Tulipa käytyä taas asuntomessuilla. On se kumma, että ihmisen, joka ei ole pätkääkään kiinnostunut rakentamisesta, remontoimisesta, sisustamisesta tai puutarhanhoidosta, pitää kuitenkin tunkea itsensä asuntomessuille. Kaiken lisäksi olin oikein innokas pääsemään sinne, mikä pistikin miettimään meikäläisen messumotiivia. Oliko se kenties toisten kotien utelias töllistely?
Joka tapauksessa olen iloinen, että menin messuille, sillä viihdyin siellä erinomaisen hyvin. Kokemukseni myönteisyyteen vaikutti ehkä strategiani: kävin vain niissä taloissa, jotka olivat etukäteen vaikuttaneet minusta (syystä tai toisesta) kiinnostavilta. Jätin siis tylysti katsomatta ne talot, jotka eivät minua kiinnostaneet, enkä tuntenut asiasta edes mitään syyllisyyttä. Saatoin toki menettää tällä taktiikalla jotain näkemisen arvoista, mutta minusta on parempi katsoa muutama talo ajatuksella kuin laukata kaikkien läpi kuin päätön hevonen.
Tarkoituksenani oli ollut katsoa 12 taloa, mutta kierros typistyi lopulta vain yhteentoista taloon. Kuulin nimittäin messualueen portilla, että taloa numero 4 ei pääsisikään katsomaan, sillä taloa ei yksinkertaisesti ollut. Tuo 35-neliöinen minitalo, Modulart, oli pitänyt toimittaa Mikkeliin kokonaisena Latviasta, mutta talo ei ollut koskaan tullutkaan perille.
Koska näin vain pienen osan taloista, arvioitani ei kannata ottaa
minään absoluuttisena totuutena messujen tarjonnasta. Suokaa anteeksi myös kaikki epäasialliset kommenttini ja
asiaankuulumattomat pohdintani.
Sain kokea järkytyksen heti ensimmäistä taloa lähestyessäni. Taloon oli jonoa! Pitäisikö minunkin nyt jäädä odottamaan sitä, että pääsisin sisälle taloon? Mitään tällaista en ollut tilannut.
Siihen vain jonon perälle. Kyllä se sinunkin vuorosi vielä joskus koittaa.
Olin myös ajatellut kierrellä taloissa rauhassa ja jäädä välillä
fiilistelemään "talon henkeä", mutta eihän se mitenkään onnistunut. Oli pakko
mennä jonossa ripeästi eteenpäin, tai muuten väkijoukot rynnivät päälle.
Odottelen tässä, että pääsisin ottamaan sellaisen kuvan, jossa ei
ole yhtään messuvierasta.
Talot olivat ulkomuodoltaan suureksi osaksi melko perinteisiä, mutta poikkeuksiakin oli. Erikoisin talo oli varmasti talo numero 5 eli Wave. Se taisi olla muutenkin messujen suosituin kohde.
Wave.
Kontio Toive.
Kotikontti.
Honka INK.
Koska messualue sijaitsee Saimaan rannalla, ei ollut mitenkään yllättävää, että järvimaisema oli otettu osaksi sisustusta.
Villa Saimaanhelmi.
Harmaja Saimaa.
MinunVALO.
Talo Vahvaselkä.
Tuommoisissa maisemissa korkeat huoneet ja isot ikkunat pääsevät todellakin oikeuksiinsa. Ajattelin myös, että paskempikin talo voi tuntua varsin mukavalta ja asumiskelpoiselta, jos ikkunoiden takana on tuommoinen maisema.
Keittiö on kodin sydän, kuten kaikki tiedämme. Senkin me kaikki varmaan tiedämme, että minä en tykkää avokeittiöistä. Sain kuitenkin nähdä avokeittiöitä oikein yllin kyllin, sillä yhdessäkään käymässäni talossa ei ollut erillistä, ovella suljettavaa keittiötä. Yhdessä oli pohjapiirroksen mukaan näyttänyt sellainen olevan, mutta sekin osoittautui avonaiseksi keittiönurkkaukseksi.
