tag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post2734471792275078714..comments2024-03-16T09:15:24.735+02:00Comments on Kukkapilli: Täyslaidallinen paskaaSatuhttp://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comBlogger61125tag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-63512972816838870492014-10-29T20:05:27.241+02:002014-10-29T20:05:27.241+02:00Hyvää matkaa sinulle sisimpääsi! Uskon, että kun o...Hyvää matkaa sinulle sisimpääsi! Uskon, että kun omat ongelmansa tunnistaa ja myöntää, ja kun on riittävästi rohkeutta lähteä kokeilemaan muita toimintatapoja, pääse niin pitkälle kuin vain haluaa mennä. Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-45250982832135675672014-10-29T00:19:50.544+02:002014-10-29T00:19:50.544+02:00Ihana kuulla, etta tovoa on loytynyt. Mina olen ny...Ihana kuulla, etta tovoa on loytynyt. Mina olen nyt rohkeasti (?) lahtenyt sorkkimaan naita kamalimpia tunteita ja toimintamalleja. Katsotaan minne tasta paadytaan. sannabananahttps://www.blogger.com/profile/05463841677106746418noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-16674314513860905382014-10-28T20:15:48.029+02:002014-10-28T20:15:48.029+02:00Nyt kun tästä postauksesta on jo sen verran aikaa,...Nyt kun tästä postauksesta on jo sen verran aikaa, että elämä on alkanut näyttää taas paljon paremmalta, voin sanoa, että en muista olleeni koskaan niin ahdistunut kuin tämän postauksen aikoihin. Se ahdistus oli jotakin niin kamalaa ja kokonaisvaltaista, että en kerta kaikkiaan pystynyt löytämään elämästä mitään positiivista, kun mietin vain, että hyppäisinkö parvekkeelta vai jotain. <br /><br />Mutta ONNEKSI asioilla on tapana järjestyä, ja nyt tässä vaiheessa olen jo sen verran toiveikas, että rohkenisin sanoa, että kaiken lisäksi niillä on tapana järjestyä myös parhain päin. Ainakin joskus?Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-31972435987834388242014-10-28T13:55:06.634+02:002014-10-28T13:55:06.634+02:00tarkennus ed. kommenttiini: positiivisten ajatuste...tarkennus ed. kommenttiini: positiivisten ajatusten tiedostavalla lisäämisellä en tarkoitasitä, että negatiiviset tunteen suljetaan pulloon ja jonnekin piiloon. Päinvastoin, eihän ihminen olisi ihminen, jos ei tuntisi surua, ahdistusta, vihaa, kateutta jne. Siinäpä hyvä tilaisuus oppia tuntemaan itseään: mistä nämä fiilikset tulevat? Mutta kun itseään raahaa kuopan pohjalta takaisin maan pinnalle tekevät nuo mukavammat, pienet ajatukset hommasta sen prosentin verran kevyempää. Ja kyllähän tämä maailma on onneksi sellainen, ettei mikään ole koskaan 100% huippua tai tylsää tai toivotonta tai paskaa. sannabananahttps://www.blogger.com/profile/05463841677106746418noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-40309987074457680712014-10-18T19:52:24.202+03:002014-10-18T19:52:24.202+03:00Sukellettu on, ja syvällä on käyty. Joskus tuntuu,...Sukellettu on, ja syvällä on käyty. Joskus tuntuu, että elämä olisi paljon helpompaa, jos ajattelisi vähemmän.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-13375438510891350002014-10-17T16:00:51.271+03:002014-10-17T16:00:51.271+03:00Painotan sitä, että kun sukellat tarpeeksi syvälle...Painotan sitä, että kun sukellat tarpeeksi syvälle itseesi, opit tekemään valintoja, jotka ovat hyväksi sinulle ja sitä kautta myös läheisillesi. Oppia ikä kaikki ja aina on mahdollisuus valita uudestaan.