Tyhjän jauhantaa

Ei ollut tarkoitus höpistä yhdestä pesukoneesta näin paljon, mutta kun minulta pyydettiin kuvaa koneesta, niin höpinä jatkukoon.

Kone toimitettiin ajallaan, ja asennus sujui nopeasti ja moitteettomasti (totta kai, kun Suomessa ollaan). Vaikka olisin osannut asentaa koneen itsekin, täytyy tunnustaa, että oli aika ihanaa, kun ei tarvinnut tuskailla letkujen ja kiinnitysten kanssa. Viime kerta on nimittäin vielä tuoreessa muistissa. Ukkelista ei ole hirveästi apua tämmöisissä jutuissa, vaikka hän insinööri onkin, koska kotihommissa vaaditaan kotitalousinsinöörin tutkintoa, ja sitähän ukkelilla ei ole.

Kotitalousinsinööri ratkaisee: jos yksi putkiklemmari ei pidä, niin pannaan kaksi. Niidenkin on hyvä olla erilaiset.

Pesukone ei taida loppujen olla sen kauniimpi kuin pesukoneet yleensäkään, mutta minun silmääni tämä miellyttää.

Pöntöllä istuminenkin muuttui kertaheitolla mielenkiintoisemmaksi, kun voi seurata livelähetystä suoraan pesukoneen uumenista: siellä ne sukat ja pikkuhousut pyörivät!

Kyllä on elämä jännittävää.

Uusi kone on joka tapauksessa ainakin paljon kivemman näköinen kuin vanha.

Tylsä. Mutta kesti kuitenkin 20 vuotta!

Kun ukkeli kysyi, millainen pesukone on (hän ei ollut vielä nähnyt konetta), minä vastasin, että hiljainen, tehokas, vakaa, kaunis ja älykäs - aivan kuten vaimosikin. Johon ukkeli totesi, että hän kyllä karsisi tuosta listasta pari ominaisuutta pois.

Sen mitä olen kerennyt konetta kokeilemaan, olen ollut oikein tyytyväinen. Kone on todellakin hiljainen, ja ilmeisen fiksukin se on, kun se osaa tunnistaa pyykin määrän ja veden lämpötilan ja laskea niiden pohjalta tarvittavan vesimäärän ja pesuajan. Huh huh. Lisäksi koneessa on pari pesukoneelle hyvinkin tärkeää ominaisuutta: siinä vilkkuvat pesun aikana monenlaiset valot (vilkkuvia valojahan on aina kiva katsella), ja kone myös luikauttaa pesun päätyttyä pienen laulun: nyt sopisi tulla kaivamaan pyykit ulos.

Jee! Vilkkuvia valoja!

Seuraavan koneen (jota ei toivottavasti tarvitse hankkia kovin pian!) toivoisin olevan sellainen, että loppumusiikiksi saisi ladata haluamiaan kappaleita. Kyllä olisi hienoa, jos pesun päätyttyä ilmoille rävähtäisi esimerkiksi Safri Duon Adagio. (Meinaan muuten tilata tuon biisin hautajaisiini. Pitääkin muistaa kertoa asiasta ajoissa muille. En kyllä meinannut ihan vielä kuolla.)

Taisi tulla tehtyä vahingossa ihan hyvä ostos?

Koska elämä ei kuitenkaan ole pelkkää auvoista pyykinpesua, ostin itselleni myöhästyneeksi joululahjaksi Eniten vituttaa kaikki -kalenterin.

Olen aiemmin ostanut kalenteria vain lahjaksi, mutta tänä vuonna oli pakko saada tämä itsellenikin. Kun sen vielä osti tarpeeksi myöhään, sai lukea kerralla monen päivän tekstit. Hieman harmistuneena olen ollut havaitsevani, että kalenterin taso on hieman laskenut menneistä vuosista (jos tämmöisen kalenterin taso nyt ylipäänsä voi laskea), mutta kyllä tammikuussakin on tullut jo pari ihan hauskaa oivallusta vastaan. (Siveellisten ihmisten kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Mitään järkevää ei ole edelleenkään tulossa.)

Hyvää päivän jatkoa.