Casa Wellikulho.
Nykyään näyttää olevan myös tärkeää, että keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Onko tämä jokin uusi suomalainen unelma, että yksi askel keittiöstä
ruokapöytään ja yksi askel ruokapöydästä sohvalle? Vai ovatko neliöt
niin kortilla, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin tunkea kaikki samaan tilaan?
Villa Saimaanhelmi.
Casa Wellikulho.
Villa Kuusikko.
Talo Vahvaselkä.
Yritin miettiä, miksi minua häiritsee niin kovasti, että keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat kaikki samassa tilassa. Tulin siihen tulokseen, että käytännöllisten syiden (keittiöstä tulevat hajut, äänet jne.) lisäksi minua häiritsee se, että tällaisessa yhtenäisessä tilassa ei ole selkeästi missään, kun on koko ajan vähän kaikkialla. Minä haluan olemiselleni selkeät rajat.
Itse keittiöt eivät ole nykyään enää mitään mummolasta tuttuja kokonaisuuksia, joiden tiskikaapista roikkuu tiskiharja, ja vesihanan päällä komeilee vaaleanpunainen tiskirätti. Nykyajan keittiöissä on tärkeää, että ne sopivat muuhun sisustukseen ja että niitä voi katsella sohvalta ihaillen.
Harmaja Saimaa.
Talo Vahvaselkä.
Honka INK.
Kontio Toive.
Wave.
Kaksi vuotta sitten ihmettelin asuntomessujen mustia saunoja, mutta nyt näkyi paljon hyvin vaaleita tai jopa valkoisia saunoja, ja kiukaatkin olivat hyvin erikoisen mallisia.
Saimaan Ateljee.
Saimaan Ateljee.
Talo Vahvaselkä.
Kontio Toive.
MinunVALO.
Drop-altaat näyttivät olevan yksi messujen suurimmista hiteistä, sillä niitä näkyi yhdellä jos toisellakin pihalla.
Wave.
Talo Vahvaselkä.
Villa Saimaanhelmi.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt paljuja, enkä ymmärrä nyt näitä drop-altaitakaan. Mitä iloa tuommoisessa pienessä altaassa lillumisessa oikein on? Minusta altaan pitäisi olla tarpeeksi iso, jotta siellä voisi tehdäkin jotakin, kuten vesijumpata tai uida. 😀
Vessoissa ja pesutiloissa pisti silmään tummuus, joskus jopa suoranainen synkkyys.
Wave.
Villa Kuusikko.
Kotikontti.
Vessojen valaistus oli usein myös niin himmeä, että hyvä jos itseään peilistä näki. Tuohan se tietysti jännitystä elämään, kun ei tiedä, minkä näköisenä lähtee töihin.
Koska yritän etsiä sisäistä sisustajaani, yritin kiinnittää messuilla huomioni erityisesti sellaisiin juttuihin, joista pidin. Niitä löytyi messuilta paljonkin, mutta tässä muutama esimerkki.
Tämä valaistu sängyn pääty oli minusta kaunis. Tykkäsin myös seinän väristä. (Saimaan Ateljee.)
Näistä pesutiloista tuli ihan sellainen hotellifiilis. (Kotikontti)
Viehätyin suuresti Kotikontin terassista ja piha-alueesta.
Tykkäsin näissä pesutiloissa siitä, että vaikka värit ovat melkein yhteneväisiä, pinnat ovat kuitenkin vähän erilaiset. (Saimaan Ateljee)
Tarvitseeko selittää? Harmaja Saimaan piharakennuksessa oli oma kuntosali. Me like!