<br /><br />Kaikkea hyvää!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-624688184028248632014-10-17T14:32:11.100+03:002014-10-17T14:32:11.100+03:00Tämä onkin oikein hyvä esimerkki siitä, miten vähä...Tämä onkin oikein hyvä esimerkki siitä, miten vähäisten asioiden perusteella blogin lukija voi tehdä omasta mielestään oikeita johtopäätöksiä. Siis jos minulla on mies, katto pään päällä ja <i>näytän</i> hyvinvoivalta, se tarkoittaa sitä, että minulla on elämässä kaikki hyvin? Voi hyvänen aika sentään. <br /><br />Ja todellakin tiedän, että ihan itse olen valintani tehnyt. En ole tietääkseni niistä ketään muuta syyttänytkään. <br /><br />Mukavaa viikonloppua sinulle anonyymi. Keksipä ensi kerralla jokin repäisevä nimimerkki, niin jäät paremmin mieleen. Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-23752272808621741852014-10-17T13:25:51.090+03:002014-10-17T13:25:51.090+03:00Sinulla on katto pään päällä, perhe (ainakin mies)...Sinulla on katto pään päällä, perhe (ainakin mies), ehkä työtäkin. Kuvasi perusteella näytät hyvinvoivalta eli tuskin olet kovin sairaskaan. <br /><br />Varmasti sinulle tekisi hyvää suunnata katse siihen suuntaan, josta ratkaisut löytyvät - siis itseesi. Kukaan kun ei ole tehnyt niitä mainitsemiasi vääriä valintoja sinun puolestasi.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-35522881574680550672014-10-16T20:28:49.960+03:002014-10-16T20:28:49.960+03:00Kiva että löysit tänne! :-)
Ei mulle (onneksi!) ...Kiva että löysit tänne! :-) <br /><br />Ei mulle (onneksi!) mitään kovin kamalaa ole sattunut - elämässä on vain tullut tehtyä niin paljon vääriä valintoja, etten jaksaisi enää yhtäkään. Nyt sitten pitäisi päättää, että miten tästä eteenpäin. Suo siellä, vetelä täällä. <br /><br />Luin taas tänään <a href="http://www.iltalehti.fi/mieli/2014052218330658_md.shtml" rel="nofollow">yhtä mukavuusalue-kirjoitusta</a>, kun se löytyi kirjanmerkeistä ja satuin sitä vahingossa klikkaamaan. Lähti taas veri kiertämään väärin päin, kun alkoi niin suututtaa. :-D <br /><br />Mukavuusalue-niminen kerho on kyllä tosi hauska oivallus! :-)Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-47340949449473314782014-10-16T20:21:52.184+03:002014-10-16T20:21:52.184+03:00En mäkään mitään ostos- ja päivän asu -blogeja lue...En mäkään mitään ostos- ja päivän asu -blogeja lue. Ne ei vaan ole mun juttu - mitä ei tarvitse ihmetellä, jos katsoo mun ulkomuotoa ja meidän huushollia. Mutta tästäpä tulikin mieleeni, että mulla olisikin yksi ostos, jonka voisin blogissani esitellä. :-) Tuli taas tehtyä niin harvinaisen järkevät kaupat, että. <br /><br />Kiitos. Toivottavasti se mukavuusalue vielä jostain löytyy. Tällä hetkellä vaan ahdistaa.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-66551008671592810842014-10-16T20:15:25.402+03:002014-10-16T20:15:25.402+03:00Kiitos, Rantis. Tulen kohta katsomaan.Kiitos, Rantis. Tulen kohta katsomaan.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-69425552451288891122014-10-16T17:23:43.001+03:002014-10-16T17:23:43.001+03:00En (vielä) tunne sinua, vasta nyt eksyin blogiisi....En (vielä) tunne sinua, vasta nyt eksyin blogiisi. Mutta tietenkin ensin sanon, että voi paska - mitä sitten sinulle onkaan sattunut. Lähinnä tulin kertomaan, että kuulun samaan heimoon tuon epämukavuusaluelässytyksen suhteen! Kyllä niitä epämukavuuksia tulee elämän varrelle ihan ilman että niitä tarvitsee erikseen hakea, ainakin täällä päässä on kanssa tullut. Minä olenkin perustanut yhden ystäväni kanssa oikein erikseen Mukavuusalue-nimisen kerhon, protestiksi! Saarahttps://www.blogger.com/profile/09582571082703383613noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-15233941701452638732014-10-16T16:43:53.214+03:002014-10-16T16:43:53.214+03:00No voihan paska. :(