Salama iskee kirkkaalta taivaalta

Meiltä hajosi pesukone pari viikkoa sitten, joten olen joutunut pesemään hieman nyrkkipyykkiä. (Emme ole pitäneet pesukoneen hankinnan kanssa kiirettä, kun meillä harkitaan tämmöisiä asioita joskus hyvinkin pitkään. Mutta sitten kun rupeaa tapahtumaan, niin sitten todellakin tapahtuu. )

Siinä vaatteita jynssätessäni ajattelin, että tämä on potentiaalisesti vastenmielisin kotihomma, mitä tiedän. Rupesin miettimään, onko olemassa mitään vastenmielisempää kotihommaa kuin nyrkkipyykkäys, ja löytyihän niitä muitakin (nyrkkipyykkäys ei päässyt lopulta edes kärkikolmikkoon).

Paskimmat kotihommat TOP 10:

10. Vanhojen lehtien vieminen paperinkeräyslaatikkoon
(Jos tämänkin homman tekisi ajoissa, raahattavaa ei olisi kerralla niin paljon, ja homma voisi tuntua huomattavasti vähemmän vastenmieliseltä.)

9. Pakastimen sulatus
(Joutuu kohtaamaan uudestaan kaiken sen, mitä pakastimeen on tullut joskus piilottaneeksi.)

8. Auton ikkunoiden raappaus ja muut autoon liittyvät talviset hoitotoimenpiteet
(Se kylmyys! Kyllähän niitä ikkunoita raappaisi kesällä ihan mielellään.)

7. Vessan pesu
(Ei kai kukaan voi oikeasti tykätä tästä?)

6. Pölyjen pyyhkiminen
(Voiko turhempaa hommaa olla? Onneksi meillä ei sentään ole mustia huonekaluja, kuten yhdellä eksällä oli. Hänellä piti olla kaikki mustaa, hiuksista huonekaluihin, ja hänen iskulauseensa olikin: "värillä ei ole väliä, kunhan se on musta".)

5. Nyrkkipyykkäys
(Ajatella, että entisaikaan pestiin lakanatkin käsin!)

4. Uunin pesu
(En tykkää olla pää uunissa.)

3. Mullan vaihtaminen kukkaruukkuihin ja kasvien hoitaminen yleensäkin
(Ollakseni ihan rehellinen minun on myönnettävä, että inhoan huonekasveja. Niistä ei ole mitään muuta kuin harmia. Onneksi meillä ei olekaan enää kuin yksi anopinkieli, joka oli pitkät ajat äidillä hoidossa, mutta nyt kun olen taas täällä Suomessa, äiti pakotti minut ottamaan sen takaisin. Tekisi mieli pudottaa se parvekkeelta vahingossa alas, kun siitä tulee jotain pikkukärpäsiäkin.)

2. Mattojen tamppaus.
(Oikeasti tässä hommassa ei ole enää mitään inhottavaa, sillä olen lopettanut mattojen tamppauksen jo vuosia sitten. Saan hysteerisen kohtauksen jo pelkästä ajatuksestakin, että pitäisi raahata matot joka viikko alas tamppaustelineelle, hakata niitä siellä hullun lailla ja sitten taas raahata ne hissillä ylös. Ja sama rumba viikon päästä uudelleen.)

1. Lattiakaivon puhdistus.
(Eihän sinne lattiakaivoon voi olla mitään kertynyt, kun vastahan kylpyhuone remontoitiin puoli vuotta sitten. Niinpä.)

Nyt herää tietysti sitten kysymys, että tykkäänkö mistään kotihommista. Jo vain! Silittäminen ja petivaatteiden vaihto ovat suorastaan kivoja hommia. Saan outoa tyydytystä siitä, kun näen ryppyisten vaatteiden suoristuvan silitysraudan alla, ja vielä oudompaa tyydytystä saan siitä, kun näen vaatteet kaapissa viivasuorissa pinoissa. Olenkin vaateasioissa naurettavan pedantti, vaikka muissa asioissa saatan olla hyvinkin leväperäinen. Ukkeli komensi minut tästä syystä kerran Intiassa siivoamaan äitinsä vaatekaapit, kun anopilla on tapana vain heittää kaikki kaapin hyllylle myttyyn. Kuinka kukaan voi viskata puhtaat vaatteet kaappiin ilman silittämistä tai edes viikkaamista? Anopin kaappien siivous oli hyvin palkitseva (vaikkakin pelottava) homma, vaikka eivätpä ne kaapit tainneet kauaa siisteinä säilyä.

Petivaatteiden vaihdosta tykkään sen takia, kun on niin ihana sitten illalla pujahtaa puhtaiden petivaatteiden väliin. Tuntuu, että unikin tulee paremmin, kun on puhtaat petivaatteet.