Jäin pitkäksi aikaa tähän kuntosalin ovelle tuijottamaan, sillä näkymä toi mieleeni pitkäaikaisen haaveeni: haluaisin sellaisen kodin, johon saisi oman kuntosalin. Rupesin suunnittelemaan, mitä kaikkea kuntosaliini tulisi. Sinne tulisi ainakin soutulaite, kuntopyörä, juoksumatto, TRX-narut, penkki, tanko ja levypainoja, nyrkkeilysäkki, puolapuut ja voimistelurenkaat, leuanvetotanko, paljon eripainoisia kahvakuulia, jooganurkkaus ja mitä vielä! Jos jotain toivon, niin sitä, että pääsisin laittamaan omaa kuntosalia! Olenkohan ihan terve?
Muut ihmiset kävivät kuntosalin ovella vain pyörähtämässä ja katsomassa, että jaahas, kuntosali. En voinut käsittää, kuinka ihmiset saattoivat ohittaa moisen ihanuuden yhdellä vilkaisulla. Kummallista.
Yritin myös katsella talojen värimaailmaa sillä silmällä, sillä olen yrittänyt miettiä, millaisesta värityksestä itse kotonani tykkäisin, jos olisi täysi valta päättää ja valita. Kauttaaltaan valkoinen koti on ainakin poissuljettu juttu kohdallani, sillä valkoisuus on minusta tylsää ja latteaa.
Kontio Toive.
Kaiken valkoisuuden keskelle sattui sopivasti vielä rouvakin valkoisissaan. (Kontio Toive)
Valkoinenkin menettelee, jos valkoisuus rikotaan jollakin muulla, voimakkaalla värillä. Muiden värien rinnalla valkoinen herää henkiin aivan eri tavalla kuin yksinään. Lisäksi tummat värit tuovat sopivasti käytettynä minusta sellaisen ylellisyyden tunnun.
Vaalea puu on (liiallisesti käytettynä) minusta ihan kesämökkikamaa.
Honka INK.
En voi olla ajattelematta myös valkoisen käytännöllisyyttä. Valkoinen sopii oikein hyvin sairaalaan, jossa jokaisen likatahran kuuluukin näkyä, mutta kuinka hyvin se sopii kotiin, jossa pienet (tai vähän isommatkin) kätöset tuhrivat paikkoja?
Tykkäsin kovasti Kotikontin värimaailmasta, vaikka talo ei muuten mikään täydellinen ollutkaan.
Kotikontti.
Pidin tuosta valkoisen, mustan ja tammen yhdistelmästä, vaikka toisaalta tuosta tulikin sellainen 70-luvun takkahuonefiilis.
Sen verran tämä messukäynti kuitenkin selvensi, että pystyin vihdoinkin hahmottamaan itselleni mieluisan värimaailman. Se olisi yhdistelmä valkoista, mustaa, tummaa puuta, oranssia, keltaista ja ripaus kultaa. Luulen, että noilla väreillä sisustettu asunto olisi aika lailla minun näköiseni. Saattaisin jopa ruveta koti-ihmiseksi. 😀 Nyt ei muuta kuin universumille tilaus uudesta kodista!
Nämä talot kävin katsomassa:
5. Wave
6. Harmaja Saimaa
8. Saimaan Helmi
10. Honka Ink
11. Kontio Toive
16. Saimaan Ateljee
18. Casa Wellikulho
23. Talo Vahvaselkä
24. MinunVALO
26. Kotikontti
27. Villa Kuusikko
Ajattelin kirjoitella hieman siitä, millaista on lentää businessluokassa, sillä olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen saanut lentää aika paljon businessluokassa. Mikään asiantuntija en kuvittele olevani, vaan kirjoitan aiheesta vain tavallisen lomalaisen näkökulmasta. Työnsä puolesta paljon businessluokassa matkusteleva tarkastelisi asioita varmasti hieman toisin.
Businessluokka sekoitetaan usein ykkösluokkaan (first class), joka on kuitenkin aivan eri asia kuin businessluokka. Ykkösluokka on kaikkein paras matkustusluokka, eikä kaikilla lentoyhtiöillä, kuten Finnairilla, edes ole ykkösluokkaa. (Finnairilla on vain turisti- eli economyluokka ja businessluokka.) Jos siis haluaa matkustaa oikein hulppeasti, kannattaa unohtaa businessluokka ja valita ykkösluokka.
