Tänä aamuna, kun heräsin eilen vaihdetuista petivaatteista, ajattelin, että puhtaat petivaatteet ovat kyllä melkoista ylellisyyttä. On niin ihana nukkua puhtaankarheilla petivaatteilla, että voisin vaihtaa petivaatteet vaikka joka päivä, ellei siinä olisi aivan liikaa hommaa. Siellä vällyjen välissä rupesin miettimään muita arjen ylellisyyksiä - niitä asioita, jotka tekevät arjesta erityisemmän.
Aikainen aamu on minulle paras hetki päivästä (tai sanotaan, että se on jaetulla ykköspaikalla sen hetken kanssa, kun saan illalla painaa pään tyynyyn), ja tykkään nousta hyvissä ajoin ennen lähtöä. Inhoan yli kaiken sitä, jos aamulla tulee kiire. Minun pitää saada käynnistää päiväni rauhassa - juoda kahvit, lukea lehti, käydä suihkussa ja pelata muutama peli Mahjongia. Aikaa rauhalliseen käynnistymiseen tarvitsen tunnin ja 50 minuuttia, mikä tarkoittaa sitä, että tätä nykyä kello herättää tavallisesti 4.20 (ja naapurit riemuitsevat, kun meillä käydään tuohon aikaan suihkussa).
Halusin ostaa viime Intia-käynnillä aamuhetkiäni varten sellaiset kahvikupit, jotka ilahduttaisivat minua joka aamu ja jotka muistuttaisivat minua Intiasta. Pitkällisen etsinnän jälkeen löysinkin mieleiset. Kupeista on ollut todella paljon iloa - että näinkin yksinkertainen asia jaksaa ilahduttaa päivästä toiseen.
Vähän arvelutti, miten kupit kestäisivät konepesua, mutta kupit taitavatkin olla intialaista laatutyötä, sillä ainakaan näiden neljän kuukauden jälkeen niissä ei ole minkäänlaisia käytön merkkejä. (Haha, kurkkasin juuri kupin pohjaan, ja siellä luki että Made in China.)
Päivän lehti kuuluu myös aamuhetkiini, ja lehden pitää ehdottomasti olla paperisessa muodossa. Kyllä oli kamalaa, kun lehteä ei lakon takia tullut, vaan jouduin lukemaan lehteä netin kautta! Sivuhuomautuksena sanottakoon, että lehti ei tule enää yhtä aikaisin kuin ennen, ja usein joudunkin odottelemaan, kun Hesari mätkähtää luukusta vasta joskus 4.45.
Tähän vuodenaikaan arjen ylellisyyksiin kuuluvat myös kaikenlaiset tunnelmavalot eli ns. jouluvalot. Kovin kummoisia ripustuksia meillä ei ole, kun ukkeli ei oikein ymmärrä jouluvalottelua; on vain pari perinteistä valosysteemiä, joista tämä Petteri on suosikkini.
Aiemmin laitoin jouluvalot vasta marraskuun lopussa, kun "virallinen" jouluvaloaika alkoi, mutta pari vuotta sitten koin herätyksen. Ajattelin, että helvetti sentään, minähän saan laittaa jouluvalot vaikka heinäkuussa, jos huvittaa. Jos valot jotakuta häiritsevät, niin voi voi. Tänä vuonna kotimme on ollut jouluvalaistu lokakuun puolesta välistä asti. Glögiäkin olen nauttinut jo aika monta purkillista, kun lempiglögini ilmestyi tänä vuonna kauppoihin harvinaisen aikaisin. Jouluihminen en muuten juurikaan ole, ja jouluvalot ja glögi ovatkin minulle ennemminkin syksyyn kuin jouluun liittyviä elementtejä.
Mieleinen musiikki on mitä parhainta arjen ylellisyyttä. Musiikki on minulle melkein kuin huumetta: se nostaa mielialan hetkessä, ja tulee sellainen tunne, että kaikki on mahdollista, jopa mahdoton. On melkoista luksusta, kun voi täpötäydessä ruuhkabussissa uppoutua lempimusiikkiinsa ja nähdä elämän musiikkivideona.
Nykyinen suosikkilistani sisältää seuraavat kappaleet (joukossa on myös muutama vanhempi biisi, jotka pysyvät suosikkeina aina vain):
Jotenkin vähän arastuttaa laittaa mielimusiikkilistaani näkyville - ikään kuin se, millaisesta musiikista tykkään, paljastaisi minusta jotakin. Jotain se varmasti paljastaakin; onhan musiikkimaun ja luonteen yhteydestä tehty jos jonkinlaista tutkimusta.
