Tämmöisiä ajatuksia heräsi viimeistään eilen, kun kuulin, että Blogilista lopettaa kesäkuun alussa toimintansa. Olin poistanut omat blogini Blogilistalta jo aiemmin, joten siinä mielessä Blogilistan lopettaminen ei minua koskettanut. Kuitenkin, jos olen etsinyt blogeja jostakin tietystä aiheesta, lista on ollut ihan näppärä paikka käydä etsimässä blogeja. Mistä niitä blogeja nyt voi etsiä? Onko tämä jonkinlainen ennusmerkki siitä, että blogitkin alkavat pikkuhiljaa kadota?
Itse en ole mitenkään muodinmukainen, ja blogikirjoittelunkin aloitin aika myöhään. Olen huomannut kirjoittelumotivaation viime aikoina laskeneen - blogi ei vain vedä puoleensa samalla tavalla kuin joskus ennen. Suurelta osin tämä johtuu siitä, että nykyisin pitää miettiä vähän tarkemmin, mitä kirjoittelee. Ennen saatoin kirjoitella paljon vapaammin, mutta nykyään en viitsi kirjoitella syvimpiä tuntojani sellaisten puolituttujen luettavaksi, joiden kanssa on tekemisissä ihan oikeassa elämässäkin. Jos siis jonkun mielestä blogin tyyli on muuttunut, niin muutos on ollut ihan tietoinen, ja se on johtunut juuri edellä mainitusta syystä. Joskus ajattelen, että olisi kiva aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, ihan tuntemattomana, ilman että kukaan tietää, kuka blogin takana on. Tietysti kukaan ei estä tekemästä juuri näin, aloittamasta kaikkea uudestaan, mutta niin paljon motivaatiota minulla ei taida olla. Turha tässä on muutenkin valittaa, sillä niin makaa kuin petaa: itsehän olen itseni tähän "liemeen" saattanut.
Toisaalta blogi on antanut myös tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin, ja se on ollut todella hienoa. Kun mietin kaikkia niitä ihmisiä, jotka olen blogini ansiosta tavannut, niin täytyy todeta, että blogi on todellakin antanut enemmän kuin ottanut. Siksi toivonkin, että blogit eivät katoaisi maailmasta, koska minusta tuntuu, että blogien mukana katoaisi eräänlainen yhteisöllisyyskin, jollaista ei ole mahdollista muuta kautta tavoittaa. Jos blogit katoaisivat, mitä niiden tilalle tulisi? Tulisiko mitään?
Nämä pohdinnot veivät nyt jotenkin mehut. Täytyy käydä katselemassa kuvakansioita lähiaikoina otetuista kuvista, jos niistä löytyisi jotain jutun juurta.
***
Löytyihän sieltä kuvia.
Nyt seuraa jännittävä kuva-arvoitus. Kuka arvaa, mistä tämä on:
Lisävihje:
Pieni välipala auttaa jaksamaan. |
Tämä on helppo. |
Tällä ukolla oli erikoinen tapa ker(j)ätä rahaa.
Ukko säikytteli ohikulkijoita niin, että heilutti sinistä miekkaansa ohikulkijoiden yllä. Mietin vain, että kuka haluaa maksaa siitä, että tulee sohituksi miekalla. En minä ainakaan.
Ukkelin lukemattomat sähköpostit vain lisääntyvät. Viime elokuussahan niitä oli vain 21 070. Jäämme seuraamaan tilannetta. |
Minun tekisi mieleni laivalle. En ole käynyt pitkään aikaan! Tahtoisin shoppailla tax freessä Maraboun minttukrokanttia ja katsella yökerhossa dragshowta! Kyllä!
Tässä eräänä viikonloppuna tuli käytyä Kalasatamassa, joka on yksi näistä Helsingin uusista ja trendikkäistä merellisistä asuinalueista. Olin kuvitellut, että Kalasatama olisi oikeasti jotenkin hieno, mutta en ollut paikasta mitenkään vaikuttunut (anteeksi, jos joku sattuu asumaan Kalasatamassa).
Ukkeli sanoi, että Kalasataman aluehan on vielä keskeneräinen ja että valmistuttuaan se tulee olemaan ihan toisenlainen, mutta mihin tuo nyt tuosta ihmeemmin muuttuisi. En ole oikein suomalaisen modernin rakennustyylin ystävä - jos en ole niin sen perinteisenkään.
Näiltä parvekkeilta on kyllä varmaan ihan kivat näköalat. Tuossa talon vieressä on siis meri, joka jäi sattuneista syistä (= ukkeli otti kuvan) pois kuvasta.
Vuosaaresta löytyi tämmöinen kiva kreikkalainen pylväikkö, josta voi lukea lisää täältä.
Bästa tittare. |
Sitten taas ilahduttava kuva-arvoitus. Mistähän tämä mahtaa olla?
Viiden pisteen vihje. |
Kolmen pisteen vihje. |
Yhden pisteen vihje. |
Jos joku naureskelee, että pitääkö tuollakin ottaa valokuvia, niin voin kertoa, etten sentään kuvannut tapahtumaa videolle, kuten ukkeli teki. Tämä kyseinen paikkahan on varsin eksoottinen, ja se menee myös turistinähtävyydestä. Voin kertoa, että sellaiselle, joka ei ole eläessään moisessa paikassa käynyt (kuten appivanhemmat), kokemus on huisin jännittävä.
Kuvakansiosta löytyi tämmöinenkin kuva, jonka muisto jaksaa ilahduttaa aina vain:
Minä ja ukkelihan emme ole kumpikaan mitään romanttisia tapauksia, mutta joskus toinen kuitenkin yllättää - ja se yllätys sitten varmasti muistetaan!
Vietin viime kuussa synttäreitäni, ja ukkeli oli syntymäpäivänäni Intiassa. Oli ollut siellä jo monta viikkoa. Syntymäpäivänäni ovikello soi, ja kun menin avaamaan, siellä oli joku mies. Mies ojensi minulle kukkapaketin ja sanoi: "kukkalähetys, olkaa hyvä". Ihmettelin, että kuka kumma minulle nyt kukkia lähettää, kunnes avasin paketista roikkuvan kirjekuoren. Kortti alkoi sanoilla 'rakas vaimo', ja itkuhan siinä tuli, kun ajattelin, että ukkeli oli nähnyt niin paljon vaivaa, että oli tilannut minulle kukkia toiselta puolelta maapalloa. Kukkapaketin mukana oli myös tuo sydämen muotoinen suklaarasia, jota en meinannut ensin raaskia avata ollenkaan. Mutta kun maistoin yhtä suklaata, niin suklaat mennä hujahtivat yhdellä istumalla. Kummallista. Näin ei ole käynyt minulle vielä koskaan ennen.
Leivottukin on.
Ihan itte tein. Että mä oon ylpee. |
Tämä lähtee nyt valmistamaan pesarattuja ja kanacurrya. Ei muuta kuin hyvät viikonloput! Lukekaahan ahkerasti blogeja (varsinkin Kukkapilliä, haha), ennen kuin ne kuolevat sukupuuttoon.