Imuroiminen, tiskaaminen ja ikkunoiden pesu ovat ihan siedettäviä kotihommia: en niitä rakasta, mutta teen ne melkein mielelläni. Ikkunoiden pesua en voinut ennen sietää, mutta ajan myötä olen oppinut tykkäämään puuhasta, kun siinäkin lopputulos on niin palkitseva. Kyllä on mukava ihailla maisemia puhtaiden ikkunalasien läpi! Suhtautumiseni tiskaamiseen vaihtelee hieman riippuen siitä, onko käytössäni tiskikonetta (tarvitseeko tiskata vain sellaiset astiat, joita ei voi pestä koneessa, vai ihan kaikki), ja millaiset tiskausolosuhteet ovat. Intiassa inhosin tiskaamista, kun tiskiä tuli aina niin jumalattomasti, vesi oli kylmää ja kuivauskorin kanssa oli aina hirveä säätäminen, että kaikki astiat mahtuivat siihen.

***

Nyrkkipyykkipäivät ovat nyt ohitse, sillä kävimme eilen ostamassa pesukoneen. Olin käynyt jo aiemmin yksinäni katsastamassa kaupoissa pesukoneita, mutta eilen olimme liikkeellä tositarkoituksella, kun ukkelikin pääsi mukaan. Ennen kauppakierrosta olimme tietysti vertailleet pesukoneita pitkään ja hartaasti myös netissä.

Siinä niitä nyt olisi.

Halusimme 40 senttiä leveän, päältä täytettävän koneen, koska kylppärissämme on tilaa vain 40 senttiä leveälle koneelle. Ensimmäisessä kaupassa olisimme ostaneet yhden koneen, mutta sitä ei ollut jäljellä kuin näyttelykappale, enkä minä mitään liikkeessä näytillä ollutta konetta halua. Toisessa kaupassa mikään kone ei oikein miellyttänyt, ja olimmekin lähdössä jo pois, kun ukkeli näki yhden normaalevyisen koneen, jonka syvyys oli vain reilut 40 senttiä. Ukkeli rupesi miettimään, että jos koneen syvyys olisi sen nelisenkymmentä senttiä, voisimme sijoittaa koneen toisin päin. Mahdollisuuksia olisi silloin ehkä enemmän.

Minun olisi tehnyt mieli mennä kotiin miettimään asiaa ja mittailemaan kylppärin nurkkaa, mutta ukkeli ehätti kysymään myyjältä, oliko heillä mitään muuta mallia, joka olisi syvyydeltään 40 senttiä. Myyjä totesi, että on heillä yksi malli, ja vei meidät sen luokse.

Jäin vain tuijottamaan konetta, koska kone oli minusta niin hienon näköinen. Ukkeli oli ilmeisesti samaa mieltä, sillä myyjä kerkesi kehumaan konetta vain muutamalla lauseella (taisi mainita ainakin jotain kymmenen vuoden takuusta), kun ukkeli tokaisi, että me otamme tämän. Minä yritin vinkua, että eikö meidän pitäisi vielä vähän miettiä (lähinnä siitä syystä, että hinta oli korkeampi, mitä olimme alun perin suunnitelleet). Mutta ukkeli oli niin sokaistunut koneesta, että otti koneen, sen kuljetuksen ja vanhan poisviennin lisäksi vielä koneen asennuksenkin, vaikka minäkin olisin saanut koneen asennettua. (Minä hoidan meillä yleensä kaikenlaiset asennushommat - vaihtelevalla menestyksellä.)

Olimme jo kassalla antamassa osoitetietojamme ja muita vastaavia, kun minulle tuli mieleen, että emme olleet katsoneet koneen ominaisuuksia lainkaan. Jätin ukkelin kassalle ja kävin vielä katsomassa, että linkousnopeus, desibelit, energialuokat ja muut vastaavat olivat suurin piirtein kohdallaan. Tunsin oloni aika naurettavaksi: mitä väliä pesukoneen ominaisuuksilla on, jos kone vain on hienon näköinen!

Illalla olimme käymässä jo nukkumaan, kun ukkeli kysäisi minulta, että minkäs merkkinen pesukone me oikein ostettiin. Hetken mietittyäni minun oli todettava, etten muistanut. Onneksi oli sentään ostoskuitit tallella, jotta saatoimme katsoa netistä, mitä oli tullut oikein ostettua. Tiistaina kone vihdoinkin toimitetaan, ja silloin näemme, mahtuuko kone kylpyhuoneeseemme, ja miltä se siellä näyttää.

Se aika meni jo

Runotorstain aiheena on tällä viikolla aika, ja se inspiroi minut taas runoilemaan.

