Hulluutta on monenlaista

Kerkesin juhannuksen vietosta palattuani olemaan kotona yhden kokonaisen päivän, kun alkoi taas tehdä mieli jonnekin. Ukkelikin on jälleen työmatkalla, joten kotona minua ei kukaan kaipaile. Ensiksi ajattelin lähteä käymään Tallinnassa, kun minua oli jäänyt viime vuonna kaivelemaan Lennusadam eli merenkulkumuseo, jossa en Patarei-visiittini takia ehtinyt käymään. Tallinna tuntui kuitenkin jotenkin tylsältä, joten oli mietittävä, minne muualle haluaisin. Mieleeni tuli haave, joka on ollut minulla iät ja ajat: haluaisin päästä jonkin tunturin laelle. Etelä-Suomessa ei tuntureita hirveästi ole, joten oli lähdettävä sinne, missä niitä on: Lappiin.

Lapin-matka on oikeastaan aika järjetön päähänpisto, sillä minulla ei ole aikaakaan kuin kaksi päivää (olen sopinut viikonlopuksi jo muuta menoa). Päätin kuitenkin heittää järjen romukoppaan (ylläri), ja ajattelin, että jos kerran haluan Lapissa käydä ja jos minulla on nyt siihen aikaa ja mahdollisuus, niin miksi en lähtisi. Tätä elämää on elettävä nyt eikä sitten joskus. Kyllähän sitä nyt kahdessa päivässäkin ehtii Lappiin ja takaisin - ja siinä välissä vielä tunturillekin kiipeämään?

Matkan alkuosa ainakin toteutui menestyksekkäästi, kun ajoin tänään Espoosta Rovaniemelle. Kilometrejä kertyi noin 880, ja aikaa kului kymmenisen tuntia, mutta täällä sitä nyt ollaan.

Ei haittaa, vaikka sataa; olen Rovaniemellä!

Oikeasti sade hieman latistaa tunnelmaa, tai en tiedä, johtuuko väsähtänyt oloni huonosti nukutuista yöunista (yöunet jäivät varmaan neljään tuntiin). Ajamisestahan väsymys ei voi mitenkään johtua, sillä olisin jaksanut ajaa vielä paljon pidemmällekin. Siinä mielessä vähän harmittaa, että olin etukäteen päättänyt parkkeerata ensimmäiseksi yöksi Rovaniemelle, kun voimia olisi riittänyt pohjoisemmaksikin. Toisaalta sieltä pohjoisesta on tultava myös takaisin alaspäin, joten ehkä ihan hyvä näin. Löysin myös kartalta vaikka mitä tuntureita, ja minulla oli listalla jo useampikin kiipeilypaikka, mutta lopulta ajattelin, että ehkä on hyvä keskittyä kunnolla vain yhteen paikkaan, kun ei sitä aikaakaan hirveästi ole. Eivätkä Lapin tietkään ole käsittääkseni mitään motareita, joita pitkin hurautellaan paikasta toiseen valon nopeudella.

Ennen lähtöäni mietin, mitä kaikkea haluaisin tällä lyhykäisellä Lapin-reissullani nähdä, ja lista muodostui seuraavanlaiseksi. :-D

• autiotupa
• poro
• tunturin laki
• aapasuo
• riippusilta
• koski
• laavu
• keskiyön aurinko
• joulupukki

Joulupukin osalta suunnitelma on jo mennyt mönkään, sillä en tiennyt, että Joulupukin Pajakylä on remontissa ja avaa ovensa vasta marraskuussa. Se ei käynyt selvinnyt mistään Pajakylän nettisivuilta. Surkeaa tiedottamista. Olen pettynyt.

Aapasuossa puolestaan on sellainen ongelma, että tuskin tunnistaisin kyseistä suota, vaikka sellaisen näkisinkin. Minulle kaikki suot ovat enemmän tai vähemmän samanalaisia. Olisi ehkä pitänyt tehdä hieman etukäteistutkimusta.

Tällaisen suon näin hieman ennen Rovaniemeä - juuri kun olin ajatellut, että maisemat ovat täällä aika samanlaisia kuin etelässäkin.

Säntäsin pellon reunaan kuvaamaan näkymää, ja vasta kun vesi litsusi sandaaleissani, tajusin olevani suon laidalla. Että semmoinen suoasiantuntija (ja vielä pitäisi aapasuokin nähdä!).