Businessluokan lipun mukanaan tuomat edut riippuvat paljon lentoyhtiöstä, lentoreitistä ja lennon kestosta. Businessluokan lippu ei siis takaa automaattisesti samanlaisia etuja ja palveluja kaikkialla. Business- ja turistiluokan lipun erot ovat kuitenkin huomattavat, ja ne alkavat jo lentokentältä.
Businessmatkustajille on lentokentällä omat check in- ja baggage drop -tiskinsä, joilla on yleensä paljon vähemmän jonoa kuin turistiluokan tiskeillä. Businessmatkustajille on yleensä myös erillinen turvatarkastus, joten matkaanlähtö sujuu paljon joutuisammin, kun ei tarvitse kuluttaa aikaansa jonossa. Matkatavaroita businessluokassa saa tavallisesti olla enemmän kuin turistiluokassa, ja ruumaan meneviin matkalaukkuihin laitetaan punainen priority -merkki, joka takaa yleensä sen, että matkalaukut tulevat perillä laukkuhihnalle ensimmäisten joukossa.
Kun on selvitty pakollisista lähtömuodollisuuksista, businessmatkustaja voi siirtyä odottelemaan lentoaan loungeen. Lounget ovat eräänlaisia odotustiloja, jotka tarjoavat business- ja ykkösluokan matkustajille monenlaisia palveluja.
Houstonissa lounge löytyi "Executive Club" -kyltin takaa.
Loungeja on olemassa hyvin monenlaisia, ja se, millaiseen loungeen businessmatkustaja pääsee, riippuu lentoyhtiöstä ja matkustajan lentoyhtiöjäsenyystasosta. Mitä enemmän lentää samalla lentoyhtiöllä (tai sen yhteistyökumppaneilla), sitä enemmän kerryttää vuoden aikana pisteitä, ja sitä korkeamman tason jäsenyyden saa.
Lufthansalla on tietääkseni First Class Lounge (ykkösluokan matkustajille),
Senator Lounge (Senator-tason jäsenille), Business Lounge (tavallisille
businessmatkustajille) sekä tuloterminaalin Welcome Lounge.
(En halua häiritä loungeissa kenenkään rauhaa tai yksityisyyttä, joten olen ottanut kuvia vain silloin, kun loungeissa on ollut suhteellisen rauhallista.)
Senator Lounge Münchenissä.
Premium Lounge Helsinki-Vantaalla.
Helsinki-Vantaalta tämäkin.
Aina ei businessluokan lippukaan riitä loungeen pääsemiseksi, vaan tarvitaan Priority Pass, joka on eräänlainen loungejäsenyys.
Priority Pass Loungea Cancunissa.
Millaisia palveluja lounget sitten tarjoavat?
Loungesta saa tietenkin ruokaa ja juomaa - niin paljon kuin haluaa. 😀 Tarjottavan ruoan määrä ja laatu riippuvat loungesta sekä vuorokaudenajasta (aamiaisaikaan tarjotaan aamiaista jne.).
Frankfurtissa.
Helsingissä.
Juomat (vedestä viskiin) ovat monissa loungeissa itse otettavissa; joissakin alkoholijuomat pyydetään baaritiskiltä.
Paikallisia erikoisuuksia Riiassa.
Baaritiskillä Münchenissä.
Lounge-tilat tarjoavat matkustajille rauhaa ja mukavuutta, sillä ne ovat kaukana lentokentän yleisestä hälinästä, ja istuimetkin ovat niissä mukavammat. Tarjolla on myös muun muassa ilmainen (ja helppokäyttöinen!) wi-fi, tietokoneita ja työskentelytiloja, paljon latauspisteitä, säilytyslokeroita, hyvä valikoima lehtiä ja usein myös suihkut sekä lepo- ja makuupaikkoja. Helsinki-Vantaan Premium Loungessa on saunakin.
Kunnon makuupaikat Senator Loungessa Frankfurtissa.