Toivon, että nouset murheen su...No voihan paska. :(<br />Toivon, että nouset murheen suosta valoon ja paskakuorma ohjautuu sinne minne se kuuluukin eli tunkiolle.<br /><br />Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että ne jotka blogeissaan hehkuttavat kaiken ihanuutta, kantavat mukanaan jotain synkkää, sellaista, että ei se elämä olekaan vaan valkoisia päiväpeittoja ja mattoja ja designostoksia ja... Mä en lue sellaisia blogeja, ne eivät ole elämänmakuisia.<br /><br />Mutta tsemppiä ja jaksamista, muuta en osaa toivottaa. No paluuta mukavuusalueelle tietysti. :)- S -https://www.blogger.com/profile/13601631269047375879noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-73154285116628870122014-10-16T16:33:49.463+03:002014-10-16T16:33:49.463+03:00Blogissani on Sinulle inspiroitumis-haaste, ei ole...Blogissani on Sinulle inspiroitumis-haaste, ei ole pakko vastata, mutta jos jaksat, vilkaise. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-39012244966818310352014-10-15T22:54:23.835+03:002014-10-15T22:54:23.835+03:00Mulla rupesi mielikuvitus heti laukkaamaan, kun mi...Mulla rupesi mielikuvitus heti laukkaamaan, kun mietin, että mitäköhän nuo mukavuusalueelta poistumisesi ovat oikein mahtaneet pitää sisällään. ;-DSatuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-58187963944513504082014-10-15T22:30:45.644+03:002014-10-15T22:30:45.644+03:00Itse asiassa nyt kun ajattelen niin olen tehnyt mi...Itse asiassa nyt kun ajattelen niin olen tehnyt mitä suurimpia mukavuusalueelta poistumisia,etenkin eksän kanssa ollessa.Ihan punastuttaa niitä miettiessäkin;DJaelhttps://www.blogger.com/profile/12807233749131057341noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-4112516393877488582014-10-15T19:36:49.049+03:002014-10-15T19:36:49.049+03:00Mä tunnistan tuon saman peruspositiivisuuden itses...Mä tunnistan tuon saman peruspositiivisuuden itsessäni, sillä minäkään en tykkää jäädä märehtimään asioita kauaksi aikaa. Mieluummin yritän miettiä, että miten tästä eteenpäin kuin jäädä voivottelemaan tapahtunutta. Siksi tämä tämänkertainen ahdistus ja pakokauhu ovat olleetkin pelottavia, kun en ole tällaista ennen kokenut, enkä siis oikein tiedä, miten tästä parhaiten selviäisi. Hetkittäin on ihan hyvä olo, ja sitten seuraavassa hetkessä onkin jo melkein paniikki.<br /><br />Tuollaiset “ihanaa ihanaa kaikki on ihanaa” - tyypit ovat minusta jotenkin teennäisiä, sillä en voi mitenkään uskoa, että jonkun mielestä kaikki voisi olla koko ajan ihanaa. Tai ehkä mä olen vaan itse juro mörökölli, mikä on sekin hyvin mahdollista. :-)<br /><br />Mun ukkoni on taas sellainen, että hän ei puhu vaikeuksistaan lainkaan. Mun pitää siis olla salapoliisina tulkitsemassa ja kyselemässä – eikä ukkeli avaudu välttämättä silloinkaan. <br /><br />Olen samaa mieltä, että asiat eivät kaunistelemalla tai maton alle lakaisemalla parane. Ja olen myös aina ajatellut niin, että itselleen pitää olla aina rehellinen: totuus on pystyttävä myöntämään ainakin itselleen, vaikka sitä ei muille julki toisikaan. Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-83009519477073471822014-10-15T19:17:10.351+03:002014-10-15T19:17:10.351+03:00Asiaa, Anu! Jos on elämäänsä tyytyväinen, niin mik...Asiaa, Anu! Jos on elämäänsä tyytyväinen, niin miksi sitä perusturvallisuutta ja -tyytyväisyyttä pitäisi ehdoin tahdoin järkyttää? Siksikö, että se on jotenkin muotia? Jos on kerran mukavuusalueen löytänyt, niin kyllä siellä minusta saa viihtyä. Elämässä tulee kuitenkin jossain vaiheessa jokaiselle vastoinkäymisiä, ja eiköhän niissä ole tarpeeksi epämukavuutta.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-22083558449179085742014-10-15T09:51:38.771+03:002014-10-15T09:51:38.771+03:00Ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit, mutta taisin ilmai...Ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit, mutta taisin ilmaista asian vähän tökerösti. :-) Ja se on kyllä totta, että vaikka muiden vaikeudet eivät tee omaa elämää yhtään sen paremmaksi, niin joskus on hyvä saada muistutus siitä, että ei ole ainoa, jonka elämä on joskus vaikeaa, vaan samanlaista suossa tarpomista se on joskus meillä kaikilla. <br /><br />Kannatan ehdottomasti boikottia sanalle voimaantuminen! Inhoan sitä sydämeni pohjasta. Mitä sekin oikein tarkoittaa? Epämääräistä lätinää tuokin sana. Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-11287868267690759672014-10-15T00:47:28.058+03:002014-10-15T00:47:28.058+03:00Mä taidan olla semmoinen blogi-pintaliitäjä. Mutta...Mä taidan olla semmoinen blogi-pintaliitäjä. Mutta se on toisaalta myös hyvin rehellistä, koska mä olen sellainen, että roikun positiivisuudessa kiinni kynsin ja hampain. Olen käynyt elämässäni läpi muutaman helvetin, yhden niistä, pahimman, ihan lähivuosina. Mä en vain kykene märehtimään siinä paskassa, se ei ole mulle luonteenomaista. Kaikesta paskasta huolimatta, nautin niin paljon kuin voin, niistä asioista, mistä voin, vaikka jopa mun perusturvallisuus olis uhattuna. Toki tilanne on äärimmäisen stressaava ja nyt kun ei ole mitään jättekriisiä päällä, osaan arvostaa tilannetta ihan superpaljon. Nuorempana olin murehtija ja en päässyt yli siitä, jos oli jotain paskaa ja ajattelin vain sitä paskaa, mutta jossain kohtaa muutuin toisenlaiseksi. Ja sitä on välillä hauska(?) tarkastella, mikä ero esim mussa ja miehessä on, kun mies on sellainen, että se jaksaa sitten joka päivä vatvoa mulle ääneen kärsimyksiään, vaikka ne kestäis kaksi vuotta putkeen. Mä taas en omistani juuri puhu, koska keskityn muihin asioihin. Olen ehkä yltiöoptimisti, vaikkakaan en siis missään mielessä mikään "ihanaa ihanaa kaikki on ihanaa" -positiivari. Useimmin mun suusta kuuluu "vittu mitä paskaa" kuin jotain ihanaa lallallaa. Mutta silti, mä keskityn niihin hyviin puoliin. Sitten joskus mulla on toki niitä heikkoja hetkiä. Sanotaanko, että ehkä kaksi kertaa vuodessa mulla on totaalinen "ranteet auki" -päivä jolloin kaikki masentaa ja lojun koko päivän peiton alla eikä mikään voi mua piristää ja sanon miehellekin, että sori, nyt mä en vaan jaksaa, mä jaksan aina, mutta tänään en. Mutta sitten taas, vaikka en näkis tänään valoa, niin huomenna mä nousen. Se on vain mun luonne. Mitä olen joskus miettinytkin, koska en yritä olla vahva, mutta en vain mahda sille mitään, että en pysty kaatumaan kuin hetkeksi (en nyt toki väitä, etteikö mitään niin kauheaa voisi tapahtua, että romahtaisin kokonaan, varmasti voisi!) ja sitten taas mennään, vaikkakin on ollut niin pahoja kriisejä, etten ole todellakaan tiennyt, miten niistä selvitään. Jotenkin aina vaan on selvitty.