Keskiyön auringossakin on kaksi pientä muttaa: 1: auringon pitäisi paistaa, 2: minun pitäisi olla yöllä hereillä. Taitaa mennä tämäkin suunnitelma mönkään, sillä tällä hetkellä tuntuu siltä, että mieluummin nukkuisin yöni kuin kekkaloisin hereillä auringonpaistetta katselemassa. Täällä on satanut oikein kunnolla saapumisestani asti, joten auringonpaistekaan ei näytä kovin todennäköiseltä.

Mutta jos sinne tunturin laelle nyt edes pääsisi, niin kiva olisi. Toivottavasti huomenna ei sada kaatamalla, vaikka kyllä minulla jonkinlaiset sadevarusteen tapaisetkin on. Tosin ne varusteet ovat hyvin "kaupunkilaiset", eli niillä ei kyllä kaatosateessa pitkälle pötkitä. Se vasta olisikin hupaisaa, jos koko reissu menisi mönkään, ja olisi tullut ajeltua pari tuhatta kilometriä turhan takia.

Nyt lähden metsästämään jotain ruokaa. Löytyisiköhän jostain poroa, niin olisi se poro ainakin sitten nähty?

Juhannus kahdella sanalla sanottuna

Oli aikomus kirjoitella juhannuksesta, muttei enää huvitakaan. Teen siis vain pienen kuvallisen koosteen juhannuksestamme, johon kuului kaikkea, mitä A-luokan juhannukseen kuuluu.

Tyyni järvi:

Juhlajuomaa:

Erilaisia majoitusvaihtoehtoja:

Railakasta juhlintaa:

Vihtomista (myös saunassa):

Makkaraa:

Sanoinko jo makkaraa?

Kesäisiä aktiviteetteja:

Pientä iltapalaa:

Pieni annos lettuja (työllisti neljä eri paistajaa):

Saunomista ja uimista:

Luonnon ihmeitä:

Väistä, pösilö! Kiitorata loppuu!

Et kai vaan meinaa pölliä mun eväitä?

 Maastosta löytyneitä kotitaloustarvikkeita:

Juhlan teemaan sopivia koristeita:

Kuollut kala:

Pelottava varjokuva

Enempää ei nyt irtoa. Mukavaa kesän jatkoa kaikille!

Satteella voep olla liakasta.

Loikkaus Loviisaan

Olimme tulossa äitini kanssa taannoin Helsinkiin päin, kun äiti sanoi olevansa kyllästynyt ABC-asemiin: nyt pitäisi saada kahvihetkeen hieman vaihtelua. (Minun täytyy häpeäkseni tunnustaa olevani ABC-fani. Tykkään siitä, että kaikki asiat hoituvat helposti, samassa paikassa. ABC:llä tietää myös etukäteen, mitä saa. En kaipaa automatkoilleni yllätyksiä esimerkiksi kuivahtaneen sämpylän tai epäkuntoisen wc:n muodossa.) Päätimme siis koukata muutaman kilometrin sivuun motarilta ja käydä kahvilla Loviisassa. Äiti tiesi, että siellä olisi useampikin kiva kahvipaikka.

Pian kävi kuitenkin ilmi, että eihän niitä äidin tietämiä kahvipaikkoja enää ollut, vaan niiden tilalle oli tullut etnisiä ravintoloja. Ihme olisikin ollutkin, jos kahvipaikat olisivat vielä olleet olemassa, sillä äidin muistikuva on siltä ajalta, kun minä olin vuoden vanha. Asuimme silloin Loviisassa vuoden verran, ennen kuin muutimme Loviisan lähelle Tesjoelle.

Tässä talossa olen ottanut ensimmäiset askeleeni.

Sopiva kahvila löytyi kuitenkin lopulta googlen ystävällisellä avustuksella, ja täytyy kyllä sanoa, että kannatti nähdä hieman vaivaa. Päädyimme nimittäin kahvila Vaherkylään, josta sai aivan mielettömän hyviä leivonnaisia, vieläpä kohtuuhintaan. Kakkupalat (ruhtinaallisen kokoiset!) maksoivat kaikki hieman päälle neljä euroa, kun useimmissa kahvipaikoissa kakkupalat maksavat tätä nykyä kuusi euroa ja ylikin.

Kermaakin tuli riittävästi.

Vaherkylästä sai ottaa mukaansa Loviisa-esitteitä, ja esitteitä selailtuani minulle tuli sellainen tunne, että Loviisaan pitäisi tulla tutustumaan joskus ihan ajan kanssa.