Wc-ja suihkutila jossakin Frankfurtin loungessa.
Suihkuja ja nukkumapaikkoja on harvemmin tullut käytettyä, mutta silloin kun olen niitä käyttänyt, ne ovat todellakin tulleet tarpeeseen. Ateenasta toukokuussa palatessamme meillä oli todella huono paluulentoyhteys (syystä että olimme varanneet lennot viime tipassa, eikä parempia yhteyksiä ollut enää saatavilla), ja olimme heränneet kolmelta vain muutaman tunnin yöunien jälkeen. Lensimme Ateenasta Frankfurtiin, jossa meillä oli lähes kuuden tunnin mittainen välilasku. Oli mukava, kun sai köllähtää oikein kunnon sängylle. Harmi vain, etten pystynyt nukkumaan silmällistäkään! (Ukkeli onneksi sentään pystyi.)
Loungessa on siis varsin mukava odotella konetta, kun ei tarvitse istua lentokentän hälinässä. Kuulutuksia ei loungeissa ole, joten on muistettava pitää itse silmällä koneiden boarding-kutsuja.
Business- ja ykkösluokan matkustajat menevät koneeseen usein eri reittiä kuin turistiluokan matkustajat, joten turistiluokassa matkustavat eivät edes näe business- tai ykkösluokkaa - ja päinvastoin. Selvimmin tämä "luokkajako" näkyy kaksikerroksisissa koneissa, joiden
yläkerta on varattu kokonaan tai lähes kokonaan business- ja ykkösluokan
matkustajille.
Lufthansan A380 odottamassa matkustajia Houstonissa. Yläkerta on varattu neljää viimeistä penkkiriviä lukuun ottamatta pelkästään ykkös- ja businessluokan käyttöön.
Matkustajat jaotellaan lähtöportilla matkustusluokan mukaan eri jonoihin.
Kuvasta näkyy, kuinka ykkösluokan matkustajat (sekä HON Circle -matkustajat) odottavat koneeseen pääsyä oikeanpuolimmaisessa jonossa ja astelevat koneeseen ensimmäisinä, punaista mattoa pitkin. Seuraavaksi koneeseen pääsevät businessluokan matkustajat tästä keskeltä ja viimeiseksi turistiluokan matkustajat tuolta vasemmalta.
Businessluokan istuimet, niiden varusteet ja jalkatilat riippuvat lentoyhtiöstä, lentoreitistä ja lennon kestosta. Muutaman tunnin Euroopan-lennolla on turha odottaa mitään kovin ruhtinaallisia jalkatiloja, sillä ainakaan Lufthansan businessluokan istuimet eivät juurikaan eroa lyhyillä lennoilla turistiluokan istuimista. Suurin ero taitaa olla se, että businessluokassa keskimmäinen istuin jätetään aina tyhjäksi. Kolmen istuimen rivissä istutaan siis vain reunoilla, käytävän ja ikkunan vieressä.
Toisaalta joillakin lentoyhtiöillä jalkatilat saattavat olla varsin tilavat, vaikka kyseessä olisikin vain muutaman tunnin lento.
Copa Airlines välillä Cancun−Panama City. Lento kesti vähän yli kaksi tuntia, mutta istuimet olivat mukavat, ja jalkatilaa oli ruhtinaallisesti!
Pidemmillä, mannertenvälisillä lennoilla istuimet ovat omissa lokeroissaan niin, että istuimen kallistaminen ei vaikuta takana istuvan matkustusmukavuuteen millään lailla.
Finnair välillä Helsinki−Delhi.
Lufthansa välillä Houston−Frankfurt.
Jalkatilojen koko demonstroituna: jalat ylettyvät suorina juuri ja juuri edessä olevan istuimen takaosaan.
