Onnellisena ei ole helppo olla: saa koko ajan pelätä, että tulee onnettomaksi.


maanantai 22. tammikuuta 2018

Lätinää laidasta laitaan

Viime postaus taisi päättyä vähän kyrpiintyneisiin tunnelmiin. Nyt näyttää kuitenkin taas paremmalta, ainakin autoilemisen ja poliisien kannalta. Poliisien kanssa ei ole nimittäin ollut minkäänlaisia ongelmia, enkä ole edes ollut heidän kanssaan missään tekemisissä, vaikka olenkin autoillut aika paljon. Itse asiassa näin vasta tänään ensimmäisen kerran poliiseja liikenteessä. Taas ihmistä peloteltiin ihan liian kanssa etukäteen!

Autoilemisen kanssakaan ei ole ollut ongelmia, vaikka auto tuntuikin ensimmäisenä iltana vähän liian isolta tämmöisiin kaupunkiolosuhteisiin. Tykkäisin kaupungissa vähän pienemmästä autosta, kun sellainen on helpompi pysäköidäkin. Aika äkkiä kuitenkin totuin autoon.

Kärrymme.
Ymmärsin toki syyt, miksi ukkeli halusi vuokrata isomman auton. Yksi syy oli se, että matalalla autolla jäisi helposti tielle, jos tulisi runsaasti vettä. Olin nähnyt tämän ihan omin silminkin viime sunnuntaina, kun oli satanut kaatamalla tuntikausia. Useampikin auto jäi tuohon kehätielle jumiin, ja minä olin tietysti haukkana ikkunassa dokumentoimassa tilannetta.

Punaisen auton matka on tyssännyt ikävästi tuohon keskelle tietä. 

Kun punainen auto oli saatu hinattua pois, tielle jäi toinen auto.

Tämäkin auto lähti tästä vain hinaamalla. Onneksi apu on jo saapunut paikalle!


En tiedä, pääseekö matalapohjaisissa autoissa vesi auton sähkölaitteisiin, vai miksi ne näyttävät kestävän niin huonosti täkäläisiä kaatosateita. Koska en kaipaa tuonkaltaista jännitystä elämääni, suostuin mieluusti isomman auton vuokraamiseen.

Autovuokraamossa kävi ilmi, että autolla oli kolaroitu edellispäivänä, ja kuskin puoleinen kylki oli vähän rutussa. Haitta oli kuulemma kuitenkin vain esteettinen, ja autolla pystyi ihan hyvin ajamaan. Koska se oli ainoa automaattivaihteinen auto, joka liikkeessä oli, otimme sen.

Näimme ensimmäisenä iltana yhden tien varrella jättimäisen puiston tapaisen, joka jatkui aina vain. Kävi ilmi, että kyseessä oli Cambódromo, jättimäinen kävelyalue, jota käytetään myös suurtapahtumien pitopaikkana.






Cambódromon kävelyradalla on pituutta yli neljä kilometriä, ja koko alueen pinta-ala on 40 hehtaaria. Tuo ei ole minusta todellakaan mikään maailman viihtyisin kävelypaikka, mutta kyllä tuolla lenkin voisi heittää.

Toisena iltana ajelimme Uruboon, kun ukkeli halusi käydä katsomassa uutta asuinaluetta, Playa Turquesaa, joka on nousemassa Urubon perukoille.

Urubon jättimäinen metsikkö alkaa heti tuosta neljännen kehätien (Cuarto Anillo) vasemmalta puolelta.

Tie oli paikoitellen aika kamalassa kunnossa, ja totesin, että nelivetoinen auto on kiva siitäkin syystä, että ei tarvitse pelätä sitä, että auto juuttuisi hiekkaan tai että pohja ottaisi maahan kiinni.

Playa Turquesasta on määrä tulla 180 hehtaarin kokoinen ylellinen asuinalue, jolle rakennetaan muun muassa maailman toiseksi suurin uima-allasmainen tekojärvi ("laguna de aguas cristalinas"). Playa Turquesan kolmen minuutin pituisen esittelyvideon voi katsoa täältä, ja esitteen voi lukea täältä (espanjaksi). Tonttien hinnat vaihtelevat 132 dollarin ja 238 dollarin väliltä per neliömetri, ja tontit ovat kooltaan 600-1200 neliötä. Suurin mahdollinen tontti parhaalta paikalta maksaisi siis 285 600 dollaria (noin 233 000 euroa).