Juna saapuu asemalle, 

matka päättyy.

Ovet avautuvat,

minä leijun.

Onni on odotusta, 

ja odotus palkitaan.

Aina. 

Minusta tulee kohta sinä. 

Matkalaukkuja, ilon huudahduksia, halauksia.

Missä olet?

Ihmisiä, 

paljon ihmisiä.

Vieraita.

Milloin tulet?

Odotan,

tulee ilta.

Laiturilla enää minun laukkuni,

yksin.

Taivaan sini haihtuu,

katson ensin keltaiseen,

sitten mustaan.

Tajuan:

on myöhäistä.

Liian myöhäistä.

Matkamessuilla, juu

En ole käynyt Matkamessuilla moneen, moneen vuoteen, joten menneenä viikonloppuna oli loistava tilaisuus korjata vahinko.

Matkailu on selvästikin lähellä suomalaisten sydäntä, sillä Messukeskuksessa oli todella paljon väkeä. En tiedä, saivatko he hakemansa, mutta minulle jäi messuista sellainen fiilis, että tässäkö tämä nyt oli. Messut vaikuttivat epäorganisoiduilta ja sekavilta, ja minulle tuli sellainen olo, että ei olisi paljon kannattanut tulla. Toisaalta se saattoi johtua siitäkin, että minulla ei ollut messuilla mitään tavoitetta tai erityistä kohdetta, johon olisin tahtonut tutustua paremmin, vaan tarkoitus oli vain haahuilla ja katsella. Sellaista haahuilua se sitten olikin. Väenpaljouskin verotti innostusta, kun joku oli koko ajan tuuppimassa kylkeen.

Mutta mitäs minä oikein valitan: näinhän minä sentään Robinin! Sain hänestä kuviakin, kun nostin kameran tarpeeksi korkealle väkijoukon ylle.

Onhan tuo Robin aikamoisen söpö poika, joten en ihmettele, että faneja riittää. Ja eikös hän osaa laulaakin?

Lavalla pyörähtämisen jälkeen Robinilla oli vuorossa nimikirjoitussessio, ja fanit asettautuivat kiltisti jonoon odottamaan vuoroaan. Se jono oli muuten pitkä! Kuinkakohan puuduksissa kaverin käsi oli nimmareiden kirjoittelun jälkeen, ja mahtoivatko kaikki halukkaat edes saada nimmaria?

Messuille tullessani olin huomannut, että Messukeskuksen toisessa hallissa oli meneillään Caravan-näyttely. Jee! Tahtoo nähdä asuntovaunuja! Koska ukkelin kiinnostus matkailuvaunuja kohtaan on tasan nolla, ukkeli parkkeerasi itsensä drinkkibaariin, ja minä suuntasin karavaaniosastolle. Caravan-näyttelyssä olikin minusta paljon kiinnostavampaa kuin Matkamessujen puolella. (Minullahan on hämärä menneisyys karavaanimatkailijana, joten kiinnostukseni näitä härveleitä kohtaan juontaa lapsuudestani.) Ennen kaikkea minua kiinnosti nähdä, millaisia nykyajan asuntovaunut ja -autot olisivat. Olisivatko ne muuttuneet parissa vuosikymmenessä paljonkin?

Matkailuautoista minulla ei ole minkäänlaista kokemusta, sillä meillä oli aina asuntovaunu, ja tutustuminen matkailuautoihin piti tietenkin aloittaa suurimmasta ja kalleimmasta.

Tässä on pieni ja vaatimaton matkailuauto merkkiä Morelo, hinta varusteineen 284 145 euroa. Pituutta tällä on melkein kymmenen metriä ja leveyttä 2,5 metriä.

Autoon ei olisi päässyt sisään ilman etukäteen varattua esittelyaikaa, mutta joku tyttö edessäni sattui juuri repimään ovelle ripustetun kieltokyltin ystävällisesti irti, joten me uteliaat pääsimme livahtamaan sisään. En jostain syystä tullut kuitenkaan kuvanneeksi kuin auton ohjaamon.

Kyllähän tällä köröttelisi kauemmaksikin kuin lähimpään Alepaan.

Carthago-merkkinen matkailuauto näytti kompaktilta ja takaosan petikin oikein houkuttelevalta.

Matkailuautoja huonosti tuntevana päivittelin sitä, miten isot tavaratilat monessa matkailuautossa oli. Tavaratilat ovat auton peräosassa, makuutilan alla, ja siksi sänky on usein aika korkealla.