<br /><br />Mutta joo, välillä tulee täyslaidallinen paskaa ja enemmänkin. Musta tärkeintä on nimenomaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kun on paskaa, niin on paskaa, hittojako sitä kaunistelemaan. Vaikka olenkin positiivinen ja iloitsen pienistä asioista paskankin keskellä jopa kyyneliin asti, niin asioiden maton alle lakaisemista inhoan kaikista eniten. Jos on paskaa, niin se pitää voida sanoa ääneen.<br /><br />Parempaa jatkoa :) Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-67482502840555698062014-10-14T23:24:18.734+03:002014-10-14T23:24:18.734+03:00Oli ihan pakko pistää vielä kommentti takaisin. Ei...Oli ihan pakko pistää vielä kommentti takaisin. Ei kirjoituksesi tuottanut minulle iloa, en suinkaan minä iloitse pahasta olostasi. Kuten itse kirjoitit blogit (ja yleensä muiden elämä) tuntuu usein olevan yhtä auringonpaistetta (pusi, pusi ja nami, nami). Postauksesi tuntui jotenkin lohduttavalle. Muistutti taas siitä, että kyllä meillä useimmilla on joskus niitä vaikeita aikoja, vaikka se välillä ainakin minulta unohtuukin. Mukavuusalueen lisäksi ehdotan boikottia sanalle voimaantuminen. Kiitos mielenkiintoisesta blogista! Terveisin lukija paska kaupunnista.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-78548249500646650782014-10-14T22:00:35.896+03:002014-10-14T22:00:35.896+03:00Mina olen toistaiseksi onnistunut elamaan aika hyv...Mina olen toistaiseksi onnistunut elamaan aika hyvin omalla mukavuusalueellani, janna termi sinansa. Olen kai niin laiska tai tylsa tai kunnianhimoton etta ei huvita kokeilla siita poistumistakaan. <br />Tyopaikassanikin olen ollut yli 20 vuotta. Lapsia en ole halunnut kun sekin tuntui oudolta ja pelottavalta. Ainoa "repaisyni" oli aikoinaan kotimaan vaihtaminen mutta se sujui aika kivuttomasti. Toivon etta nain on jatkossakin. Minulla ei ole mitaan intoa outoon ja uuteen ja joskus pelottaa mita kaikkea voisi tapahtuakin. <br />anumorchyhttps://www.blogger.com/profile/01027538628260103347noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-87940308540903335412014-10-14T18:14:35.956+03:002014-10-14T18:14:35.956+03:00Ehkä meillä ihmisillä on sisäsyntyinen tarve tulla...Ehkä meillä ihmisillä on sisäsyntyinen tarve tulla ihailluksi, ja netissä se tarve vielä jotenkin korostuu, kun netissä on niin helppo esittää elämänsä sellaisena kuin haluaa. Onkin jo vähän vaikeampaa pitää täydellisyyden kulisseja ylle seinänaapurille, joka kuulee, että mies rymyää öisin neljän aikaan rappukäytävässä kännissä kuin käki ja että astiasto pannaan viikoittain uusiksi. :-)<br /><br />En tullut ajatelleeksikaan, mutta nuo marisijat ovat tosiaan yksi netin ilmiöistä. On vaikea vetää rajaa huomiohakuisen marinan ja ns. tarkoituksettoman marinan välille, mutta jokainen kirjoittaja varmaankin tietää omat motiivinsa, vaikka niitä ei ehkä haluaisi myöntääkään. Minusta tuntuisi tosi oudolta valittaa asioista vain siksi, että saisi ihmisiltä arvostusta tai myötätuntoa, sillä se on mielestäni juuri kuvaamaasi tarkoituksellista negatiivisuuden levittämistä. <br /><br />Viimeiseen lauseeseesi en osaa sanoa muuta kuin että kiitos. Koko sydämestäni.