Toistaiseksi valmiina on vasta alueen portin sisääntulorakennus, joka näytti iltahämärässä tältä.





Olisipa mielenkiintoista nähdä tuo alue joskus valmiina! Matkaa tuonne ei ole tästä Santa Cruzin reunoilta kuin kuutisen kilometriä, ja koska 62 prosenttia tonteista on jo myyty (lukema on viime vuoden syyskuun neljänneltätoista päivältä), kiinnostus on ilmeisen runsasta.

Teiden pitää kyllä parantua huimasti alueen valmistumiseen mennessä.

Urubon ja Santa Cruzin yhdistävä Puente Urubo (Urubon silta).
Äkkäsimme ukkelin kanssa yhtenä iltana, että aivan tuossa kivenheiton päässä on iltaisin hauska food truck -alue, jolta saa ostaa kaikenlaisia herkkuja erilaisista ruokakärryistä. Päivisin alue on ihan normaalia toimistoaluetta parkkipaikkoineen, mutta iltaisin ruokarekat kokoontuvat yhteen hauskaksi ulkoilmaravintola-alueeksi. 


Emme ole vielä ehtineet syömään tuolla, mutta tarkoitus on tuokin paikka joskus kokeilla.

Loppuun muutama sekalainen kuva kaupunkiajeluilta:


Päädyin jotenkin El Trompillon lentokentän kupeeseen, ja siellä oli tämmöisiä hassuja Happy Cars -rinkuloita. En oikein tajunnut, miten nuo toimivat, mutta ihmisillä tuntui olevan hauskaa.


Avainliike. Rouvan avainten kanssa on nyt tainnut mennä jotakin pieleen.
Tervetuloa Santa Cruziin!

Nyt alan hakeutua sänkyä kohti, sillä teimme tänään pienen autoretken, ja tulin ajaneeksi kuusi tuntia erittäin vaihtelevissa maisemissa ja melkoisen mutkaisilla teillä. Olen vähän väsynyt (tosin kellokin on jo 23.30), mutta koska reissu oli erittäin kannattava, olen iloisesti väsynyt. Palaan retken tunnelmiin myöhemmin, sillä reissu tarvitsee vähän prosessointia.

Vielä kuitenkin tilannetiedotusta Bolivian poliittisesta tilanteesta kiinnostuneille. 😎 Presidentti Evo ilmoitti nimittäin tänään, että uusi rikoslaki (Código Penal) perutaan kokonaisuudessaan. Jos Evo suostuisi vielä luopumaan omasta presidenttiehdokkuudestaankin, kansalaiset (tai siis osa kansalaisista) olisivat saaneet, mitä halusivatkin.

Mukavaa viikkoa kaikille!

18 kommenttia:

  1. Onpa hauskaa hyötykäyttöä toimiston parkkipaikoille. Arvostan. Olisin ostanut ainakin vohvelin. Muutoin maan ruokakulttuuri kun on vielä vähän arvoitus:). Hyvä myös, että poliisi ei ollutkaan niin paha, kun ensin peloittelivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ehdottoman samaa mieltä. Ilman noita ruoka-autoja alue olisi iltaisin aika karu, mutta ruokakärryt tuovat alueella mukavan tunnelman ja tietenkin myös ihmisiä.

      Olimme juuri tulossa ravintolasta, ja olin syönyt itseni niin kanveesiin, että en olisi saanut enää palastakaan alas. Ensi kerralla sitten tyhjemmällä vatsalla. :-)

      Poista
  2. Olet kyllä rohkea autoilija. Itse ajan niin vähän (koska ukkeli on ammattikuski, eikä pysty istumaan toimettomana vieressä..), että olen arka lähtemään mihinkään oudoille reiteille tai outoihin keliolosuhteisiin. Varsinkin pimeällä.