Eilen se päivä sitten koitti. Valitsin käyntikohteista itseäni kiinnostavat, ja läksin ajelemaan. Matka sujuu pääkaupunkiseudulta Loviisaan vallan joutuisasti, kun koko matka on motaria.

Ensimmäinen käyntikohteeni oli Loviisan maalinnoitus, johon päätin tutustua kahden kilometrin mittaisella Ehrensvärdinpolulla. Polun varrella on opastauluja, joissa kerrotaan linnoituksesta ja sen rakennusvaiheista, alueen kulttuuriympäristöstä sekä ympäröivästä luonnosta. Linnoitusta alettiin rakentaa vuonna 1748, ja sen tarkoituksena oli Ruotsin itärajan turvaaminen. Rakentaminen jäi kuitenkin kesken muun muassa siksi, että rakennuspaikka osoittautui kelvottomaksi upottavan maapohjan vuoksi. Kaksi bastionia, bastioni Rosen ja Ungern, ehdittiin saada kuitenkin valmiiksi, ja niitä voi nykypäivän ihminenkin tutkailla.

Bastioni Ungern.

Maalinnoitusta kutsutaan maalinnoitukseksi erotukseksi Svartholman merilinnoituksesta. Svartholmassa (ns. pienessä Suomenlinnassa) olisi ollut myös kiva käydä, kun laivakuljetuksetkin saareen olivat alkaneet juuri edeltävänä päivänä. Svartholmassa käynti vaatisi kuitenkin melkein ihan oman retkipäivänsä.

Aamulla oli ollut pilvistä, mutta päivästä sukeutui loppujen lopuksi huippuhieno retkipäivä. Melkein olisi tehnyt mieli köllähtää tähän Linnakepuistoon, joka oli ihmeekseni autio.

Jos tuo puisto olisi Helsingissä, siellä olisi varmasti ollut pilvin pimein auringonpalvojia. Ehkä loviisalaiset palvovat aurinkoa jossakin muualla? (Kaupungissa oli kaunis uimarantakin, josta en tullut ottaneeksi kuvaa. Sielläkin oli vain muutama hassu ihminen.)

Ehrensvärdinpolku kulkee osittain Loviisanjoen vieressä ja asutusten keskellä. Noin puolet polusta on metsäisempää osuutta.

Tässä kuvassa on entinen viinatehdas. Viinanpoltto oli Loviisan merkittävimpiä teollisuudenaloja 1700-luvulta lähtien. Nykyään talo on asuntokäytössä, on ollut jo 1920-luvulta alkaen. Siitä tulikin mieleeni loviisalainen Wanhat Talot -tapahtuma, josta luin Loviisan matkailulehdestä. Tapahtuman aikana useat vanhat asuintalot avaavat ovensa yleisölle, ja ihmiset pääsevät tutustumaan taloihin, muun muassa juurikin tähän viinatehtaaseen. Todella kiva idea mielestäni!

Kuninkaanlampea polun pohjoispäässä.

Lintubongari havahtui tätä kuvaa ottaessaan: lammen päässä nurmikolla näkyi olevan kaksi isoa lintua (erottuvat yläkuvasta juuri ja juuri). Jännittyneenä zoomasin, ja sitten totesin, että nämä linnut eivät taida lentääkään mihinkään.

Polun metsä- ja niittyosuus ei saanut minua oikein innostumaan, sillä kasvillisuus oli todella rehevää, ja polulla oli kuljettu ilmeisen vähän.

Kyllä se polku siellä jossain menee.

Mielessäni alkoivat nimittäin kummitella heti punkit. Vessahätäkin oli, mutta minne tuolla nyt turvallisesti pyllistäisi. Pelkään puskapissillä käyntiä siitä syystä, että puskasta saattaa saada punkin takapuoleensa (tämä on, kuulkaas, ihan todellinen vaara: iskälle on näin käynyt).

Bastioni Rosen.

Ihmettelin Rosenin "harjakattoja", mutta opaskyltistä selvisi tämäkin asia.

Linnoituksen jälkeen olikin aika siirtyä uusiin korkeuksiin, nimittäin Kukkukiven näkötorniin.

Oli jotenkin absurdi tunne, kun mäntymetsän keskeltä paljastui yhtäkkiä tämä:

Näkötorni on jugend-tyylinen, ja se on ollut välillä käyttökiellossakin huonon kuntonsa vuoksi. Torni kuitenkin restauroitiin vuonna 2012, ja nyt se ilahduttaa kaikkia metsän keskellä kulkevia. Metsää tornin ympärillä oli sen verran paljon, että hieman epäilytti, millaiset näköalat tuolta voisi olla, mutta epäilykset hälvenivät jo matkalla ylös.