Mitä ihmettä tässäkin tavaratilassa on tarkoitus kuljettaa? Tuonne olisi mahtunut helposti vaikka pari moottoripyörää! Suihkukin näyttää olevan.

Tämä metallikoppi oli "Airstream Retro", joka oli kuulemma ollut mukana Anna-lehden muotikuvauksissakin. Joka paikkaan ne matkailuautotkin ehtivät.

Sisällä näytti rumalta ja haisi pahalta.

Matkailuvaunuista minua kiinnosti erityisesti Solifer, koska meillä oli aina Solifer. Solikka näytti tutulta edelleenkin, vaikka sisätilojen väritys olikin muuttunut raikkaammaksi ja ulkopuolen taas vastaavasti tummemmaksi.

Vaunujen muuttumisen näki minusta erityisesti keittiökaapistoista, jotka olivat muuttuneet huomattavasti nykyaikaisemman ja trendikkäämmän näköisiksi kuin silloin joskus ennen. Vaunujen sisätilat olivat kuitenkin periaatteessa samanlaiset kuin ennenkin: vaunun etuosassa oli istuinryhmä, keskellä keittiö sekä vessa ja takaosassa makuutilat.

Solifer on suomalainen vaunuvalmistaja, ja suomalaisuus paistoi kyllä sisustuksesta jollakin tavalla läpi. En oikein osaa eritellä, mikä suomalaisuuden tunteen aiheutti. Kaikki asuntovaunut kun olivat loppujen lopuksi sisältä aika samanoloisia, vaikka toki pieniä erojakin oli.

Tämän Polarin sinisiä valoja en oikein ymmärtänyt. Onko niillä joku funktiokin, vai ovatko ne vain koriste (rumiste)?

Hobbyn keittiötilaa...

... ja kerrossänky kolmelle.

Hobbyn kaksiosainen ovi oli ilmeisesti uusi keksintö: ovessa oli ikkuna, roskasanko, säilytystilaa ja hyttysverkko. Siinä oli tietysti myös kaksi osaa, eli oven ylä- ja alaosan saattoi avata erikseen. 

Sisustukseltaan minuun vetosi kaikkein eniten tämä Adria Estella, mikä on vähän ihme, sillä normaalisti en ole ruskean ystävä. (Ruokapöydästä en kyllä pitänyt, mutta sehän on helppo vaihtaa sitten, kun meille tämä vaunu hankitaan. )

Vaunun harmonisen oloinen yksinkertaisuus puhutteli minua.

Erästä Dethleffs-vaunua mainostettiin liikuteltavana loistohuvilana "tontille, jossa rakennuslupa on kiven alla".

 
Odotin vaunun sisätiloilta ihmeitä (niiden täytyy olla loistokkaat!), mutta sisätilat tuottivatkin aikamoisen pettymyksen.

Tällaisia viini- ja viinilasikaappeja näkyi olevan muuten monessa vaunussa ja autossa. Viinittely kuuluu nykyään kai olennaisena osana karavaanielämään? Mietin vain sitä, kuinka viinilasit mahtavat pysyä ajon aikana paikoillaan.

Tuolla loistohuvilassa tuli sellainen tunne, että homma oli jäänyt vähän puolitiehen. Vaunuun saa varmasti kaikenlaisia lisävarusteita tarpeen mukaan, mutta jotenkin tuntui, että vaunussa ei ollut panostettu viihtyvyyteen yhtään. Tai sitten Dethleffsit vain ovat noin kliinisiä.

Miniosastokin oli messuilla edustettuna.

Tätä voisi vetää melkein polkupyörällä! Sisällä näytti kuitenkin olevan kaikki tarvittava, melko kompaktissa muodossa tosin.

Harmi kun munavaunuun ei päässyt sisälle, niin en päässyt kurkistamaan, millainen vessa siellä oli. Itse asiassa nyt vaunua tarkemmin tarkasteltuani aloin epäillä, että siellä ei ehkä ollut vessaa lainkaan. Minne se olisi mahtunut?

Tähän ei sitten mahtunut sitäkään vähää, mitä tuohon edelliseen mahtui. Vaunu oli vain jonkinlainen katettu peräkärry kahdelle. Taisi olla itse askarreltu?

Nyt päästän teidät pahasta. Tämä karavaanikatselmus loppuu nimittäin nyt!

P.S. Jos haluat katsella kuvia ihan oikeilta Matkamessuilta, niitä voi käydä katselemassa esim. Karoliinan blogissa.