36:45.185+03:00Ei tarvittaisi ainakaan mitään ruusuja rintapieles...Ei tarvittaisi ainakaan mitään ruusuja rintapielessä. :-D <br /><br />Turussa näkyy olevan ainakin Zara. Kun etkös sinä asunut F:llä alkavassa kaupungissa. :-) <br /><br />Sitä minäkin toivon, että jotenkin yhtäkkiä valaistuisin ja alkaisin elää ihan toisella tavalla. Tai ehkä on parempi olla toivomatta mitään, koska elämällä on tapana täyttää toiveet, eikä aina ihan sillä tavalla kuin itse toivoisi. Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-35948776010360700922017-03-29T17:40:34.727+03:002017-03-29T17:40:34.727+03:00Minä olisin epäilemättä syömishäiriöinen, jos pyst...Minä olisin epäilemättä syömishäiriöinen, jos pystyisin. Mutta en vaan pysty. Minä repsahdan jatkuvalla syötöllä ja laihduttaminen on ihan mahdotonta. Jos saisin kilon pois, tulisi se huomenna tuplana takaisin. Siltikin (tai siitä syöstä) ruoka ja syöminen ja kilot pyörii toistuvasti mielessä. Sen ylensyömisen osaan kyllä, aina buffeteissa. Ruoasta nauttimisen, ihan varmasti. Arkena sentään syön ihan kohtuullisia määriä. Joinakin päivinä varmaan suositeltua vähemmänkin. Mutta en koskaan niin montaa päivää peräkkäin, että se näkyisi puntarilla. Ja minulle ei edes ole tapahtunut mitään traumaattista. En tiedä, että onko tämä painon kyttääminen siitä, että perhepiirissä on sairaalloisen lihavia ihmisiä ja sitä vierestä seuranneena on kai tullut takaraivoon se ajatus, että kun ei tuohon pisteeseen itseään päästäisi?<br /><br />Hyvä ruoka, parempi mieli.Paluumuuttajatarhttps://www.blogger.com/profile/13368563999216976903noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-35822203207423751632017-03-29T14:26:11.278+03:002017-03-29T14:26:11.278+03:00Hiilihydraatit ( kolhydraatit) ☺Hiilihydraatit ( kolhydraatit) ☺Ulrikahttps://www.blogger.com/profile/05785869775155260815noreply@blogger.com