Jokaisella on businessluokassa tietysti myös oma viihdejärjestelmänsä, jossa on tarjolla erittäin hyvä valikoima elokuvia, musiikkia ja pelejä. Itse en jaksa katsoa elokuvia lennolla(kaan), joten elokuvatarjonnalla ei ole minulle juurikaan väliä. Musiikkia sen sijaan tykkään kuunnella - jos siis tarjolla on jotain EDM-tyyppistä klubimusaa. 😊
Kuvan oikeassa laidassa näkyy järjestelmä, jolla voi säätää istuimen asentoa mielensä mukaan. Hierontaakin siitä saa.
Businessluokan matkustajille annetaan virkistypaketti, jonka sisältö vaihtelee lentoyhtiöittäin.
Virkistyspaketti ja vesipullo.
Lufthansan virkistyspaketin sisältö: sukat, hammasharja ja -tahna, minttupastilleja, kosteus- ja huulivoide, suojaläpyskät kuulokkeisiin sekä unimaski.
(Ukkeli muuten keräilee näitä virkityspaketteja, ja meille onkin kertynyt niitä aika järkyttävä määrä. Minä puolestani keräilen unimaskeja, joita minulla on jo varmasti loppuelämäni tarpeiksi.)
Suomalaisissa iltapäivälehdissä hehkutetaan aina jokaista Airbus A380:n Suomen-käyntiä, ja olin saanut näitä uutisia lukemalla sellaisen käsityksen, että A380 olisi jollakin tavalla erityisen hieno kone. Lensimme Houstonista Frankfurtiin A380:lla, enkä huomannut ainakaan businessluokassa mitään mainittavaa eroa Lufthansan muiden konetyyppien businessluokkiin. Ykkös- ja turistiluokan mahdollisista eroista en osaa sanoa, koska en noita luokkia nähnyt. Eri lentoyhtiöiden A380-koneet eroavat varmasti myös aika paljon toisistaan. Esimerkiksi Emirates-yhtiöllä on A380:n businessluokassa oma baarikin!
Ainoa näkyvä ero Lufthansan businessluokassa oli se, että A380-koneessa oli ikkunan vieressä näppärät säilytyslokerot. Säilytystiloja ei voi pitkillä lennoilla olla koskaan liikaa!
Lokero oli mukavan tilava: yhteen lokeroon mahtui ukkelin litteä laukku, minun läppärini, kuulokkeitteni suojakotelo, kirja, pari lehteä, kamera. Ja vielä jäi tilaa ylikin.
Businessluokan istuimen saa pitkillä lennoilla täysin makuuasentoon, mikä on tällaiselle huonolle lentokonenukkujalle todella huomionarvoinen seikka. Peitto ja tyyny ovat myös yleensä varsin laadukkaat.
Vuode kutsuu väsynyttä matkustajaa. (Tuo sininen mytty on vielä paketissa oleva peitto.)
En pysty nukkumaan tavallisella istuimella juuri lainkaan, ja kunnon vuode onkin ehkä minulle eniten iloa tuottava asia businessluokassa.
Businessluokassa tarjoilu alkaa jo ennen kuin kone on edes noussut ilmaan. Alkujuomavaihtoehtoina on yleensä vettä, mehua ja skumppaa.
Palvelu businessluokassa on huomioivampaa ja henkilökohtaisempaa kuin turistiluokassa, ja matkustajien toiveet pyritään täyttämään niin pitkälle kuin mahdollista.
Lentoemännät kyykistyvät usein tällä lailla matkustajan viereen, varsinkin ruokatilausta ottaessaan. Tapa on minusta aika kiva, vaikka en täysin ymmärräkään sen syytä. Jotenkin tuo kyykistyminen poistaa sellaisen palveluasetelman, joka on usein matkustajan ja lentoemännän välillä, ja tekee tunnelmasta intiimimmän. Olen nähnyt samanlaista käytäntöä joissakin Helsingin ravintoloissakin.
Lennolla tarjottava ruoka ja juoma riippuvat nekin lentoyhtiöstä, lennon pituudesta ja ajankohdasta. Yhteistä businessluokan aterioille on kuitenkin se, että ne tarjotaan aina valkoisen (tai muunvärisen) liinan päältä, ruokailuvälineet ovat terästä (eivät muovia) ja juomalasit lasia. Matkustajalle ei myöskään vain lätkäistä eteen jotain, vaan matkustajalla on aina valinnanvaraa. Tarjolla on ainakin kaksi vaihtoehtoa, usein kolmekin.