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-2549359840256423012014-10-14T18:06:42.707+03:002014-10-14T18:06:42.707+03:00Kukapa tosiaan huomisesta tietää. Ehkä niin on hyv...Kukapa tosiaan huomisesta tietää. Ehkä niin on hyväkin? Itse en ainakaan haluaisi tietää tulevaisuutta, kun epätietoisuus tarjoaa aina mahdollisuuden myös onneen.<br /><br />Hyvän mielen löytämisen taito elämän pienistä asioista on kyllä erinomaisen hyvä taito. Ne elämän iloiset hetket välittyvät blogistasikin niin, että lukija tulee hyvälle mielelle. :-) <br /><br />Itseltäni kyky iloita pienistäkin asioista tuntuu löytyvän valitettavasti vain silloin, kun olen mukavuusalueellani; epämukavuusalueella pystyn ajattelemaan vain sitä, kuinka epämukavaa elämä just nyt on. Olen joskus kokeillut sellaista, että olen vaikeassa tilanteessa kuvitellut olevani näyttelijä, joka vain esittää jotain roolia. Vaikea tilanne ei siis koskettanut minua - kaikkein sisintäni - vaan vain sitä roolihenkilöä. Tuo toimi yllättävänkin hyvin, koska noin ajattelemalla en tuntenut olevani itse luita ja ytimiä myöten pelissä, vaan olin jossain turvassa siellä kuoren alla. Jotain outoa psykologiaa tämäkin.<br /><br />Kiitos, Rantis. ♥Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-33335600418390081222014-10-14T17:48:13.031+03:002014-10-14T17:48:13.031+03:00Selviytymiskeinosi kuulostaa varsin käyttökelpoise...Selviytymiskeinosi kuulostaa varsin käyttökelpoiselta. Tiedän, että itselläni olisi tuossa paljon parantamisen varaa: kun elämässä on jokin vaikea asia, en pysty olemaan ajattelematta sitä, vaikka kuinka yritän. Yölläkin kun herään, ensimmäiseksi mieleen tulee SE ASIA. Pitäisi ihan tietoisesti yrittää harjoitella omien ajatustensa kontrollointia ja keskittyä juurikin niihin elämän hyviin puoliin. <br /><br />Minä sydämestäni toivon, että saat elämäsi perusasiat kuntoon ja löydät sen uuden mukavuusalueen. Pakko kai vaikeuksien ja vastoinkäymisten on joskus loppua? <br /><br />Mulla ei ole tapana arvailla tuntemattomien ihmisten elämiä tai pohtia niitä (häpeäkseni on tunnustettava, että syynä on se, että tuntemattomien ihmisten elämät eivät yksinkertaisesti kiinnosta minua), mutta kuten Taikalle jo tuossa edellä kirjoittelinkin, vaikeassa tilanteessa muiden onnellisten elämien kuvaukset tuntuvat iskulta vasten kasvoja. Alkaa tuntua siltä, että itse ajelehtii täysin irrallaan jossain, mistä ei mitenkään pääse pois. <br /><br />Toki minulla on ihmisiä, joiden kanssa jutella. Mulla on vaan sellainen paha tapa, että kun elämä menee vaikeaksi, käperryn itseeni, enkä halua jutella kenenkään kanssa. Käyn asioita läpi omassa päässäni, ja vasta sitten, kun pahin tuntuu olevan ohi, pystyn puhumaan jonkun toisen kanssa. (Tämä ei tosin koske ukkelia, jolle puran mieltäni ihan liiaksikin.) Olen ajatellut, että tämä on minun tapani käsitellä asioita, mutta samalla tiedostan sen, että tapa ei ole paras mahdollinen, koska joku toinen voisi tuoda asiaan ihan toisenlaisen näkökulman tai ainakin asettaa asiat oikeanlaisiin mittasuhteisiin. Ongelmat kun tuntuvat niin paljon isommilta, jos niitä pyörittelee vain omassa päässään. Tiedän tämä oikein hyvin - ja silti toimin aina samalla tavoin. :-/<br /><br />Annukka: :-)Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.com