    Musta on alkanut tuntua ihan siltä, että olisitte aina asuneet siellä :). Kiva lueskella näitä juttuja ja katsella kuvia, mutta kivaa saada teidät takaisin tännekin. Nyt on varsin kaunistakin. Vähän vilu voi kyllä äkkiseltään tulla.

    Toivotaan tosiaan, että rouvan avainongelmat ratkeaa. Näyttää sen verran topakalta daamilta, että siinä on äkkiä avainpojat helisemässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole oikeastaan koskaan osannut pelätä auton ratissa, vaikka monta muuta juttua pelkäänkin. Jotenkin auton ratti on semmoinen paikka, jossa tunnen olevani oikeastaan kaikkein omimmillani ja itsevarmimmillani, oli maa mikä tahansa. Mutta se tunne tulee varmaan paljon kokemuksen kauttakin. Ukkeli on paljon arempi kuski kuin minä, eikä hän aja ulkomailla koskaan. Siksi minulla on ollut ohjat useammin käsissä ja kokemusta on karttunut.

      Mutta talviajoa minäkin inhoan. Suoraan sanottuna pelkään kuollakseni liukkaalla ajamista. Ennen ajelin talvellakin ongelmitta, mutta sitten sattui kerran pieni ulosajo aika kovassa vauhdissa, ja siitä lähtien olen ollut oikein kunnon talvikeleillä ihan paniikissa.

      Minustakin alkaa tuntua, että olisimme asuneet aina täällä. :-) En voi uskoa, että siitä ei ole kuin vajaat puolitoista kuukautta, kun Suomesta lähdin.

      Kyllä tuo täti varmaan näyttää avainliikkeen ukoille, mistä kana pissii. ;-)

      Poista
  3. Hienoa ettei mitään ongelmia ole ollut poliisien eikä autoilun kanssa. Onhan siellä vaan melkoisia sademyräköitä kun tuollaisia lampia kerkiää teille tulemaan. Ovat taitaneet paikalliset niihin tottua:) On varmasti hyvä että tuota maavaraa autossa on pikkuisen enemmän! Olipas hauskannäköisiä nuo happy carsit..minäkin yritin pohtia kuinka kummassa ne oikein toimivat, kun ei niissä näyttänyt olevan mitään polkimia:) Täällä oli aamulla ehkä koko talven kovin pakkanen ja luntakin on juuri tällä hetkellä ihan reippaasti! Ihanaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan tarvitse kovin monta tuntia sataa, kun tiet alkavat tulvia. Mutta paikalliset ovat tottuneet sateisiin, ja kai minäkin lopulta tottuisin, jos pakko olisi. :-)

      Olisi pitänyt ottaa video noista happy carseista, kun niiden meno oli niin hassun näköistä. Minäkään en nähnyt polkimia, joten ohjattiinkohan niitä sitten jotenkin käsipelillä?

      Meidän äiti laitteli viestiä, että heillä oli Itä-Suomessa tänään 24 astetta pakkasta. Kääk! Miltäköhän tuommoiset lämpötilat (vai pitäisikö sanoa kylmätilat :-D) mahtaa tuntua, kun on tottunut siihen, että on melkein koko ajan 30 astetta lämmintä?

      Ihanaa alkanutta viikkoa sinullekin! <3

      Poista
  4. Jännittävän näköisiä nuo muhkuraiset tiet iltahämärissä. Minäkin mietin Annukan tavoin, että ainakaan yksin en uskaltautuisi sinne pimeällä lähteä. Tulee mieleen muutama kerta, kun olemme jossakin maailmankolkassa yöllä ajellessa miettineet, että ei naurattaisi jos auto silloin yhtäkkiä sanoutuisi irti yhteistyöstä. Mutta samalla tuollaiset retket kyllä voivat olla myös mukavasti kutkuttavan jännittäviä. Kunhan kaikki lopulta sujuu hyvin.

    Vitsikäs tuo avainliikkeen poikien selittely. Seliseli. Kavereita tarvitaan ihan kaksin kappalein ;-DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään lähtisi tuollaisille huonokuntoisille pikkuteille illalla yksinäni. Tulisi taas sama tunne kuin autioilla pimeillä kaduilla kävellessä: heti kun näkee toisen auton, alkaa panikointi, koska jokainen toinen tiellä kulkija on potentiaalinen murhaaja/raiskaaja/ryöstäjä.