Eipä ollut näköaloissa valittamista.

Seuraava käyntikohdekin siinsi jo näköpiirissä.

En ollut tietenkään ydinvoimalaan menossa, vaikka mieli olisi tehnytkin (nyt olen näköjään kiinnostunut jo ydinvoimaloistakin). Käsitykseni mukaan kun Loviisan ydinvoimalaan ei järjestetä mitään turistikierroksia, mikä on kyllä harmi.

Olin kuitenkin lukenut paikasta, josta ydinvoimalaa saisi tarkastella kauniiden näköalojen kera, ja sitä paikkaa läksinkin metsästämään. Ajelin parikymmentä kilometriä kaupungista poispäin, mutta tie, jota pitkin olin meinannut mennä, olikin suljettu puomilla. Oli siis lähdettävä jalkapatikkaan. Läksin kävelemään pidempää tietä (koska eivätkös ne suurimmat palkinnot ole aina kauimpana), ja talsin metsän keskellä pari kilometriä - vain päätyäkseni risuiseen rantaan, josta ei näkynyt mitään. Ei muuta kuin sama matka takaisin.

Ihan hyvännäköinen polku - turhan yksinäistä vaan!

En nykyään enää pelkää metsässä, mutta tuolla kuusikossa oli niin kertakaikkisen autiota ja hiljaista, että mielikuvitukseni lähti lentoon, ja piti katsoa selkäni taakse tuon tuosta. Kyseenalaistin tervejärkisyyteni taas useammankin kerran: kuka järkevä ihminen lähtee tarpomaan keskelle metsää vain sen takia, että näkisi vilauksen ydinvoimalasta? Kaiken lisäksi en ollut taaskaan tullut kertoneeksi kenellekään, mihin olin lähtenyt, ja yritin kuumeisesti miettiä, miten toimisin, jos kohtaisin esimerkiksi karhun.

Lopulta annoin periksi ja päätin unohtaa koko ydinvoimalan, kunnes ennen puomia päätin kuitenkin vielä käydä katsastamassa toisen, paljon lyhyemmän tienpätkän, mitä sen päässä olisi. Ja kappas vain, sinnikkyys palkittiinkin. :-)

Tulin kivalle pienelle hiekkarannalle, tai itse asiassa rantapoukamia oli useampikin - ja ydinvoimalakin näkyi.

Oli mukava istua tässä rantakivellä ja juoda kahvia termarista.

Jee, olen nähnyt sen!

Mitäpä ihminen ei yhden ydinvoimalan takia tekisi.
 
Olin turhan kävelyn jälkeen vähän uuvahtanut ja päätin käydä enää pieneläinten hautausmaalla, jonka olin nähnyt Loviisaan johtavan tien varrella. Muutama kiinnostava paikka jäi Loviisasta näkemättä, mutta se ei oikeastaan harmittanut, kun piti päästä ajoissa kotiinkin. Piti tehdä juhannusvalmisteluja, käydä kaupassa ja muuta sellaista.

Hautausmaitahan on nähty muutaman kerran tässä blogissa ennenkin, mutta puolustuksekseni täytyy sanoa, etten ole käynyt hautausmailla - tai ainakaan postaillut hautausmaakäynneistäni! - pitkään aikaan. Tuskin olisin tällekään hautausmaalle päätynyt, ellei kyltti olisi siinä tien vieressä niin näkyvästi ollut.

Kävi ilmi, että hautausmaa oli aika surkeassa kunnossa, ja ilmeisesti lemmikkien hautausmaalle onkin ollut uusi paikka hakusessa jo pitemmän aikaa.

Osa haudoista oli niin ränsistyneitä, että ne olivat melkein huomaamattomia, mutta osaa oli pidetty oikeinkin hyvässä kunnossa.

Minun kaupunkikierrokseltani jäivät uupumaan kaikki "viralliset" Loviisan nähtävyydet, kuten museot, Laivasilta, vanha kaupunki ja komea kirkko, mutta kyllä Loviisassa tällaisiakin nähtävyyksiä on - kannattaa käydä vaikka itse toteamassa. :-)

On siellä tämmöinen vanha kaupunkikin.

Nyt ei muuta kuin oikein mukavaa juhannusta kaikille! Toivottavasti saatte kaikki nauttia keskikesän juhlasta täysin siemauksin!