Lyhyemmillä lennoilla tarjoillaan vain yksi ateria, ja alku-, pää- ja jälkiruoka tuodaan kaikki samalla tarjottimella.
Illallinen välillä Helsinki−München.
Myös aamiaiset ja välipalatyyppiset ratkaisut tarjoillaan samalta tarjottimelta. Leipä tuodaan muuten aina erillisessä korissa, ja korissa on tarjolla useampi vaihtoehto. Santsatakin saa, mikä on oikein mukava asia tällaiselle leipähiirelle.
Aamiainen välillä Frankfurt−Helsinki.
Ateria välillä Cancun−Panama City. (Copa Airlines)
Ateria välillä Hyderabad−Delhi. (Vistara)
Pidemmillä lennoilla eteen tuodaan ruokalista, josta saa valita alku-, pää- ja jälkiruoan sekä niiden kanssa juotavat juomat. Alut, päät ja jäljet tuodaan asiakkaalle kukin erikseen.
Illallismenu välillä Houston−Frankfurt.
Pidemmillä lennoilla ateria onkin oikea tapahtuma, johon voi mennä paljon aikaa. Se ei haittaa minua mitenkään, sillä mitäpä sitä ihminen muutakaan lennolla tekisi kuin söisi ja joisi. 😀
Illallinen välillä Houston−Frankfurt:
Aperitiivit.
Alkuruoka.
Pääruoka.
Jälkiruoka.
Vähän eksoottisempi pääruoka väliltä Frankfurt−Mumbai:
Jälkiruoka samalta lennolta.
Jos ateria ei vastaakaan sitä, mitä oli ehkä mielessään ajatellut tai toivonut, kuuluu tietysti pahoittaa mielensä. United Airlinesin lennolla Cancunista Houstoniin tarjolla oli joko "lohta ja riisiä" tai "kanaa ja riisiä", mutta lohi oli päässyt loppumaan, ja tarjolla oli enää kanaa, "mutta toivottavasti se sopii teille". Onko muita vaihtoehtoja? 😏
Kanaa ja riisiä. (United)
Jälkiruoaksi cookie. Miten amerikkalaista!
Businessluokan wc-tilat eivät juurikaan eroa turistiluokan vastaavista muuten kuin että tilaa on ehkä hieman enemmän. Koska vessoja käyttää pienempi ihmismäärä kuin turistiluokassa, vessat säilyvät myös matkan aikana ehkä vähän siistimpinä. Vessoissa on myös tarvikkeita, jotka ovat vapaasti kaikkien käytettävissä, kuten hyväntuoksuista käsivoidetta, suunraikastusvettä, parranajosettejä, kampoja ja käsidesilappuja.
Tein muuten A380:ssa sellaisen havainnon, että mitä suurempi kone, sitä vähemmän matkustaja huomaa koneen nousut ja laskut. Pienemmässä koneessa on varsinkin nousun aikana melko kova meteli, ja nousun huomaa selvästi, mutta iso kone nousee ilmaan lähes huomaamattomasti.
Laitan tähän todisteeksi pari videota. Ensimmäinen on otettu Boeing 737-900 -tyypin koneesta, kun nousemme ilmaan Cancunin lentokentältä. Jälkimmäinen on puolestaan otettu A380:stä, kun kone lähtee Houstonista.
Boeing 737-900/Cancun:
A380/Houston:
Lopuksi vielä pieni vinkki kaikille lentomatkalaisille. Jos et vielä sattumoisin ole kuullut SeatGurusta, suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen. SeatGuru on nimittäin erinomainen apuväline silloin, kun on valitsemassa istumapaikkaa lennolleen, sillä se näyttää kyseisen lennon parhaat ja huonoimmat istumapaikat - kaikissa luokissa. Suosittelen! 👍