      Tuolla eilisellä automatkalla oli muuten isoja alueita, että kännykässä ei ollut verkkoa ollenkaan. Silloin tuli kyllä ajateltua, että kunpa auto ei hajoaisi ainakaan tähän kohtaan.

      Tuosta avainliikkeen kuvasta näkee minusta aika hyvin sen, miten paljon pelkkä elekieli voi paljastaa. Tuossa on ihan selkeästi tilanne päällä. :-)

      Poista
  5. Voi jestas tuota sadetta! Minunkin veikkaus on, että vesi ei tee hyvää sähköistyksille.

    Nykyisellä mahani kunnolla, en taitaisi uskaltaa syödä mitään noista ruokarekoisa. Jos käyt syömässä siellä, niin ota paljon kuvia. Olisi kiva nähdä, mitä he tarjoavat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva saada toinenkin mielipide autoasiaan. :-) Mulla kun ei ole oikein tekniikkapuoli hallussa.

      Lupaan kuvata kaikki mitä syön, jos/kun tuolla ruokarekoilla tulee käytyä. Näin aika monta sellaista juttua, mitä tekisi mieli maistaa. :-)

      Poista
  6. No niin nyt odotan vesikielellä kuvaa ruokarekka-alueelta kun menette syömaan, mua aina kiinnostaa kaikenlainen street food, se kun kertoo maan ruokajutuista lopulta aika paljon. Hyva etta poliisit on jattaneet rauhaan, ajelehan varovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Street food kertoo tosiaan paljon maan ruokajutuista. Enpä ollut ajatellutkaan asiaa tuolta kannalta!

      Bolivian poliisin toiminta alkaa jo vähän epäilyttää. Tekevätkö he töitään ollenkaan, kun täälläkin yksi ulkomaalainen on saanut olla ihan rauhassa. ;-D

      Poista
  7. Ois tosi kiva esim illalla äkkiä pikasesti mennä ulkoilmaravintolaan syömään ja sitte kotiin.....pientä virkistystä arkeen......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan! Joskus on kiva käydä syömässä ihan pikaisesti ilman että joutuu ensin odottelemaan tarjoilijaa, sitten ruokalistaa, sitten juomia, sitten ruokaa, jne. :-)

      Poista
  8. Varmaan kiva kun sinulla on siella aikaa ihan kotoutua ja tutkia ymparistoa oikein kunnolla ja rauhassa. Lyhyemmilla matkoilla on aina kiire ehtia nahda lisaa ja lisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten ihan totta. Ei ole ollut sellaista hengenhätää kiitää paikasta toiseen. Tosin eihän tämä mikään tavallinen turistimatka ole ollutkaan, sillä tarkoitus oli lähinnä tulla tänne ukkelin seuraksi. Anoppikin on valittanut pitkään sitä, kun olemme ukkelin kanssa koko ajan erillään. Toinen on Suomessa; toinen Boliviassa tai jossakin muualla.

      Poista
  9. Kiva että pääsitte lopulta autoilemaan ,eikä la policia häirinnyt:)
    Uusissa paikoissa on niin mielenkiintoista tutkia paikkoja. Tuo vesi teillä tuo mieleen Venezuelan, jossa vaikka Caracasin vanha keskusta oli veden peitossa trooppisten sateiden jälkeen, ja tunnin kuluttua ei siitä ollut merkkiäkään.Minulla on pari ulkoilmaravintolaa kadun toisella puolella; suosittu falafelpaikka,jossa en käy ja jossa aina jonoa, sekä liharavintola jossa en käy kun en syö lihaa;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bolivialaiset poliisit ovat kyllä aika näkymättömiä!

      Aika äkkiä täälläkin tuo vesi häviää teiltä, mutta ei ehkä ihan tunnissa kuitenkaan.

      Voi että, falafelpaikka kadun toisella puolella! Olen kade. :-D Mä en laittaisi ruokaa ikinä, jos falafeleja saisi melkein ovelta. ;-D

      Poista