Jos pelkkä musiikki ei jostain syystä kohottaisikaan mielialaa, katson tämän seuraavan videon, joka on potentiaalisesti ehkä maailman hyväntuulisin musiikkivideo:
Uskotteko muuten, että semmoinenkin asia kuin uusi silityslauta voi tuntua ylellisyydeltä?
 |
| Hyvin suunnitellussa kuvaustilanteessa jätetään asiaankuuluvaa rekvisiittaa taustalle. |
Aiempi silityslauta oli aivan kamala: se oli niin vanha, että päällyskangas oli kulunut puhki, eivätkä ruuvit enää pysyneet laudassa kiinni. Yhdestä kohtaa tuli ruuvi läpi, ja siinä kohtaa ei voinut silittää, kun ruuvi naarmutti silitysraudan pohjan ja repi vaatteet. En saanut ostetuksi uutta lautaa, kun vanha olisi pitänyt heittää ensin pois, ja alakerran varastossa oli vielä toinenkin vanha silityslauta odottamassa silityslautojen taivaaseen pääsyä. En halunnut talouteen enää kolmatta silityslautaa, ennen kuin vanhoista olisi päästy eroon.
Muutama viikko sitten kävi niin, että meidän pihalle tuotiin siirtolava, johon asukkaat saattoivat heittää pihatalkoiden (joihin minä en tietenkään osallistunut) jälkeen käyttökelvotonta tavaraa. Minulla oli alun perin tarkoitus roudata lavalle vain puolihomeinen parvekekalustomme sekä se silityslauta. Menin kuitenkin alakerran varastokopille ihmettelemään sitä roinan määrää, joka kopissa oli, ja päätinkin sitten ruveta lauantai-illan ratoksi käymään rojuja läpi. Kuinka ollakaan, parin tunnin päästä olin tehnyt sen, mitä olen jo parin vuoden ajan suunnitellut mutta mitä en ole koskaan saanut tehtyä: olin tyhjentänyt kopin kaikesta roinasta ja vienyt lavalle kaiken tarpeettoman. En voinut uskoa, että olin saanut homman vihdoinkin tehtyä! Kaiken lisäksi raivaus oli sujunut paljon kivuttomammin kuin olin etukäteen ajatellut, mikä todistaa sen, että monesti jonkin työn ajatteleminen on työläämpää kuin sen tekeminen. Siirtolavallekin tuli vihdoin käyttöä: aiemmin lavalle oli tuotu vain pari tuolia, mutta nyt lavalla oli oikein tavaraakin.
Nyt eksyin aiheesta ihan totaalisesti. Pointtini oli siis se, että kaunis ja ennen kaikkea ehjä silityslautakin voi olla iso arjen ilahduttaja.
Jos olisin kosmetiikkaihmisiä, arjen ylellisyyksiin kuuluisi varmasti myös jonkinlainen itsensä hemmottelu kosmetiikan avulla, mutta koska olen kosmetiikka-asioissa tällainen pragmaatikko, en osaa ajatella kosmetiikkaa muuta kuin käytön kannalta. Hyväntuoksuinen saippua kuuluu kyllä arkeni ylellisyyksiin! Tällä hetkellä fanitan granaattiomenan tuoksuista saippuaa, vaikka olenkin alkanut epäillä, että saippua ärsyttää ihoani, sillä kaulaani kutisee varsinkin iltaisin. Toisaalta olen saanut googlesta selville, että minulla saattaa olla myös HIV, imusolmukesyöpä tai maksakirroosi.
Olen ollut aina äärimmäisen huono ostamaan mitään lehtiä, mutta nyt olen ottanut tavakseni ostaa Me Naiset. Harkitsin lehden tilaamistakin, mutta pikaisella laskutoimituksella sain selville, että irtonumeroiden ostaminen tulee halvemmaksi kuin tilaaminen. Luen lehteä keittiön pöydän ääressä aina yksin syödessäni, ja lehti kestää aika tarkalleen viikon, eli juuri sen ajan, kun uusi lehti taas tulee.
Aiemmin lueskelin äidiltä saamiani vanhoja lehtiä, joten on melko ylellistä lukea ihan tuoreita seurapiiritapahtumia. |
| Lottotyttö lähtee Singaporeen. Tämä olikin tärkeä tieto. |
Muitakin ylellisiltä tuntuvia asioita arjestani varmaan löytyy, mutta nämä tulivat nyt ensimmäisinä mieleen. Olisi kiva kuulla, millaisia pieniä ylellisyyksiä teidän arjessanne on, ja lukea ihan vaikka oma postaus aiheesta!
Mukavaa viikonloppua ja joulun odotusta!